Tekisihän se turvallisemman, nyt vain pitää saada Putte jotenkin yhteistyöhön.
Tarja Halonen: Hyvä Vladimir, olin jo huolissani…
LOKAKUU 29, 2016
Tällä hetkellä Venäjällä Sotšissa (tarkemmin sanottuna Krasnaja Poljanassa) on käynnissä Valdai Clubin ”keskustelukerho”. Valdai Club perustettiin 2004 Venäjällä, se sai nimensä Valdai järven mukaan, joka sijaitsi lähellä Veliky Novgorodia, jossa Valdai Club kokoontui ensimmäisen kerran. Klubin johtajana toimii Andrei Bystritsky, klubiin voi käydä paremmin tutustumassa sen kotisivuilla www.valdaiclub.com.
Tänä vuonna nelipäiväiseen tapahtumaan osallistuu 137 ihmistä 35 maasta. Osallistujat ovat tutkijoita ja poliitikkoja. Kaksi kolmasosaa on ulkomaalaisia, heidän joukossa on tasavallan presidentti Sauli Niinistön edeltäjä presidentti Tarja Halonen Suomesta sekä Itävallan entinen presidentti Heinz Fischer.
Tänä vuonna ensimmäisen keskustelun teemana oli, klubin ulkopuolellakin keskustelua herättänyt, ”Mitä jos Neuvostoliitto ei olisikaan hajonnut”. Tämä tilaisuus, johon alustuksen oli kirjoittanut Valdai-klubin ohjelmajohtaja, professori Oleg Barabanov, oli toimittajilta suljettu.
Suomessa Valdai Clubin kokoontuminen herätti kiinnostusta lähinnä asianharrastajissa sekä tietenkin asiantuntijoiden saralla, tämä olisi epäilemättä ollut trendi loppuun saakka, jollei presidentti Tarja Halonen lausuntonsa myötä olisi saanut olennaisesti enemmän tilaa julkisuudessa ja herättänyt keskustelua monitulkintaisella lausunnollaan. Onko seuraava viaton yritys liennyttää kriisiä Venäjän ja lännen välillä vai onko se täysin harkitsematon lausunto? Ylen Kerstin Kronvallin twiitin myötä Tarja Halosen lausunto levisi hetkessä suomalaisten tietoisuuteen:
Mutta kuten olettaa saattaa, se sai myös laajempaa näkyvyyttä venäläismedioiden uutisoidessa ”Finland’s Ex-President Hopes for Cooperation With Putin to Make Future Brighter.” (1)
Sputnik lainaa Halosta seuraavalla tapaa: ”Mr. President, Vladimir Putin, I was already worried about you because your picture of the future was so gloomy… But then I saw you have hope for future cooperation. We have to work together in order to make it happen.”
Kun en voi asettua Halosen pään sisälle, minun on hankala arvioida sitä, kuinka hän on päätynyt tällaiseen arvioon – jota kovinkaan moni tuskin jakaa. Arvioon, jota suurella todennäköisyydellä tullaan hyödyntämään venäläismedioissa nähtyä enemmän.
Missä määrin Putin on valmis yhteistyöhön? Millä tavalla tämä ilmenee? Minä en nimittäin ole nähnyt suuren suuria merkkejä siitä, että Putin olisi valmis yhteistyöhön siten kuten minä yhteistyön ymmärrän. Sen sijaan Venäjän toimia jo pidemmän aikaa tarkkailtuani, näen tilanteen ennemminkin siten, että Venäjän ”yhteistyö” tarkoittaa sitä, että toimitaan Venäjän sanelemien ehtojen mukaisella tavalla. Se ei ole yhteistyötä, se on perinteistä sanelupolitiikkaa, jota Venäjä on kohdistanut Suomeen ja nyt pyrkii kohdistamaan suurempaan joukkoon maita. Osa maista – syystä tai toisesta – on myöntyviä Venäjän sanelupolitiikkaan, osa sen sijaan pyrkii hyvin selkeällä tapaa tekemään Venäjälle selväksi sen, että sanelupolitiikka ei kuulu 2000-luvulle. Ikävä kyllä Suomi kuuluu maista ensin mainittujen joukkoon, maamme johdossa tavattoman moni on valmis myöntymään Venäjän painostuksen edessä, heidän ajattelua ohjaa perinteinen ”Mitähän Moskovassa tuumataan…” -ajattelutapa, tämä toiminta johtaa siihen, että Suomen oma liikkumavara kapenee ja Venäjän on mahdollista erilaisin keinoin vaikuttaa päätöksentekoomme.
Tältä syksyltä löytyy useita esimerkkejä siitä, kuinka joko tahtomattaan tai tahallisesti vältetään puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä, kun objektina on Venäjä ja sen teot joko lähialueilla tai globaalilla pelikentällä. Tällaisena toimena voidaan pitää myös tasavallan presidentin Sauli Niinistön arviota Venäjän tekemistä ilmatilanloukkauksista. Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Niinistö totesi ilmatilanloukkausten olleen pikemminkin välinpitämättömyyttä kuin Suomelle kohdistettua uhittelua. Välinpitämättömyys saattaisi pitää paikkansa, jos tapauksia olisi vain yksi, mutta niitä oli kaksi saman päivän aikana täsmälleen samalla alueella aluevesirajojemme sisäpuolella (ks. kaavio, johon sijoitettu myös Helsingin seutu):
Venäläiskoneiden suorittamat ilmatilanloukkaukset tapahtuivat punaisen ellipsin alueella – koneiden reitti kummallakin kerralla oli kohti Helsinkiä ennen kuin ne vaihtoivat lentosuuntaa palaten takaisin kv. ilmatilaan. Kartan pohjana käytetty Rajavartiolaitoksen 7. lokakuuta julkaisemaa karttaa. (2)
Sattumalta kaksi välinpitämättömyyttä saman päivän aikana, samalla merialueella Helsingin lähistöllä ja kummallakin kerralla koneiden lentoreitti oli kohti Helsinkiä (jonne koneet olisivat lentäneet alueelta muutamassa minuutissa). Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ilmatilanloukkauksia seuranneena päivänä allekirjoitettiin Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustussopimus, kuin myös se, että Niinistö oli keskustellut aiemmin Putinin kanssa puhelimitse. Suomessa Venäjä oli ollut esillä useammankin teeman tähden ennen ilmatilaloukkauksia. Näitä olivat Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumiseen liittyvät koeammunnat Bukilla sekä Aleppon pommitukset ja niiden tuomitseminen. Otsikoin lokakuun 8. kirjoittamani blogin ”Vaikenemisen kulttuurista itselleen valehtelun kulttuuriin” – näyttää siltä, että arvioni osuu oikeaan, Suomessa ollaan siirtymässä – jollei jo siirrytty – vaikenemisen kulttuurista itselleen valehtelun kulttuuriin.
Näiden ja lukuisten muiden Ukrainaa ja Syyriaa koskettavien tapahtumien tähden, joissa Venäjä on suoraan tai välillisesti ollut mukana, minun on mahdotonta jakaa presidentti Tarja Halosen lausuntoa siitä, että Putin olisi millään tapaa halukas yhteistyöhön. Ennemminkin asetelma on päinvastainen. Sen sijaan Halosen lausunto on linjassa hänen aiempien lausuntojensa kanssa Putinista ja Venäjästä, kuten seuraavan lokakuulta 2005 ”Suomi ja Venäjä jakavat tällä hetkellä ideologisesti samat päämäärät: demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon ja monta muutakin periaatetta”. (3) Lausunto on annettu aikana, jolloin Putinin Venäjä oli jo valinnut suuntansa – ruuvia oli alettu kiristää, mediaa sensuroida ja kansalaisoikeuksia polkea. Ne tuskin ovat päämääriä johon Suomen tuli pyrkiä. Samalla Halosen eilinen lausunto Valdai Clubissa tuntuu olevan linjassa ulkopoliittisen johtomme ajattelutavan kanssa: Venäjää varotaan kritisoimasta, Venäjän roolia lähialueidemme kiristyneen ilmapiirin lisääjänä väheksytään. Suomen liikkumavaraa kavennetaan omaehtoisin toimin, samalla maamme asettautuu viiteryhmässä sellaisten maiden joukkoon, joihin Venäjä tulee jatkossakin kohdistamaan painostustoimia halusimmepa tahi emme.
Marko
1. https://sputniknews.com/politics/201610271046813067-cooperation-putin-finland-official/
2. http://www.raja.fi/tietoa/tiedottee...epailtyjen_alueloukkausten_esitutkinnan_70191
3. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074072447/Halonen+Venajan+pelon+kanssa+osattava+elaa
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001942202.html
Venäläisen sotakirjailijan hätkähdyttävä kysymys: Kaatuiko 48 000 suomalaista turhaan?
Pioneerit raivaavat miinakenttää. Raskas KV-panssari kuuluu torninumeronsa perusteella 260. Kaartin raskaaseen panssarirykmenttiin. (KUVA: Bair Irinchev: Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin. Kirjan kuvitusta.)
Julkaistu: 30.10. 11:20
Bair Irincheevin mukaan Stalin pyrki kesän 1944 suurhyökkäyksellä Kymijoelle ja neuvottelupöytään, ei Helsinkiin.
Venäläinen Karjalan Kannaksen lähihistorian tuntija Bair Irincheev esittää tuoreessa kirjassaan Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin (Minerva) suomalaisille kysymyksiä mietittäviksi.
Hän luonnehtii kysymyksiä ”hankaliksi”:
Näin Irincheev kysyy:
Oliko Suomen mielekästä liittyä Saksan rinnalla sotaan vuonna 1941 ja menettää 48 000 henkeä kaatuneina?
Ja jännittää vuosikausiksi maan kaikki voimat, jotta voitiin vuonna 1944 palata vuoden 1940 rauhansopimukseen, tosin entistä heikommin ehdoin?
Oliko välttämätöntä hylätä Neuvostoliiton vaatimukset maaliskuussa 1944 ja lopulta hyväksyä syyskuussa 1944 hyvin samanlaiset rauhanehdot, jotka olivat tosin maaliskuun ehtoja huonommat.
Oliko kasvojen ja kunnian säilyttäminen sen arvoista?
Puna-armeija valloitti Viipurin miltei ilman taistelua 20. kesäkuuta. 152. Panssarivaunuprikaatin panssarit ajavat vesitornin ohi.
Irincheevin mukaan Neuvostoliiton kesän 1944 suurhyökkäyksen eli Stalinin 4. strategisen iskun tavoite ei ollut Suomen valloittaminen, vaan saavuttaa 1. Kymijoki, 2. lyödä Suomen armeija Kannaksella ja 3. pakottaa Suomen johto neuvottelupöytään.
Vaikka ykkönen ja kakkonen eivät täysin onnistuneet, niistä seurasi silti kolmas.
PERINTEISEN neuvostonäkemyksen mukaan 10. kesäkuuta alkanut suurhyökkäys päättyi Viipurin valtaukseen 20. kesäkuuta kestettyään vain 11 vuorokautta.
Irincheev korjaa kirjassaan tämän yhteisen sotahistorian vääristymän.
Hän muistuttaa Talin-Ihantalan taistelun olleen koko Kannaksen 900-vuotisen sotahistorian suurin, Vuosalmen ja Äyräpään taistelun Vuoksella verisin ja että maihinnousuista ja meritaisteluista Viipurinlahdella muodostui puna-armeijalle kunniakysymys.
Kaikki nämä unohdettiin Irincheevin mukaan sen vuoksi, että puna-armeija ei enää Viipurin valtaamisen jälkeen kyennyt suoriutumaan annetuista tehtävistä.
HISTORIAN hämäristä Irincheev nostaa esiin suomalaisten itsensäkin unohtaman Noskuan taistelun 26.-27. kesäkuuta, jota käytiin yhtä aikaan Tali-Ihantalan kanssa.
Raskaat KV-panssarit etenivät joutuisasti Länsi-Kannaksen helpossa maastossa, mutta pysähtyivät Tali-Ihantalassa, jossa ne kohtasivat kivenlohkareiden ja kosteikkojen keskellä suomalaisten uudet Saksasta saadut panssarintorjunta-aseet. (KUVA: Bair Irinchev: Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin. Kirjan kuvitusta.)
Puna-armeija yritti Noskuassa päästä Vuokselle, jolloin Vuoksen ylimenon ratkaisutaistelut olisi käyty Äyräpään ja Vuosalmen sijasta Antrean Kuukaupissa ja Jääsken rannoilla.
Kun eteneminen pysähtyi Noskuan vaikeassa maastossa, puna-armeijan painopisteessä olleen divisioonan komentaja erotettiin ja hyökkäyksen painopiste siirrettiin oikealla Äyräpäähän ja Vuosalmeen.
Leningradissa vuonna 1977 syntynyt ja koko lapsuutensa Perkjärvellä Kannaksella kesämökillä viettänyt Irincheev tuntee hyvin Kannaksen maastot ja luonnon. Hän kiertää jatkuvasti Kannasta etsimässä sotaesineistöä Viipurissa pitämäänsä Kannaksen sotamuseoon.
Noskuan seutua hän kuvailee pienten järvien, salmien, kumpareiden ja kivenlohkareiden mosaiikiksi.
”Taistelut kivenjärkäleiden lomassa muistuttivat lähinnä kaupunkisotaa ja johtivat jatkuvasi lähitaisteluihin”, Irincheev kirjoittaa.
JOS Noskua onkin unohdettu, pitää Irincheev suomalaisten täysin yliarvostamana Viipurin takamaastossa käytyä Tienhaaran taistelua.
Yleisen suomalaisen näkemyksen mukaan suomenruotsalainen JR 61 torjui Tienhaarassa tykistön avulla ylivoimaisten neuvostojoukkojen yrityksen jatkaa Viipurista suoraan Helsinkiin.
Tästä taistelusta kertoo Åke Lindmanin elokuva Etulinjan edessä (2004) ja sillä on suuri merkitys Pohjanmaan ruotsinkielisen väestön sotamuistoissa.
– Siellä oli meillä (=venäläisillä) aika pienet voimat. Se oli enemmän väkivaltaista tiedustelua kuin hyökkäys ja se pysähtyi todella nopeasti, kun kahdestakymmenestä veneestä ammuttiin neljätoista rikki. Kyllä painopiste oli Tali-Ihantalassa, Irincheev sanoo IS:lle.
STALIN pyrki kesällä 1944 Irincheevin mukaan Kymijoelle ja neuvottelupöytään, ei Helsinkiin, vaan Berliiniin.
Suomen armeija kuitenkin torjui Stalinin 4. strategisen iskun ennen Kymijokea Vuokselle (Äyräpää-Vuosalmi) ja Viipurin koillispuolen pikkuvesistöihin (Tali-Ihantala).
Suomalaisen edellistä laajemman ”torjuntavoitto-tulkinnan” ylläpitäjistä Irincheev mainitsee nimeltä Max Jakobsonin ja siteeraa tämän vähän ennen kuolemaansa esittämää arviota ”torjuntavoitto avasi tien rauhaan”.
Suomalaisen ”torjuntavoitto-keskustelun” alun Irincheev ajoittaa Neuvostoliiton kaatumiseen ja vuoteen 1991.
Venäläiskolonna Kannaksella. Amerikkalaisvalmisteista Studebaker-kuorma-autoa seuraa raskas KV-panssarivaunu.
Hän arvio näkemyksen, että kesällä 1944 oli kysymys koko Suomen kohtalosta, olevan nykyisin ”virallistettu”.
Irincheev näkee asiassa hyvääkin:
”Viipurin hyökkäysoperaation toisen vaiheen, jossa Suomen armeijan onnistui pysäyttää Leningradin rintaman hyökkäys, sankarillistamisella on ollut myös myönteinen vaikutus. Suomalaiset sotaveteraanit ovat saaneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä vuosina huomattavasti enemmän tunnustusta ja arvostusta kuin vuoteen 1991 mennessä.”
”Toisella vaiheella” hän tarkoittaa Viipurin valtaamisen jälkeisiä taisteluita.
Neuvottelut alkoivat ja välirauha solmittiin syyskuussa 1944.
Irincheevin kirja julkaistiin Venäjällä viime toukokuussa. Hän on käyttänyt runsaasti suomalaisia lähteitä.
Bair Irincheevin kirja ilmestyi jo toukokuussa Venäjällä ja nyt suomeksi Minervan kustantamana.
Tuomas Manninen
Tästä nyt ei tiedä varmasti, vaikka Tavja olisikin oikeasti sanonut noin...
Tarja Halonen Venäjän mediassa: Yhteistyö Vladimir Putinin kanssa tekee maailmasta turvallisemman
Kasperi Summanen
26 minuuttia sitten (päivitetty 21 minuuttia sitten)
Venäläismedia kertoo Suomen entisen presidentin toivovan parempaa yhteistyötä Venäjän kanssa.
– Herra presidentti, Vladimir Putin, olin jo huolissani teistä, koska kuvanne tulevaisuudesta oli niin synkkä. Mutta sitten näin, että te elättelette toiveita tulevasta yhteistyöstä, Tarja Halonen sanoi Valdai-klubin kokouksessa Venäjän valtiollisen Sputnikin mukaan.
– Meidän on työskenneltävä yhdessä tämän toteuttamiseksi, Halonen jatkoi.
Sputnik otsikoi uutisessaan, että ”Suomen entinen presidentti toivoo yhteistyötä Putinin kanssa, tehdäkseen maailmasta valoisamman”.
Jutussa sanotaan, että "Halonen ilmaisi toiveensa paremmasta yhteistyöstä Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa, jotta maailmasta tulisi turvallisempi ja vähemmän synkkä".
Venäjän median uutisessa kerrotaan Suomen ja Venäjän avanneen diplomaattiset suhteet vuonna 1920 ja todetaan, että mailla on runsaasti yhteisiä hankkeita tieteessä ja taloudessa.
Suomen sanotaan olevan ”historiallisesti neutraali kansakunta”, joka ei ole koskaan ollut Naton jäsen. Suomella sanotaan olleen ”vakaa kumppanuus sekä Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän kanssa”.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/thalonen_valdai-56992
Supo epäilee: Venäjä ostanut Suomesta kiinteistöjä sotilailleen
Tänään klo 06:01
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016103122546706_uu.shtml
Suojelupoliisi epäilee, että ulkomaalaisten Suomesta ostamia kiinteistöjä saatetaan käyttää tunnuksettomien joukkojen majapaikkoina.
- Supo on toimittanut eduskunnan hallintovaliokunnalle lausunnon, jossa todetaan, että jatkuvasti havaitaan toimenpiteitä, joilla valmistaudutaan kriisitilanteessa vaikuttamiseen.
- Käytännössä tarkoitetaan Venäjän Suomessa tekemiä maakauppoja.
- Rakennuksia voidaan Supon mukaan käyttää myös kriisitilanteessa liikenneväylien sulkemisessa.
Supo epäilee, että Suomesta ostettuja kiinteistöjä saatetaan käyttää venäläisten tunnuksettomien joukkojen majapaikkoina. Vastaavia joukkoja, "vihreitä miehiä" nähtiin Ukrainan kriisin aikaan Krimillä, kun Venäjä otti alueen haltuunsa. AP
”Toimenpiteitä, joissa saattaa olla kyse valmistautumisesta tulevaan vaikuttamiseen kriisitilanteessa, havaitaan jatkuvasti. Tällaisesta voi olla kyse maakaupoissa, joissa ei näyttäisi olevan liiketaloudellista tai kiinteistön tavanomaiseen käyttöarvoon liittyvää logiikkaa. Vieraan valtion lukuun toimiva maanomistaja voi kuitenkin rakentaa kiinteistölleen rakennelmia, joita vieras valtio voisi kriisitilanteessa hyödyntää esimerkiksi liikenneväylien sulkemisessa tai tunnuksettomien joukkojen majoittamisessa”, Supo sanoo eduskunnan hallintovaliokunnalle toimittamassaan lausunnossa.
Lausunnon asiayhteydestä selviää, että Supo tarkoittaa Venäjän Suomessa tekemiä maakauppoja.
”Tunnustuksettomat joukot” olivat venäläisiä sotilaita, niin kutsuttuja vihreitä miehiä, jotka valtasivat Krimin niemimaan Ukrainalta.
Supo ei ole aiemmin lausunut julkisesti Venäjän suomalaisista maakaupoista yhtä voimakkaasti. Lausunnon on allekirjoittanut Supon päällikkö Antti Pelttari.
Paljon agentteja
Suomessa on paljon ulkomaisia agentteja.
Supon mukaan väkilukuun suhteutettuna Suomeen pysyvästi sijoitettujen tiedustelu-upseereiden määrä on ”yksi suurimmista länsimaissa”.
Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisten juridinen asema Venäjän lainsäädännössä arveluttaa Supoa.
”Esimerkiksi kaikki Venäjän kansalaiset ovat kaksoiskansalaisuudesta riippumatta Venäjän lakien mukaan velvoitettuja auttamaan Venäjän turvallisuusviranomaisia”, Supo sanoo.
Trollaus ei toimi
Supo tyynnyttelee pelkoja trollauksesta. Trollaus on informaatiovaikuttamista, jossa esimerkiksi Venäjän lukuun toimivat ihmiset yrittävät muokata mieliä nettikeskusteluissa.
Supon mukaan trollauksen vaikutus Suomen kaltaisessa korkean koulutustason maassa on pienempi kuin ilmiön saama huomioarvo. Huomattavasti vakavampi uhka on Supon mukaan suora henkilövaikuttaminen päättäjiin.
OLLI AINOLA
[email protected]
Olisikohan kiinteistöjen liepeillä toiminta alkanut vilkastumaan?Oho...mistäs nyt on alkanut supossa tuulemaan? Jo toinen ulostulo ennen niin aroista asioista lyhyen aja sisällä...
No juu, mutta kyllä aamulla hätkähdin kun luin Supon ulostulon. Meinaan eihän tässä mitään uutta mutta kun se sanotaan ääneen Suomessa!
Moldova vetää köyttä Venäjästä ja EU:sta – Venäjä-mielisen presidentin valinta voi rapauttaa suhteet länteen
Moldovalaiset saattavat valita ensimmäisissä presidentinvaaleissaan 20 vuoteen johtajan, joka haluaa romuttaa EU:n ja Moldovan yhteistyösopimuksen. Kiista samanlaisesta sopimuksesta laukaisi Ukrainan sodan.
Virve Kähkönen
HELSINGIN SANOMAT
GLEB GARANICH / REUTERS
Sosialistipuolueen johtaja Igor Dodon haluaisi järjestää kansanäänestyksen EU:n kanssa solmitusta, kauppaa ja yhteistyötä tiivistävästä assosiaatiosopimuksesta. Dodon äänesti presidentinvaaleissa vaimonsa ja poikansa kanssa sunnuntaina.
Kuuntele
MOLDOVALAISET äänestivät sunnuntaina tärkeässä presidentinvaalissa, joka saattaa kääntää entisen neuvostotasavallan pois eurooppalaiselta polulta ja kohti Venäjää.
Kyseessä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 1996, kun moldovalaiset pääsevät valitsemaan presidentin suorassa kansanvaalissa. Sitäkin merkittävämpää on, että vaaleissa toisistaan ottaa mittaa kaksi aivan erilaista leiriä: ne, jotka haluavat läheisempää suhdetta Venäjään ja ne, jotka näkevät Moldovan tulevaisuuden Euroopan unionin huomassa.
ENNEN vaaleja mielipidemittauksia on johtanut venäläisvähemmistöön kuuluva, Venäjään päin kallellaan oleva sosialistipuolueen johtaja Igor Dodon, 41. Dodon haluaa riuhtaista Moldovan Euroopan unionin syleilystä ja järjestää kansanäänestyksen unionin kanssa solmitusta, kauppaa ja yhteistyötä tiivistävästä assosiaatiosopimuksesta.
Dodon haluaa Moldovan sen sijaan liittyvän Venäjän vetämään Euraasian unioniin ja lämmittelevän ylipäätään suhteita itänaapuriin, jonka kaasuntoimituksista maa on riippuvainen.
Dodonin kovin haastaja on entinen Maailmanpankin ekonomisti ja koulutusministeri Maia Sandu, 44. Hän kannattaa samaa linjaa kuin Moldovan nykyhallinto, eli lähentymistä EU:n kanssa.
DODONIN ajama assosiaatiosopimuksen peruminen kuulostaa ehkä tekniseltä paperinryttäykseltä. Se olisi kuitenkin merkittävä voitto Venäjälle maan uudessa kylmässä sodassa lännen kanssa.
EU on yrittänyt pitkään ohjata itäisiä naapureitaan Moldovaa, Ukrainaa, Georgiaa, Armeniaa, Azerbaidžania ja Valko-Venäjää kohti länttä. Unioni solmi Moldovan kanssa assosiaatiosopimuksen vuonna 2014 ja myönsi pikkuvaltion kansalaisille samana vuonna viisumivapauden Schengen-alueelle.
Vastaavanlainen assosiaatiosopimus EU:lla on myös Georgian ja Ukrainan kanssa. Kiista assosiaatiosopimuksesta toimi itse asiassa sytykkeenä Ukrainan konfiktille, kun maan silloinen presidentti Viktor Janukovytš marraskuussa 2013 hylkäsi sopimuksen yllättäen ja päätti sen sijaan tarttua Venäjän lainatarjoukseen. Kansa lähti kaduille, Janukovytš syrjäytettiin, Venäjä miehitti Krimin, Itä-Ukrainassa syttyi sota ja Amsterdamista Kuala Lumpuriin matkalla ollut matkustajalentokone ammuttiin alas itäukrainalaiselle pellolle.
Venäjän painostustoimet ovat olleet tuttu ilmiö Ukrainan lisäksi myös Moldovassa. Venäjä yritti estää maata lähentymästä unionia muun muassa asettamalla tuontikieltoja moldovalaisille viineille ja uhkailemalla taloussuhteiden kärsimisellä.
Herkkä piste on myös Moldovasta yksipuolisesti irtautunut Transnistrian kapinamaakunta, joka on vahvasti Venäjän näpeissä. Maakunnan separatistijohtajat ovat jopa pyytäneet Venäjää liittämään alueen itseensä Krimin tavoin.
MIKSI eurooppalaisella tiellä eteenpäin haparoinut Moldova haluaa nyt kääntää katsettaan kohti Venäjää?
Yksi selitys voi löytyä Moldovan eurooppalaisten näkymien epämääräisyydestä. Maalta odotetut uudistukset eivät ole edenneet aivan niin mainiosti kuin sopisi odottaa, ja EU on ollut haluton antamaan 3,5-miljoonaiselle kansalle selkeää näkymää EU-jäsenyydestä. Kannatus EU-integraatiolle on Moldovassa alhaisimmillaan vuosikausiin.
Tätäkin suurempi syy liittyy pankkiskandaaliin, joka sai kansalaiset kaduille viime syksynä. Tuolloin paljastui, että pankkijärjestelmästä oli kadonnut miljardi dollaria eli noin 900 miljoonaa euroa. Tuohtuneet kansalaiset pitivät syyllisenä korruptoitunutta länsimielistä hallintoa.
UKRAINAN ja Romanian puristuksessa sijaitseva Moldova on Euroopan köyhimpiä maita. Se on riippuvainen paitsi Venäjän energiasta myös tuloista, joita sadattuhannet Venäjällä työskentelevät moldovalaiset lähettävät kotiin.
Kamppailussa Venäjä- ja EU-mielisten välillä ei ole varsinaisesti mitään uutta, sillä poliitikot ja väestö ovat jo kauan olleet jakautuneet kahteen leiriin.
Presidentin virka on Moldovassa lähinnä seremoniallinen. Presidentti nimittää tuomareita ja yleisen syyttäjän, ja pystyy ilmeisesti vaikuttamaan ulkopolitiikkaan. Presidentti on myös näkyvässä asemassa kirittämässä omaa puoluettaan vaalivoittoon seuraavissa parlamenttivaaleissa 2018.
Ensimmäisiä tuloksia sunnuntain presidentinvaaleista odotetaan puolenyön aikoihin. Jos kukaan ehdokas ei saa riittävästi ääniä, jännitysnäytelmä idän ja lännen välillä jatkuu vaalien toisella kierroksella 13. marraskuuta.
Olisko tässä se sopiva kohde reserviläisten harjoitteluun. Kohdekiinteistöjen tarkkailu ja ratsaaminen - harjoittelu.
