Tietenkin virkamiehet valmistelevat. Ei ministeri päätöksiä itse ehdi kirjoittaa eikä hänen pidäkään käyttää aikaansa sellaiseen. Mutta on mielestäni aika laiskaa syyttää virkamiehiä asiasta, josta päätösvastuussa valtioneuvoston yleisistunto kollektiivisesti. Toki yksinkertaisissa hallinnollisissa asioissa ei poliittinen päättäjä varmastikaan ala ronkkimaan asioita perinpohjaisesti, mutta luonteeltaan korostetun poliittisissa kysymyksissä, joita asevientiluvat ovat niiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen kansainvälisen olemuksen takia, pitää poliittisten päättäjien osata itse käyttää harkintaansa, käyttää poliittista ohjausta valmisteluvaiheessa ja päätösvaiheessa, ja vaatia halutessaan lisätietoja ennen ratkaisun tekemistä. Tällaiset pohjimmiltaan korostetusti poliittiset asiat ovat niitä asioita, joissa ei ensi vaiheessa ministerille ja sitten valtioneuvostolle oikeasti jää vain yhtä vaihtoehtoa.
Esim. Marinin hallituksen hallitusohjelmassa oli kirjaus, jonka mukaan Suomi ei vie aseita sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia rikkoviin maihin. Tuollaiset päätökset sitovat valmistelijoiden ja päättäjien kädet, vaikka toki sisältävätkin jonkin verran myös tulkinnanvaraa, ja jota ihan viimeisessä vaiheessa myös päätösvaltaiset ministerit voivat käyttää jos haluavat. Ja niin sinne Ukrainaankin alettiin aseita viedä jo Marinin hallituksen aikana. Siinä ei ollut näistä vientiluvista kyse, mutta yhtäläisesti poliittisella ratkaisulla päätettiin alkaa viedä aseita sotaa käyvään maahan.
Nyt mm. puolustustarvikevientilupia Turkkiin on alettu puoltaa. Muuta syytä siihen ei ole kuin poliittisen tahtotilan muuttuminen, mihin tietenkin on laajemmat syynsä. Aiemmin oli poliittisesti päätetty jäädyttää puolustustarvikevienti, nyt päätettiin poliittisesti toisin. Tällaisia linjanmuutoksia myös Saudi-Arabia, Arabiemiraatit.
