Kun nyt päästiin vauhtiin tuolla kalustohankintojen haukkumisketjussa, niin jatketaan tänne.
1) Edelleenkin vedetään se teollisuus sotatila-moodiin jo kesällä 1939. Sekä sisä- että ulkoasiainministeriö kuin myös pv varoittivat jo alkuvuodesta tulevasta eurooppalaisesta suursodasta. Miinoja, telttoja ja muuta majoituskalustoa, miinoja, vaatteita, miinoja, suksia, miinoja, kranaatin sytyttimiä, miinoja, Suomi-kp:ta, miinoja, Boforsin pst-tykkiä lisenssillä, miinoja, ynnä muuta helposti tehtävää, suht' halpaa ja miinoja.
2) Sampo-konekivääri jo 1930-luvulla tuotantoon. Ei pikakiväärille! Ei Maximille (siirretään linnoitusaseeksi)! Kyllä jv:n kevyelle yleiskonekiväärille! Tosin tämä olisi vaatinut, että L-34 Sampo -pikakivääri olisi ollut vyösyöttöinen.
3) Ei panssarilaivoille.
4) Ei Blenheimeille. Sijalle hävittäjiä. Lundqvist poistetaan ilmavoimista. Yksi toimimattomimmista kenraaleista yhdellä avain vakansseista.
5) Pst-tykkejä lisää. Boforssin 37 mm oli soiva peli ja saatiin lisenssi.
6) Tykistön modernisointi. Liikaa erilaisia kaliipereita. 7.62 mm, 105 mm, 150 mm olisivat riittäneet. Sitten sotasaaliina 122 mm:n ja 152 mm:n kalustoa.
7) Lisää it:tä. Bofors tarjosi tähänkin toimivia ratkaisuja.
8) Lisää viestikalustoa.
Mutta saahan näitä haaveilla.
Jos suunnittain ajattelee niin muutokset olisivat menneet seuraavasti:
1) Petsamo. Ei muutosta. Viivytetään Sodankylän tasalla, jos tarve vaatii ja isketään sitten. Tappioita olisi voitu tuottaa ehkä hieman enemmän, jos käytettävissä olisi ollut edes normaali epäreilu, mutta pataljoona vs. armeijakunta on aika epäreilu ottelu.
2) Salla. Epäreilulla olisi voitu pienentää omia tappioita ja mahdollisesti saatu puskettua naapuri rajan taakse. Ainakin olisi tarvittu vähemmän vahvistuksia, joita tarvittiin kipeästi Kannaksella.
3) Kuusamossa ei tapahtunut mitään, joten ei muutoksia.
4) Suomussalmella epäsuora tuli olisi vähentänyt omia tappioita Kirkonkylän taisteluissa. Tosin niin olisi vähentänyt myös hyökkääminen muualle kuin linnoitettuihin asemiiin. Juntusrannan suunnalla Juntusranta olisi saatu haltuun epäsuoran avulla ja vihollinen puskettu rajan taakse tammikuussa. Käytännön merkitys tällä viimeisellä 0.
5) Kuhmossa epäsuoraa olisi joka tapauksessa kannattanut käyttää enemmän Kuusijoki-linjan/Löytövaaran suuntaan. Tietysti se mottien pehmittäminenkin olisi ollut tehokkaampaa raskaammalla/runsaammalla epäreilulla. Parasta olisi ollut, jos 54.D olisi jätetty kaikessa rauhassa Kuhmoon ja 9.D olisi palautettu Päämajan käyttöön.
6) Lieksa. Vaikutusta lähinnä Kuhmon suuntaan. Etenkin Prikaati Vuokko olisi ehkä ollut pienempi ja ehkä Rastin tienhaara olisi saatu haltuun, jolloin myös Vuokko olisi vapautunut etelämmäs.
7) Ilomantsi. Edelleenkin se epäreilu olisi säästänyt miehiä.
8) Tolvajärvi-Aittojoki. Aittojoelta olisi ehkä päästy pistämään Kollaan suunta pussiin. Mutta siinä on monta kapeikkoa välissä.
8) Kollaa. Hyökkäyksen torjuu parhaiten epäsuoralla. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth oli sitä mieltä, että jalkaväen tärkein tehtävä on estää vihollista pääsemästä tykistön tuliasemiin, että tykistö voi torjua vihollisen hyökkäykset. Voipi pitää paikkansa.
9) IV AK:n motit. Epäsuora olisi pehmittänyt motteja paremmin ja sillä olisi voitu torjua avustushyökkäyksiä.
10) Kannas. Viivytysvaiheessa miinat olisivat hidastaneet vihollista enemmän. Samoin viivytysjoukkojen aktiivisempi ja rohkeampi käyttö. Hölmöntölväys olisi pitänyt jättää kokonaan tekemättä. Sillä oli nimittäin se vaikutus, että Moskovassa kuviteltiin Suomen armeijan olevan vahvempi kuin se olikaan. Siksi turhat (=torjuttavissa olevat ja vihollista kuluttavat) hyökkäykset lopetettiin ja aloitettiin uudet joukkojenkeskitykset ja paikalla olevien kouluttaminen. Myös johtoporrasta uusittiin. Nyt kulutussodassa olisi voitu jopa pärjätä kelirikkoon saakka. Sitten riippuu tulkitsijasta olisiko NL keskittänyt riittävästi voimiaan Kannakselle vai olisiko maailmanpoliittinen tilanne kääntynyt sellaiseksi, että neuvottelurauha olisi ollut mahdollinen.
