Suomi konepistooli
- Viestiketjun aloittaja Leaderdog
- Aloitus PVM
Jännä vertailu, mutta kummallakin oli jo valmiina tuttu suosikki. Beretalla on kilon painoetu, mutta mm. makuulta ampuminen 40 patin tangon kanssa on kyllä erinomaisen hankalaa. Enpä tiedä millainen maine Beretalla on aikoinaan ollut sota-aseena. Suomen maine tiedetään!
tulikomento
Supreme Leader
Muistaakseni sakemannit tykkäsivät italialaisesta Beretan konepislarista. Oli sodan jälkeen palvelusaseena ainakin 50-luvun alussa perustetulla Länsi-Saksan rajavartiostolla.
TheRomanRuler
Kapteeni
Joo Beretalla oli kova maine, luulen että sitä heikensi vaan Italian katastrofaalinen suorituskyky kun taas Suomi oli otsikoissa rökittämässä isompaa aikana jolloin 2. maailmanrähinä oli rauhallisessa valesotavaiheessa.
Panssari Salama
Respected Leader
Muistaakseni nämä SAS-veijarit joista keskusteltu pitivät Beretasta myös. Tarkka ja luotettava ase.
Suomi KP31 käytti talvisodassa kallista erikoisluotia. Lyijyluoti oli ympäröity rautavaipalla. Erittäin ohut sivuilta, mutta paljon paksuutta edessä. Viimeisenä ohut tombac kerros. Tombac on laakerimetalli. Ruutiin lisätään vähän kosteutta. Luodin kulmikas keula tiivistää kosteuden piipussa luodin ja piipun väliin. Piippuun ei jää mitään skeidaa.
Suomi KP31:n tähtäimet oli asetettu 150 metriin. Tämä vain 6,75 grammaa painanut 9mm luoti lähti KP:n piipusta reilu 700 joulen energialla. Tulinopeus oli yli 900 laukausta minuutissa ja erittäin vähän rekyyliä. Luodilla oli myös erinomainen läpäisykyky. Luoti läpäisi puiset linnoitteet, rakennusten seinät ja teräskypärän.
Tämä erikoisluoti oli salassa pidetty kunnes talvisota alkoi. Yksittäisen laukauksen rekyyli oli pieni, mutta yli 900 laukauksen tulinopeus sai piipun nousemaan. Piipun nousua isompi haitta oli todennäköisesti suuliekki. Haittaa aika paljon tähtäämistä. Suujarru oli 5cm mittainen piipun pidennys. Reiät ylöspäin toimi komppina. Piipun päädyn viisteytys vähenti lumen pöllyämistä.
Aimo oli tarkasti määrittänyt piipun pituudeksi 314mm. Ruutimäärällä 0.385g ja 8g luodilla ei tullut suuliekkiä. Palokaasujen koostumus ja lämpötila. Kuumat kaasut syttyyvät uudelleen kun saavat lisää happea ilmakehästä. Piipun pidentäminen on tehokkain keino jäähdyttää palokaasuja. Palokaasujen koostumuksen määrittää tietenkin ruudin koostumus.
Talvisodan jälkeen Suomi oli liittoutunut Saksan kanssa. Yhteinen 9mm konepistoolipatruuna tuli standardiksi.
9mm Luger oli suunniteltu laskemaan palokaasuja luodin ohitse, koska varhaiset savuttomat ruudit oli liian ärhäköitä korkean nitroglyceriinipitoisuuden takia.
9mm Luger konepistooleilla oli sama tehokas ampumaetäisyys kuin pistoolilla. Eli n 25m. Sama päti .45 kalipeerin Thomposiin Yhdysvalloissa.
Suomi KP31 9.00 ja 8.70 on piipun mitat.
9mm Parabellum syntyi vuonna 1940.
9.00 ja 600 joulea. En ole varma sisämitoista. Tiukempi kuin 9mm Luger, mutta ei niin tiukka kuin Suomi KP:n 8.70
9mm NATO on sama kuin 9mm Parabellum, mutta lisäksi nallin täytää olla sintox.
Euroopassa mitään lyijypaskoja saa edes laillisesti enää valmistaa. Paskat lyijynalliy on vain jenkkien siviilimarkkinoiden ongelma.
RUAG valmistaa Yhdysvalloissa sintox nalleja, mutta vain armeijalle ja viranomaisille.
Ruutiteknologia ja tarkat annostelukoneet oli saksalaista perua. Lapuan maksimi sallittu toleranssi oli 0.02g 1970 luvulla.
Sodanaikaisissa saksalaiset ja suomalaiset on 0.01g toleranssissa.
Mutta saksalaiset patruunat on ladattu sekalaisilla luodilla. Luotien tarkkaa valmistusta ei harjoittanut kukaan muu kuin Suomi.
MP40 tehokas kantama 100m suomalaisilla patruunoilla. Vähän vähemmän saksalaisten omilla.
Nykypäiväiset 9mm pistoolipatruunat on niin heikkolaatuisia, että kantamaksi ilmoitetaan 50m.
9mm NATO patruunalla 100m.
Tuota tarkoittaa 50/100m kantomatka, mikä ilmoitetaan monelle modernille 9mm konepistoolille.
MP38 9mm Luger ~42k
MP40 9mm Parabellum ~1200k.
Molempia valmistettiin noin neljän vuoden ajan.
Stalingradissa alkoi saksalaisia ahdistamaan kun neukut toi Suomi KP31:n inspiroimat 7,62x25r konepistoolit.
Samalla tavalla valmistettu kevyt AP luoti kuin Suomen talvisodassa käyttämä luoti. Ainut ero on tombakin sijaan rautavaippa on päällystetty kuparilla.
5.5 grammainen panssarinläpäisevä luoti on lähtenyt noin 850 joulen energialla 7,62x25r konepistoolin piipusta. Näillä pystyi poraamaan tiiliseinämien lävitse.
Tehokas kantomatka jopa 200 metriä.
8mm Kurz MP44 oli Saksan vastine. 300m kantomatka ja kyky ampua seinien lävitse. 7,62x39 oli taas 8mm Kurzin inspiroima. Samat kriteerit oli neukkujenkin mielestä ihanteelliset. 300m kantomatka ja läpäisykyky,
Jos jollain on VPT hylsyssä magneettiin ottava 9mm patruuna niin joutaisko yksi? Tarkka ruutimäärä lähinnä kiinnostaa.
https://ptpimg.me/36gm39.jpg
Alin luoti on se Suomi KP:n erikoisluoti.
Jenkit rakasti ruotsalaista m/45 konepistoolia Vietnamin sodassa. Koska suomen kehittämällä 9mm AP luodilla pystyi laskemaan surutta mökkien lävitse. Ei paljoo vietcongien väijytykset, ansat eikä siviilit haitannut.
On muuten omaa researchia. Tuli perehdyttyä aika syvästi kaikkeen ennenkuin aloin valmistaa itse kehittämiä vehkeitä.
Suomi kehitti M/44 konepistoolille uudet panssarinläpäisevät luodit 1960-luvulla. Lyijyluoti, jonka päällä on paksu messinkivaippa. Halvempi valmistaa. Luodin painoa myös nostettiin ainakin 7,5 grammaan. Koska luodin massa määrittää läpäisysyvyyden. Luodin geometriaa ei vissiin ihan hirveästi ole varaa sätää, jos haluaa kosteuden puristaa luodin ja piipun väliin voiteluaineeksi.
Suomi KP31:n tähtäimet oli asetettu 150 metriin. Tämä vain 6,75 grammaa painanut 9mm luoti lähti KP:n piipusta reilu 700 joulen energialla. Tulinopeus oli yli 900 laukausta minuutissa ja erittäin vähän rekyyliä. Luodilla oli myös erinomainen läpäisykyky. Luoti läpäisi puiset linnoitteet, rakennusten seinät ja teräskypärän.
Tämä erikoisluoti oli salassa pidetty kunnes talvisota alkoi. Yksittäisen laukauksen rekyyli oli pieni, mutta yli 900 laukauksen tulinopeus sai piipun nousemaan. Piipun nousua isompi haitta oli todennäköisesti suuliekki. Haittaa aika paljon tähtäämistä. Suujarru oli 5cm mittainen piipun pidennys. Reiät ylöspäin toimi komppina. Piipun päädyn viisteytys vähenti lumen pöllyämistä.
Aimo oli tarkasti määrittänyt piipun pituudeksi 314mm. Ruutimäärällä 0.385g ja 8g luodilla ei tullut suuliekkiä. Palokaasujen koostumus ja lämpötila. Kuumat kaasut syttyyvät uudelleen kun saavat lisää happea ilmakehästä. Piipun pidentäminen on tehokkain keino jäähdyttää palokaasuja. Palokaasujen koostumuksen määrittää tietenkin ruudin koostumus.
Talvisodan jälkeen Suomi oli liittoutunut Saksan kanssa. Yhteinen 9mm konepistoolipatruuna tuli standardiksi.
9mm Luger oli suunniteltu laskemaan palokaasuja luodin ohitse, koska varhaiset savuttomat ruudit oli liian ärhäköitä korkean nitroglyceriinipitoisuuden takia.
9mm Luger konepistooleilla oli sama tehokas ampumaetäisyys kuin pistoolilla. Eli n 25m. Sama päti .45 kalipeerin Thomposiin Yhdysvalloissa.
Suomi KP31 9.00 ja 8.70 on piipun mitat.
9mm Parabellum syntyi vuonna 1940.
9.00 ja 600 joulea. En ole varma sisämitoista. Tiukempi kuin 9mm Luger, mutta ei niin tiukka kuin Suomi KP:n 8.70
9mm NATO on sama kuin 9mm Parabellum, mutta lisäksi nallin täytää olla sintox.
Euroopassa mitään lyijypaskoja saa edes laillisesti enää valmistaa. Paskat lyijynalliy on vain jenkkien siviilimarkkinoiden ongelma.
RUAG valmistaa Yhdysvalloissa sintox nalleja, mutta vain armeijalle ja viranomaisille.
Ruutiteknologia ja tarkat annostelukoneet oli saksalaista perua. Lapuan maksimi sallittu toleranssi oli 0.02g 1970 luvulla.
Sodanaikaisissa saksalaiset ja suomalaiset on 0.01g toleranssissa.
Mutta saksalaiset patruunat on ladattu sekalaisilla luodilla. Luotien tarkkaa valmistusta ei harjoittanut kukaan muu kuin Suomi.
MP40 tehokas kantama 100m suomalaisilla patruunoilla. Vähän vähemmän saksalaisten omilla.
Nykypäiväiset 9mm pistoolipatruunat on niin heikkolaatuisia, että kantamaksi ilmoitetaan 50m.
9mm NATO patruunalla 100m.
Tuota tarkoittaa 50/100m kantomatka, mikä ilmoitetaan monelle modernille 9mm konepistoolille.
MP38 9mm Luger ~42k
MP40 9mm Parabellum ~1200k.
Molempia valmistettiin noin neljän vuoden ajan.
Stalingradissa alkoi saksalaisia ahdistamaan kun neukut toi Suomi KP31:n inspiroimat 7,62x25r konepistoolit.
Samalla tavalla valmistettu kevyt AP luoti kuin Suomen talvisodassa käyttämä luoti. Ainut ero on tombakin sijaan rautavaippa on päällystetty kuparilla.
5.5 grammainen panssarinläpäisevä luoti on lähtenyt noin 850 joulen energialla 7,62x25r konepistoolin piipusta. Näillä pystyi poraamaan tiiliseinämien lävitse.
Tehokas kantomatka jopa 200 metriä.
8mm Kurz MP44 oli Saksan vastine. 300m kantomatka ja kyky ampua seinien lävitse. 7,62x39 oli taas 8mm Kurzin inspiroima. Samat kriteerit oli neukkujenkin mielestä ihanteelliset. 300m kantomatka ja läpäisykyky,
Jos jollain on VPT hylsyssä magneettiin ottava 9mm patruuna niin joutaisko yksi? Tarkka ruutimäärä lähinnä kiinnostaa.
https://ptpimg.me/36gm39.jpg
Alin luoti on se Suomi KP:n erikoisluoti.
Jenkit rakasti ruotsalaista m/45 konepistoolia Vietnamin sodassa. Koska suomen kehittämällä 9mm AP luodilla pystyi laskemaan surutta mökkien lävitse. Ei paljoo vietcongien väijytykset, ansat eikä siviilit haitannut.
On muuten omaa researchia. Tuli perehdyttyä aika syvästi kaikkeen ennenkuin aloin valmistaa itse kehittämiä vehkeitä.
Suomi kehitti M/44 konepistoolille uudet panssarinläpäisevät luodit 1960-luvulla. Lyijyluoti, jonka päällä on paksu messinkivaippa. Halvempi valmistaa. Luodin painoa myös nostettiin ainakin 7,5 grammaan. Koska luodin massa määrittää läpäisysyvyyden. Luodin geometriaa ei vissiin ihan hirveästi ole varaa sätää, jos haluaa kosteuden puristaa luodin ja piipun väliin voiteluaineeksi.
Liitteet
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Varsovan kansannousun museossa olen nähnyt myös Suomi-kp:n.
tulikomento
Supreme Leader
Menikös Tikkakosken työkalua ennen sotaa esim. Puolan poliisivoimille missä määrin ? SS tosiaan näyttää käyttäneen Suomi-koopeeta.
vz
Kapteeni
Huomaa miten sekalainen aseistus takalinjojen ukoilla oli. Tuossakin on ainakin kaksi Suomi koopeetä, kaksi MP-41 ja yksi ilmeisestikin MP-28. Eipä se tietysti rintaman takana niin haittaa, jos ei nyt niin kovin hyväkään juttu ole. Taisi vaan Saksassa tuohon aikaan olla kaikenlaisesta paukkuraudasta puutetta niin lähes kaikki kelpasi.
TheRomanRuler
Kapteeni
Ihan alusta asti se oli tarkoituksella etulinjojen taakse laitettu kaikki sekalainen kama, ja keskitetty etulinjoihin mahdollisimman paljon standardisoitua kamaa. Etenkin SS joukoilla oli sekalainen aseistus, ja etenkin sodan alussa ja lopussa myös etulinjoissa.
Arvaan myös että sekalainen aseistus (mikä vaikuttaa olevan) saman yksikön sisällä johtuu osittain siitä että tuota tehtävää varten yksikölle annettiin normaaliakin enemmän konepistooleita. Koko sodan kaikki halusivat konepistooleita, ja niitä heti alusta asti otettiin takalinjoista etulinjoille kiväärien korvikkeeksi, ja varmasti myös toisin päin ainakin isommissa operaatioissa.
Harvoin etulinjan takana olevilla yksiköillä oli ohjesäännön mukaista aseistusta.
Erkki
Ylipäällikkö
Saksalaisilla oli krooninen pula konepistooleista. Sodan loppua kohti niiden määrä lisääntyi, mutta esim vuonna 1944 kivääriryhmässä oli tavallisesti vain yksi kp, kun samaan aikaan suomalaisilla vastaava luku oli kolme.
arix
Respected Leader
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Laitoin tekoälyn töihin. Kaksi älyrobottia kumpainenkin arvioi, että aseen hinta talvisotaa edeltävinä vuosina oli n. 5000 markkaa. Tämä samainen 5000 mk vuonna 1935 vastaa 2383,22 euroa vuoden 2024 rahassa.
Lisäksi löytyi tieto, että 1939 Tikkakoski toimitti puolustusministeriölle 5 kpl korsukonepistooleja hintaan 3000 mk/kpl. Muutettuna 2024 rahaan oli hinta 1296,04 euroa per ase.
Nämä tiedot ovat jossain määrin ristiriitaisia, sillä korsu-kp oli pienempinä erinä valmistettu erikoistuote ja sen olisi luullut olevan kalliimpi kuin tavallinen KP-31. Tosin pieni toimitusmäärä 5 kpl voisi viitata jonkinlaiseen prototyyppi- tai mallikappale-erään, eli olisiko voinut olla pelkillä materiaalikustannuksilla toimitettu erä näytekappaleiksi?