Suomen pitää opetella "taistelemaan huonommin"

Itse vetäisin 3450m Cooperissa 24v. iässä, 49v. iässä 2750m. Tällä hetkellä ei menisi polven takia edes 100m...
Kaveri vetäisi männäviikolla valvotussa testissä karvan yli kolme tonnia 45 vuoden iässä. Jos katsoo hänen ja sinun 49v. tuloksia niin voiko ikää tuijottaa pelkkänä kenttäkelpoisuuden mittarina? Minun mielestäni ei voi. Toisaalta ikä on sitten joukon kenttäkelpoisuuden arviointiin parempi, koska voimme olettaa että 20 vuotiaat ovat kuitenkin keskimääräistä paremmassa kondiksessa kun 50 vuotiaat, vaikka yksilöiden tasolla tämä ei aina välttämättä mene niin.

Muutenkaan ei nykypäivän PV:n varusmiesten soopertulosten keskiarvo kerro luotettavasti koko ikäluokan kunnosta eikä niitä voi verrata takavuosien tuloksiin, kun veijareista on nykyään alettu siivota niitä rapakuntoisimpia E-luokkaan ja kotiin kuntokuurille ennen sotaväkeen astumista. Eli todellisuudessa ikäluokan kuntotaso on todellista varusmiesten tuloksia huonompi.
 

Sardaukar

Greatest Leader
BAN
Iän lisääntyessä tahtoo se tietoisuus omasta kuolevaisuudesta kasvaa...
 
Panssarimiehistä on jäänyt sellainen kuva, että sopiva panssarimies on 157-senttinen pohjanmaalainen painija. Ainakin T55:n torninluukusta kun katsoo, niin tuolla tavoin tilat voidaan hyödyntää. Liekö sitten neukkupanssarit suuniteltukin siten, että niihin on koulutettu aasialaisperäisiä sotilaita?:rolleyes:
T55:n aikoihin tietenkin hämäläinen painija o_O ... vaunupataljoona oli hämäläiskeskittymä.

Torninluukku; riippuu mistä luukusta katsoo. Latajaan luukkuun mahtuu juuri sopivan kokoinen jässikkä, jolla saa olla hartiaa ja vaikka vyötäröä, kunhan hihat heiluu ja massaa on niin paljon, ettei pienet heilumiset haittaa vaikka on muutama kymmenen kiloa sylissä.
Siihen toiseen
31271_1493107564700_685640_n.jpg
torniluukkuun sitten sopii kun on esim. 170cm ja 54kg ruipelo. Ruipeloita pitää siihen saada kaksin kappalein.

Aivan oma lajinsa on sitten se otus, joka väännetään T55:n ajajan paikalle. Kyseessä on ergonominen huipputuote - pieksee Alvar Aallon kolmijalkaisen tuolin, TKK:n arkkitehtiosaston hehkulamppuvalaistuksen tai Finlandia talon marmoripinnan siinä kuinka "muoto palvelee funktiota":D.
 

Benelli

Respected Leader
Kerrataan vielä: armeijan täytyy kehitellä taktiikoita ja koulutusta jotta huonolaatuisemmasta porukasta voidaan saada kaikki mahdollinen irti. Huonolaatuisia sotilaita löytyy paljon, heitä pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti sen sijaan että käytetään ainoastaan parhaimpia, joita on rajattu määrä.
Kaivetaan tunneliverkostoja joita pitkin voi irtautua/siirtyä ja näihin myös korsuja, TVÄL-varastoja, ensihoitopaikkoja, ansoitteita, jne.
 

Sardaukar

Greatest Leader
BAN
Tiedeyhteisökin on yksimielinen siitä että ennuste on huono....
Avioliitossakin (kuten krapulassakin) joskus luuli ensin kuolevansa ja sitten toivoi kuolevansa.

Jotenkin tuntuu, että samoin kuin sotiminen, niin nuokin ovat nuorempien juttuja. :)
 

Honcho

SMLNKO M/83
Mielestäni keskipituisten luokassa vanhanaikainen "pituus-100" on yleensä aika lähellä miesten koon parasta suhdetta sotilashommiin.
Heh, 179 / 76. Syön vielä muutaman pitsan ja vetyjä/atomeita LPR:n torilla niin alkaa olla aika bueno :)

Silloin kun olin vähän päälle parikymppisenä sen ~5v (jos vm-ajan lopussa sanottu tieto pätee) sijoitettuna operatiivisiin joukkoihin niin suhde oli jotain 179/60-65. Voin sanoa ettei todellakaan etenkään TTR-korohoromiehelle mikään ihannekoko.

Haluaisin myös nähdä sen miehen joka juoksee 3000+ coopperissa yhtä mittaa täysi kaupunkijääkärin varustus päällään, pkm/kvkk käsissään ja kessi selässä.
Allekirjoitan. Paras tulos cooperissa 3295m vm-ajan alussa. Oli jonkinasteinen järkytys kun päällä olikin yht'äkkiä tetsari kaikkine kamoineen, kaulassa roikkui 81-millisen suuntainlaatikko, olalla 81-millisen jalusta ja tarkoituksena juosta kerta toisensa jälkeen maastossa asemasta toiseen ja harjoitella lyhytkantamenetelmän ammuntoja. Olo oli kuin luisteluhiihtomestarille jolle lyödään alle puiset leveät eräsukset ja sanotaan: "No niin, näytäs nyt miten se luisteluhiihto sujuu".

Niin, seurauksenahan oli sitten osan E-kaudesta pilannut rasitusmurtuma.

Nykyisin ihmettelisin jos menisi 3000 rikki, joskin ei se mahdotonta ole. Mutta elopainoa on se 15kg lisää, suurin osa ylävartalossa, osa tietty siinä keskivartalonkin seudulla ;) Olen täysin varma että fyysisesti olisin tänä päivänä parempi krh-sotilas.

Nuorilla on se etu (pilke silmäkulmassa), että he eivät usko tai ajattele kuolevansa.
Tämä on täysin totta. Eikä niin paljoa jonka menettämistä pelkäisi.
Iän lisääntyessä tahtoo se tietoisuus omasta kuolevaisuudesta kasvaa..
Minulla tämä menee osin toisinpäin. Kun muistelee varusmiesaikaa 19-vuotiaana, niin vaikka en todellakaan ollut mikään fyysisesti löysä (kestävyyskuntoa löytyi paljon) taikka penaalin tylsempiä kyniä, niin olin aivan tolkuttoman epävarma, neuroottinen ja epäkypsä. Ajatus jostain sodasta silloin olisi tuntunut jopa vielä hirveämmältä. En tiedä olisinko päässyt Hauhia-tasolle vai ihan Riitaojaksiko jäänyt, mutta Asumaniemestä minussa ei ollut piiruakaan. Kyse ei ollut tahdosta, olin kyllä hyvin motivoitunut mutta todella epävarma.

Nyt on plakkarissa enemmän vuosia, leveämmät hartiat ja elämänkokemusta. Itsetunnossa liikutaan jo huomattavan terveellä tasolla. Onhan minulla aivan hitosti menetettävääkin, mutta mitä enemmän asiaa pohdin, niin sitä enemmän olen sitä mieltä että tuli sitten uhka mihin maamme osaan tahansa, olisin valmis nostamaan käteni jos vaikka tarvitaan jotain vapaaehtoisia koulutettavaksi taistelutehtäviin tai johonkin niitä tukevaan hommaan. Oli päällä kurkkusalaattia tai siviilit, I don't care.

Ajatus kuolemasta on jotakin minkä tiedostan eikä se houkuta sinänsä yhtään edelleenkään. Voimakas fyysinen tuska ei houkuta sitten yhtään. Eikä etenkään mahdollisuus olla halvaantunut, pussiin katetrin kautta pissivä raakki 20-30v.

Mutta paremmin tiedostan nykyisin sen, että kuollaan tässä joskus kuitenkin ja on asioita, jotka ovat vielä pahempia kuin vaikkapa 100 tuhatta kuolemaa. Joidenkin itseään suurempien asioiden takia kannattaa menettää vaikka kaikki. Ja ei vähäisimpänä - en tiedä miten voisin enää katsoa itseäni peilistä jos en nostaisi kysyttäessä kättäni. Täällä E-Karjalassa kun asuu ja työskentelee, niin en oikein näe että kiristyneessä tilanteessa hyödyttäisin paljon isänmaata kun työpaikan ja ehkä kodinkin läheisyys rajaan estäisi normaalielämän. Lapset ovat kyllä vielä pieniä, voi olla että neljänkympin hujakoilla tämä tuntemus on vieläkin vahvempi. Ehkä sitten sanon jo niinkuin Ylli: lausun vain siunaksen porstuassa kun edes kerrankin pääsee pois kotoa :rolleyes:

Näitähän on helppo puhua näin - jos ei ihan syvän rauhan - niin kuitenkin rauhan aikana. Mutta uskon ainakin itse etten tästä päätäni kääntäisi sittenkään kun tuulessa jo tuoksuu tuoni... menkööt kiukkuiset nuoret miehet ensimmäisenä, mutta tulen minäkin jos vaan tarvitsevat johonkin.
 

Nyypakka

Kersantti
Tasan tiedän mistä puhutaan kun olen itse ne kokeet suorittanut. 3000m on tavoite aika, jos et sitä saavuta tippuu pisteet aika nopeasti.
Koe suoritetaan niin että alkaa lämmittely osuus missä on juoksua noin 2km, juoksuvauhti on noin 2600m cooper vauhtia, jos putoat vauhdista putoat testeistä.
Sen jälkeen alkaa välittömästi 3000m "cooper" osuus.
Muistaakseni -93 testeissä cooper juostiin aivan normaalisti heti lihaskuntotestien jälkeen. Aika helppoja kaikki osiot olivat lukuun ottamatta viimeistä, missä hiihdettiin kolmisen kilometriä ja sama uudestaan, vähintään samaan aikaan kuin ensimmäinen lenkki. Siinäkään muuten mitään, mutta kun ei ollut lunta.
 
Top