Suomen kannattaa muistuttaa Venäjää talvisodasta

[kaislajääkäri]

Vietnamin sodan veteraani: Suomen kannattaa muistuttaa Venäjää talvisodasta ja siitä, miten venäläiset saivat nenilleen
Myös kyber- ja propagandataitoihin kannattaa panostaa, Harlan Ullman sanoo
Ulkomaat 13.10.2015 9:32 Päivitetty: 13.10.2015 20:06

Annamari Sipilä


Helsingin Sanomat

Harlan Ullmanin mielestä suomalaisten kannattaa muistuttaa, miten venäläiset saivat nenilleen talvisodassa. Kuvassa Suomussalmen suurten torjunta- ja tuhoamistaisteluiden sotasaalista Kiantajärven pohjoispuolella 29.12.1939.

• 
  
• 
  

Yhdysvaltalainen turvallisuusasiantuntija, Vietnamin sodan veteraani Harlan Ullman uskoo, että Venäjän läheisyys on Suomelle uhka, mutta ei kovin merkittävä sellainen.

"Se, mitä Suomen pitäisi tehdä, on pelata historiallaan. Venäjää kannattaa muistuttaa aina välillä talvisodasta ja siitä, miten venäläiset saivat Suomelta nenilleen", Ullman sanoi HS:lle Lontoossa.

Hänen mukaansa Suomen – niin kuin myös Nato-maiden – kannattaa vahvistaa kyber- ja propagandataitojaan. Niistä on hyötyä erityisesti Venäjää vastaan, sillä Venäjän nykyjohto on "erittäin taitava" kybersodankäynnissä ja propagandan käytössä.


Ullman vieraili maanantaina arvostetussa lontoolaisessa turvallisuusasioihin erikoistuneessa The International Institute of Strategic Studies -ajatuspajassa (IISS).

Kansainvälisen politiikan ja talouden tohtori Ullman, 74, on entinen laivaston upseeri, joka osallistui Vietnamin sodassa 150 taisteluun ja operaatioon. Hän on erikoistunut pohtimaan 2000-luvulle tyypillisiä turvallisuusuhkia ja niiden ratkaisuja.

"Venäjän kanssa pitää olla valmistautunut epätyypilliseen sodankäyntiin. Sotavoimien käytön tulee olla viimeinen keino", IISS:n tilaisuudessa puhunut Ullman sanoi.

Kyber- ja propagandaosaamisen lisäksi Venäjällä on taitavia erikoisjoukkoja ja isot ydinvoima-arsenaalit. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ei ole kuitenkaan osannut käsitellä Venäjän presidentti Vladimir Putinia oikealla tavalla. Venäjän ja Putinin tavoitteita ei ole ymmärretty lännessä tarpeeksi hyvin.

"Olemme vain räksyttäneet Venäjälle osaamatta tarvittaessa purra", Ullman sanoi.

Hänestä Naton läsnäoloa pitäisi vahvistaa etenkin Baltian suunnalla. Jos Venäjä yrittää siellä suunnalla jotain, pitäisi vastaiskun tulla nopeasti ja vahvana.

Nykyisiin turvallisuusuhkiin varautumista vaikeuttaa kuulemma se, että monet päättäjät elävät yhä 1900-luvun valtiokeskeistä aikaa. Nykyajalle on kuitenkin tunnusomaista se, että uhkatekijät eivät noudattele valtion rajoja. Yksi esimerkki tästä on brutaali jihadistijärjestö Isis eli Daesh.

"1900-luvun ajattelutapa oli mustavalkoinen: me vastaan vihollinen. 2000-luku on kuitenkin paljon monimutkaisempi."

Ullman kehottaa länttä kunnostautumaan nopeasi sosiaalisessa mediassa ja muissa uusissa kanavissa. Vaikka Yhdysvallat käyttää vuosittain kymmeniä miljardeja dollareita tiedustelutyöhön, ei sillä ole saatu kukistettua ääri-islamistisia jihadisteja.

Radikaaliryhmien lisäksi uutta ajattelua kaipaa suhtautuminen luonnonkatastrofeihin, ongelmavaltioihin sekä talousongelmiin, jotka panevat muun muassa keskiluokan entistä ahtaammalle.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan pitäisi Ullmanin mielestä perustua entistä enemmän tietoon ja tosiasioiden ymmärtämiseen:

"Olemme järjiltämme, jos kuvittelemme voivamme mennä Irakin ja Afganistanin kaltaisiin maihin ja nostaa siellä valtaan haluamamme hallitus."

Hänestä Irakissa voi olla edessä maan jakaminen. Hän ei myöskään usko, että Venäjän pommitukset Syyriassa jatkuvat muutamaa kuukautta kauemmin. Venäjän Kaspianmereltä ampumia ohjuksia hän pitää "briljanttina teatterina".

Olennaista on myös perustaa toiminta toivotulle lopputulemalle. Esimerkiksi Irakissa Yhdysvallat toimi vain taktisesti, eikä pitänyt mielessä todellista toivottua lopputulosta eli vakautta.

Samoin Venäjän kohdalla pitäisi muistaa, mikä on perimmäinen tavoite: Venäjän lähentäminen länteen.

Vaikka maailmanpolitiikan nykytilanteessa on haasteensa, ei tilanteen vakavuus ole Ullmanin mielestä kuitenkaan mitään, jos sitä vertaa esimerkiksi 1940-luvun loppupuoleen.

"Nytkö muka vaarallisinta? Roskaa. Olemme vain laiskoja käyttämään aivojamme."

Ullmanin mielestä lyhytnäköisen päätöksenteon sijaan pitäisi ruveta tekemään "aivotoimintaan pohjaavia" päätöksiä.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1444699790386

 

[Tähystäjä]

Vietnamin sodan veteraani: Suomen kannattaa muistuttaa Venäjää talvisodasta ja siitä, miten venäläiset saivat nenilleen
Myös kyber- ja propagandataitoihin kannattaa panostaa, Harlan Ullman sanoo
Ulkomaat 13.10.2015 9:32 Päivitetty: 13.10.2015 20:06

Annamari Sipilä


Helsingin Sanomat

Harlan Ullmanin mielestä suomalaisten kannattaa muistuttaa, miten venäläiset saivat nenilleen talvisodassa. Kuvassa Suomussalmen suurten torjunta- ja tuhoamistaisteluiden sotasaalista Kiantajärven pohjoispuolella 29.12.1939.

• 
  
• 
  

Yhdysvaltalainen turvallisuusasiantuntija, Vietnamin sodan veteraani Harlan Ullman uskoo, että Venäjän läheisyys on Suomelle uhka, mutta ei kovin merkittävä sellainen.

"Se, mitä Suomen pitäisi tehdä, on pelata historiallaan. Venäjää kannattaa muistuttaa aina välillä talvisodasta ja siitä, miten venäläiset saivat Suomelta nenilleen", Ullman sanoi HS:lle Lontoossa.

Hänen mukaansa Suomen – niin kuin myös Nato-maiden – kannattaa vahvistaa kyber- ja propagandataitojaan. Niistä on hyötyä erityisesti Venäjää vastaan, sillä Venäjän nykyjohto on "erittäin taitava" kybersodankäynnissä ja propagandan käytössä.


Ullman vieraili maanantaina arvostetussa lontoolaisessa turvallisuusasioihin erikoistuneessa The International Institute of Strategic Studies -ajatuspajassa (IISS).

Kansainvälisen politiikan ja talouden tohtori Ullman, 74, on entinen laivaston upseeri, joka osallistui Vietnamin sodassa 150 taisteluun ja operaatioon. Hän on erikoistunut pohtimaan 2000-luvulle tyypillisiä turvallisuusuhkia ja niiden ratkaisuja.

"Venäjän kanssa pitää olla valmistautunut epätyypilliseen sodankäyntiin. Sotavoimien käytön tulee olla viimeinen keino", IISS:n tilaisuudessa puhunut Ullman sanoi.

Kyber- ja propagandaosaamisen lisäksi Venäjällä on taitavia erikoisjoukkoja ja isot ydinvoima-arsenaalit. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ei ole kuitenkaan osannut käsitellä Venäjän presidentti Vladimir Putinia oikealla tavalla. Venäjän ja Putinin tavoitteita ei ole ymmärretty lännessä tarpeeksi hyvin.

"Olemme vain räksyttäneet Venäjälle osaamatta tarvittaessa purra", Ullman sanoi.

Hänestä Naton läsnäoloa pitäisi vahvistaa etenkin Baltian suunnalla. Jos Venäjä yrittää siellä suunnalla jotain, pitäisi vastaiskun tulla nopeasti ja vahvana.

Nykyisiin turvallisuusuhkiin varautumista vaikeuttaa kuulemma se, että monet päättäjät elävät yhä 1900-luvun valtiokeskeistä aikaa. Nykyajalle on kuitenkin tunnusomaista se, että uhkatekijät eivät noudattele valtion rajoja. Yksi esimerkki tästä on brutaali jihadistijärjestö Isis eli Daesh.

"1900-luvun ajattelutapa oli mustavalkoinen: me vastaan vihollinen. 2000-luku on kuitenkin paljon monimutkaisempi."

Ullman kehottaa länttä kunnostautumaan nopeasi sosiaalisessa mediassa ja muissa uusissa kanavissa. Vaikka Yhdysvallat käyttää vuosittain kymmeniä miljardeja dollareita tiedustelutyöhön, ei sillä ole saatu kukistettua ääri-islamistisia jihadisteja.

Radikaaliryhmien lisäksi uutta ajattelua kaipaa suhtautuminen luonnonkatastrofeihin, ongelmavaltioihin sekä talousongelmiin, jotka panevat muun muassa keskiluokan entistä ahtaammalle.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan pitäisi Ullmanin mielestä perustua entistä enemmän tietoon ja tosiasioiden ymmärtämiseen:

"Olemme järjiltämme, jos kuvittelemme voivamme mennä Irakin ja Afganistanin kaltaisiin maihin ja nostaa siellä valtaan haluamamme hallitus."

Hänestä Irakissa voi olla edessä maan jakaminen. Hän ei myöskään usko, että Venäjän pommitukset Syyriassa jatkuvat muutamaa kuukautta kauemmin. Venäjän Kaspianmereltä ampumia ohjuksia hän pitää "briljanttina teatterina".

Olennaista on myös perustaa toiminta toivotulle lopputulemalle. Esimerkiksi Irakissa Yhdysvallat toimi vain taktisesti, eikä pitänyt mielessä todellista toivottua lopputulosta eli vakautta.

Samoin Venäjän kohdalla pitäisi muistaa, mikä on perimmäinen tavoite: Venäjän lähentäminen länteen.

Vaikka maailmanpolitiikan nykytilanteessa on haasteensa, ei tilanteen vakavuus ole Ullmanin mielestä kuitenkaan mitään, jos sitä vertaa esimerkiksi 1940-luvun loppupuoleen.

"Nytkö muka vaarallisinta? Roskaa. Olemme vain laiskoja käyttämään aivojamme."

Ullmanin mielestä lyhytnäköisen päätöksenteon sijaan pitäisi ruveta tekemään "aivotoimintaan pohjaavia" päätöksiä.

Harvinaisen fiksu 74-vuotias papparainen, toisaalta tuolla kokemuksella kehtaakin jo vähän laukoa näkemyksiään...

 

[kaislajääkäri]

Harvinaisen fiksu 74-vuotias papparainen, toisaalta tuolla kokemuksella kehtaakin jo vähän laukoa näkemyksiään...

Jep, realisti myös USAn toimien suhteen.

 

[baikal]

Samaahan se Kenraali Kustaakin sanoi: ne tietää, että täällä tulee turpaan.

 

[Laamanator]

Tässä on vain sellainen pieni kulttuuriero, että Suomessa historiankirjoitus eroaa hieman Venäjällä tai muualla maailmassa valtavirtaa edustavasta historiankirjoituksesta. Suomen historiankirjoituksessa mustaa pestään valkoiseksi ja hävityistä sodista leivotaan "torjuntavoittoja" tai muita kollektiivisia sankarisepustuksia.

Vaikka Suomi toki saavutti suuria voittoja monissa taisteluissa ja aiheutti venäläisille itärintaman taisteluiden tasoisia tappioita, niin silti Suomi hävisi talvi- ja jatkosodat. Voittajat tai edes hopeamitalille tulleet "torjuntavoittajat" harvemmin joutuvat taipumaan voittamansa vastustajan rauhanehtoihin, luovuttamaan heille maa-alueita tai päästämään hävinneen osapuolen valvontakomission sekaantumaan sisäpolitiikkaan.

Täten, jos Suomi alkaa tässä tilanteessa nyt uhoamaan hävityillä sodillaan Venäjälle, niin se tulkitaan itänaapurissa vähintään oudoksi käytökseksi ja erikoiseksi näkökulmaksi, mikä saa epäilemään suomalaisten harkintakykyä. Venäjällä tällainen koettaisiin varmasti hämmentävänä.

Samalla tietyt piirit saavat tilaisuuden tulkita Natoon hivuttautuvan Suomen "muistuttamiset" amerikkalaisten masinoimana revanssihenkisyytenä, aseiden kalisteluna ja nousevana uhkana luoteisrajan takana. Naton uhka Venäjän luoteisrajan suunnasta saadaan propagandan avulla tuntumaan suurelle yleisölle jälleen pykälän verran konkreettisempana ja, mikä parasta - vain allegro-junamatkan tai JASSM-risteilyohjuksen kantaman päässä Pietarista. Seuraavan päivän pravdan pääkirjoituksessa kysyttäisiinkin: "Onko Suomella ja Venäjällä taas aluekiistoja vai haluavatko he vain taas vähän sotia kanssamme?".

 

[jurppi]

Naton uhka Venäjän luoteisrajan suunnasta saadaan propagandan avulla tuntumaan suurelle yleisölle jälleen pykälän verran konkreettisempana ja, mikä parasta - vain allegro-junamatkan tai JASSM-risteilyohjuksen kantaman päässä Pietarista. Seuraavan päivän pravdan pääkirjoituksessa kysyttäisiinkin: "Onko Suomella ja Venäjällä taas aluekiistoja vai haluavatko he vain taas vähän sotia kanssamme?".

Yksikään NATO:n jäsenmaa, puhumattakaan koko puolustusliitosta ei muodosta pienintäkään (ei edes teoreettista) uhkaa Venäjää kohtaan. Sellaista tilannetta ei voi syntyä että NATO hyökkäisi tai edes loukkaisi Venäjän alueellista koskemattomuutta, ilman että Venäjä olisi itse ensimmäisenä aloittanut vihollisuudet. Tämä perustotuus tiedetään Venäjällä erittäin hyvin. Käytännössä puolustusliitto toimii vain jäsenmaidensa turvana, ei hyökkääjänä Venäjää vastaan. Tämä perustilanne tietysti estää Venäjää uhkaamasta, puhumattakaan toteuttamasta, minkäänlaisia vihollisuuksia edes naapureinaan olevia pieniä NATO:n jäsenmaita kohtaan.

Suomen kohdalla tilanne on toisin. Venäjän johto tietää 100 %:n varmuudella ettei Suomi uhkaa Venäjää millään tavoin. Se ei kuitenkaan takaa suomalaisille sitä etteikö Venäjä voisi käyttää asevoimiaan, omien tavoitteidensa ajamisessa Suomea vastaan. Tämän hetkisessä ulkopoliittisessa ympäristössä lienee jopa todennäköistä että Venäjä katsoo Suomen kuuluvan pysyvästi omaan etupiiriinsä. Siksi se reagoi tiukasti kaikkiin sellaisiin Suomen toimiin(myös valtiojohdon suunnitelmiin ja aikomuksiin jne.) joilla mahdollisesti pyrkisimme vahvistamaan omaa koskemattomuuttamme ja valtiollista sekä poliittista itsenäisyyttämme.

Venäjä on suunnitelmallisesti kehittänyt ja toteuttanut kaupallisia/taloudellisia ja samalla myös poliittisesti Suomea sitovia hankkeita niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Monissa tapauksissa tämä kehitys ei Suomen kohdalla ole pelkkää sattumaa tai vapaaseen markkinatalouteen perustuvaa yritysten keskinäistä liiketoimintaa. Näistä "kahdenvälisistä" kaupallisista asioista keskustellaan tänäänkin Soinin ja Lavrov'in neuvotteluissa. Ehkä saamme kokouksen jälkeen ministereiltä yhteisen lausunnon jossa erityisesti korostetaan maidemme välillä vallitsevia ystävällisiä suhteita.

 

[Samses]

Tässä on vain sellainen pieni kulttuuriero, että Suomessa historiankirjoitus eroaa hieman Venäjällä tai muualla maailmassa valtavirtaa edustavasta historiankirjoituksesta. Suomen historiankirjoituksessa mustaa pestään valkoiseksi ja hävityistä sodista leivotaan "torjuntavoittoja" tai muita kollektiivisia sankarisepustuksia.

Vaikka Suomi toki saavutti suuria voittoja monissa taisteluissa ja aiheutti venäläisille itärintaman taisteluiden tasoisia tappioita, niin silti Suomi hävisi talvi- ja jatkosodat. Voittajat tai edes hopeamitalille tulleet "torjuntavoittajat" harvemmin joutuvat taipumaan voittamansa vastustajan rauhanehtoihin, luovuttamaan heille maa-alueita tai päästämään hävinneen osapuolen valvontakomission sekaantumaan sisäpolitiikkaan.

Täten, jos Suomi alkaa tässä tilanteessa nyt uhoamaan hävityillä sodillaan Venäjälle, niin se tulkitaan itänaapurissa vähintään oudoksi käytökseksi ja erikoiseksi näkökulmaksi, mikä saa epäilemään suomalaisten harkintakykyä. Venäjällä tällainen koettaisiin varmasti hämmentävänä.

Samalla tietyt piirit saavat tilaisuuden tulkita Natoon hivuttautuvan Suomen "muistuttamiset" amerikkalaisten masinoimana revanssihenkisyytenä, aseiden kalisteluna ja nousevana uhkana luoteisrajan takana. Naton uhka Venäjän luoteisrajan suunnasta saadaan propagandan avulla tuntumaan suurelle yleisölle jälleen pykälän verran konkreettisempana ja, mikä parasta - vain allegro-junamatkan tai JASSM-risteilyohjuksen kantaman päässä Pietarista. Seuraavan päivän pravdan pääkirjoituksessa kysyttäisiinkin: "Onko Suomella ja Venäjällä taas aluekiistoja vai haluavatko he vain taas vähän sotia kanssamme?".

Nämä ovat faktoja tietysti.

Toisaalta, ei myöskään Neuvostoliitto saavuttanut strategisia tavoitteitaan vaan joutui tyytymään lohdutuspalkintoon, eli joskin Suomi hävisi, niin ei kuitenkaan Neukkula selkeästi voittanut.

Suomi saavutti strategisen tavoitteen ( = kansakunnan eloonjääminen), Neukkula ei, eli talvisodan suhteen torjuntavoittosaagalle on jopa hiukan perusteita löydettävissä. Jatkosodan kanssa ei sitten välttämättä ole.

 

[jurppi]

Nämä ovat faktoja tietysti.

Toisaalta, ei myöskään Neuvostoliitto saavuttanut strategisia tavoitteitaan vaan joutui tyytymään lohdutuspalkintoon, eli joskin Suomi hävisi, niin ei kuitenkaan Neukkula selkeästi voittanut.

Suomi saavutti strategisen tavoitteen ( = kansakunnan eloonjääminen), Neukkula ei, eli talvisodan suhteen torjuntavoittosaagalle on jopa hiukan perusteita löydettävissä. Jatkosodan kanssa ei sitten välttämättä ole.

Jälkeenpäin on aina hyvä spekuloida...

Mutta jos Stalin/Venäjä ei olisi ryhtynyt talvisotaan ja palauttamaan Suomea takaisin osaksi Venäjää se olisi voinut johtaa (jopa todennäköisesti) siihen ettei Suomi olisi lähtenyt myöhemmin Saksan rinnalla sotimaan Venäjää vastaan.
Talvisodassa ja myöhemmin jatkosodassa Venäjä kärsi kaikkiaan niin suuret tappiot ettei rajan siirtyminen ja Karjalan miehitys ehkä olleet riittävä korvaus.. Tosin Stalin ja kommunistit eivät erityisemmin välittäneet ihmishenkien menetyksistä. Muutaman sadantuhannen ja miljoonankaan ihmisen menetys ei kenties ollut Stalinille kovinkaan suuri tappio. Samalla tavalla ihmisten tappaminen näyttää olevan helppoa myös Putinille.

 

[Musafar]

Mutta jos Stalin/Venäjä ei olisi ryhtynyt talvisotaan ja palauttamaan Suomea takaisin osaksi Venäjää se olisi voinut johtaa (jopa todennäköisesti) siihen ettei Suomi olisi lähtenyt myöhemmin Saksan rinnalla sotimaan Venäjää vastaan.

Mihin perustat tuon että se olisi jopa todennäköisesti johtanut tuohon? En ole löytänyt mitään mikä viittaisi siihen että Suomi olisi valmistautunut hyökkäyssotaan Venäjää vastaan. En suorilta tyrmää väitettäsi mutta onko tästä jotain sotahistoriallisesti merkittävää lähteitä/lähdeviitteitä olemassa?

Venäjää voidaan kyllä aika ajoin muistutella yhteisestä otteluhistoriastamme mutta kuten tässä ketjussa jo aiemmin todettiin, ei Venäjälle ole koskaan ollut ongelma uhrata omia kansalaisiaan jos sillä voidaan jotain saavuttaa tai ainakin kuvitellaan saavutettavan. Ehkä enemmänkin meidän olisi syytä muistuttaa itseämme Talvisodasta ja siitä miten helvetin vihkoon vedettiin valmistautumisen ja varustautumisen osalta muutamat vuodet (vuosikymmen) ennen Talvisotaa ja miten paljon se maksoi Suomalaisen sotilaan verta.

Mitä propagandaan tulee niin huolissani olisin siitä että Venäjällä on kautta historian ollut uskomaton kyky saada itsensä näyttämään "uhrilta" muun maailman silmissä ja näin hakemaan oikeutuksen omille toimilleen. Virallisessa historiassahan Suomi on edelleen hyökkäävä osapuoli jatkosodan eskaloituessa...

 

[Kapiainen]

Minusta sekä Talvi- ja Jatkosodan ongelma tässä kohtaa on juuri tuossa mitä Laamanatorkin toi esiin.
Meille suomalaisille kumpikin sota oli konkreettisesti elämän ja kuoleman kysymys. Hyvin merkittäviä merkkipaaluja kansallisessa historiassamme.
Venäläisestä näkökulmasta tilanne on väistämättä aivan toinen. Jatkosota on pienenpieni osa operaatio Barbarossaa ja sitä seuranneita tapahtumia, jotka huipentuivat Berliinin valtaukseen. Siinä kuviossa venäläisille isoja juttuja ovat Moskovan puolustus, Stalingrad, Kursk, Leningradin piiritys jne. Niistä ainoastaan Leningradin piirityksessä Suomella on jonkinlainen osa ja sekin hyvin pieni sivuosa.
Talvisodan kanssa on sama juttu. Meille se on iso juttu, venäläisille kaikesta huolimatta vain rajakahakka WWII:n aattona.

 

[Loki]

Ullman kyllä puhuu asiaakin ja tarjoaa hyviä näkökulmia varsinkin uusiin kriiseihin.

Toisaalta olen kyllä skeptinen, kulttuurien tunteminen ja varsinkin vieraisiin kulttuureihin kuuluvien ihmisten ymmärtäminen on ollut amerikkalaisilla aina heikkoa.

Venäläisillä on kyllä pitkään ollut tietynlaista kunnioitusta suomalaista sotimista kohtaan. Se kumpuaa nimenoman noista vuosien 1939-1944 kokemuksista. Suomi on sotilaallisesti venäläisten mielestä, ehkä kokoaan suurempi maa. Toisaalta kannattaa muistaa, että Suomen rintama oli vain sivusotanäyttämö ja tappiot olivat aivan normaaleja itärintaman tappioita. Toisaalta taas neuvostoliittolainen historiankirjoitus puhuu puna-armeijan yhdeksästä strategisesta iskusta. Kannaksen isku oli ainoa jossa puolustajat pysäyttivät hyökkäyksen edes jonkinlaisella menestyksellä ja asetettuja tavoiteita ei saavutettu.

Venäläiset kyllä hyvin tietävät, että Suomi ei kuitenkaan ole suurvalta. Kun vielä muistaa sen, että venäläiset perinteisesti ovat antaneet kylmää kyytiä "torakkakansoille" kuten tsetseeneille, niin kannattaa tarkkaan miettiä minkälaisen viestin lähettää?

Viha venäläisiä kohtaan on perinteisesti venäläisissä herättänyt enemmänkin yhteishenkeä ja näyttämisen halua. Tsaarit, pajarit ja komissaarit kyllä herättävät kansassa inhoa, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen vihaan mitä venäläinen tuntee kun ruotsi, ranskalainen tai saksmanni kurittaa slaavi veljeä!

 

[jurppi]

Jälkeenpäin on aina hyvä spekuloida...

Mutta jos Stalin/Venäjä ei olisi ryhtynyt talvisotaan ja palauttamaan Suomea takaisin osaksi Venäjää se olisi voinut johtaa (jopa todennäköisesti) siihen ettei Suomi olisi lähtenyt myöhemmin Saksan rinnalla sotimaan Venäjää vastaan.
Talvisodassa ja myöhemmin jatkosodassa Venäjä kärsi kaikkiaan niin suuret tappiot ettei rajan siirtyminen ja Karjalan miehitys ehkä olleet riittävä korvaus.. Tosin Stalin ja kommunistit eivät erityisemmin välittäneet ihmishenkien menetyksistä. Muutaman sadantuhannen ja miljoonankaan ihmisen menetys ei kenties ollut Stalinille kovinkaan suuri tappio. Samalla tavalla ihmisten tappaminen näyttää olevan helppoa myös Putinille.

Mihin perustat tuon että se olisi jopa todennäköisesti johtanut tuohon? En ole löytänyt mitään mikä viittaisi siihen että Suomi olisi valmistautunut hyökkäyssotaan Venäjää vastaan. En suorilta tyrmää väitettäsi mutta onko tästä jotain sotahistoriallisesti merkittävää lähteitä/lähdeviitteitä olemassa?
..

Mielelläni vastaan tähän, vaikka kysymys on spekulaatiosta. Tilanne meni kuin meni emmekä koskaan saa tietää kuinka se olisi kehittynyt vaihtoehtoisilla parametreillä...

1930-luvun loppupuolella Suomen suhteet Natsi-Saksaan kehittyivät monella tavoin viileämpään suuntaan. Lapuanliikkeen toteuttaman Mäntsälän kapinan jälkeen Suomen valtiovalta pyrki aktiivisesti vähentämään kansallissosialismille myönteisiä aatteita maassamme. Ulkopoliittisesti meillä suuntauduttiin mieluummin Englantiin ja Ranskaan kuin Saksassa koko ajan vahvistuvaan Hitlerin hallintoon. Suomi suhtautui kielteisesti myös Hitlerin esittämään ehdotukseen hyökkäämättömyyssopimuksesta vaikka olimme tehneet sellaisen mm. Neuvostoliiton kanssa. Tämä hylkäyksen Hitler koki aikansa diplomaattilähteiden mukaan melko suurena arvovaltatappiona. Kaiken kaikkiaan Suomi noudatti hyvin samanlaista ulkopolitiikkaa Saksaan päin kuin Ruotsi.

Mielestäni on varsin kohtuullista olettaa ettei Suomi olisi muuttunut kovin suopeaksi Saksan sotaista laajentumispolitiikkaa kohtaan, jollemme olisi joutuneet edellisenä vuonna sotimaan Neuvostoliittoa vastaan. Ilman talvisodan hyökkäystä meillä olisi ollut lisäksi voimassaoleva hyökkäämättömyyssopimus NL:n kanssa. En usko että Suomi olisi lähtenyt rikkomaan tätä sopimusta. Suomi ei millään tavoin havitellut hyökkäystä Venäjää vastaan ennen talvisotaa. Eikä meillä olisi ollut minkäänlaista erityistä syytä ryhtyä sotilaalliseen yhteistyöhön Saksan kanssa vuonna 1941 jos Stalin/Neuvostoliitto ei olisi (Ribbebtrop-sopimuksessa haluamallaan tavalla) valloittanut meiltä Karjalan alueita. Siinä vaiheessa (siis 1941) Suomen halukkuutta lähteä yhteistyöhön Saksan kanssa houkutti sekin että Neuvostoliitto pysyi hyökkäävänä Suomea kohtaan myös sodan jälkeen. Tässä vaiheessa Saksa oli jo muuttanut politiikkaansa Suomen osalta. Siihen olivat syynä mm. Saksan sodankäynnille tarpeelliset Petsamon nikkelivarat sekä Hitlerin suunnittelema hyökkäys Venäjälle. Mahdollisesti Hitler ymmärsi että Suomella oli revanssihaaveita Neuvostoliittoa kohtaan ja hän halusi sotilaallista kyvykkyyttä osoittaneet suomalaiset rinnalleen Barbarossaan..(tästä antaa viitteitä esim. suomalaisen SS Viking "panttipataljoonan" muodostaminen jne.). Toki Saksa liitti Suomen mukaan omaan rintamaansa myös monilla muilla siteillä.

Uskoisin että Saksan tarpeisiin saada nikkeliä Petsamon kaivokselta olisi tarvittaessa löytynyt käyttökelpoinen ratkaisu ilman sotimista. Näinhän kävi esimerkiksi Ruotsin kanssa joka toimitti rautaa Saksan tarpeisiin. Suomen liittyminen Saksan rinnalle murensi osaltaan myös ruotsalaisten asemaa..siitä huolimatta he säilyttivät sotilaallisen koskemattomuutensa. Yhdessä Suomi ja Ruotsi olisivat olleet vielä vahvempia. Jos Suomi olisi jäänyt Saksan sotatoimien ulkopuolelle, saksalaiset olisivat kenties valinneet pohjoisen hyökkäysreitin suoraan Pohjois-Norjasta Murmanskiin. Tässä tapauksessa heidän ei olisi tarvinnut hajoittaa pohjoista vuoristoarmeijaansa vaan olisivat voineet keskittäneet hyökkäyksensä Murmanskia kohden. Keskitys oli alunperin myös Dieltl'in tarkoituksena mutta Hitler jakoi Saksan pohjoisen armeijan useammalle hyökkäyssuunnalle (Suomen alueelle)...ja nyt tiedämme etteivät voimat enää riittäneetkään. Tosin he olivat jo saavuttaneet ja turvanneet saksalaisille tärkeät Petsamon nikkelikaivokset.

Jos Stalin/Neuvostoliitto olisi jättänyt hyökkäämättä Suomeen 1939 niin pidän todennäköisenä että olisimme jättäytyneet saksalaisten sotatoimien ulkopuolelle samoin kuin Ruotsi. Mielestäni sekä Saksa että Neuvostoliitto pelasivat huonosti poliittisen ja sotilaallisen pelinsä Suomen osalta. Täytyy silti ymmärtää että Venäjällä oli erittäin vahvat syyt pyrkiä palauttamaan Suomi takaisin Venäjän (=Neuvostoliiton) imperiumiin. Toisekseen Suomi oli laiminlyönyt lähes täysin puolustusvoimiensa kehittämisen ja sotilaallisen uskottavuuden. Ehkä sekin lisäsi Stalinin houkutusta, kuvittelemaan Suomen valtausta helpoksi ja lyhytaikaiseksi operaatioksi. Kaiken lisäksi suomalaiset kommunistit todennäköisesti jakoivat omien toiveidensa mukaista informaatiota Stalinille.

Siis todennäköisesti myös Suomella itsellään olisi ollut mahdollisuus välttyä sodilta mutta siihen ei juuri itsenäistyneen maan ulkopoliittisesti kokemattomat johtajat kyenneet. Olisiko historiasta mitään opittavaa?

Kaikista näistä tapahtumista, ennen sotaa ja sen ajoilta löytyy paljon dokumenttia..niiden pohjalta jokainen voi muodostaa oman näkemyksensä..

p.s. korjailin muutamia kielioppivirheitä..sisältä on pysynyt samana.