Riiheläinen kirjoittaa blogissaan miten meille ei paljasteta kaikkea Suomen ja Venäjän nykyisistä suhteista. Voin allekirjoittaa tämän väitteen, ja lainaan postaukseen tullutta mainiota hybridisotaa koskevaa kommenttia:
http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2015/09/presidentti-pitaa-venaja-kuvansa.html#comment-form
Kremlin ääneen lausuttu tavoite on palauttaa Venäjän suurvalta-asema ja haastaa Yhdysvaltain johtama yksinapainen maailmanjärjestys. Voitaneen suurella todennäköisyydellä olettaa, että Suomessa tämä tarkoittaa Venäjän vaikutusvallan ulottamista Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan YYA-kauden tapaan.
Suomessa Venäjä käyttää aktiivisesti erilaisia hybridivaikuttamisen keinoja päästäkseen strategiseen tavoitteeseensa. Hybridisodasta puhumalla unohdetaan helposti hybridivaikuttamisen tasoja olevan myös suoran sotilaallisen toiminnan ulkopuolella. Olemme todistaneet ainakin:
1. Vakoilu- ja tiedustelutoimintaa mm. UM:n tietojärjestelmässä.
2. Informaatio-operaatioita, joiden painopiste on viime aikoina siirtynyt Ukrainan kriisistä Lähi-itään ja pakolaiskriisin syventämiseen.
3. Lievää sotilaallista painostusta ilmatila- ja mahdollisesti aluevesiloukkausten muodossa.
4. Poliittista painostusta kuten ETYK-kutsusta luotu kohu ja Niinistön vierailujen uutisointi. Huom. luottamukselliset kahdenkeskiset uhkaukset eivät tule julkisuuteen emmekä niistä tiedä.
5. Taloudellista painostusta pakottamalla hallitus ja valtio-omisteinen Fortum hyväksymään Fennovoima.
Lisäksi Venäjä hyvin todennäköisesti luo pohjaa mahdollisille sotilasoperaatioille hankkimalla haltuunsa kiinteistöjä ja maa-alueita.
Suomi näyttää olevan melko kyvytön edes tunnistamaan näitä uhkia, niiden torjumisesta puhumattakaan. Vain sotilaallisiin toimenpiteisiin on reagoitu nopeasti ja jämäkästi. Miten asiaan saataisiin parannus? Entä mitä muita hybridivaikuttamisen keinoja on havaittavissa?
Sotilaallista vaikuttamista uskon käytettävän mikäli lännen ja Venäjän kriisi Itämeren alueella kärjistyy, tai mahdollisesti Suomen päättäessä hakea NATO-jäsenyyttä. Kynnystä sotilaallisen voiman käyttöön olisi korotettava lisäämällä resursseja puolustukseen, samoin tiedustelu- ja vastavakoilukykyä tulee parantaa sekä lainsäädännöllä että rahoituksellisesti. Informaatio-operaatioihin olisi tullut puuttua jo aikaa sitten. Työkaluja löytyy kyllä nykyisestä lainsäädännöstä ja tarvittaessa voidaan säätää lisää.
Vanha "Suomen konflikti" ketju oli muuttunut hörhöilyksi jonka vuoksi avasin uuden. Ylläpito yhdistäköön mikäli katsoo tarpeelliseksi.
http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2015/09/presidentti-pitaa-venaja-kuvansa.html#comment-form
Jos määrittelemme termin tarkemmin, esim. kenraali Gerasimovin esittämien menetelmien avulla, moni asia muuttuu. Gerasimovin sanoin:
"Itse sodan säännöt ovat muuttuneet. Ei-sotilaallisten keinojen rooli poliittisten ja strategisten tavoitteiden saavuttamisessa on kasvanut, ja monissa tapauksissa ne ylittävät tehokkuudessaan asevoiman käytön."
"Konfliktissa käytettyjen menetelmien fokus on siirtynyt poliittisten, ekonomisten, informaation, humanitaaristen ja muiden ei-sotilaallisten keinojen suuntaan ja niitä sovelletaan koordinoidusti väestön protestipotentiaalin kanssa."
Se, että näin sanoo Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkö, pitäisi jo yksistään riittää kyseenalaistamaan perinteiset ajatusmallit. On kiistämätön tosiasia, että Venäjä käyttää Gerasimovin mainitsemia keinoja ajaakseen poliittisia ja strategisia tavoitteitaan niin Suomessa kuin laajemminkin länsimaissa. Ilmeinen johtopäätös - jonka vain harvat suostuvat tekemään - on, että Venäjä katsoo olevansa konfliktissa lännen kanssa.
Kremlin ääneen lausuttu tavoite on palauttaa Venäjän suurvalta-asema ja haastaa Yhdysvaltain johtama yksinapainen maailmanjärjestys. Voitaneen suurella todennäköisyydellä olettaa, että Suomessa tämä tarkoittaa Venäjän vaikutusvallan ulottamista Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan YYA-kauden tapaan.
Suomessa Venäjä käyttää aktiivisesti erilaisia hybridivaikuttamisen keinoja päästäkseen strategiseen tavoitteeseensa. Hybridisodasta puhumalla unohdetaan helposti hybridivaikuttamisen tasoja olevan myös suoran sotilaallisen toiminnan ulkopuolella. Olemme todistaneet ainakin:
1. Vakoilu- ja tiedustelutoimintaa mm. UM:n tietojärjestelmässä.
2. Informaatio-operaatioita, joiden painopiste on viime aikoina siirtynyt Ukrainan kriisistä Lähi-itään ja pakolaiskriisin syventämiseen.
3. Lievää sotilaallista painostusta ilmatila- ja mahdollisesti aluevesiloukkausten muodossa.
4. Poliittista painostusta kuten ETYK-kutsusta luotu kohu ja Niinistön vierailujen uutisointi. Huom. luottamukselliset kahdenkeskiset uhkaukset eivät tule julkisuuteen emmekä niistä tiedä.
5. Taloudellista painostusta pakottamalla hallitus ja valtio-omisteinen Fortum hyväksymään Fennovoima.
Lisäksi Venäjä hyvin todennäköisesti luo pohjaa mahdollisille sotilasoperaatioille hankkimalla haltuunsa kiinteistöjä ja maa-alueita.
Suomi näyttää olevan melko kyvytön edes tunnistamaan näitä uhkia, niiden torjumisesta puhumattakaan. Vain sotilaallisiin toimenpiteisiin on reagoitu nopeasti ja jämäkästi. Miten asiaan saataisiin parannus? Entä mitä muita hybridivaikuttamisen keinoja on havaittavissa?
Sotilaallista vaikuttamista uskon käytettävän mikäli lännen ja Venäjän kriisi Itämeren alueella kärjistyy, tai mahdollisesti Suomen päättäessä hakea NATO-jäsenyyttä. Kynnystä sotilaallisen voiman käyttöön olisi korotettava lisäämällä resursseja puolustukseen, samoin tiedustelu- ja vastavakoilukykyä tulee parantaa sekä lainsäädännöllä että rahoituksellisesti. Informaatio-operaatioihin olisi tullut puuttua jo aikaa sitten. Työkaluja löytyy kyllä nykyisestä lainsäädännöstä ja tarvittaessa voidaan säätää lisää.
Vanha "Suomen konflikti" ketju oli muuttunut hörhöilyksi jonka vuoksi avasin uuden. Ylläpito yhdistäköön mikäli katsoo tarpeelliseksi.