Arvon maanpuolustusihmiset,
Voinemme kaikki sanoa, että suomettuminen alkaa olla meidän osalta ohi... Tai ainakin niin haluamme uskoa.
Natokannatus on räjähtänyt ja sinne ollaan menossa jäseneksi ennätysvauhtia. Armeijassa uskalletaan puhua muustakin, kuin "katalasta kansainvälisestä vihollisesta" jonka hyökkäyssuunnan vuoksi teltan suuaukko tulee kylläkin aina asettaa länteen... Ylipäätään ihmiset ovat alkaneet puhua ääneen siitä mitä lähes jokaiselle on kotona opetettu, mutta perään sanottu: "Et sitten kodin ulkopuolella sano ryssästä ja voissa paistamisesta mitään" jne...
On yksi asia jota tarvitsemme ja toinen asia jonka tabu meidän tulee rikkoa. Tarvitsemme valtakunnan virka- ja poliittiseen miehistöön lustraation. Ei varmaan tarvi paljoa perustella lustraatiotarvetta, kun muistelee alkuvuoden "Not on my watch"-Sannan puheita... Tai vaikka tämänhetkistä tilannetta, jossa jälleen kansan paine ajaa päättäjät laittamaan rajat kiinni ja kääntämään takkinsa. Ei me voida kansakuntana ikinä menestyä, vaikka ihmiset olisivat valmiita vihdoin itsenäistymään, mikäli meidän päättäjät ovat henkisesti ryssän näkymättömässä talutusnuorassa tai mikä pahempaa: He ovat antautuneet jollekin sellaiselle houkutukselle, että heitä kiristetään. No... Sitä siis tarvitaan.
Meidän tulee myös avata vihdoin haavat ja aloittaa vakava keskustelu tabusta joka on pyörinyt toiveissamme ja mielissämme Kekkosen ajoista lähtien: Karjalan palautuksesta.
Tiedän, että tässä kohtaa joku jo lähtee ottamaan kierroksia: "Siellä taas yksi hullu haluaa sellaista jätemaata ja 400.000 venäläisvähemmistöä liitettäväksi Suomeen" -Jos näin niin vedä kuitenkin hetki henkeä ja lue loppuun. Samalla punnitse tunnetilaasi: Mistä se alkujaan kantautuu? Oletko koskaan kuullut mistään muusta valtiosta, kuin Suomesta joka on epäoikeutetussa sodassa menettänyt aluettaan ja myöhemmin sen kansalaiset ovat alkaneet kinastella keskenään siitä miten vähän he haluavat omaa maataan takaisin? Mitä, jos Ukrainassa olisi sanottu: "Sen kun otatte Krimit ja Luhanskit. Vittu paljo kiinnosta"? Voisiko, edes teoriassa olla että juuri sinulla kenellä nousi vastareaktiot pintaan, kyseessä olisi erittäin syvällinen suomettumisen aiheuttama tunnetila jonka ryssänketale on tietämättäsi jotain kautta istuttanut ajatuksiisi?
On totta, että maa-alueella on todella paljon ongelmia, saasteita, huonosti hoidettua infraa, venäläisvähemmistö jne... Mutta jos vaakakuppiin laitetaan etuja suhteessa haittoihin niin näen alueen Suomelle tarpeellisena, kolmesta pääsyystä:
1. Karjalan kannas on strateginen suojamuuri Suomelle, lukko. Jokainen on sen verran historiaa lukenut, että tietää miksi meillä säilyi itsenäisyys. Ennen Tali-Ihantalaa sotilaille ilmoitettiin selvästi, että seuraavia asemia ei voida enää pitää mikäli kannas menetetään ja se on silloin Suomen menoa. Tarvitsemme kannaksen suojaksi.
2. Työllisyys. Mikäli suomalaista infraa lähdettäisiin rakentamaan Karjalan metsiin niin Suomi olisi heittämällä ja nousisi äkkiä puunjalostuksen kärkimaista ykkösmaaksi. Tästä voisi puhua kaikenlaisia vihreitä arvoja sun muuta, mikäli ihminen käyttää mielikuvitustaan niin kyllähän sinne keksii jos ja mitä businesta turismista luomuviljelyyn: Niitä meidän entiset, ryssän käyttämät peltomaat on lannoitettu ainoastaan paskalla viimeiset 80 vuotta. Maaperä on varmasti erittäin viljavaa. Tämän lisäksi tosiaan pelkkä remontointi ja rakentaminen on jättimäinen urakka joka varmasti työllistää=Rahat jota puusta ja turismista tulee menee kiertoon alueen infran parantamiseen
3. Stalin veti pakkorajan tussilla paperiin ottaen mallia Pietari Suuren aikaisesta rajasta. Se ei ole Suomen raja. Se on hyväksytty olosuhteiden pakosta. Paasikiveä vapaasti lainaten: "Jos alamme uskoa puheitamme, olemme hukassa". Rajan suhteen tilanne on juuri tämä. Liittoutuneet olivat sopineet WWII:n jälkeen ettei Euroopan rajoja siirrellä, mutta jenkkien vähäinen kiinnostus sodan jatkamiseen ja brittien sotaväsymys (Ranskasta puhumattakaan) mahdollisti ryssälle baltian varastamisen, Preussin ja Puolan rajasiirrot sekä Kannaksen, Petsamon ja Sallan kaappaukset. Ne alueet olivat ja ovat Suomen. Siitä ei päästä yli eikä ympäri vaikka joku ne varastikin itselleen hetkeksi.
Tulisiko venäläisvähemmistöä? -Varmasti tulisi. Pääsisikö heistä eroon? -Oikeanlaisella politiikalla, kyllä. Voisiko heitä "käännyttää"? -Miksi ei? Saksa oli natsivaltio ja hävinnyt osapuoli... Kului kaksi sukupolvea, koulutusjärjestelmä uusittiin ja kappas vaan niin johan alkoi DDR tuutata ulos pesunkestäviä kommunistikakaroita. Miksi me emme pystyisi ajan saatossa samaan?
Minusta argumentit miksi Karjalaa ei pidä palauttaa on naurettavaa ja ajassa lyhytnäköistä paskaa. Suomi on maailman vanhimpia tasavaltoja ja omalta osaltani ajattelen asiaa toivottavasti tulevien, vielä syntymättömien lastenlasteni kannalta. Tehkää tekin niin, älkääkä katsoko jotain Viipurin linnan nykyistä julkisivua: Pakkelia pintaan niin hyvä siitä tulee.
Kuten sanottua, haastan hyvässä hengessä teitä keskustelemaan ja pohtimaan karjala-asiaa uudelleen. Koivisto teki venäjämielisen tempun, kun luopui palautusvaateista neukkulan hajottua ja Putinin tullessa valtaan meillä olikin toinen suomettumiskonkari, Halonen puikoissa. Nyt on tulossa revenssin paikka. Voimme lyödä kunnarin ja itänaapurista tulevia uutisia seuranneena vaikuttaa, että pallo on ilmassa ja meillä on siihen tiukka katse: Lyödään se tällä kertaa takakentän yli ja otetaan takaisin se mikä meille kuuluu!
Voinemme kaikki sanoa, että suomettuminen alkaa olla meidän osalta ohi... Tai ainakin niin haluamme uskoa.
Natokannatus on räjähtänyt ja sinne ollaan menossa jäseneksi ennätysvauhtia. Armeijassa uskalletaan puhua muustakin, kuin "katalasta kansainvälisestä vihollisesta" jonka hyökkäyssuunnan vuoksi teltan suuaukko tulee kylläkin aina asettaa länteen... Ylipäätään ihmiset ovat alkaneet puhua ääneen siitä mitä lähes jokaiselle on kotona opetettu, mutta perään sanottu: "Et sitten kodin ulkopuolella sano ryssästä ja voissa paistamisesta mitään" jne...
On yksi asia jota tarvitsemme ja toinen asia jonka tabu meidän tulee rikkoa. Tarvitsemme valtakunnan virka- ja poliittiseen miehistöön lustraation. Ei varmaan tarvi paljoa perustella lustraatiotarvetta, kun muistelee alkuvuoden "Not on my watch"-Sannan puheita... Tai vaikka tämänhetkistä tilannetta, jossa jälleen kansan paine ajaa päättäjät laittamaan rajat kiinni ja kääntämään takkinsa. Ei me voida kansakuntana ikinä menestyä, vaikka ihmiset olisivat valmiita vihdoin itsenäistymään, mikäli meidän päättäjät ovat henkisesti ryssän näkymättömässä talutusnuorassa tai mikä pahempaa: He ovat antautuneet jollekin sellaiselle houkutukselle, että heitä kiristetään. No... Sitä siis tarvitaan.
Meidän tulee myös avata vihdoin haavat ja aloittaa vakava keskustelu tabusta joka on pyörinyt toiveissamme ja mielissämme Kekkosen ajoista lähtien: Karjalan palautuksesta.
Tiedän, että tässä kohtaa joku jo lähtee ottamaan kierroksia: "Siellä taas yksi hullu haluaa sellaista jätemaata ja 400.000 venäläisvähemmistöä liitettäväksi Suomeen" -Jos näin niin vedä kuitenkin hetki henkeä ja lue loppuun. Samalla punnitse tunnetilaasi: Mistä se alkujaan kantautuu? Oletko koskaan kuullut mistään muusta valtiosta, kuin Suomesta joka on epäoikeutetussa sodassa menettänyt aluettaan ja myöhemmin sen kansalaiset ovat alkaneet kinastella keskenään siitä miten vähän he haluavat omaa maataan takaisin? Mitä, jos Ukrainassa olisi sanottu: "Sen kun otatte Krimit ja Luhanskit. Vittu paljo kiinnosta"? Voisiko, edes teoriassa olla että juuri sinulla kenellä nousi vastareaktiot pintaan, kyseessä olisi erittäin syvällinen suomettumisen aiheuttama tunnetila jonka ryssänketale on tietämättäsi jotain kautta istuttanut ajatuksiisi?
On totta, että maa-alueella on todella paljon ongelmia, saasteita, huonosti hoidettua infraa, venäläisvähemmistö jne... Mutta jos vaakakuppiin laitetaan etuja suhteessa haittoihin niin näen alueen Suomelle tarpeellisena, kolmesta pääsyystä:
1. Karjalan kannas on strateginen suojamuuri Suomelle, lukko. Jokainen on sen verran historiaa lukenut, että tietää miksi meillä säilyi itsenäisyys. Ennen Tali-Ihantalaa sotilaille ilmoitettiin selvästi, että seuraavia asemia ei voida enää pitää mikäli kannas menetetään ja se on silloin Suomen menoa. Tarvitsemme kannaksen suojaksi.
2. Työllisyys. Mikäli suomalaista infraa lähdettäisiin rakentamaan Karjalan metsiin niin Suomi olisi heittämällä ja nousisi äkkiä puunjalostuksen kärkimaista ykkösmaaksi. Tästä voisi puhua kaikenlaisia vihreitä arvoja sun muuta, mikäli ihminen käyttää mielikuvitustaan niin kyllähän sinne keksii jos ja mitä businesta turismista luomuviljelyyn: Niitä meidän entiset, ryssän käyttämät peltomaat on lannoitettu ainoastaan paskalla viimeiset 80 vuotta. Maaperä on varmasti erittäin viljavaa. Tämän lisäksi tosiaan pelkkä remontointi ja rakentaminen on jättimäinen urakka joka varmasti työllistää=Rahat jota puusta ja turismista tulee menee kiertoon alueen infran parantamiseen
3. Stalin veti pakkorajan tussilla paperiin ottaen mallia Pietari Suuren aikaisesta rajasta. Se ei ole Suomen raja. Se on hyväksytty olosuhteiden pakosta. Paasikiveä vapaasti lainaten: "Jos alamme uskoa puheitamme, olemme hukassa". Rajan suhteen tilanne on juuri tämä. Liittoutuneet olivat sopineet WWII:n jälkeen ettei Euroopan rajoja siirrellä, mutta jenkkien vähäinen kiinnostus sodan jatkamiseen ja brittien sotaväsymys (Ranskasta puhumattakaan) mahdollisti ryssälle baltian varastamisen, Preussin ja Puolan rajasiirrot sekä Kannaksen, Petsamon ja Sallan kaappaukset. Ne alueet olivat ja ovat Suomen. Siitä ei päästä yli eikä ympäri vaikka joku ne varastikin itselleen hetkeksi.
Tulisiko venäläisvähemmistöä? -Varmasti tulisi. Pääsisikö heistä eroon? -Oikeanlaisella politiikalla, kyllä. Voisiko heitä "käännyttää"? -Miksi ei? Saksa oli natsivaltio ja hävinnyt osapuoli... Kului kaksi sukupolvea, koulutusjärjestelmä uusittiin ja kappas vaan niin johan alkoi DDR tuutata ulos pesunkestäviä kommunistikakaroita. Miksi me emme pystyisi ajan saatossa samaan?
Minusta argumentit miksi Karjalaa ei pidä palauttaa on naurettavaa ja ajassa lyhytnäköistä paskaa. Suomi on maailman vanhimpia tasavaltoja ja omalta osaltani ajattelen asiaa toivottavasti tulevien, vielä syntymättömien lastenlasteni kannalta. Tehkää tekin niin, älkääkä katsoko jotain Viipurin linnan nykyistä julkisivua: Pakkelia pintaan niin hyvä siitä tulee.
Kuten sanottua, haastan hyvässä hengessä teitä keskustelemaan ja pohtimaan karjala-asiaa uudelleen. Koivisto teki venäjämielisen tempun, kun luopui palautusvaateista neukkulan hajottua ja Putinin tullessa valtaan meillä olikin toinen suomettumiskonkari, Halonen puikoissa. Nyt on tulossa revenssin paikka. Voimme lyödä kunnarin ja itänaapurista tulevia uutisia seuranneena vaikuttaa, että pallo on ilmassa ja meillä on siihen tiukka katse: Lyödään se tällä kertaa takakentän yli ja otetaan takaisin se mikä meille kuuluu!
