Peiper
Majuri
Suomessa saattaa olla palveluksessa upseereita, joilla on Venäjän passi
Sodaksi muuttuneen Ukrainan kriisin seurauksena Suomessakin on alettu pohtia, pitäisikö osa valtiollisista tehtävistä rajata niin, etteivät kaksoiskansalaiset voi hoitaa niitä.
Tällä haavaa mitään rajoituksia ei ole. Siksi Helsingin hallintokortteleissa on alettu pelätä, voivatko ulkovallat käyttää tilannetta hyväkseen saamalla ihmisiään esimerkiksi Puolustusvoimiin, Rajavartiolaitokseen ja ulkoministeriöön.
Poliitikkojen ja virkamiesten kuiske ulkovallasta viittaa tietenkin Venäjään, vaikka näissä asioissa ei voi luottaa kehenkään.
Kyse on noin 80000:sta Suomen kansalaisesta, joilla on myös jokin muu kansalaisuus. Venäjän osuus on runsaat 20000. Toiseksi eniten on Ruotsin kansalaisia, 6000, joista valtaosa on suomalaissiirtolaisia. Suomihan salli kaksoiskansalaisuuden vasta vuonna 2003.
Kansallisen turvallisuuden kannalta pitäisi olla selvää, että esimerkiksi upseereilla ja diplomaateilla on pelkästään Suomen kansalaisuus. Nyt näin ei ole.
Siispä Suomessa saattaa olla palveluksessa kadettiupseereita, joilla on Venäjän passi. Puolustusvoimat ei suostu kommentoimaan koko asiaa, joten varmasti ei voi tietää. Se tiedetään, että kyseessä olisi syrjintä, jos joku ei olisi kantaupseeri vaikkapa Venäjän passin vuoksi.
On periaatteessa mahdollista, ettei Puolustusvoimat edes osaisi vastata. Tilastointi kun ei kuulu kenellekään.
Todennäköisemmin syynä on asian arkaluonteisuus. Hallinnossa kannat ovat vahvempia kuin hallituksessa, eikä kukaan halua siksi sanoa mitään.
Rajauksille on myös toinen tärkeä peruste: oikeusvaltion periaatteet.
Nykytilanteessa esimerkiksi Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen voi päästä diplomaatti- tai upseeriuralle, mutta tietenkin tiedossa oleva kaksoiskansalaisuus vaikuttaa uraan. Kyse on käytännössä piilosyrjinnästä, sillä syytä uran takkuamiselle ei voida kertoa.
Lisäksi nykytilanne heittää varjon kaikkien Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten päälle. On epäreilua ja kohtuutonta, että monet kantasuomalaiset pitävät heitä kaikkia jonkinlaisina viidennen kolonnan edustajina. Hehän vain noudattavat Suomessa säädettyä lakia. Esimerkiksi varusmiespalvelus voi auttaa integroitumisessa.
Joistakin yksilöistä rajaus voi tuntua ikävältä. Silti moni muukin liberaali demokratia edellyttää voimaministeriöidensä väeltä sellaista pientä uhrausta, että näillä on vain yhden maan kansalaisuus.
Jussi Niemeläinen [email protected]
Kirjoittaja on HS:n toimittaja.
Oikaisu 9.12.2014: Kolumnissa kerrotaan, että Suomi salli kaksoiskansalaisuuden vasta vuonna 2003. Silloin voimaan tullut uusi kansalaisuuslaki on ensimmäinen kaksoiskansalaisuuden yleisesti sallinut laki. Sitäkin ennen kaksoiskansalaisuus oli mahdollinen, mutta vain poikkeustapauksissa.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1417844882878
Sodaksi muuttuneen Ukrainan kriisin seurauksena Suomessakin on alettu pohtia, pitäisikö osa valtiollisista tehtävistä rajata niin, etteivät kaksoiskansalaiset voi hoitaa niitä.
Tällä haavaa mitään rajoituksia ei ole. Siksi Helsingin hallintokortteleissa on alettu pelätä, voivatko ulkovallat käyttää tilannetta hyväkseen saamalla ihmisiään esimerkiksi Puolustusvoimiin, Rajavartiolaitokseen ja ulkoministeriöön.
Poliitikkojen ja virkamiesten kuiske ulkovallasta viittaa tietenkin Venäjään, vaikka näissä asioissa ei voi luottaa kehenkään.
Kyse on noin 80000:sta Suomen kansalaisesta, joilla on myös jokin muu kansalaisuus. Venäjän osuus on runsaat 20000. Toiseksi eniten on Ruotsin kansalaisia, 6000, joista valtaosa on suomalaissiirtolaisia. Suomihan salli kaksoiskansalaisuuden vasta vuonna 2003.
Kansallisen turvallisuuden kannalta pitäisi olla selvää, että esimerkiksi upseereilla ja diplomaateilla on pelkästään Suomen kansalaisuus. Nyt näin ei ole.
Siispä Suomessa saattaa olla palveluksessa kadettiupseereita, joilla on Venäjän passi. Puolustusvoimat ei suostu kommentoimaan koko asiaa, joten varmasti ei voi tietää. Se tiedetään, että kyseessä olisi syrjintä, jos joku ei olisi kantaupseeri vaikkapa Venäjän passin vuoksi.
On periaatteessa mahdollista, ettei Puolustusvoimat edes osaisi vastata. Tilastointi kun ei kuulu kenellekään.
Todennäköisemmin syynä on asian arkaluonteisuus. Hallinnossa kannat ovat vahvempia kuin hallituksessa, eikä kukaan halua siksi sanoa mitään.
Rajauksille on myös toinen tärkeä peruste: oikeusvaltion periaatteet.
Nykytilanteessa esimerkiksi Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen voi päästä diplomaatti- tai upseeriuralle, mutta tietenkin tiedossa oleva kaksoiskansalaisuus vaikuttaa uraan. Kyse on käytännössä piilosyrjinnästä, sillä syytä uran takkuamiselle ei voida kertoa.
Lisäksi nykytilanne heittää varjon kaikkien Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten päälle. On epäreilua ja kohtuutonta, että monet kantasuomalaiset pitävät heitä kaikkia jonkinlaisina viidennen kolonnan edustajina. Hehän vain noudattavat Suomessa säädettyä lakia. Esimerkiksi varusmiespalvelus voi auttaa integroitumisessa.
Joistakin yksilöistä rajaus voi tuntua ikävältä. Silti moni muukin liberaali demokratia edellyttää voimaministeriöidensä väeltä sellaista pientä uhrausta, että näillä on vain yhden maan kansalaisuus.
Jussi Niemeläinen [email protected]
Kirjoittaja on HS:n toimittaja.
Oikaisu 9.12.2014: Kolumnissa kerrotaan, että Suomi salli kaksoiskansalaisuuden vasta vuonna 2003. Silloin voimaan tullut uusi kansalaisuuslaki on ensimmäinen kaksoiskansalaisuuden yleisesti sallinut laki. Sitäkin ennen kaksoiskansalaisuus oli mahdollinen, mutta vain poikkeustapauksissa.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1417844882878