Suomen armeija talvisodassa: kerro omat parannussuunitelmasi

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Hölmön tölväyksessä taisi käydä niinkin, että osa komentajista ei oikein seisonut annetun käskyn takana, seurasiko siitä ristivetoa ja kitkaa? Osa komentajista katsoi, että joukkojen suorituskyky yliarvioitiin reilusti yli. Myöhemmin joku komentajista on sanonut, että jopa menestyessään tuo hyökkäys olisi voinut muodostua oikeaksi litskuksi.

Olen siviilielämässäni joskus tehnyt duunia, jossa ryhmän suorituskykyä on pitänyt tarkasti arvioida. Sen arvioi helposti paremmaksi kuin se on kuunaan. Sen oppii viimeistään kantapään kautta. Kun ryhmä on henkilöitä, jotka maksavat shown ja palkan, se opettaa.

En osaa vetää minkäänmoista yhtäläisyysviivaa tähän nykyhetkeen hölmön tölväyksestä. Resurssien yliarviointi ja kitkan aliarviointi johtavat tietysti kohti luiskaa, noin tavoitteita ajatellen. Nykyään kuvittelisin näitä juttuja treenattavan tietokoneavusteisin pelein. Miten ne korreloivat elävän realityn suhteen, ei tietoa, kenties joukkotasolla hyvinkin. Aliupseerien ja upseerien ko. homma on hallittava ilman simulaatioita ja mielellään vielä ilman stimulaatioitakin.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
EK kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
Eikö tämä aktiivinen hyökkääminen käytännössä osoittautunut mahdottomaksi kannaksella talvisodassa. Rintamalinja laatokalta suomenlahdelle oli yhtenäinen, eikä mahdollistanut hyökkäyksiä sivustoihin/selustaan. Ryssää oli koko rintamalinjan mitalta. Laatokan pohjoispuolella tämä hyökkäys/sissitoiminta sitten onnistui.
Ennakolta oli suunniteltu vastahyökkäys tapahtumaan pian sen jälkeen, kun puna-armeija on saavuttanut pääaseman ja hyökkäys pysäytetty. Eli periaatteessa oma hyökkäys lähtisi liikkeelle, kun vastapuoli on uupunut ja sekaisin, kun taas vastaiskun suorittavat joukot ovat levänneitä ja hyvin valmistautuneita. Periaate sekä idea olivat hyviä ja miehet taistelivat hyvin. Kaikki muu meni päin persettä. Suunnitelman yksityiskohdat olivat hiomatta, hyökkäävä osaston aikataulu oli mahdoton, suunnitelmaa ei ollut harjoiteltu, miehiä ei ollut tehtävään koulutettu, suunnitelman kannalta olennaisia osia ei ollut kerrottu hyökkääville joukoilla, jne. Hieno idea, mutta keski- ja ylemmän johdon ansiosta ansaitsi ihan aiheesta nimensä hölmön tölväys.
Mikä on nykypäivän näkövinkkelistä huolestuttavinta Hölmön tölväyksessä? Hyökkäys tehtiin juuri siellä, juuri niillä joukoilla, juuri silloin kuin ennen sotaa oli suunniteltukin. Silti se meni pieleen.

Miksi se meni pieleen? Ensinnäkin viestikalusto petti. Kuitenkin vielä suurempi ongelma oli johtoportaiden kategorinen persielleen arviointi joukkojen liikuntakyvyssä. Johtopäätös oli myöhemmissä analyyseissa se, että kokemattomat johtajat olivat kyllä johtaneet joukkoja karttaharjoituksissa, mutteivät oikeasti. Niinpä ei ollut käsitystä siitä, kuinka tuhannet miehet oikeasti liikkuvat.

Ja nyt tullaan siihen huolestuttavaan pointtiin. YH oli alkanut lokakuussa, eli joukkoja oli jo oikeastikin johdettu. Ennen kaikkea viimeisimmässä sotaharjoituksessa oli kuitenkin ollut AK käytettävissä (ei vissiin ihan kokonaisuudessan, mutta kuitenkin). Miten isoja ovat nykyään suurimmat harjoitukset? Miten paljon nykyään tosipaikan tullen on kokemusta siitä, miten sodanajan joukot oikeasti liikkuvat?

Suurimmat puutteet:

-Ei oltu kokeiltu tai harjoiteltu suunnitelmaa. Tositilanteessa jo pelkät siirtymät viivästyivät ja niiden seurauksena aikataulut menivät metsään.

-Viestikalusto petti, koska operaation kannalta olennaisia tietoja ei oltu kerrottu joukoille. Kärki veti tapsia maastoon ja perässä tulevat miehet katkoivat sitä, koska luulivat piuhan kuuluvan venäläisille.

-Hyökkäyksen laajuus ja siihen käytettävät voimat eivät olleet oikeassa suhteessa.


Idea on mielestäni edelleen hyvä. Alivoimaisen puolustajan tulee pyrkiä tekemään nopeita vastaiskuja, joilla pala vihollisen voimista saarrostetaan ja tuhotaan. Omalla alueellaan taisteluun valmistautuvan armeijan pitää harjoitella tällaisia operaatioita ennakolta. Taistelumaasto tiedustellaan tietenkin jo suunnitelmaa tehtäessä. Tarvittaessa voidaan tehdä jopa pieniä muutoksia maastoon ja infraan, jos selviä pullonkauloja havaitaan.

Luonnollisesti tällaisia suunnitelmia pitää olla useampaan paikkaan ja moneen tilanteeseen. Tarjoutuvien tilanteiden mukaan käytetään tilanteeseen sopivaa suunnitelmaa hyväksi. Vastaiskun liikkeelle laittava komentaja voi luottaa joukkojen tuntevan maaston sekä suunnitelman ja maaston olevan hyökkäykselle sopivia. Taistelumaaston tunteminen ennakolta on mielestäni olennaista. Se tehostaa maastonkäyttöä huomattavasti.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Niin, itseasiassa PARHAIMMILLAAN HEVOSMIEHET OTTIVAT piuhaa kuormien sitomiseen. Se on ollut jo silloin semmosta.
 

Mosuri

Alokas
BAN
No kuka hullu luottaa johdinyhteyksiin hyökätessä? Ylipäätänsä viestinnässä kaikki mikä voi mennä vituiksi menee yleensä vituiksi. Tekniikan lisäksi on aina se inhimillinen tekijä Y. Viesti ymmärretään väärin tai sitten homma menee vituiksi jonkun vielä oudomman asian takia.

Aikoinaan eräässä sotaharjoituksessa otin puheyhteyden erääseen ilmatorjunnan johtopaikkaan. Minkäänlaista vastausta ei kuulunut ja tästä seurasi viestipartion osalta puolen tunnin kiivas työskentely, jossa selviteltiin kaikki vaihtoehdot laiteviasta aina vastapuolen sissien tihutyöhön. Todellisuudessa "vika" johtui siitä, johtopaikalle oli jostain syystä laitettu päivystämään varusmies alikersantti joka oli ilmeisesti vaipunut horrokseen lämpimässä tilassa. Havahtuminen todellisuuteen oli sitten tapahtunut kun puhemuotoista dataa tulvi kuulokkeisiin. Oli kuulemma kuulunut liiankin hyvin! Kaveri selitti myöhemmin, "että oli luullut yhteyden toisessa päässä olevan jonkun raivostuneen opistoupseerin ja jättäneen kokonaan vastaamatta haukkujen pelossa kun päivystystä oli enää vähän jäljellä".
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Minusta tuollaisen hyökkäyksellisen doktriinin ongelma on ennenkaikkea se, ettei sitä käytännössä pystytä toteuttamaan poliittisista syistä. Menemättä sen syvemmin Talvisodan tai nykyhetkenkään kalustollisiin ja koulutuksellisiin yksityiskohtiin, väitän että sotilaallisesta näkökulmasta katsoen oikein ajoitettu hyökkäys on poliittisesta näkökulmasta katsoen kertakaikkiaan mahdoton ajatus toteuttaa.
Se kun tarkoittaa käytännössä aina sitä, että hyökkäykselliset toimet pitää aloittaa ajoissa - joka taas kääntää poliittisen asetelman päälaelleen ja puolustaja muuttuukin mm. kansainvälisessä mielipiteessä hyökkääjäksi ja pahikset hyviksi..

Tämän vuoksi hyökkäyksellä puolustautuminen on tehokkuudestaan huolimatta käytännössä poissuljettu vaihtoehto.
 

Mosuri

Alokas
BAN
Kapiainen kirjoitti:
Se kun tarkoittaa käytännössä aina sitä, että hyökkäykselliset toimet pitää aloittaa ajoissa - joka taas kääntää poliittisen asetelman päälaelleen ja puolustaja muuttuukin mm. kansainvälisessä mielipiteessä hyökkääjäksi ja pahikset hyviksi..

Tämän vuoksi hyökkäyksellä puolustautuminen on tehokkuudestaan huolimatta käytännössä poissuljettu vaihtoehto.
Tuskin tarvitsee katsoa kauemmaksi kuin vuoteen 2008 ja Georgian ratkaisuun kun vastapuolen tykistötuli tuhosi sen rajaseudun kyliä.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
Kapiainen kirjoitti:
Minusta tuollaisen hyökkäyksellisen doktriinin ongelma on ennenkaikkea se, ettei sitä käytännössä pystytä toteuttamaan poliittisista syistä. Menemättä sen syvemmin Talvisodan tai nykyhetkenkään kalustollisiin ja koulutuksellisiin yksityiskohtiin, väitän että sotilaallisesta näkökulmasta katsoen oikein ajoitettu hyökkäys on poliittisesta näkökulmasta katsoen kertakaikkiaan mahdoton ajatus toteuttaa.
Se kun tarkoittaa käytännössä aina sitä, että hyökkäykselliset toimet pitää aloittaa ajoissa - joka taas kääntää poliittisen asetelman päälaelleen ja puolustaja muuttuukin mm. kansainvälisessä mielipiteessä hyökkääjäksi ja pahikset hyviksi..

Tämän vuoksi hyökkäyksellä puolustautuminen on tehokkuudestaan huolimatta käytännössä poissuljettu vaihtoehto.
Lisäksi se antaa erittäin vahvan selkänojan vastapuolen poliittiselle johdolle sisäpolitiikassa. Japanin isku Pearl Harboriin oli sotilaallisesti varsin onnistunut aloitus sodalle, mutta politiikan puolesta täydellinen katastrofi kaikilta osin. Suurin vahinko tuli juuri Yhdysvaltojen sisäpolitiikan saralla.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Jatkosota on tietysti monessakin mielessä oma luku sinänsä, mutta yhdestä näkökulmasta sekin voidaan nähdä siten että Suomi toteutti tilaisuuden tullen hyökkäys on paras puolustus - ajatusta. Siinäkin asian poliittiset seuraukset olivat melko rajut ja kantoivat suhteellisen pitkälle vielä sodan jälkeiseenkin aikaan.
No, onhan se selvää että Suomi oli liitossa Saksan kanssa ja ettei Suomi ajatunut lainkaan "vahingossa" Jatkosotaan, mutta toisaalta hyökkäyksen tavoitteet voidaan nähdä aikalailla myös puolustuksellisina..eli edullisimman mahdollisen tasan saavuttaminen puolustustaistelua ajatellen jne.
Eihän se Jatkosota tietenkään siis ollut poliittisesti lähellekään noin yksioikoinen juttu..mutta periaatteessa sekin voidaan yhdestä näkökulmasta katsoen ajatella olleen hyökkäyksellinen puolustus - tunnetuin, kauaskantoisin poliittisin seurauksin.

Jos Suomi olisi Talvisodan alla tehnyt "Jatkosotamaisen" ennaltaehkäisevän offensiivin yli itärajan, olisi kansainvälinen mielipide Suomea kohtaan saattanut olla hyvinkin toisenlainen..eikä se välttämättä olisi ollut Suomelle lainkaan eduksi. Nyt olimme kv-mielipiteessä pieni, viaton valtio joka joutui ison, pahan naapurin agression uhriksi vastoin omaa tahtoaan..
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Mosuri kirjoitti:
Lukumääräisesti vahvat maavoimat joilla on suuret määrät yksinkertaisia mutta tehokkaita aseita. Ilmavoimat jotka maa pystyy rahoittamaan ja joiden periaate on 95 % hävittäjätorjuntaan ja 5 % tiedusteluun. Merivoimien painopisteeksi rannikkopuolustus. Lisäksi tarvitaan vielä suojeluskunta (tai mikä tahansa poliittisesti korrekti nimitys nyt sitten sorvataankin). Lisäksi kaikkien puolustushaarojen miehet pitää kouluttaa jalkaväen taistelijoiksi oman tehtävänsä lisäksi. Tuolla reseptillä olisi pärjätty 1939 ja sillä pärjättäisiin nytkin.
Eli tehtäisiin suurinpiirtein sama mitä tehtiin oikeastikin??
 

Ottoville

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Konepistooli tuotantoon heti ja kivääreihin vain varaosia.
Vuosina 34-39 olisi voitu tuottaa samoista raaka-aineilla ja työvoimalla 70000 konepistoolia jättämällä kivääri M27 valmistamatta.
Panssarintorjuntaa konetykki L-34 ,oli valmis ase jo vuonna 34.
 

jokiranta

Alokas
BAN
Nivalan isäntä

Mosuri kirjoitti:
Usein kuitenkin unohtuu, että maamme organisoitumisaste oli huomattavasti pienempi. Huomattavasti pienempi osuus esim. rahavirroista pyöritettiin valtion budjetin kautta. Rumasti voitaisiin ajatella, että maatamme ei pyöritetty kuten modernia jälkiteollista valtiota. Valtiota johti mies joka ei ollut suorittanut edes nykyistä peruskoulun oppimäärää vastaavaa määrää opintoja. Maataloudesta Kyösti tiesi- kansainvälisestä politiikasta ja puolustusasioista hyvin vähän.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_puolustusneuvosto

Svinhufvud oli myöntänyt ratsuväenkenraalille sotamarsalkan arvonimen ja tehnyt hänet varjoylipäälliköksi jo 1930-luvulla. Perushankintaohjelmaa väännettiin 1938. Kannasta linnoitettiin 1939.

Mosuri kirjoitti:
Suomihan oli sitoutunut kansainliiton harhaisiin toivekuviin. Mihinkään totaaliseen sotaan maamme ei ollut varautunut.
Suomi heräsi arkeen Jartsev-neuvotteluissa, jotka Neuvostoliitto aloitti Anshlussin jälkeen. Tosin Helsingin Sanomien Eljas Erkko oli kaikentietävyydessään ihan pihalla.

Mosuri kirjoitti:
Itse asiassa Suomi ajoi kansainvälisessä politiikassa mallia jonka mukaan hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa olisi saanut muilta kansainliiton jäsenmailta lainoja sodan rahoittamiseen. Tuollaisten virvatulien perässä juostiin ja unohdettiin kokonaisvaltainen varautuminen.
Hienoa, että Roosevelt ja Churchill keksivät tuosta Lend and Lease-ohjelman Britannian varattomuuden poistamiseksi Saksan vastaisessa sodankäynnissä.

Mosuri kirjoitti:
Esimerkiksi väestönsuojelu virallistettiin vasta syksyllä 1939. Sitä ennen se pyöri vapaaehtoistyönä ja mm. RAY:n rahoittamana...
Näinhän meillä kaikki syntyy: medihelistä alkaen.

Mosuri kirjoitti:
Nykyisin itsestään selvyytenä otettu liikevaihtovero otettiin käyttöön vasta 1940.
Liikevaihtovero alkoi 1916 Saksassa tavaroiden "leimaverona". Kaikkea se saksalainen keksii komentotaloutensa ylläpitämiseksi.
http://de.wikipedia.org/wiki/Umsatzsteuer

Mosuri kirjoitti:
Talvisodan jälkeen ymmärrettiin, että yhteiskunnan voimavarat on valjastettava kokonaan mikäli totaalisessa sodassa aiotaan pärjätä- muutos jäi voimaan myös rauhan tultua ja entiseen ei ollut enää paluuta.
Nyt tuo ulkoistaminen on pahasti hajottanut suomalaista totalitarismia.

Mosuri kirjoitti:
Konepistoolituotannon jyrkkä lisääminen on myös anakronistinen ajatus. Suomen puolustusvoimien upseerit olivat sitä mieltä, että pikakivääri on ratkaiseva ase suomalaisessa maastossa. Aseen kouluttamiseen ja sen taistelutekniikan hiomiseen käytettiin paljon voimavaroja 30-luvun lopussa. Toki hyviä sarjoja sillä ampui pressun päältä kauniina kesäpäivinä. Sodan todellisuus paljasti aseen täydeksi sudeksi. Neukkujen emmalla päästiin myöhemmin parempiin tuloksiin.
Kannattaa muistaa, että talvisodassa neuvostoliittolaisilla oli jäätyviä puoliautomaattikivääreitä, kun taas suomalaisilla vain pulttilukkoisia eli neuvostoliittolaisilla oli parempi, mutta kelvottomampi kivääriaseistus. Suomi-konepistooleita ei ollut kovin paljoa, koska kivääri oli tarkempi ja neuvostoliittolaisten PPsh-41 oli vielä kehittämättä. Paineita konepistolisoimiseksi ei siis tainnut vielä 1939 olla.

Tuo pikakivääri oli 1930-luvun kova sana. Sehän oli kivääri ja ikään kuin tarkempi kuin joku Maksim-konekivääri sekä liikuteltavampi.
 

jokiranta

Alokas
BAN
Elektronisen sodankäynnin ammattilainen

Mosuri kirjoitti:
No kuka hullu luottaa johdinyhteyksiin hyökätessä?
Hyökkäyksessä johtoja on vaikea saada mukaan ja vihollisen puolella on vaikea kytkeä, ellei tiedä jo rauhan aikana kytkentäkaavioita.

Kuitenkin antenniyhteydet joutuvat häirinnälle alttiiksi ja kelankin pitäisi kulkea perässä.

Mosuri kirjoitti:
Aikoinaan eräässä sotaharjoituksessa otin puheyhteyden erääseen ilmatorjunnan johtopaikkaan. Minkäänlaista vastausta ei kuulunut ja tästä seurasi viestipartion osalta puolen tunnin kiivas työskentely, jossa selviteltiin kaikki vaihtoehdot laiteviasta aina vastapuolen sissien tihutyöhön.
Miten koeistitte laitteet?

Mosuri kirjoitti:
Todellisuudessa "vika" johtui siitä, johtopaikalle oli jostain syystä laitettu päivystämään varusmies alikersantti joka oli ilmeisesti vaipunut horrokseen lämpimässä tilassa. Havahtuminen todellisuuteen oli sitten tapahtunut kun puhemuotoista dataa tulvi kuulokkeisiin.
Puhemuotoista dataa?

Mosuri kirjoitti:
Oli kuulemma kuulunut liiankin hyvin! Kaveri selitti myöhemmin, "että oli luullut yhteyden toisessa päässä olevan jonkun raivostuneen opistoupseerin ja jättäneen kokonaan vastaamatta haukkujen pelossa kun päivystystä oli enää vähän jäljellä".
Aivan ojennettava kaveri. Ainakaan oikeissa viestijoukoissa ei viestilaitetta jätetä päivystämättä.
 

EK

Kenraali
Kun nyt päästiin vauhtiin tuolla kalustohankintojen haukkumisketjussa, niin jatketaan tänne.

1) Edelleenkin vedetään se teollisuus sotatila-moodiin jo kesällä 1939. Sekä sisä- että ulkoasiainministeriö kuin myös pv varoittivat jo alkuvuodesta tulevasta eurooppalaisesta suursodasta. Miinoja, telttoja ja muuta majoituskalustoa, miinoja, vaatteita, miinoja, suksia, miinoja, kranaatin sytyttimiä, miinoja, Suomi-kp:ta, miinoja, Boforsin pst-tykkiä lisenssillä, miinoja, ynnä muuta helposti tehtävää, suht' halpaa ja miinoja.

2) Sampo-konekivääri jo 1930-luvulla tuotantoon. Ei pikakiväärille! Ei Maximille (siirretään linnoitusaseeksi)! Kyllä jv:n kevyelle yleiskonekiväärille! Tosin tämä olisi vaatinut, että L-34 Sampo -pikakivääri olisi ollut vyösyöttöinen.

3) Ei panssarilaivoille.

4) Ei Blenheimeille. Sijalle hävittäjiä. Lundqvist poistetaan ilmavoimista. Yksi toimimattomimmista kenraaleista yhdellä avain vakansseista.

5) Pst-tykkejä lisää. Boforssin 37 mm oli soiva peli ja saatiin lisenssi.

6) Tykistön modernisointi. Liikaa erilaisia kaliipereita. 7.62 mm, 105 mm, 150 mm olisivat riittäneet. Sitten sotasaaliina 122 mm:n ja 152 mm:n kalustoa.

7) Lisää it:tä. Bofors tarjosi tähänkin toimivia ratkaisuja.

8) Lisää viestikalustoa.

Mutta saahan näitä haaveilla.

Jos suunnittain ajattelee niin muutokset olisivat menneet seuraavasti:
1) Petsamo. Ei muutosta. Viivytetään Sodankylän tasalla, jos tarve vaatii ja isketään sitten. Tappioita olisi voitu tuottaa ehkä hieman enemmän, jos käytettävissä olisi ollut edes normaali epäreilu, mutta pataljoona vs. armeijakunta on aika epäreilu ottelu.

2) Salla. Epäreilulla olisi voitu pienentää omia tappioita ja mahdollisesti saatu puskettua naapuri rajan taakse. Ainakin olisi tarvittu vähemmän vahvistuksia, joita tarvittiin kipeästi Kannaksella.

3) Kuusamossa ei tapahtunut mitään, joten ei muutoksia.

4) Suomussalmella epäsuora tuli olisi vähentänyt omia tappioita Kirkonkylän taisteluissa. Tosin niin olisi vähentänyt myös hyökkääminen muualle kuin linnoitettuihin asemiiin. Juntusrannan suunnalla Juntusranta olisi saatu haltuun epäsuoran avulla ja vihollinen puskettu rajan taakse tammikuussa. Käytännön merkitys tällä viimeisellä 0.

5) Kuhmossa epäsuoraa olisi joka tapauksessa kannattanut käyttää enemmän Kuusijoki-linjan/Löytövaaran suuntaan. Tietysti se mottien pehmittäminenkin olisi ollut tehokkaampaa raskaammalla/runsaammalla epäreilulla. Parasta olisi ollut, jos 54.D olisi jätetty kaikessa rauhassa Kuhmoon ja 9.D olisi palautettu Päämajan käyttöön.

6) Lieksa. Vaikutusta lähinnä Kuhmon suuntaan. Etenkin Prikaati Vuokko olisi ehkä ollut pienempi ja ehkä Rastin tienhaara olisi saatu haltuun, jolloin myös Vuokko olisi vapautunut etelämmäs.

7) Ilomantsi. Edelleenkin se epäreilu olisi säästänyt miehiä.

8) Tolvajärvi-Aittojoki. Aittojoelta olisi ehkä päästy pistämään Kollaan suunta pussiin. Mutta siinä on monta kapeikkoa välissä.

8) Kollaa. Hyökkäyksen torjuu parhaiten epäsuoralla. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth oli sitä mieltä, että jalkaväen tärkein tehtävä on estää vihollista pääsemästä tykistön tuliasemiin, että tykistö voi torjua vihollisen hyökkäykset. Voipi pitää paikkansa.

9) IV AK:n motit. Epäsuora olisi pehmittänyt motteja paremmin ja sillä olisi voitu torjua avustushyökkäyksiä.

10) Kannas. Viivytysvaiheessa miinat olisivat hidastaneet vihollista enemmän. Samoin viivytysjoukkojen aktiivisempi ja rohkeampi käyttö. Hölmöntölväys olisi pitänyt jättää kokonaan tekemättä. Sillä oli nimittäin se vaikutus, että Moskovassa kuviteltiin Suomen armeijan olevan vahvempi kuin se olikaan. Siksi turhat (=torjuttavissa olevat ja vihollista kuluttavat) hyökkäykset lopetettiin ja aloitettiin uudet joukkojenkeskitykset ja paikalla olevien kouluttaminen. Myös johtoporrasta uusittiin. Nyt kulutussodassa olisi voitu jopa pärjätä kelirikkoon saakka. Sitten riippuu tulkitsijasta olisiko NL keskittänyt riittävästi voimiaan Kannakselle vai olisiko maailmanpoliittinen tilanne kääntynyt sellaiseksi, että neuvottelurauha olisi ollut mahdollinen.
 
Top