Suomi-Kiina akseli

[Einomies1]

Jos ajatellaan hetki ja yritetään nähdä tulevaisuuteen (joka on erittäin vaikeata). Suomi on liukunut yhä enemmän länteen turvallisuuspolitiikassa kuten taloudessa, joka on hyvä asia. NATO-päätös on pirullisen hankala ja monisyinen sekä vaatii kansan enemmistön tuen jota voi olla vaikeata saada. Taloustieteilijät ovat jo vuosia ennustaneet että maailman johtava talousmahti USA tulee ennenpitkää hiipumaan ja joutuu luovuttamaan johtoasemansa Kiinalle. Takaa puhaltaa myös toinen Tiikeri, Intia. NATO on jo yli 60 vuotta vanha ja menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa jo aikoja sitten. Suuret euromaat ja USA ovat tekohengittäneet liittoa, luomalla sille uusia tehtäviä ja värvänneet jäseniä jopa mikä-mikä maista lähtien.

Suomella on ollut perinteisesti ajateltuna vain 2 vaihtoehtoa kun on haettu tukea ja liittolaisia. Itä tai Länsi. Kaikki ovat varmasti yhtämieltä siitä että nykyinen länsi-painotteinen suuntaus on parempi kuin vastakohtansa, jo historiankin perusteella.
Venäjä ponnistelee kovasti taas päästäkseen parhaaseen A-ryhmään josta se (tai sen edeltäjä) tippui 20 v. sitten ryminällä. Samaanaikaan eurooppa kituu talouskurimuksessa ja suomi siinä sivussa. Euroopassa vähennetään sotilasvoimaa ja kohta alkaa USA:n jättibudjetti yskiä kun lainaluokitukset heikkenevät. Meillä seurataan ainakin joissain foorumeissa, huolestuneita itä-naapurin pyrkimyksiä uudistaa asevoimia kun samalla poliitikot uhkailevat säästöillä myös asevoimien osalta. Mistä siis apua idän-uhkaan?

Olisiko täysin kestämätöntä suunnata katseet ei Länteen tai Itään vaan kauko-itään? Kiina on tuleva supervalta no.1. Sen nouseva kansantalous repii eroa USAan kiinni eikä lama juuri kosketa sitä. Sen yli miljardi ihmistä, nouseva sotateollisuus, avaruusteknologia, IT-teknologian markkinat ja tehtaat nostavat Kiinan ylitse muiden. Jo nyt Kiina on hämmästyttänyt muita kilpailijoitaan esittelemällä tukun uusia asejärjestelmiä (mm. lentokoneet, ohjukset, sukellusveneet) ja lisää varmasti hankintojaan jatkuvasti. Eikö meidän tosiaan kannattaisi solmia liittolaissuhteet Kiinan kanssa tulevaisuutta silmälläpitäen?
No, okei, Kiina on kommunistivaltio mutta ei perinteisessä mielessä. Kiina on onnistunut siinä missä muut kommunistivaltiot epäonnistuivat. Se on varovaisesti avannut markkinoitaan ja onnistunut yhdistämään markkinatalouden ja sosialismin ennennäkemättömällä tavalla. Suomen monet yritykset ovat nähneet potentiaalin maan markkinoilla jo kauan sitten. Paperiteollisuus ja Nokia ovat jo kauan toimineet maassa ja menestyneet loistavasti valtavilla markkinoilla.

Kiina olisi sotilaallisesti hyvä valinta kumppaniksi, koska voisimme hyödyntää ja ostaa uskoakseni edullisesti uusinta sotilasteknologiaa. Suomalaiset teknologia-yritykset pääsisivät myös myymään ja kehittämään avaruusteknologiaa Kiinan avaruusohjelmaan. Kukaties mitä Patria olisi tulevaisuudessa jos se voisi solmia kumppanuuksia Kiinalaisten yritysten kanssa. Tietty tässä pitäisi pitää myös pää kylmänä ja omavaraisuus mukana, mutta markkinat ja teknologiahyöty olisi melkoinen.

Kiina on osoittautunut luotettavaksi kumppaniksi jos katsotaan Pohjois-Korean ja Kiinan pitkiä suhteita. Toki maita yhdistää sama hallintomalli mutta miksei hyvät suhteet demokratian ja kommunistimaan välillä voisi olla lämpimät? Varsinkin kun meitä ei pakoteta sen etupiiriin. Kiina on toisaalta myös siinä suhteessa turvallisen kaukana. Kiinan vakaa poliittinen ilmasto olisi turvallisempi kuin länsivaltojen (etupäässä USA) joka 4 vuoden jälkeen muuttuva kanta. USA varsinkin on aina käyttänyt liittolaisiaan vain yksinomaan omien tarkoitusperiansä edistämiseen. Tämän se on tehnyt kaikkein häikäilemättömimmin koska sen valtiovaltaa ohjaavat vain ja ainoastaan rahamarkkinat ja suhdanteet. Ideologia on siellä kuollut jo aikoja sitten.

Toinen pointti on Kiinan epäluuloisuus Venäjää kohtaan. Sitä voisimme käyttää hyväksemme tarjoamalla liittolaisuutta. Venäjällä olisi yksi iso "mutta" harkittavanaan jos se ikinä miettisi tänne tuloa väkisin. Supervalta sen etelä-puolella ja riski joutua ydinasevaltion kanssa sotaan ja 2 eri rintamalle. Pitää muistaa että Venäläiset kunnioittavat vain voimaa, se on nähty sodissa kautta aikain.

Voisi se pistää suupielet maireeksi kun meillä löytyisi arsenaalista J-10 ja jopa ehkä J-20 koneita, sukellusveneitä ja muuta modernia aseistusta tulevaisuudessa. Jotenkin uskon että Kiina möisi ainakin noita J-10 koneita ja halvemmalla kuin USA F-35 koneita. F-22 koneita ei saada ikinä.

Sanonta: "Viholliseni vihollinen on ystäväni" ei ole ihan turha.

 

[baikal]

Minä kannatan liittolaishankinnassa koulukuntaa, joka haluaa ystävät läheltä. En luota suoraan sanoen "merten ja mannerten takaisiin kavereihin" sotilaallisessa mielessä. Jos nyt jonkun lähiajan esimerkin kaivaa esille niin Georgia on sellainen. Baltit ja polakit pisti Saksa ja Usa ojennukseen, Georgia syötettiin areenalla.

Vapaa lainaus muistin varalla: Kiina kasvattaa taloudellista vipuvartta, jota se on jo kokeillut ns. kehittyvien maiden osalta, mm. Vietnamin voimalaitoshankkeessa. Jotkut afrikkalaiset toimijat ovat joutuneet jo kokemaan, mitä tarkoittaa se, että lainaa rahaa kiinalaisilta hankkeisiinsa ja yrittää edes hieman kaventaa kiinalaisten poliittisia tavoitteita jatkoa ajatellen. Vipuvarsi on toiminut.

Varovasti ja äärimmäisen taitavasti Kiina kasvattaa vipuvartta lännen suuntaan. Usa on ainoa toimija, joka voi tietyssä mielessä jättää lainat maksamatta, jos talous kaatuu oikein todella. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Kiina politisoi aikaa myöten oikein reilusti sijoituksiaan, se ei todellakaan tule tyytymään kolmen prosentin lainakorkotuottoon.

Tämä käsitys oli jollain politiikan ja talouden tutkijalla, kuuntelin ajaessa radiosta tätä paminaa. Väitän, että tuo kirjoitukseni ei sisällä yhtään asiallista muistivirhettä. Kuunnelkaa tekin radiosta muutakin kuin YleX:n hermosairaita jorinoita tahi Novan tekopirteitä hypetyksiä. D.

 

[noska]

En ole kuunnellut YleX:ää tai Novaa ees sen vertaa että olisin tiennyt nr hermosairaiksi tai tekopirteiksi, mutta tuota Kiina-liittolaisuutta esitin tällä foorumilla jo puolisen vuotta sitten. Hienoa että muutkin ovat alkaneet pohtia samaa mahdollisuutta ja vielä pukivat idean kirjallisesti hyvään muotoon ja perustelivat asian paremmin kuin olisin itse osannut.

 

[Einomies1]

Noskalle: se on hyvä että täällä on muitakin jotka "pölhöydessään" ajattelevat asioista "laatikon ulkopuolelta" . Vaikka joskus mennään kovaa ja korkealla, on päämäärä silti aina sama. En muistanutkaan että olit jo asiassa noin kaukokatseinen.

Baikal: Kannatat siis ajatusta "pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä" maantieteellisesti ajateltuna. Vihollinen meillä on ainakin lähellä ja lähemmäksi ei oikein voi tulla kun täälläkin asuu jo nykyään 50 000 armoitettua Putinin lammasta suden vaatteissa. No, meillähän on aina kaverina rakas Tre kronor, joka pitää kädestä kiinni kun pelottaa. Näin on aina totuttu tekemään. Mutta riittääkö se joka mäessä? Itse haluaisin perskärpäseksi Kiinan peräsimeen koska se on se suuri ja mahtava tulevaisuudessa jota kaikki muut, mm. USA ja Venäjä vielä nöyristelevät.

Meitä ei kannata ihan kategorioida samaan vakkaan kuin Afrikan III-maailman banaanivaltiota jota Kiina hyödyntää luonnonvarojen takia. Meillä on hieman korkeampaa teknologia osaamista kuin Afrikan itä-rannikolla. Lisäksi meillä on kansainvälisesti kokeneita poliitikkoja ja yritysjohtajia jotka osaavat neuvotella ja johtaa jos niin haluavat. Siinä pitää kuitenkin pitää moraali mukana ettei mennä myymään kaikkea ulkomaille omanedun tavoittelemiseksi. Joillekin se on suurempi haaste kuin toisille...

Tarkastellaan kysymystä sitten enemmän turvallisuuspolitiikan suunnalta. Suuri etäisyys Kiinaan ei ole ongelma nykypäivänä ja tässä tapauksessa se on juuri etu. Kiinalla on myös maarajaa Venäjän kanssa ja eri suunnalla ja se on käynyt lähihistoriassa turnajaisiakin Venäjän kanssa. Taitaapi olla niillä rajoilla muutama kiperä omistusriita edelleenkin jos oikein muistan. Kiinasta on Venäjän puolelle lyhyt matka ja se on ainakin turvallisuuspolitiikan teoriassa ihan eri juttu kuin että siinä on valtameri välissä. Toisaalta Kiinasta ei ole meille uhkaa perinteisessä mielessä jos suhteet menisivätkin jostain syystä kimurantiksi. Toisin sanoen jos ollaan varovaisia ja ovelia, meillä ei ole asiassa juuri hävittävää.

Jos meillä olisi edes hyvin lämpimät suhteet Kiinaan, voisi Venäjääkin edes hieman kylmätä jos se rupeaa käyttämään kovaa verbaliikkaa ja verkkohyökkäyksiä suomea kohtaan kun Kiina pistää oman noottinsa niiden postiin tyyliin "pikkukallea ei sitten kiusata".

Paras tapa varmistaa ettei Kiina äidy liian "tuttavalliseksi" on pistää Väyrynen asiamieheksi ja varoittavaksi esimerkiksi Kiinaan. Siinä näkevät minkäläisia änkyröitä täällä on eivätkä ala kuvittelemaan että meidät voi noin vain sulauttaa itseensä.

 

[JOKO]

Kiina on todennäköisesti tulevaisuudessa halukas aseistamaan Venäjän pieniä länsi- ja etelänaapureita. Pyrkinevät myös sotilaalliseen yhteistyöhön. Tavoitteena on tietysti Venäjän voimien sitominen länteen, jotta alueelliset tavoitteet Siperiassa voitaisiin toteuttaa seuraavalla Venäjän heikkouden hetkellä.

Tuohon leikkiin meidän ei pidä lähteä. Venäjä ymmärtää jutun juonen ja yrittää varmasti iskeä palan kerrallaan irti ympärille muodostettavasta liittoumasta. Heille touhu on kaikilta osin tuttua jo Neuvostoliiton ajalta.

Kiinasta voidaan toki hankkia aseita jatkossa. Saatavuus tullee olemaan hyvä ja hinta kohtuullinen. Vaikka emme lähtisi Kiinan kelkkaan, on Kiinan kannalta edullista pitää Venäjän läntiset rajanaapurit Venäjästä irrallaan. Emmehän ole silloin Venäjää vahvistamassa.

En olisi ihmeissäni, vaikka Kiinalla olisi tulevaisuudessa sotilastukikohtia Euroopassa. Joku konkurssissa oleva pikkumaa saattaa hyvin hypätä Kiinan kelkkaan. Rahalla saa ystäviä.

 

[viesti-timo]

Itse näkisin paremmaksi vaihtoehdoksi välien lähentämisen Kiinan kanssa kun meillä on vielä pelimerkkejä jäljellä eikä Kiina voi sanella ehtoja ja pitää Suomea banaanivaltion asemassa. Siinä vaiheessa kun Kiina ostaa Suomen samassa nipussa muiden Itä-Euroopan valtioiden kanssa ja huomataan ulkopoliittisen johdon siirtyneen Pekingiin on myöhäistä muuttaa tapahtumien kulkua.

Venäjä ei varmasti liittoutumista katso hyvällä, mutta tällaiseen akseliin kuuluminen tuskin nähdään heilläkään vastaavana uhkana kuin kokonaisen liittouman kyytiin hyppäämiseen. Mistä voikin pohtia että kumpi on Venäjälle pahempi uhka, SK-akseli-Suomi vai Nato-Suomi?

Ei sovi myöskään unohtaa lännen suhtautumista moiseen akseliin. Muodostaako Suomi uhan Euroopan Nato-maille? Nato-johtoisiin 'rauhanturvaamisoperaatioihin' ei olisi asiaa, mutta saisiko Suomi enää länsikalustoa vai olisimmeko me kiinalaisteknologian varassa? Ja onko tällä mitään merkitystä.