Suomen tulevat rypäleasehankinnat

Hanski

Respected Leader
Ottawan sopimus on tulossa tiensä päähän ja on aivan selvää, että tämän jälkeen alkaa kriittinen keskustelu rypäleaseet kieltävän sopimuksen järkevyydestä. Suomihan ei koskaan liittynyt sopimukseen, mutta aseiden hankinnat töksähtivät aivan alkumetreillä. Samaan aikaan rypäleaseet ovat näyttäneet tehonsa Ukrainassa. Toisaalta ei ole epäilystäkään, etteikö 2020-luvulla pystyttäisi kehittämään sytyttimiä, jotka toimivat kaikissa olosuhteissa varmasti ja pienentävät räjähtämättömien osuuden olemattomaksi.

Keskustelu Suomen rypäleaseista alkanee keväällä, kun jalkaväkimiina-asia on saatu ratkaistua. Nyt onkin hyvä hetki alkaa pohtia Suomen tulevia rypäleasehankintoja!

Rypäleaseteknologia on minusta sellainen, että ydinosaaminen pitäisi olla Suomessa. Helpoin tapa osaamisen kerryttämiseen voisi olla lisenssien hankkiminen ulkomailta. Instalaza SA:n 120 mm:n kranaatinheittimen MAT-120 -rypäleammus oli ilmeisesti varsin kehittynyt ( https://en.wikipedia.org/wiki/MAT-120 ) ja Suomi yritti ostaa ammuksen lisenssiä 2000-luvun alussa. Lisensiointikeskustelut voisi aktivoida uudelleen ja tätä kautta perusosaaminen olisi saatavissa varsin helposti. Suomalainen tuotanto voisi alkaa suoraan MAT-120:n lisenssivalmistuksella.

Seuraava askel voisi olla MAT-120:n taistelukärjen tai rypäleammusten istuttaminen 155 mm tykistökranaattiin. Tämä ei todennäköisesti olisi ylitsepääsemätön haaste. Vaihtoehtoisina polkuina olisivat valmiiden 155 mm rypäleammusten osto Israelista, USA:sta tai Saksasta (edellyttäen, että die Bällejen laskeutuminen ei keskeydy!). Myös valmistuslisenssi Israelista tai USA:sta voisi olla hyvä ratkaisu.

GMLRS-raketit kaipaisivat rypälekärkeä, mutta eivät vanhaa DPCIM-rypälettä. Jos valmista nykyajan vaatimuksia täyttävää rypälekärkeä ei ole valmiina, Israelilla, USA:lla ja Suomella (ainakin) olisi yhteinen intressi sopivan taistelukärjen kehittämiseen.

Ruotsilla oli hyvin kehittynyt Bombkapsel 90 -rypälepommi lentokoneisiin ( https://en.wikipedia.org/wiki/Bombkapsel_90 ), mutta Ruotsi ei ehtinyt saada kuin koe-erän valmiiksi ennen maailmanparannusta. Tämä olisi (ollut) loistava lisä suomalaisten Hornetien ja F-35:den aseistukseen. USA:lla olisi käytössä JSOW:n rypäleversio. JSOW sinällään olisi Suomelle tuttu, mutta amerikkalaiset rypäleet eivät välttämättä ole paras vaihtoehto räjähtämättömien suuren osuuden takia. Olisiko USA:lla tai Israelilla seuraavan sukupolven kehitystyö käynnissä ja voisiko Suomi hankkia niitä?
 
Tykistölle heti tätä hankintaan ja lisenssi valmistukseen, mikäli Korea myy niin K315 myös, koska sen kantama on n. 60 km (rakettiavusteinen).

Massana K310:ä, täsmähankintana K315.

Molemmat suoraan K9 yhteensopivia, joten yhteishankintaa vain tulille.

 
Suomihan ei koskaan liittynyt sopimukseen, mutta aseiden hankinnat töksähtivät aivan alkumetreillä. Samaan aikaan rypäleaseet ovat näyttäneet tehonsa Ukrainassa.
Tämä kaiketi tyssäsi USA:n haluttomuuteen myydä? Vai onko se vain joku tornihuhu. Toki muitakaan toimittajia ei juurikaan ole otsikoissa näkynyt. Toiseksi tai ehkä jopa ensimmäiseksi poliittinen ilmapiiri kotimaassa lienee ollut aika haastava ja vastahakoinen viime vuosikymmenet.

Uskoisin, että molemmat näkökulmat ovat lieventyneet viime vuosina. USA on myynyt meille lähes kaikkea ja nyt olemme Natossa (ohitetaan Trump-riskit hetkeksi). Vasen laita on maanpuolustusasioissa tullut myös paljon vastaan, "veihän" vasemmistohallitus meidät Natoonkin ja tilasi Salamat. Ottawasta lähteminen häätää toivottavasti yya-haamut lopullisesti keskusteluista ja maanpuolustuksessa voidaan hankinnat tehdä suorituskyky edellä ilman rauhanliikkeiden kuiskuttelemia reunaehtoja.
 
Ottawan sopimus on tulossa tiensä päähän ja on aivan selvää, että tämän jälkeen alkaa kriittinen keskustelu rypäleaseet kieltävän sopimuksen järkevyydestä. Suomihan ei koskaan liittynyt sopimukseen, mutta aseiden hankinnat töksähtivät aivan alkumetreillä. Samaan aikaan rypäleaseet ovat näyttäneet tehonsa Ukrainassa. Toisaalta ei ole epäilystäkään, etteikö 2020-luvulla pystyttäisi kehittämään sytyttimiä, jotka toimivat kaikissa olosuhteissa varmasti ja pienentävät räjähtämättömien osuuden olemattomaksi.

Keskustelu Suomen rypäleaseista alkanee keväällä, kun jalkaväkimiina-asia on saatu ratkaistua. Nyt onkin hyvä hetki alkaa pohtia Suomen tulevia rypäleasehankintoja!

Rypäleaseteknologia on minusta sellainen, että ydinosaaminen pitäisi olla Suomessa. Helpoin tapa osaamisen kerryttämiseen voisi olla lisenssien hankkiminen ulkomailta. Instalaza SA:n 120 mm:n kranaatinheittimen MAT-120 -rypäleammus oli ilmeisesti varsin kehittynyt ( https://en.wikipedia.org/wiki/MAT-120 ) ja Suomi yritti ostaa ammuksen lisenssiä 2000-luvun alussa. Lisensiointikeskustelut voisi aktivoida uudelleen ja tätä kautta perusosaaminen olisi saatavissa varsin helposti. Suomalainen tuotanto voisi alkaa suoraan MAT-120:n lisenssivalmistuksella.

Seuraava askel voisi olla MAT-120:n taistelukärjen tai rypäleammusten istuttaminen 155 mm tykistökranaattiin. Tämä ei todennäköisesti olisi ylitsepääsemätön haaste. Vaihtoehtoisina polkuina olisivat valmiiden 155 mm rypäleammusten osto Israelista, USA:sta tai Saksasta (edellyttäen, että die Bällejen laskeutuminen ei keskeydy!). Myös valmistuslisenssi Israelista tai USA:sta voisi olla hyvä ratkaisu.

GMLRS-raketit kaipaisivat rypälekärkeä, mutta eivät vanhaa DPCIM-rypälettä. Jos valmista nykyajan vaatimuksia täyttävää rypälekärkeä ei ole valmiina, Israelilla, USA:lla ja Suomella (ainakin) olisi yhteinen intressi sopivan taistelukärjen kehittämiseen.

Ruotsilla oli hyvin kehittynyt Bombkapsel 90 -rypälepommi lentokoneisiin ( https://en.wikipedia.org/wiki/Bombkapsel_90 ), mutta Ruotsi ei ehtinyt saada kuin koe-erän valmiiksi ennen maailmanparannusta. Tämä olisi (ollut) loistava lisä suomalaisten Hornetien ja F-35:den aseistukseen. USA:lla olisi käytössä JSOW:n rypäleversio. JSOW sinällään olisi Suomelle tuttu, mutta amerikkalaiset rypäleet eivät välttämättä ole paras vaihtoehto räjähtämättömien suuren osuuden takia. Olisiko USA:lla tai Israelilla seuraavan sukupolven kehitystyö käynnissä ja voisiko Suomi hankkia niitä?

On hämmentävää, ettei aihe ole herättänyt enempää keskustelua. Viikonloppukin vielä! Onko kaunis kevätsää viekoitellut näppäimistökommandot ampumaradoille ja vapaaehtoisiin harjoituksiin kautta maan? :confused:

Olen samaa mieltä, että teknologian pitäisi olla täällä. Mutta en ole varma, että lisenssituotanto on realistista - sitä yritettiin silloin aikanaan, mutta potentiaalisissa toimittajamaissa laitettiin päälle neliraajajarrutus. Muutenkin aikaa on kulunut useita vuosikymmeniä ja silloisten elektroniikkakomponenttien saatavuus voi olla kärsinyt.

Sen sijaan ei varmastikaan olisi liian vaikeaa kehittää tytärammuksia aivan itse ja siihen pitäisikin ryhtyä pikimmiten. Meillä on todennäköisesti yhä varastoissa tuolloin tykistölle ja kranaatinheittimistölle hankittuja eriä Rheinmetallin ja Instalazan kuorma-ammuksia, joita voimme hyödyntää kehittääksemme ja saattaaksemme vastaavanlaiset ampumatarvikkeet tuotantoon keskipitkällä aikavälillä.

Ilmavoimissa en varsinaisesti kokisi tarvetta rypäleaseille. Tätä nykyä lentokonekäyttöön on kehitetty pieniä, älykkäitä ja suhteellisen edullisia täsmäaseita, jotka kompensoivat suurelta osin kuorma-ammusten puutteen. Lentokonekäyttöön kehitettyjen kuorma-ammusten kehityskustannukset olisivat lisäksi luultavasti isot, kun huomioidaan tarve kehittää rypäleiden ohella kantoalusta (risteilyohjus tai liitopommi) ja integroida se monitoimihävittäjään. Puhutaan vähimmillään kymmenistä, jopa sadoista miljoonista euroista. Raha olisi luultavasti paremmin käytetty hankkimalla Stormbreakerin tai Spear 3:n kaltaista valmista tuotetta.
 
On hämmentävää, ettei aihe ole herättänyt enempää keskustelua. Viikonloppukin vielä! Onko kaunis kevätsää viekoitellut näppäimistökommandot ampumaradoille ja vapaaehtoisiin harjoituksiin kautta maan? :confused:

Olen samaa mieltä, että teknologian pitäisi olla täällä. Mutta en ole varma, että lisenssituotanto on realistista - sitä yritettiin silloin aikanaan, mutta potentiaalisissa toimittajamaissa laitettiin päälle neliraajajarrutus. Muutenkin aikaa on kulunut useita vuosikymmeniä ja silloisten elektroniikkakomponenttien saatavuus voi olla kärsinyt.

Sen sijaan ei varmastikaan olisi liian vaikeaa kehittää tytärammuksia aivan itse ja siihen pitäisikin ryhtyä pikimmiten. Meillä on todennäköisesti yhä varastoissa tuolloin tykistölle ja kranaatinheittimistölle hankittuja eriä Rheinmetallin ja Instalazan kuorma-ammuksia, joita voimme hyödyntää kehittääksemme ja saattaaksemme vastaavanlaiset ampumatarvikkeet tuotantoon keskipitkällä aikavälillä.

Ilmavoimissa en varsinaisesti kokisi tarvetta rypäleaseille. Tätä nykyä lentokonekäyttöön on kehitetty pieniä, älykkäitä ja suhteellisen edullisia täsmäaseita, jotka kompensoivat suurelta osin kuorma-ammusten puutteen. Lentokonekäyttöön kehitettyjen kuorma-ammusten kehityskustannukset olisivat lisäksi luultavasti isot, kun huomioidaan tarve kehittää rypäleiden ohella kantoalusta (risteilyohjus tai liitopommi) ja integroida se monitoimihävittäjään. Puhutaan vähimmillään kymmenistä, jopa sadoista miljoonista euroista. Raha olisi luultavasti paremmin käytetty hankkimalla Stormbreakerin tai Spear 3:n kaltaista valmista tuotetta.
Muuten varsin samaa mieltä, mutta ilmavoimaosuutta kommentoin alla.

Suomalaisen rypäleammuksen teko ei olisi mikään amerikantemppu. MAT-120:n wiki-sivuilla on kuvattu varsin seikkaperäisesti varmistimen toiminta ja sen kopiointi olemassa olevista mallikappaleista ei olisi vaikeaa. Olen jossain nähnyt AT-2 -miinaraketin varmistimen periaatekuvan ja myös se olisi helppo kopioida. AT-2:ssa varmistin ja pakkolaukaisin on toiminnaltaan yksinkertainen ja varma.

Ilmavoimissa olisi suuri tarve kunnon rypälekärjelle esimerkiksi riittävän kantaman omaavassa liitopommissa. Valmis ja meille hyvin sopiva tuote olisi JSOW-C, mutta niitä ei pystyttäne ostamaan USA:sta. Rypälekärkinen liitopommi olisi paras työkalu laajojen maahanlaskujen ja maihinnousujen nopeaan eliminointiin. Samoin se olisi erinomainen keino torjua suuremmat lihahyökkäykset.
 
Valmis ja meille hyvin sopiva tuote olisi JSOW-C
AGM-154A; 145 x BLU-97 Combined Effect Munition (pieni ontelo ja sirpaloituva kuori)

AGM-154A-1: BLU-111 500 lbs unitary (kehityksessä, modifioitu -154A:sta, USA:kaan ei hakua käyttää rypäleitä)

AGM-154B: 6 x BLU-108 Sensor Fused Weapon (suunnilleen sama kuin BONUS, ei tuotettu ikinä merkittäviä määriä)

AGM-154C ja C-1: BROACH (ontelo ja toinen paukku joka menee reiästä sisään)

Suomessa on tiettävästi -154C ja toiseen satsiin oli ainakin myyntiluvassa kirjoitettu -154C-1, jossa on lisänä datalinkki ja kyky osua liikkuviin laivoihin.
 
ATACMS tytärkranaatti versio ainakin on näyttänyt kyntensä.
Tämä kaiketi tyssäsi USA:n haluttomuuteen myydä? Vai onko se vain joku tornihuhu.
Tornihuhu. Ja olihan muitakin potentiaalisia myyjiä.
 
Reilut 20 vuotta sitten:

Kotimainen ammustuotanto laajenee​



Julkaistu 19.01.2003 12:40(Päivitetty 21.01.2003 10:36)





Pääesikunta ja puolustusvälineteollisuus suunnittelevat kuorma-ammusten tuotannon aloittamista Suomessa. Nyt kuorma-ammukset tuodaan pääosin ulkomailta, mm. Saksasta ja Israelista.

Pääesikunta ja suomalainen puolustusvälineteollisuus ovat suunnitelleet konseptin, jolla aloitetaan kuorma-ammusten tuotanto pitkänkantaman tykistölle ja raskaille Amos-kranaatinheittimille. Hanketta on jo tutkittu operaatioanalyysein ja kustannuskysymyksenä ja se liittyy myös iskukykytutkimukseen.

Jo hyväksyttyjen tilausvaltuuksien mukaan hanke sisällytetään osana Suomen sotatalouden kehittämisohjelmaan (Stalva), jolle on vuosille 2003-2008 varattu enintään 201,6 miljoonaa euroa.
Kuorma-ammusten valmistus tässä yhteydessä on edellytetty tapahtuvan 80-90-prosenttisesti kotimaassa.

Kuorma-ammukset ovat sirpalekranaatteja kymmenen kertaa tehokkaampia avoimessa maastossa. Ammus levittää ilmassa räjähtäessään 40-60 räjähtävää tai tavallisen panssarin läpäisevää tytärammusta laajalle alalle.

Viimeksi kuorma-ammuksia on hankittu Suomeen vuosituhannen vaihteessa Saksasta pitkänkantaman 155-milliselle tykistölle. Ammuksen pääkomponentit siinä ovat saksalaisia ja tytärammukset israelilaisia.


-Kyky kuorma-ammusten itsenäiseen tuotantoon pitäisi olla Suomessa noin vuonna 2005. Asiaa on selvitetty esiselvitysmielessä koskien vuoden 2004 selontekoa, selvittää kenttätykistön tarkastaja, eversti Esko Hasila.

Patria-Vammas avainasemassa​



Suomessa tykistön sirpalekranaatteja kootaan nykyisin Haapajärven asevarikolla pääosin kotimaisista komponenteista. Ainoastaan nk. perävirtausksikössä ruuti on ranskalaista. Saksalaisen Rheinmetallin valmistamissa kuorma-ammuksissa tilanne on päinvastoin. Suomalaista siinä ovat vain perävirtausyksikön metalliosat.


Suunnitellussa suomalaisessa kuorma-ammusten konseptissa Rheinmetallin tilalle tulisi Patria-Vammas, joka neuvottelee parhaillaan ammuksen eri komponenttien hankkimisesta eri puolilta maailmaa.

Samaan aikaan pääesikunnassa on selvitetty iskukykytutkimukseen liittyen raskaiden raketinheittimien hankintaa vuoden 2004 selontekoa silmälläpitäen. Jopa sadan kilometrin päähän ampuvasta tulivoimaisesta rakettiaseesta on tehty jo ns. RFI-tietokyselyjä.

-Katsomassa on käyty niin venäläistä Smersh- kuin amerikkalaista MLRS-heittimiä kuin muitakin viritelmiä, sanoo eversti Hasila.

Amoksesta potkua hankkeelle​


Patria Vehiclesin suunnittelema ja valmistama uuden sukupolven modulaarinen pyöräajoneuvo AMV ja sen varustaminen uuden polven kranaatinheittimistöllä eli liikkeestä maaliin ampuvalla Amoksella (120 mm.) on antanut niin ikään potkua suomalaiselle kuorma-ammushankkeelle.


Suomen puolustusvoimille toimitetaan ensimmäiset AMV-prototyypit tämän vuoden aikana.

Puola on jo tehnyt päätöksen hankkia näitä AMV-taisteluajoneuvoja ja panssaroituja kuljetusajoneuvoja noin miljardin euron edestä.

(MTV3-STT)
 
AGM-154A; 145 x BLU-97 Combined Effect Munition (pieni ontelo ja sirpaloituva kuori)

AGM-154A-1: BLU-111 500 lbs unitary (kehityksessä, modifioitu -154A:sta, USA:kaan ei hakua käyttää rypäleitä)

AGM-154B: 6 x BLU-108 Sensor Fused Weapon (suunnilleen sama kuin BONUS, ei tuotettu ikinä merkittäviä määriä)

AGM-154C ja C-1: BROACH (ontelo ja toinen paukku joka menee reiästä sisään)

Suomessa on tiettävästi -154C ja toiseen satsiin oli ainakin myyntiluvassa kirjoitettu -154C-1, jossa on lisänä datalinkki ja kyky osua liikkuviin laivoihin.
Sorry, muistin väärin eli AGM-154A olisi se rypälekärki!
 
Muuten varsin samaa mieltä, mutta ilmavoimaosuutta kommentoin alla.

Suomalaisen rypäleammuksen teko ei olisi mikään amerikantemppu. MAT-120:n wiki-sivuilla on kuvattu varsin seikkaperäisesti varmistimen toiminta ja sen kopiointi olemassa olevista mallikappaleista ei olisi vaikeaa. Olen jossain nähnyt AT-2 -miinaraketin varmistimen periaatekuvan ja myös se olisi helppo kopioida. AT-2:ssa varmistin ja pakkolaukaisin on toiminnaltaan yksinkertainen ja varma.

Ilmavoimissa olisi suuri tarve kunnon rypälekärjelle esimerkiksi riittävän kantaman omaavassa liitopommissa. Valmis ja meille hyvin sopiva tuote olisi JSOW-C, mutta niitä ei pystyttäne ostamaan USA:sta. Rypälekärkinen liitopommi olisi paras työkalu laajojen maahanlaskujen ja maihinnousujen nopeaan eliminointiin. Samoin se olisi erinomainen keino torjua suuremmat lihahyökkäykset.

Laajoihin aluemaaleihin vaikutettaessa ilmavoimien ongelma on päästä riittäviin tonnimääriin - ilma-alivoimaisena osapuolena luultavasti vain pienehkö osa koneista voisi realistisesti olla valmiudessa A2G-asekuormassa ja kääntöajat ovat pitkiä, vaikka hetkellinen vaikutus onkin suuri. Ehdottomasti kyky olisi hyvä täydennys palettiin vaikkapa Hostomel-skenaariossa, jos se olisi saatavissa kohtuullisen helposti ja edullisesti hankkimalla juuri vaikkapa rypäle-JSOW:ia, mutta valitettavasti se ei näytä juuri nyt mahdolliselta.

Onneksemme tilanne on kuitenkin parantunut menneisyydestä ja paranee edelleen. Tykistön putket ovat pidentyneet ja raskaat raketinheittimet saavat koko ajan pidempikantamaista ampumatarviketta. Mahdollisuus keskittää tulta on aiempaa parempi ja erityisesti raskaat raketinheittimet ulottavat vaikutuskyvyn laajalti myös selusta-alueille nyt kun 150 km kantaman ER GMLRS AW on tulossa käyttöön.
 
Back
Top