neme
Kapteeni
Haluan tässä ketjussa avata Suomen maantiede- luonnonvara ja sotilaspoliittisia kysymyksiä yhdessä talouden ja suurvaltapolitiikan suhteissa Suomeen. Käsittelemme siis Venäjän potentiaalista uhkaa.
_____
Se, että Venäjä hyökkäisi Suomen rajan yli tavalla tai toisella, ei välttämättä ole juuri mitenkään riippuvainen siitä, kuinka Suomi hoitaa suhteensa Venäjään. Ellei Suomi liittyisi Venäjän puolelle.
Suomi on osa länttä ja länsimaisia arvoja, eikä kansa tule luultavasti koskaan samaistumaan venäläiseen kulttuuriin. Luottamuksen palauttaminen saavutettiin viimeksi Neuvostoliiton romahduksen kautta, ts. heikokssi uskotun itänaapurin voimalla. Vasta nyt Ukrainan konfliktin myötä illuusio on murtunut, vaikka meillä oli esimerkkejä etupiiri- ja öljysodasta Georgiassa, Venäjän voimakas varustautuminen, sekä arabikeväästä ponnistanut idän ja lännen suhteiden kiristyminen.
Historian kirjojen lukeminen on hyvä asia, mutta historiasta oppiminen on tärkeintä.
EU rakennettiin alunperin yhdistämään Eurooppa liittovaltioksi ja maailmanmahdiksi, haastamaan USA maailmankaupan valtiaana, unohtamatta dollaria. EU:n historia juontaa juurensa saksalais-ranskalaiselle unelmalle, jossa Saksa on sisämarkkinoidensa turvin ottanut johtavan roolin.
Kuten olemme saaneet huomata, rakennustyö ei ole ollut kivutonta edes hyvällä, sopimuksten kautta yhdistymällä. Euroopan historia ja kansojen erilaisuus on aina aiheuttanut ristiriitoja, joten Yhdysvaltain kaltaiseksi liittovaltioksi sillä on historian perusteella paljon pitempi tie, kuin muutama vuosikymmen. Tätä kaikkea ei helpota kansanvallan polkeminen ja finanssitalousjohtoinen järjestelmä. Koplauksille on liikaa tilaa.
Meillä on siis horjuvana pystyyn nouseva potentiaalinen maailman suurin supervalta, jolla olisi kaikki mahdollisuudet olla sitä myös sotilaallisesti. Tämä koetaan uhaksi Venäjällä, eikä sitä turhaan pelätä länsirannallakaan. Esimerkiksi Venäjä on jatkuvasti pyrkinyt vuoropuheluun yksittäisten valtioiden kanssa, kiistäen EU-johtoisuuden.
Venäjä on luonut reilussa 10 vuodessa armeijansa tilaan, josta on hyvä viimeistellä varusteluohjelman loppuosa, jolloin Venäjä on siltä osin valmis vuonna 2020. Se on osoittanut luottamuksensa ydinaseisiin käydessään paikallisia sotia heikkoja rajanaapureitaan vastaan.
Suomen asema Venäjän naapurina on vaikea. Suomi ei nauti turvatakuita, kuin EU:lta ja tämä voi pahentaa asiaa EU:n heikkouden sekä epäyhtenäisyyden takia. Suomi muodostaa akilleen kantapään Euroopan Unionissa. Sota Suomen ja Venäjän välillä pakottaisi EU-jäsenmaat valintoihin, joista on orastavina näyttöinä Suomen yksin jääminen. Venäjän kanssa ei haluta sotia tai kuolla jonkun Suomen takia. Jäimme ETYJ-kysymyksessäkin yksin, vaikka Venäjä oli täysin tietoinen Suomen pakosta noudattaa yhteisiä sopimuksia, kuten pakotteita. Suomi ei saa Venäjäpakotteiden suurimpana kärsijänä minkäänlaisia kompeensaatioita Unionilta edes vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.
Konflikti Suomen ja Venäjän välillä olisi myös mahdollinen tekijä, joka hajoittaisi koko Euroopan Unionin luottamuspulan takia. Seuraukset olisivat hyvin moninaiset ja siksi tätä ei sovi väheksyä. Se voi olla Venäjän jokerikortti vastakkain asettelun panoksien kasvaessa.
Entä miksi Venäjä hyökkäis, eihän täällä ole mitään -sanotaan. On Suomessa paljonkin. Paitsi edellä käyty suurvaltapoliittinen peruste, myöskin Venäjän kyky suhteessa pieneen Suomeen. Liikahduksella supervallaksi tunnustusta haluavalla Venäjällä on mahdollisuus saavuttaa hyvin suuria voittoja lännestä.
On muutakin. Suomessa on itse asiassa paljonkin luonnonvaroja. Makeaa vettä, avaamattomia kaivoksia, uraania, jne. Entä Putinin henkilökohtainen side Suomeen. Suomi osallistui venäläisestä näkökulmasta Leningradin piiritykseen, jossa Putinin vanhemmat joutuivat suuresti kärsimään. Suomi myöskin nöyryytti puna-armeijan muutama vuosikymmen sitten. Revanssin mahdollisuus on olemassa, aivan kuten Putin lunasti sen Tshetseniassa heti valtaan päästyään.
Olisi Suomi sitten miehitetty, jaettu tai jatkuvasti epävakaa, on se Venäjän samoilla leveysasteilla toimimaan suunnitellulle armeijalle edullinen taistelukenttä länttä vastaan. Suomen kautta pääsee Ruotsiin ja Ruotsin kautta EU:n sydämeen, Saksan naapuriin. Ei tarvita edes koko Ruotsia siihen. Suomen kautta saadaan myöskin uusi asema itämerellä. Suomessa on myös innovaatiopääomaa, jota perinteisesti halutaan kieltää sivistyneessä länsimaisessa ajattelussa.
Suomessa helposti sivuutetaan suurvaltapolitiikka ja historialliset väkivaltaperinteet, joiden juuret ovat ihmisen perusluonteessa. Ne arvot eivät eroa mistään elollisesta. Kaikki elollinen yrittää selviytyä, luoden puolustusmuureja yhä etäämmäs turvallisuuden takaamiseksi. Pyrimme myös hallitsemisen kautta kontrolloimaan turvallisuuttamme. Nämäkään luontaiset mekanismit eivät suinkaan muutu kahvipöytäkeskusteluista suurvaltapolitiikkaan.
Tahto: Suomalaiset asiantuntijoiksi itseään tituleeraavat toistavat huolestuttavaa mantraa, jonka mukaan vihamielistä tahtoa Venäjän poliittisessa päätöksen teossa ei ole nähtävissä. Olemme nähneet kuinka pian tilanteet voivat muuttua. Ukrainalle pienet vihreat miehet tulivat täydellisenä yllätyksenä, aivan kuten Maidanin jälkiseuraamukset ylipäätään, sekä veljeskansan vankkumaton tahto saattaa maa epävakaaseen tilaan. Provokaatiot olivat järjestelmällisiä ja näyttäviä.
Venäjän propaganda on myöskin sivuutettu sanomaltaan ja tarkasteltu sitä liiaksi päällisin puolin vain vaikuttamiskanavana. Minusta sen sanomaa tulisi tarkastella, sillä se heijastelee Venäjän johdon mielipiteitä sekä tahtoa. Suomen demonisointi on ollut järjestelmällistä. Tämä ei ole muuttunut useiden vuosien aikana. Myöskään sotilaallisesti arveluttavat maakaupat eivät ole sattumaa. Kyllä näillä tapahtumilla on päämäärä, siksi niin on tehty.
Tässä alustusta hiukan, mikäli aihe on tarpeellinen niin jatketaan.
Loppuun kysymys: Jos Venäjä hyökkää Ukrainan jälkeen taas uuteen maahan, mitä vaihtoehtojaa sillä on. Se selviää karttaa vilkaisemalla.
EDIT
Tuli näköjään laitettua tämä vahingossa Kotimaan uutisiin, kun useampi lehdykkä auki. Tarkoitus oli Yleiseen, mutta ylläpito tietää mihin kuuluu tai poistakoot jos aihe on turha.
_____
Se, että Venäjä hyökkäisi Suomen rajan yli tavalla tai toisella, ei välttämättä ole juuri mitenkään riippuvainen siitä, kuinka Suomi hoitaa suhteensa Venäjään. Ellei Suomi liittyisi Venäjän puolelle.
Suomi on osa länttä ja länsimaisia arvoja, eikä kansa tule luultavasti koskaan samaistumaan venäläiseen kulttuuriin. Luottamuksen palauttaminen saavutettiin viimeksi Neuvostoliiton romahduksen kautta, ts. heikokssi uskotun itänaapurin voimalla. Vasta nyt Ukrainan konfliktin myötä illuusio on murtunut, vaikka meillä oli esimerkkejä etupiiri- ja öljysodasta Georgiassa, Venäjän voimakas varustautuminen, sekä arabikeväästä ponnistanut idän ja lännen suhteiden kiristyminen.
Historian kirjojen lukeminen on hyvä asia, mutta historiasta oppiminen on tärkeintä.
EU rakennettiin alunperin yhdistämään Eurooppa liittovaltioksi ja maailmanmahdiksi, haastamaan USA maailmankaupan valtiaana, unohtamatta dollaria. EU:n historia juontaa juurensa saksalais-ranskalaiselle unelmalle, jossa Saksa on sisämarkkinoidensa turvin ottanut johtavan roolin.
Kuten olemme saaneet huomata, rakennustyö ei ole ollut kivutonta edes hyvällä, sopimuksten kautta yhdistymällä. Euroopan historia ja kansojen erilaisuus on aina aiheuttanut ristiriitoja, joten Yhdysvaltain kaltaiseksi liittovaltioksi sillä on historian perusteella paljon pitempi tie, kuin muutama vuosikymmen. Tätä kaikkea ei helpota kansanvallan polkeminen ja finanssitalousjohtoinen järjestelmä. Koplauksille on liikaa tilaa.
Meillä on siis horjuvana pystyyn nouseva potentiaalinen maailman suurin supervalta, jolla olisi kaikki mahdollisuudet olla sitä myös sotilaallisesti. Tämä koetaan uhaksi Venäjällä, eikä sitä turhaan pelätä länsirannallakaan. Esimerkiksi Venäjä on jatkuvasti pyrkinyt vuoropuheluun yksittäisten valtioiden kanssa, kiistäen EU-johtoisuuden.
Venäjä on luonut reilussa 10 vuodessa armeijansa tilaan, josta on hyvä viimeistellä varusteluohjelman loppuosa, jolloin Venäjä on siltä osin valmis vuonna 2020. Se on osoittanut luottamuksensa ydinaseisiin käydessään paikallisia sotia heikkoja rajanaapureitaan vastaan.
Suomen asema Venäjän naapurina on vaikea. Suomi ei nauti turvatakuita, kuin EU:lta ja tämä voi pahentaa asiaa EU:n heikkouden sekä epäyhtenäisyyden takia. Suomi muodostaa akilleen kantapään Euroopan Unionissa. Sota Suomen ja Venäjän välillä pakottaisi EU-jäsenmaat valintoihin, joista on orastavina näyttöinä Suomen yksin jääminen. Venäjän kanssa ei haluta sotia tai kuolla jonkun Suomen takia. Jäimme ETYJ-kysymyksessäkin yksin, vaikka Venäjä oli täysin tietoinen Suomen pakosta noudattaa yhteisiä sopimuksia, kuten pakotteita. Suomi ei saa Venäjäpakotteiden suurimpana kärsijänä minkäänlaisia kompeensaatioita Unionilta edes vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.
Konflikti Suomen ja Venäjän välillä olisi myös mahdollinen tekijä, joka hajoittaisi koko Euroopan Unionin luottamuspulan takia. Seuraukset olisivat hyvin moninaiset ja siksi tätä ei sovi väheksyä. Se voi olla Venäjän jokerikortti vastakkain asettelun panoksien kasvaessa.
Entä miksi Venäjä hyökkäis, eihän täällä ole mitään -sanotaan. On Suomessa paljonkin. Paitsi edellä käyty suurvaltapoliittinen peruste, myöskin Venäjän kyky suhteessa pieneen Suomeen. Liikahduksella supervallaksi tunnustusta haluavalla Venäjällä on mahdollisuus saavuttaa hyvin suuria voittoja lännestä.
On muutakin. Suomessa on itse asiassa paljonkin luonnonvaroja. Makeaa vettä, avaamattomia kaivoksia, uraania, jne. Entä Putinin henkilökohtainen side Suomeen. Suomi osallistui venäläisestä näkökulmasta Leningradin piiritykseen, jossa Putinin vanhemmat joutuivat suuresti kärsimään. Suomi myöskin nöyryytti puna-armeijan muutama vuosikymmen sitten. Revanssin mahdollisuus on olemassa, aivan kuten Putin lunasti sen Tshetseniassa heti valtaan päästyään.
Olisi Suomi sitten miehitetty, jaettu tai jatkuvasti epävakaa, on se Venäjän samoilla leveysasteilla toimimaan suunnitellulle armeijalle edullinen taistelukenttä länttä vastaan. Suomen kautta pääsee Ruotsiin ja Ruotsin kautta EU:n sydämeen, Saksan naapuriin. Ei tarvita edes koko Ruotsia siihen. Suomen kautta saadaan myöskin uusi asema itämerellä. Suomessa on myös innovaatiopääomaa, jota perinteisesti halutaan kieltää sivistyneessä länsimaisessa ajattelussa.
Suomessa helposti sivuutetaan suurvaltapolitiikka ja historialliset väkivaltaperinteet, joiden juuret ovat ihmisen perusluonteessa. Ne arvot eivät eroa mistään elollisesta. Kaikki elollinen yrittää selviytyä, luoden puolustusmuureja yhä etäämmäs turvallisuuden takaamiseksi. Pyrimme myös hallitsemisen kautta kontrolloimaan turvallisuuttamme. Nämäkään luontaiset mekanismit eivät suinkaan muutu kahvipöytäkeskusteluista suurvaltapolitiikkaan.
Tahto: Suomalaiset asiantuntijoiksi itseään tituleeraavat toistavat huolestuttavaa mantraa, jonka mukaan vihamielistä tahtoa Venäjän poliittisessa päätöksen teossa ei ole nähtävissä. Olemme nähneet kuinka pian tilanteet voivat muuttua. Ukrainalle pienet vihreat miehet tulivat täydellisenä yllätyksenä, aivan kuten Maidanin jälkiseuraamukset ylipäätään, sekä veljeskansan vankkumaton tahto saattaa maa epävakaaseen tilaan. Provokaatiot olivat järjestelmällisiä ja näyttäviä.
Venäjän propaganda on myöskin sivuutettu sanomaltaan ja tarkasteltu sitä liiaksi päällisin puolin vain vaikuttamiskanavana. Minusta sen sanomaa tulisi tarkastella, sillä se heijastelee Venäjän johdon mielipiteitä sekä tahtoa. Suomen demonisointi on ollut järjestelmällistä. Tämä ei ole muuttunut useiden vuosien aikana. Myöskään sotilaallisesti arveluttavat maakaupat eivät ole sattumaa. Kyllä näillä tapahtumilla on päämäärä, siksi niin on tehty.
Tässä alustusta hiukan, mikäli aihe on tarpeellinen niin jatketaan.
Loppuun kysymys: Jos Venäjä hyökkää Ukrainan jälkeen taas uuteen maahan, mitä vaihtoehtojaa sillä on. Se selviää karttaa vilkaisemalla.
EDIT
Tuli näköjään laitettua tämä vahingossa Kotimaan uutisiin, kun useampi lehdykkä auki. Tarkoitus oli Yleiseen, mutta ylläpito tietää mihin kuuluu tai poistakoot jos aihe on turha.
Viimeksi muokattu:
