Suomalaista mielenmaisemaa talvi-illassa

[koponen]

Tuokiokuva männäillalta.

Raivasin tieni tiettömien taivalten taakse ja pistin tulet. Suolapussista ripottelin repussa jäätyneen hirven kulmapaistin päälle ja tiristelin puukkosiivuina pannulla. Hyvä ettei sormia pitänyt nuolla kun tuli niin maistuivaista.

Pakkikahvin valmistumista odotellessa soittelin hiljakseen kansanlauluja huuliharpulla. "Taivas on sininen ja valkoinen ja pieniä tähtiä täynnä..." Oli kyllä pakko lopettaa, kun huulten iho alkoi jäätyä harppuun. Tai siis jos harppua piti tarpeeksi lähellä tulta niin silmäripsistä nousi kitkerää käryä. Sitten ryystelin tulista, vahvaa kahvia ja tiirailin pimeyteen. Näistä tarpeista suomalaisia ukkoja on tehty iät ajat, ja toivottavasti tehdään vielä pitkään.

Rapsuttelin jälkeni siistiksi, nakkasin repun selkään ja häivyin pimeyteen. Oli hyvä mieli.

 

[baikal]

Tuonkaltaiset hetket piirtyvät ikuisesti mieleen, asiat ovat yksinkertaisia parhaimmillaan, maksavat todella vähän ja vaativat vain nöyryyttä ja tahtoa puskea itsensä liikenteeseen. Hieno tuokiokuva.

Iltapäivällä pistettiin hihat heilumaan omien poikieni kanssa, kasasimme lumikasan lapioilla jäätymään ja painumaan...siihen tulee poikien ensimmäinen lumitilapäismajoite. Toivottavasti lauhtunut sää ei aiheuta liikaa haasteita aiheessa. Oppikoot, kun kerran kiinnostaa.

Wanhat tiedot ja taidot eivät säily säilyttämättä, se on totuus, ja on mukava huomata, etten ole valtakunnan ainoa tollake, joka ammentaa woimaa koposen esittämällä tavalla. Huuliharppua tosin en omista ja koska tunnen musiikkilahjani erittäin hyvin, niin en tule myöskään omistamaan. Muistan ikäni, kun alakoulun joulunäytelmässä minun piti paukuttaa jotain härveliä ja kun päästiin sooloon niin opettaja oli muuttunut jo vihreäksi ja näytti siltä, että hän ei saanut henkeä lainkaan.

 

[Second]

Itsellä aivan parhaat muistot on just pojan kanssa käydyistä reissuista vähän samalla kaavalla kuin Koposella. Poika istuu pulkassa ja isi puskee suksien kanssa hangen läpi. Jossakin vaiheessa pistetään taukopaikkaa pystöön. Kasataan trangia, siinä sitten ruisleipää ja lettuja käristellään ja lämmitetään kaakaota. Etenkin ne ensimmäiset kerrat tuntui sulattavan sydämmen ainakin meikäläisen rinnasta... Sitten kyllä syömätauon jälkeen pojan kädet oli yleensä aina jäässä ja vuorostaan sulateltiin niitä ja isällisen rakkauden puuska oli muuttunut kurkkua kiristävään paniikkiin ja epäonnistumisen tunteeseen. :a-embarassed:

 

[vehamala]

Hieno tuokiokuva.

Aivan ! Lyhyesti kirjoittaen maalattiin oikein mukava tunnelma :sleepy:

 

[noska]

Tuonkaltaiset hetket piirtyvät ikuisesti mieleen, asiat ovat yksinkertaisia parhaimmillaan, maksavat todella vähän ja vaativat vain nöyryyttä ja tahtoa puskea itsensä liikenteeseen. Hieno tuokiokuva.

Iltapäivällä pistettiin hihat heilumaan omien poikieni kanssa, kasasimme lumikasan lapioilla jäätymään ja painumaan...siihen tulee poikien ensimmäinen lumitilapäismajoite. Toivottavasti lauhtunut sää ei aiheuta liikaa haasteita aiheessa. Oppikoot, kun kerran kiinnostaa.

Wanhat tiedot ja taidot eivät säily säilyttämättä, se on totuus, ja on mukava huomata, etten ole valtakunnan ainoa tollake, joka ammentaa woimaa koposen esittämällä tavalla. Huuliharppua tosin en omista ja koska tunnen musiikkilahjani erittäin hyvin, niin en tule myöskään omistamaan. Muistan ikäni, kun alakoulun joulunäytelmässä minun piti paukuttaa jotain härveliä ja kun päästiin sooloon niin opettaja oli muuttunut jo vihreäksi ja näytti siltä, että hän ei saanut henkeä lainkaan.

baikalissa on selvästi ollut kunnon hevimuusikon ainesta