Hanski
Respected Leader
Ottawan sopimus on tulossa tiensä päähän ja on aivan selvää, että tämän jälkeen alkaa kriittinen keskustelu rypäleaseet kieltävän sopimuksen järkevyydestä. Suomihan ei koskaan liittynyt sopimukseen, mutta aseiden hankinnat töksähtivät aivan alkumetreillä. Samaan aikaan rypäleaseet ovat näyttäneet tehonsa Ukrainassa. Toisaalta ei ole epäilystäkään, etteikö 2020-luvulla pystyttäisi kehittämään sytyttimiä, jotka toimivat kaikissa olosuhteissa varmasti ja pienentävät räjähtämättömien osuuden olemattomaksi.
Keskustelu Suomen rypäleaseista alkanee keväällä, kun jalkaväkimiina-asia on saatu ratkaistua. Nyt onkin hyvä hetki alkaa pohtia Suomen tulevia rypäleasehankintoja!
Rypäleaseteknologia on minusta sellainen, että ydinosaaminen pitäisi olla Suomessa. Helpoin tapa osaamisen kerryttämiseen voisi olla lisenssien hankkiminen ulkomailta. Instalaza SA:n 120 mm:n kranaatinheittimen MAT-120 -rypäleammus oli ilmeisesti varsin kehittynyt ( https://en.wikipedia.org/wiki/MAT-120 ) ja Suomi yritti ostaa ammuksen lisenssiä 2000-luvun alussa. Lisensiointikeskustelut voisi aktivoida uudelleen ja tätä kautta perusosaaminen olisi saatavissa varsin helposti. Suomalainen tuotanto voisi alkaa suoraan MAT-120:n lisenssivalmistuksella.
Seuraava askel voisi olla MAT-120:n taistelukärjen tai rypäleammusten istuttaminen 155 mm tykistökranaattiin. Tämä ei todennäköisesti olisi ylitsepääsemätön haaste. Vaihtoehtoisina polkuina olisivat valmiiden 155 mm rypäleammusten osto Israelista, USA:sta tai Saksasta (edellyttäen, että die Bällejen laskeutuminen ei keskeydy!). Myös valmistuslisenssi Israelista tai USA:sta voisi olla hyvä ratkaisu.
GMLRS-raketit kaipaisivat rypälekärkeä, mutta eivät vanhaa DPCIM-rypälettä. Jos valmista nykyajan vaatimuksia täyttävää rypälekärkeä ei ole valmiina, Israelilla, USA:lla ja Suomella (ainakin) olisi yhteinen intressi sopivan taistelukärjen kehittämiseen.
Ruotsilla oli hyvin kehittynyt Bombkapsel 90 -rypälepommi lentokoneisiin ( https://en.wikipedia.org/wiki/Bombkapsel_90 ), mutta Ruotsi ei ehtinyt saada kuin koe-erän valmiiksi ennen maailmanparannusta. Tämä olisi (ollut) loistava lisä suomalaisten Hornetien ja F-35:den aseistukseen. USA:lla olisi käytössä JSOW:n rypäleversio. JSOW sinällään olisi Suomelle tuttu, mutta amerikkalaiset rypäleet eivät välttämättä ole paras vaihtoehto räjähtämättömien suuren osuuden takia. Olisiko USA:lla tai Israelilla seuraavan sukupolven kehitystyö käynnissä ja voisiko Suomi hankkia niitä?
Keskustelu Suomen rypäleaseista alkanee keväällä, kun jalkaväkimiina-asia on saatu ratkaistua. Nyt onkin hyvä hetki alkaa pohtia Suomen tulevia rypäleasehankintoja!
Rypäleaseteknologia on minusta sellainen, että ydinosaaminen pitäisi olla Suomessa. Helpoin tapa osaamisen kerryttämiseen voisi olla lisenssien hankkiminen ulkomailta. Instalaza SA:n 120 mm:n kranaatinheittimen MAT-120 -rypäleammus oli ilmeisesti varsin kehittynyt ( https://en.wikipedia.org/wiki/MAT-120 ) ja Suomi yritti ostaa ammuksen lisenssiä 2000-luvun alussa. Lisensiointikeskustelut voisi aktivoida uudelleen ja tätä kautta perusosaaminen olisi saatavissa varsin helposti. Suomalainen tuotanto voisi alkaa suoraan MAT-120:n lisenssivalmistuksella.
Seuraava askel voisi olla MAT-120:n taistelukärjen tai rypäleammusten istuttaminen 155 mm tykistökranaattiin. Tämä ei todennäköisesti olisi ylitsepääsemätön haaste. Vaihtoehtoisina polkuina olisivat valmiiden 155 mm rypäleammusten osto Israelista, USA:sta tai Saksasta (edellyttäen, että die Bällejen laskeutuminen ei keskeydy!). Myös valmistuslisenssi Israelista tai USA:sta voisi olla hyvä ratkaisu.
GMLRS-raketit kaipaisivat rypälekärkeä, mutta eivät vanhaa DPCIM-rypälettä. Jos valmista nykyajan vaatimuksia täyttävää rypälekärkeä ei ole valmiina, Israelilla, USA:lla ja Suomella (ainakin) olisi yhteinen intressi sopivan taistelukärjen kehittämiseen.
Ruotsilla oli hyvin kehittynyt Bombkapsel 90 -rypälepommi lentokoneisiin ( https://en.wikipedia.org/wiki/Bombkapsel_90 ), mutta Ruotsi ei ehtinyt saada kuin koe-erän valmiiksi ennen maailmanparannusta. Tämä olisi (ollut) loistava lisä suomalaisten Hornetien ja F-35:den aseistukseen. USA:lla olisi käytössä JSOW:n rypäleversio. JSOW sinällään olisi Suomelle tuttu, mutta amerikkalaiset rypäleet eivät välttämättä ole paras vaihtoehto räjähtämättömien suuren osuuden takia. Olisiko USA:lla tai Israelilla seuraavan sukupolven kehitystyö käynnissä ja voisiko Suomi hankkia niitä?
