Suomalaiset selviytyjät

baikal

Supreme Leader
Kuulin tänään joulukaronkassa karsean tarinan viime talven etelä-Suomen lumimyrskyjen tuhoista ja sähkökatkoista ja niistä asioista, joihin ko. tehtävissä toiminut ammatti-ihminen joutui törmäämään. Hän kertoi kuinka esim. erään sivutien oli sulkenut kaksi näreenrohjaketta estäen neljäksi päiväksi ko. tien varren asukkaita poistumaan kodeistaan. Paikallinen viljelijä oli lopulta neljäntenä päivänä repinyt traktorillaan kuusen örväkkeet tieltä pois, omana aikanaan ja ilman korvausta....ja saanut haukut mottiin jääneiltä, koska oli jättänyt kuusen oksia heidän tielleen, milloin aikoo siivota jälkensä?

Perheet, pariskunnat iältään 30-40 vuotiaita ihmisiä, olivat ärvöttäneet jälkikasvuineen marttyyrina motissa, eivät olleet tikkua ristiin panneet tilanteensa parantamiseksi, ilman sähköjä jäisissä mökeissään värjöttäen. Soittaneet ja itkeneet sähköyhtiötä avuksi, kuten kuuluukin, yhtiöstä oli ilmoitettu, että menee ainakin neljä päivää jo heti aluksi. Pyytäkää paikallisilta koneen omistajilta apua, lasku voi mennä yhtiölle. Ei käy. Puut pois tieltä ja heti ja sähköt töpselinreikiin.

Panin tämän iltavapaisiin, koska sinne tämä kuuluu. Mutta ei pitäisi kuulua herran tähen. Tätäkö tämä jo nykyään on? Miten tähän on tultu ja olisiko rankan asennekuurin paikka tässä maassa paikallaan?

Tarina on varmasti tosi.
 
Buhahahahahaaa! Aijai! Kiitokset tästä epäilemättä tositapauksesta.
Ongelmana on kun uusioavuttomat huutavat holhousyhteiskuntaa apuun, vaan kun homma ei toimikaan siten, silloin kun se hätä onkin suurin.

Eikö voitasi säätää vaikka lakia joka kieltäisi tällaiset sähköttömyyden ajanjaksot?

Passionmarjat tässä mitään asennekuuria tarvita: tämä "ilmastonmuutos" ja tarpeeksi pitkä sähkökatkos aiheuttaa luonnollista poistumaa...
 
En tähän tapaukseen osaa lausua mitään, mutta yleisemmin tuntuu aina välillä siltä että Suomen kansan geenivarannolle tekisi muutama luonnonmullistus hyvää. Ei mielellään sota, kun siinä menee rohkeita ja aikaansaapia yli määränsä, vaan juurikin sellainen että huonosti varautumalla ja umpimielisesti jurottamalla jäätyy tikuksi hankeen.

Meillä elää nyt väkeä, jotka eivät ole koskaan joutuneet oppimaan tulemaan suomalaisen luonnon kanssa toimeen. Siis oikeasti eivät pärjää siellä missä asuvat, jos yhteiskunnan hauras kudos ei koko ajan valuta mannaa päälle.
 
Mun mielestä sen viljelijän olis kannattanut tuoda uudet puut tielle tukkeeksi vaikka omasta metsästään.
 
baikal kirjoitti:
Kuulin tänään joulukaronkassa karsean tarinan viime talven etelä-Suomen lumimyrskyjen tuhoista ja sähkökatkoista ja niistä asioista, joihin ko. tehtävissä toiminut ammatti-ihminen joutui törmäämään. Hän kertoi kuinka esim. erään sivutien oli sulkenut kaksi näreenrohjaketta estäen neljäksi päiväksi ko. tien varren asukkaita poistumaan kodeistaan. Paikallinen viljelijä oli lopulta neljäntenä päivänä repinyt traktorillaan kuusen örväkkeet tieltä pois, omana aikanaan ja ilman korvausta....ja saanut haukut mottiin jääneiltä, koska oli jättänyt kuusen oksia heidän tielleen, milloin aikoo siivota jälkensä?

Perheet, pariskunnat iältään 30-40 vuotiaita ihmisiä, olivat ärvöttäneet jälkikasvuineen marttyyrina motissa, eivät olleet tikkua ristiin panneet tilanteensa parantamiseksi, ilman sähköjä jäisissä mökeissään värjöttäen. Soittaneet ja itkeneet sähköyhtiötä avuksi, kuten kuuluukin, yhtiöstä oli ilmoitettu, että menee ainakin neljä päivää jo heti aluksi. Pyytäkää paikallisilta koneen omistajilta apua, lasku voi mennä yhtiölle. Ei käy. Puut pois tieltä ja heti ja sähköt töpselinreikiin.

Panin tämän iltavapaisiin, koska sinne tämä kuuluu. Mutta ei pitäisi kuulua herran tähen. Tätäkö tämä jo nykyään on? Miten tähän on tultu ja olisiko rankan asennekuurin paikka tässä maassa paikallaan?

Tarina on varmasti tosi.

Suosittelen katsomaan amerikkalisen filmin vuodelta 2006 nimeltä idicracy. Sen ennustama idioluutio on jo pitkällä. Todisteita tulee esiin jatkuvasti.
Kuvaamassasi ja vastaavankaltaisissa tapauksissa ihmiset ovat täysin avuttomia ja kyvyttömiä ja huutavat oikeuksiensa perään ja miksei yhteiskunta tee mitään. Aivan samoin kuin edellyttävä yhteiskuntaa huolehtimaan lapsistaan ja kasvattamaan niitä ottamatta itse mitään vastuuta.
Vanha vitsi uskovaisesta joka uskoi jumalan pelastavan hänet tulvasta ei ole enää vitsi vaan täyttä totta. Niiden kohdalla jotka eivät usko jumalaan uskotaan yhteiskunnan huolehtivan.

Ja kiittämättömyys, se on maailman palkka tänä päivänä. Itse tässä muutama vuosi taapäin (taisi olla vuosi 2009) poljeskelin kohti Turkua. Matka suuntautui läpi pahamaineisen Varissuon. EN voinut olla puuttumatta asiaan ja pysäytyin erään auton. Siinä istui sattumalta (harvianista kyllä siinä kaupunginosassa) kaksi ihan etnisesti kotoista perää olevaa nuorta naista. Olivat sitten olleet OSaava Nainen -messuilla juuri ja päättäneet, että kyllä he ilman miesten apua saavat autoon talvirenakat vaihdettua. Ei ihan ollut täysin onnistuneet joten lähtivät etsimään huoltoasemaa, jonka sijainnista heillä ei ollut mitään hajua, saadakseen apua. Alla oli kyllä jo neljä talvirengasta. Jokainen kiinni yhdellä tai kahdella pultilla ja yksikään pultti ei juuri puoltamatkaa kierteestä kiristettynä. Eivät onneksi ehtineet parkkipaikalta vielä kymmentä metriä ajaa kun pysäytin. Laitoin sitten renkaat tytöille alle niinkuin ne kuuluu, niin lähinnä sain kiitokseksi kiukuttelua, kun olin niin sovinisti.
 
Creidiki-setä asustaa ruuhka-Suomen ulkopuolella, missä sähkökatkot esim kovimpien pakkasien aikaan ovat enemmän sääntö, kuin poikkeus ja myrskyjen aikana raivauskalusto ehtii tänne viimeiseksi.

Toisaalta kun mökki lämpiää koivuhaloilla ja tarvittaessa vesi nousee pihakaivosta vanhalla Nira-pumpulla (jäätymätön), niin voi rauhassa vähän odotellakin. Kaapissa pidetään väh viikon elintarpeita sälykkeinä, kuiva-aineina ym. En ole kovin kummoinen survivalisti tai preppaaja, mutta nukun paremmin kun tiedän etteivät Rva. Creidiki ja räkänokat jäädy tai näänny kuoliaaksi edes vähän pidemmän sähkökatkon aikana.

Jos minä satun mainitsemaan tästä esim työkaverille niin joko tuijotetaan kuin avohoitopotilasta tais sitten kommentoidaan että: "Sittenhän minä tulen teille jos jotain tapahtuu." -Nirsk- Kaikki luottavat vakaasti siihen että joku huolehtii.

Tähän minä vastaan yleensä: "Ei sinun kannata meille asti ajaa, että saat haulikosta"

Failure to prepare on your part does not constitute an emergency on my part.
 
Joskus katselin videon, jossa survivalisti yritti etsiä kasviravintoa talvisesta Suomesta. Aika heikkoa oli anti. Heinä- elokuun survivalismi sopinee useimpien kropalle.

https://yle.fi/uutiset/3-10315011
Joukko primitivistejä muutti kuukaudeksi metsään ilman rahaa Keski-Suomessa – "Emme voi jatkaa näin, maapallo ei kestä"
Kaipuu luontoon on ihmisen ikiaikainen tarve. Primitivisti uskoo, että se on myös ratkaisu ilmastonmuutokseen.

Kestävä kulutus
21.7.2018 klo 07:30päivitetty 21.7.2018 klo 10:01
13-3-10313215.jpg

Jos Huck Middeke voisi päättää, hän eläisi pysyvästi telttaleirissä luonnon läheisyydessä. Perheen vuoksi on tehtävä kompromisseja.

Paarma pörrää hetken aikaa Huck Middeken pään ympärillä kesäisellä niityllä ja seisahtuu sitten kädelle. Nopea läimäys ja vielä nopeampi puraisu, ettei hyönteinen kärsi. Välipala on syöty nopeasti. Middeken mukaan isot nautapaarmat ovat makeimpia, nyt saaliiksi tuli raidallinen sokkopaarma.

– Erinomainen snack, mutta vähän niin kuin sipsit. Jos syöt liian paljon sipsejä, tulee huono olo. Sama juttu paarmojen kanssa, Huck Middeke sanoo.

Middeke on joensuulainen eräopas ja moderni metsästäjä-keräilijä. Paarmojen lisäksi hän syö tilaisuuden tullen myös esimerkiksi supikoiraa, rottaa ja oravaa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään erikoisesta ruokavaliosta, vaan jostakin isommasta.

13-3-10313219.jpg


Leiripaikalla Keski-Suomessa joki laskee metsän keskeltä järveen.Jaana Polamo / Yle
Aurinko porottaa järven rantaan keskellä keskisuomalaista metsää. Sotka ui rantavedessä, ja puro solisee kutsuvasti. Huck Middeke poimii suuhunsa tukun maitohorsman lehtiä ja muutaman itikan. Hellepäivän tunnelma on unelias.

– Meillä on päällä hätätilanne. Emme voi enää odottaa, maapallo ei kestä, hän sanoo.

Kuukausi ilman rahaa ja roskaa
Heinäkuisessa metsässä on käynnissä ihmiskoe. Joukko ekologisesta elämäntavasta ja luonnossa selviämisestä kiinnostuneita ihmisiä aikoo elää kuukauden ajan metsäleirissä ilman rahaa, käyttämättä fossiilisia polttoaineita ja tuottamatta lainkaan roskaa.

He uskovat, että ekoteot arjessa eivät riitä, vaan nykyisen elämäntavan tilalle on kehitettävä jotakin täysin uutta – tai oikeastaan jotakin hyvin vanhaa.

13-3-10313220.jpg


Paula Kovalainen, Nipe Torstenson ja Julie Alva kokoontuvat nuotiolle survivalistileirillä.Jaana Polamo / Yle
Leiriä on takana kaksi viikkoa, ja Middeke on tyytyväinen tuloksiin. Rahaa on mennyt ainoastaan bussilippuun paikalle pääsemiseksi ja kalastuslupaan. Katkennut kalastussiima on Middeken mukaan ainoa asia, joka voidaan luokitella roskaksi.

Nälkää ei ole tarvinnut tuntea, vaikka suurin osa ajasta on kulunut ruuan etsintään: mustikoita metsästä, kalaa järvestä, salaattia syötävistä kasveista, höysteeksi hyönteisiä.

Tarkoitus on elää kestävästi, ei pelkästään luonnon armoilla. Leiriläisillä on mukanaan kuivaruokavarasto hätävaraksi. Lisäksi he ovat saaneet läheiseltä kyläkaupalta lahjoituksena roskikseen menevää ruokaa.

“Lapsen pitää oppia muutakin kuin tienaamaan”
Näky nuotiopaikalta voisi olla reppureissaajien tulilta Aasiasta, paitsi että rastojen ja risupartojen lisäksi suomalais-norjalaisessa porukassa vilahtelee myös retkeilyvaatteita ja kunnon työkaluja. Pakurikääpätee porisee nokipannussa.

Eletään auringon rytmissä, ja tähän aikaan vuodesta valoa on niin paljon, ettei aina tiedä vuorokaudenaikaa.

– Kun aurinko tulee esiin noiden rantapuiden takaa, on kello noin yksi iltapäivällä, tietää joku.

Huck Middeken 9-vuotias poika viettää kesää äitinsä kanssa kaupungissa, jossa kolmihenkinen perhe normaalisti asuu omakotitalossa. Isä on metsässä, jotta voisi opettaa pojalleen selviytymistaitoja. Ne ovat hänen mielestään välttämättömiä tulevaisuudessa.

– Haluan, että poikani oppii muutakin kuin tienaamaan rahaa ja tilaamaan pizzan, Middeke sanoo.

Vaimo ei innostu raatopaistista
– Ihminen on ainoa eläin maapallolla, jonka jälkeläiset eivät enää voi kopioida vanhempiensa elämäntapaa. Maapallo ei kestä sitä. Meidän on ajateltava vähintään seitsemän sukupolvea eteenpäin, Middeke sanoo.

Middeken perheen hiilijalanjälki(siirryt toiseen palveluun) on alle puolet keskimääräisen suomalaisperheen elämäntavan jättämästä jäljestä. Kotona kokataan tavallista vegaaniruokaa, sillä vaimo ja lapsi eivät innostu paarmojen syömisestä tai raatopaisteista.

13-3-10313216.jpg


– Luonnonmuona ei ole koskaan aiheuttanut minulle terveysongelmia, Huck Middeke sanoo.Jaana Polamo / Yle
Kun Middeken Brasiliassa asuva veli meni naimisiin, Middeke halusi mukaan juhliin ja matkusti maapallon toiselle puolelle bussilla, junalla ja rahtilaivalla. Matka kesti kolme viikkoa.

Huck Middeke elää arjessaan niin ekologisesti kuin pystyy, mutta se ei ole hänen mielestään läheskään tarpeeksi. Jos hän saisi päättää, arki omakotitalossa vaihtuisi vaeltavaan elämäntapaan yhteisöllisessä telttaleirissä luonnossa.

– Se olisi helpompaa, kestävämpää, halvempaa ja minulle onnellisempaa elämää, Middeke sanoo.

Avokadon ostaja on paha poika
Kaipuu luontoon ei ole mikään uusi ilmiö. Alkukantainen elämäntapa kiehtoo. Yhdysvalloissa moderni primitivismi on kokonainen alakulttuuri. Se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

Jotkut ovat kiinnostuneita villistä luonnosta ja vaistonvaraisesta elämästä, jossa pyritään pois teknologian ja sivilisaation rasitteista. Permakulttuuri taas tarkoittaa pyrkimystä kehittää ympäristöä suojelevaa maanviljelyä ja arkkitehtuuria. Survivalisti puolestaan opettelee selviytymään luonnossa ilman mukavuuksia ja varusteita. Ja onhan Suomessakin aina elänyt originelleja erakoita metsäpirteissään.

13-3-10313223.jpg


Norjalaisen Nipe Torstensonin koti on Norjan vuoristossa. Lähimmät naapurit ovat kilometrien päässä.Jaana Polamo / Yle
Keski-Suomen telttaleirillä laadukkaat makuupussit tuulettuvat pyykkinarulla ja aurinkokenno lataa pientä videokameraa ja yhtä kännykkää. Tällä kertaa Huck Middekellä on mukanaan kunnon retkeilyvarusteet. Ei sillä, etteikö hän pärjäisi ilmankin.

Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa eräoppaaksi opiskellut Middeke vetää myös selviytymisen alkeiskursseja. Silloin luonnon armoille mennään lähes kokonaan ilman varusteita ja aletaan opetella tulentekoa ja suojan rakentamista.

13-3-10315085.jpg


Huck Middeke valmistaa puhdetöinä soppakauhaa. Se puuttui varusteista.Jaana Polamo / Yle
Saksalaissyntyinen Middeke päätyi Suomeen vähän yli kymmenen vuotta sitten. Hän tapasi suomalaisen vaimonsa ympäristöjärjestö Greenpeacen metsien hakkuita vastustavalla aktivistileirillä Lapissa.

– Työssä Greenpeacessa olen tottunut osoittelemaan pahoja poikia. Ihan yhtä lailla minä olen paha poika, kun ostan keskellä talvea suomalaismarketista pussillisen avokadoja, Middeke sanoo.

Oravakeitto yllätti vieraan
Ensiksi orava suolistetaan ja nyljetään. Sen jälkeen se huuhdellaan huolellisesti ja valutetaan. Perinteisen suomalaisen reseptin mukaan soppaan lisätään vain perunoita, sipulia ja nokare voita.

Kun Huck Middeken luokse menee kylään, saattaa illallispöydässä odottaa yllätys. Jos Middeke löytää auton alle jääneen oravanraadon tuoreena, siitä saattaa syntyä soppa tai uunipaisti. Paikalliselta metsästäjältä hän saa toisinaan supikoiraa. Sen liha täytyy kypsentää huolella trikiinivaaran vuoksi.

13-3-10313217.jpg


Telttakankaasta tehty laavu riittää suojaksi hyvällä säällä.Jaana Polamo / Yle
Middeken mielestä edes riistan syöminen ei ole kestävää, jos ensin ajetaan satoja kilometrejä autolla metsästysmaille.

Tutkimusten mukaan yli kaksi kolmannesta Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy kotitalouksien kulutuksesta(siirryt toiseen palveluun) eli siitä, mitä syömme, ja miten asumme ja millä liikumme.

Niihin valintoihin vaikuttaminen on Huck Middeken elämäntehtävä. Ja myös hänen henkilökohtaisen elämänsä suurin ristiriita.

Metsästäjä-keräilijä istuu tietokoneen ääressä
Suurimman osan ajasta survivalisti asuu keskuslämmitteisessä talossa ja tallaa paljain jaloin metsäpolkujen sijaan kaupungin katuja. Se on kompromissi perheen vuoksi.

13-3-10313224.jpg


Julie Alva ja Paula Kovalainen ottavat mutakylvyn.Jaana Polamo / Yle
– Poika käy koulussa ja vaimo töissä. Rahatöitä on tehtävä jo asuntolainan vuoksi. Minusta on järjetöntä, että ihmisten tuloista niin suuri osa menee asuntoon, kun voisimme rakentaa turvallisen, lämpimän ja luonnollisen suojan paljon halvemmalla, Middeke sanoo.

Jotta joku muukin ymmärtäisi järjettömyyden, moderni metsästäjä-keräilijä on valmis istumaan yökaudet tietokoneella takomassa kampanjasuunnitelmia ja antamassa vinkkejä kestävämpään elämäntapaan.

Totta kai Middeke ymmärtää, ettei elämä luontoleirissä ole massojen valinta. Hän itse käyttää mieluummin maakuoppaa kuin vesivessaa ja puhdistaa kätensä kuusenoksalla eikä saippualla.

13-3-10313221.jpg




Löytyykö yhteys luontoon paarmoja popsimalla?
Näillä neljällä vinkillä vahvistat luontosuhdettasi
– Ei selviytymisleiri tietenkään ole ratkaisu, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka sopivat monille. Meidän täytyy löytää uusia tapoja elää, ei pelkästään yrittää tehdä niin sanotusta normaalista elämästä kestävämpää, Middeke sanoo.

Kun on saanut yhteyden luontoon, alkaa välittää ja tehdä asioita, hän uskoo.

Hänen mielestään hyvä alku on kerätä luonnosta jotakin syötävää, että tajuaa ruuan alkuperän. Tai viettää joka päivä pieni hetki luontoa katsellen, vaikka työmatkalla tai omalla parvekkeella.

Iltapäivän helteessä Huck Middeke istuu nuotion ääreen ja kovertaa soppakauhaa puunpalasesta. Metsässä hän on onnellisempi kuin missään muualla. Kahdessa viikossa maitohorsmakin alkaa maistua makealta.

– Jo lyhyt aika muuttaa mind setiä. Käsitys ajasta muuttuu. Paljon vähemmän tekee mieli ostaa kaupasta se suklaapatukka.
 
Joskus katselin videon, jossa survivalisti yritti etsiä kasviravintoa talvisesta Suomesta. Aika heikkoa oli anti. Heinä- elokuun survivalismi sopinee useimpien kropalle.

https://yle.fi/uutiset/3-10315011
Metsästystaitoinen sekä aseella tai ansalangoilla varustettu syö Suomessa talvellakin. Luonnon kasvisravinnosta on talvella turha haaveilla. Peura, kauris, jänis ja hirvi, kohtuullisella vaivannäöllä pötystä pöytään huonon ajan sattuessa.

Lisäksi verkkoa ja iskukoukkua järveen, kun hirvipaisti alkaa tympiä.
 
Metsästystaitoinen sekä aseella tai ansalangoilla varustettu syö Suomessa talvellakin.
Mutta ei välttämättä kovin montaa talvea mikäli kakka joskus oikeasti osuu tuulettimeen.
Sota-aikana riista ymmärtääkseni metsästettiin lähes sukupuuttoon, nyt syöjiä on melkein kaksi miljoonaa enemmän.
 
Mutta ei välttämättä kovin montaa talvea mikäli kakka joskus oikeasti osuu tuulettimeen.
Sota-aikana riista ymmärtääkseni metsästettiin lähes sukupuuttoon, nyt syöjiä on melkein kaksi miljoonaa enemmän.
Hirvikannan lähtötilanne on nyt erilainen. 30-luvulla 10.000 kpl, nyt 100.000 hirveä ennen metsästyskautta. Niitä ammutaan nyt noin 40.000-50.000 kpl/ v ja kanta ei juuri vähene.

Edit: eihän niillä koko kansaa tietenkään ruokittaisi, mutta osaa nyt kuitenkin. Lisänä pitäisi olla vähintäänkin nykyisen laajuinen oma elintarviketuotanto.
 
Iskukoukut kannattaa jättää sinne kalapakkiin. Haukikannat romahtaneet muutamassa vuosikymmenessä kaikkialla. Ulkosaaristossa ei kuteminen nykyään edes onnistu kuulemma. Rakkolevän väheneminen heijastunut suoraan haukien määriin. Paras siis vaan pilkkiä roskakalaa vesistöstä. Sitä piisaa.
 
Mutta ei välttämättä kovin montaa talvea mikäli kakka joskus oikeasti osuu tuulettimeen.
Sota-aikana riista ymmärtääkseni metsästettiin lähes sukupuuttoon, nyt syöjiä on melkein kaksi miljoonaa enemmän.

Meillä Suomessakin on kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät useimmiten ideologisista syistä syö lihaa. Ja vielä useampi on vieraantunut riistaeläinten pyynnistä. -> #luonnonvalinta.
 
Meillä Suomessakin on kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät useimmiten ideologisista syistä syö lihaa. Ja vielä useampi on vieraantunut riistaeläinten pyynnistä. -> #luonnonvalinta.
No, vitjan nimi huomioon ottaen ajattelin tilannetta jossa vaihtoehtoja ei paljon olisi. Tuskin monella #aate kestää jos vaihtoehdot ovat lihan syönti tai nälkäkuolema.
 
Itse muutin elämäni ensimmäistä kertaa pois kerrostalosta ja betoniviidakko-olosuhteista pois muutama viikko sitten. Nyt olisi käytössä autotalli, jonka perällä sopiva tila hyödyntää varautumiseen. Millä tavalla kannattaisi lähteä liikkeelle? Tällä hetkellä suunnitelmissa:

-viikon juomavedet koko perheelle (ehkä puolet kivennäisvetenä). Ajattelin ostaa esim Lidlin isoja sixpäckejä
-soijarouhetta, suikaleita, härkäpapurouhetta (hyvin säilyvää proteiininlähdettä)
-säilykkeitä (hernekeittoa, punajuuria, lihaa, tomaattimurskaa jne)
-kaurahiutaleita, jauhoja
-uht maitoja
-kynttilöitä, tulitikkuja, sytytysnestettä
-paristoja, pieni matkaradio, taskulamppuja
-polttopuita (tällä hetkellä ulkovajassa n viikon tarve talon jonkinlaiseen lämmön ylläpitoon

Unohdanko nyt jotain oleellista? Kaupungissa asun edelleen, mutta harmaassa vaiheessa kaikki loppui nopeasti. Ideana säilytysaikaminimiksi 1v, jottei tarvitse olla viikottain heittämässä vanhettunutta kamaa pois.

Ideana on kierrättää varastoa normaaliarkeen, eli jos tarvitsem vissyjä, haen alhaalta ja ostan kaupasta varmuusvarastoon.
 
- Jonkinlainen realistinen työkalu kokoelma joka suhteutuu omiin taitoihin ja tarpeisiin
- Korjaustarpeita pienten vahinkojen korjaamiseen, esim kaatuneen rikkoman ikkonan hätäkorjaus muovilla ja teipillä, tai vastaavaa
- Perheen tarpeisiin suunniteltu ensiapu/lääkevarasto

Muuten näyttää hyvälätä.
 
Iskukoukut kannattaa jättää sinne kalapakkiin. Haukikannat romahtaneet muutamassa vuosikymmenessä kaikkialla. Ulkosaaristossa ei kuteminen nykyään edes onnistu kuulemma. Rakkolevän väheneminen heijastunut suoraan haukien määriin. Paras siis vaan pilkkiä roskakalaa vesistöstä. Sitä piisaa.
Ei todellakaan kaikkialla sisävesillä ja madekin saattaa ottaa iskukoukkuun.

Itse muutin elämäni ensimmäistä kertaa pois kerrostalosta ja betoniviidakko-olosuhteista pois muutama viikko sitten. Nyt olisi käytössä autotalli, jonka perällä sopiva tila hyödyntää varautumiseen. Millä tavalla kannattaisi lähteä liikkeelle? Tällä hetkellä suunnitelmissa:

-viikon juomavedet koko perheelle (ehkä puolet kivennäisvetenä). Ajattelin ostaa esim Lidlin isoja sixpäckejä
-soijarouhetta, suikaleita, härkäpapurouhetta (hyvin säilyvää proteiininlähdettä)
-säilykkeitä (hernekeittoa, punajuuria, lihaa, tomaattimurskaa jne)
-kaurahiutaleita, jauhoja
-uht maitoja
-kynttilöitä, tulitikkuja, sytytysnestettä
-paristoja, pieni matkaradio, taskulamppuja
-polttopuita (tällä hetkellä ulkovajassa n viikon tarve talon jonkinlaiseen lämmön ylläpitoon

Unohdanko nyt jotain oleellista? Kaupungissa asun edelleen, mutta harmaassa vaiheessa kaikki loppui nopeasti. Ideana säilytysaikaminimiksi 1v, jottei tarvitse olla viikottain heittämässä vanhettunutta kamaa pois.

Ideana on kierrättää varastoa normaaliarkeen, eli jos tarvitsem vissyjä, haen alhaalta ja ostan kaupasta varmuusvarastoon.
Polttoainetta ajoneuvolle ja käteistä.
Kännyköiden lataus. Puhelinverkko saattaa olla pystyssä vielä sen jälkeen kun sähköverkko ja Virve ovat kaatuneet koska vihollinen käyttää sitä itsekin.
 
Ei todellakaan kaikkialla sisävesillä ja madekin saattaa ottaa iskukoukkuun.


Polttoainetta ajoneuvolle ja käteistä.
Kännyköiden lataus. Puhelinverkko saattaa olla pystyssä vielä sen jälkeen kun sähköverkko ja Virve ovat kaatuneet koska vihollinen käyttää sitä itsekin.
Jättäkää mateet rauhaan. Niiden kanta vasta on romahtanut. Turun saaristossa todella harvinainen tänä päivänä. Maarian Altaassa made nousi ylävirtaan jokea ylös vielä 90 luvulla.Yks papparainen siellä pitää verkkoja ja kertoi saaneen mateen viimeksi vuosituhannen vaihteessa. Todella surullista.
 
Back
Top