Suomen pojat (virolaiset vapaaehtoiset)

Vonka

Supreme Leader


Ensimmäiset saksalaisten kutsuntoja pakoilevat virolaiset tulivat Suomenlahden yli kevättalvella 1943. He halusivat taistella "Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta", kuten heidän tunnuslauseensa kuului. Ensimmäinen vapaaehtoiserä liitettiin Jalkaväkirykmentti 47:een sen III pataljoonaksi. Pataljoonan komentajana oli marsalkka Mannerheimin sisarenpoika majuri Claës Gripenberg.

Syksyllä 1943 tuli vapaaehtoisia lisää. Virolaisista muodostettiin Jalkaväkirykmentti 200. Nämä Suomen-pojat, kuten he itseään kutsuvat, osallistuivat torjuntataisteluihin Karjalan kannaksella kesällä 1944.

Harva tietää, että myös 10 % laivastomme miesvahvuudesta oli virolaisia vapaaehtoisia.

Elokuussa 1944 JR 200:n miehet lähtivät takaisin lahden yli taisteluun Viron kohtalosta. Tilanne oli lähes toivoton. Saksalaiset veivät raskaat aseet mukanaan, neuvostojoukoilla oli huikea ylivoima. Poikien ensimmäinen pataljoona suoritti heti maihintulon jälkeen vastahyökkäyksen Tarton rintamalla läpipäässeen neuvostodivisioonan kylkeen. Suomen-pojat onnistuivat tässä toivottomalta tuntuvassa tehtävässään, divisioonan hyökkäys pysähtyi kolmeksi viikoksi. Tuona aikana evakuoitiin Pohjois-Virosta 70.000 Viron sivistyneistön edustajaa länteen. He kaikki olivat ihmisiä, joita olisi odottanut teloitus tai pakkotyö venäläisten miehitettyä maan.

Venäläisten ylivoima oli kuitenkin niin murskaava, ettei taistelulla ilman raskasta aseistusta ja ulkopuolista tukea ollut onnistumisen edellytyksiä. Viro miehitettiin. Veljeskansastamme kaatui 46.000 miestä, kuoli teloitettuna tai Siperiaan menehtyneinä yli 100.000 ja länteen siirtyi noin 100.000 kansalaista. Kaikki tämä väestöstä, joka oli vain kolmas osa Suomen kansasta, hieman toista miljoonaa. Tilalle he saivat 700.000 vierasta kieltä puhuvaa ja virolaista elämänmuotoa ymmärtämätöntä ihmistä.

http://historianhavinaa.blogspot.fi/2011/12/kortteli-71-malmi.html
 
Harva tietää, että amiraali Pitkan johdolla virolaiset (osa Suomenpoikia, osa Omakaitsen, osa 20. Waffen-Gredadier der SS divisioonan miehiä) nousivat kapinaan Tallinnan taistelun yhteydessä ja Viroon muodostettiin jopa kansallinen hallitus, joka ei tosin ehtinyt tehdä muutakuin saada radioyhteyden länteen ja ilmoittaa Viron tasavallan olevan puolueeton Saksan ja Neuvostoliiton välisessä taistelussa. Tuo 2000 miehen pataljoona joutui taistelemaan sekä saksalaisia, että ryssiä vastaan ja kun Pitkän Hermannin torniin nostettiin sinimustavalge, niin saksalaiset ymmärrettävästi pitivät tuota kapinana.

Uuden neuvostomiehityksen myötä Saksan ja Suomen riveissä taistelleiden kohtalot olivat kovia. 25 vuotta vankileiriä ja 5 vuotta karkoitusta tuon päälle oli normaali tuomio jos ei mennyt henki kiinniotettaessa tai kovempaa tuomiota täytäntöönpannessa. Tietysti kesän 1941 kyyditykset olivat muistissa ja syksyllä 1944 aloitettiin massamainen Kaitseliitin rivijäsenien vangitseminen jatkotoimenpiteineen, joten ei ole yllätys, että Suomenpojat, Saksan alaisissa joukoissa palvelleet ja entiset suojeluskuntalaiset muodostivat aseellisen vastarintaliikkeen kovan ytimen.

Tuo 25+5 tai kuolemanrangaistus, joka oli tyypillinen rangaistus Suomen armeijassa palvelleille on ollut aivan saatanan kova hinta siitä, että nämä ovat taistelleet sotaa, joka ei ollut varsinaisesti heidän sotansa. Lisäksi JR 200 menetti kaatuneina ja kadonneinakin miehiä ja heidän uhrinsa ei ole ainakaan sen vähäisempi. Meillähän ei valtiovalta ole näiden viimeisten elossa olevien eteen tehnyt juurikaan ja näitä on koitettu taloudellisesti tukea suomalaisreserviläisten toimesta, mutta sekin tuntuu niin vähäpätöiseltä, että muutamalla kympillä per auttaja olisi mitään muutakuin symbolinen ele, vaikka tietysti avustettava saa sikäläisellä hintatasolla melkoisen avun kun lahjoittajien rahat pistetään yhteen ja siitä tasan autettaville. Tapaamiset avustettavien kanssa ovatkin olleet loppuiäksi mieleenpainuvia ja kyseisille virolaisveteraaneille se on iso asia, vaikka se itsestä tuntuu aivan mitättömältä ja täysin riittämättömältä.
 
Juu, tuo virolaisten vapaaehtoisten panos ja kärsimänsä kohtalo vetää aika hiljaiseksi joka ikinen kerta kun se tulee vastaan. Tokikaan eipä valtio ole oikein osannut (=viitsinyt) auttaa kotimaisiakaan veteraaneja... Joka kyllä vetää hiljaiseksi myös.
 
On muuten uskomattoman hyvä tuo karpon pätkä! Iso kiitos heille
 
Olin varusmiehenä 1990-luvulla Sodankylässä kun siellä oli silloin vierailulla virolaisten vapaaehtoisten kuoro. He olivat majoittuneina meidän kasarmiimme ja vaihdon pari sanaa heidän kanssaan kun sattumalta törmäsin heihin. Olin myös mukana Jääkärikuorossa, jota sotilaspastori veti. Meidän piti esittää Sillanpään marssilaulu näille veteraaneille, pappi keräsi kuoron kokoon pikahälytyksella ja käski opetella laulun muutkin säkeistöt kuin vain sen marsseilla kulutetun ensimmäisen. Aikaa opetteluun oli jotain parikymmentä minuuttia.

Voi pojat kun olisin silloin tiennyt millaisen suonsilmän läpi ne miehet olivat menneet. Mielestäni he jopa lauloivat paremmin kuin me.
 
Marshal_Mannerheim_farewell_to_the_Estonian_regiment_JR_200._17.VII.1944._Suomen_pojat_estonian_volunteers_in_Finnish_army.png

https://upload.wikimedia.org/wikipe...pojat_estonian_volunteers_in_Finnish_army.png
 


Ensimmäiset saksalaisten kutsuntoja pakoilevat virolaiset tulivat Suomenlahden yli kevättalvella 1943. He halusivat taistella "Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta", kuten heidän tunnuslauseensa kuului. Ensimmäinen vapaaehtoiserä liitettiin Jalkaväkirykmentti 47:een sen III pataljoonaksi. Pataljoonan komentajana oli marsalkka Mannerheimin sisarenpoika majuri Claës Gripenberg.

Syksyllä 1943 tuli vapaaehtoisia lisää. Virolaisista muodostettiin Jalkaväkirykmentti 200. Nämä Suomen-pojat, kuten he itseään kutsuvat, osallistuivat torjuntataisteluihin Karjalan kannaksella kesällä 1944.

Harva tietää, että myös 10 % laivastomme miesvahvuudesta oli virolaisia vapaaehtoisia.

Elokuussa 1944 JR 200:n miehet lähtivät takaisin lahden yli taisteluun Viron kohtalosta. Tilanne oli lähes toivoton. Saksalaiset veivät raskaat aseet mukanaan, neuvostojoukoilla oli huikea ylivoima. Poikien ensimmäinen pataljoona suoritti heti maihintulon jälkeen vastahyökkäyksen Tarton rintamalla läpipäässeen neuvostodivisioonan kylkeen. Suomen-pojat onnistuivat tässä toivottomalta tuntuvassa tehtävässään, divisioonan hyökkäys pysähtyi kolmeksi viikoksi. Tuona aikana evakuoitiin Pohjois-Virosta 70.000 Viron sivistyneistön edustajaa länteen. He kaikki olivat ihmisiä, joita olisi odottanut teloitus tai pakkotyö venäläisten miehitettyä maan.

Venäläisten ylivoima oli kuitenkin niin murskaava, ettei taistelulla ilman raskasta aseistusta ja ulkopuolista tukea ollut onnistumisen edellytyksiä. Viro miehitettiin. Veljeskansastamme kaatui 46.000 miestä, kuoli teloitettuna tai Siperiaan menehtyneinä yli 100.000 ja länteen siirtyi noin 100.000 kansalaista. Kaikki tämä väestöstä, joka oli vain kolmas osa Suomen kansasta, hieman toista miljoonaa. Tilalle he saivat 700.000 vierasta kieltä puhuvaa ja virolaista elämänmuotoa ymmärtämätöntä ihmistä.

http://historianhavinaa.blogspot.fi/2011/12/kortteli-71-malmi.html

Mulle on valitettavasti jäänyt JR 200 melko tuntemattomaksi. Sen olen tietävinäni, että taistelivat Viipurinlahdella Alpo Marttisen JR 61:n naapureina. Voisitko suositella jotain aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, että voisin sivistää itseäni ?

Matti Koskimaan Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 on ennestään tuttu, mutta se on lähinnä yleissilmäys Viipurinlahden taisteluun.
 
Virolaisiin liittyen, huomasin vain tämmöisen ykstyiskohdan tuolla generals.dk sivustolla. Virolaisilla kenraaleilla tuntuu kovasti esiintyvän sama kuolinvuosi. Sama kohtalo näyttää siis olleen kuin puolalaisilla tovereilla, mutta tapaus ei liene samalla tavalla kuuluisa ja historiankirjoissa kuulutettu.

Viron puolustusvoimien strategiat ovat mielenkiintoisia, vaikka niitä ei käytännössä koskaan toteutettukaan. Strategiaan kuului muun muassa Suomenlahden sulkeminen rannikkotykistöllä yhteistyössä suomalaisten kanssa. Samoin myös Viron sukellusveneet Kalev & Lembit olisivat toimineet yhteistyössä suomalaisten kanssa merialueen sulkemisessa. Näistä asioista on puhuttu ainakin Talvisodan pikkujättiläisessä.
 
Virolaisiin liittyen, huomasin vain tämmöisen ykstyiskohdan tuolla generals.dk sivustolla. Virolaisilla kenraaleilla tuntuu kovasti esiintyvän sama kuolinvuosi. Sama kohtalo näyttää siis olleen kuin puolalaisilla tovereilla, mutta tapaus ei liene samalla tavalla kuuluisa ja historiankirjoissa kuulutettu.

Viron puolustusvoimien strategiat ovat mielenkiintoisia, vaikka niitä ei käytännössä koskaan toteutettukaan. Strategiaan kuului muun muassa Suomenlahden sulkeminen rannikkotykistöllä yhteistyössä suomalaisten kanssa. Samoin myös Viron sukellusveneet Kalev & Lembit olisivat toimineet yhteistyössä suomalaisten kanssa merialueen sulkemisessa. Näistä asioista on puhuttu ainakin Talvisodan pikkujättiläisessä.

Tässä myös tarinaa Suomenlahden sulusta. Muistelen kyllä, että venäläiset olivat täysin tietoisia tästä 30-luvun yhteistyöstä.

ffa27fd0cea263eb1992f0d9496c1-orig.jpg

Onko muuten olemassa mitään tietoa siitä millaisia puolustussuunnitelmia Virolla oikeasti oli ennen toista maailmansotaa ? Jos lähtökohtana on, että Narvajoki on suunnilleen ainoa todellinen maantieteellinen este koko itärajalla, niin perustuivatko kaikki suunnitelmat tuon linjan pitämiseen hintaan mihin hyvänsä ?

Syksyllä 39 ei sitten ollut uskallusta tehdä kansallista itsemurhaa vastarintaan ryhtymällä, vaikka ainakin kenraali Laidoner taisi pitää kovinkin isänmaallishenkisiä puheita siitä, että Viroa tultaisiin puolustamaan kaikissa olosuhteissa.
 
Mä en tiedä miten paljon Venäjä oikein tietämällä tiesi Suomenlahden sulusta, mutta missään tapauksessa kovin vaikea ei STAVKAn ollut odottaa ainakaan vastaavan stategian mahdollisuutta. Luultavasti Viron puolustus lähti oletuksesta, että Neuvosto-Venäjä olisi sodassa samanaikaisesti monen muunkin maan kanssa. Viro ja baltit annektoitiin vasta kesällä 1940, jolloin myöskään mikään sotilaallinen apu ei olisi Viroon enää päässyt, kun Saksa oli jo miehittänyt Tanskan ja Norjan. Mikäli se virolaisia lohdutti, maiden liittämistä Neuvostoliittoon ei lännessä diplomaattisesti koskaan tunnustettu, tosin Stalin tuskin sellaisia pyytelikään.

Ohto Mannisen kirjassa Kuinka Suomi valloitetaan? käsitellään näitä Neuvostoliiton strategioita länttä vastaan. Niissä skenarioissa on esitetty sellaisia malleja, joissa Suomi, Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Romania ovat liittoutuneet Neuvostoliittoa vastaan. Sellaisella satsilla olisi ollutkin jo jotain mahdollisuuksia puna-armeijan torjumiseen. Kun Hitler toi mukaan omat pelinappulansa, koko puolustustaistelulta putosi pohjat ja Molotov sai suurvoitot lähes pelkällä diplomatialla.

Luultavasti Viro olisi onnistunut puolustustaistelussa Peipsjärven etelä- ja pohjoispuolella, mutta koko homma olisi kuivunut joka tapauksessa kasaan ainakin silloin kun Latvia olisi antautunut.
 
Mulle on valitettavasti jäänyt JR 200 melko tuntemattomaksi. Sen olen tietävinäni, että taistelivat Viipurinlahdella Alpo Marttisen JR 61:n naapureina. Voisitko suositella jotain aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, että voisin sivistää itseäni ?

Matti Koskimaan Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 on ennestään tuttu, mutta se on lähinnä yleissilmäys Viipurinlahden taisteluun.

Tämmöinen löytyi:

https://www.raamatukoi.ee/cgi-bin/raamat?159564
 

Virolaisten Suomi-poikien karu kohtalo​



Itselleni oli yllätys, että Suomen merivoimiin liittyi suuri joukko virolaisia vapaaehtoisia.
Noin kymmenen prosenttia koko laivaston miesvahvuudesta oli virolaisia.

Välirauhan jälkeen Merivoimissa palvelleet virolaiset kuljetettiin Merivoimien komentajan käskystä salaisessa operaatiossa Ruotsiin syksyllä 1944.
 
Back
Top