Superpower for Hire (Private Military)

[VanhaPate]

Eeben Barlowilla on kommentti tämänkin artikkelin apartheid-näkökulmaan.

Like Executive Outcomes in the 1990s, STTEP faces an uphill battle against a media narrative that has accused the South African contractors of being white, racist mercenaries who helped prop up apartheid. STTEP’s chairman, Eeben Barlow, scoffs at such a notion.

“Some in the media like to refer to us as ‘racists’ or ‘apartheid soldiers’ with little knowledge of our organization,” Barlow says. “We are primarily white, black, and brown Africans who reside on this continent and are accepted as such by African governments—but as usual, us palefaces are outnumbered in the company.” Although seldom stated in the press, Executive Outcomes primarily hired black Africans, as does STTEP.

Laitetaas tännekin vaikka nämä linkit olen aikaisemminkin laittanut, tosin ehkä aavistuksen väärään ketjuun.
Eeben Barlowin tilitys keikasta.

http://sofrep.com/40608/eeben-barlow-south-african-pmc-devestates-boko-haram-pt1/
http://sofrep.com/40623/eeben-barlow-speaks-pt-2-development-nigerian-strike-force/
http://sofrep.com/40633/eeben-barlow-speaks-pt-3-tactics-used-destroy-boko-haram/
http://sofrep.com/40675/eeben-barlow-speaks-pt-4-rejecting-racial-narrative/
http://sofrep.com/40700/eeben-barlow-speaks-pt-5-external-drivers-nigerias-war/
http://sofrep.com/40865/eeben-barlow-speaks-pt-6-south-african-contractors-withdrawal-nigeria/

Eeben pitää suhteellisen aktiivisesti blogia aiheen tiimoilta.
http://eebenbarlowsmilitaryandsecurityblog.blogspot.fi

 

[TheRomanRuler]

Kapitalismi vietynä liian pitkälle?

Vaikka kapitalismilla voidaan tarkoittaa vain talouspolitiikkaa, tässä tapauksessa tarkoitan kapitalismia laajempana käsitteenä joka syntyi Kylmässä sodassa, eli mahdollisimman paljon yksityistämistä ja mahdollisimman vähän valtion omistajuutta. Ja ei muuten tule toimimaan, tässä voidaan nähdä historian jälleen toistavan itseään, nykyajan miljardöörit ovat kuin entisajan aateliset, joiden omistuksessa on suurin osa maasta ja tätä myötä paljon valtaa. Keskiajalla aateliset myös pitivät omia sotavoimiaan.
Väitän että kapitalismia ollaan viemässä liian pitkälle ja sitä pitää kohdalle tilannekohtaisesti sekä muiden että omiin kokemuksiin perustuen, perusideana että toimivaa ei kannata korjata. Eli esimerkiksi Suomen asevelvollisuusjärjestelmä, laajan sodan tullen (eli Suomen tapauksessa 100% tulevista sodista) mikään ammattiarmeija ei ole tarpeeksi iso korvaamaan tappioita ja uusia miehiä tarvitaan, tässä on etuna että sotilaat ovat jo rauhan aikana koulutettuja ja koulun opettajan varustettua aseella ja univormulla on tämä jo valmis etulinjaan vietäväksi haastamaan ammattiarmeijat. Hyvä esimerkki asevelvollisuusarmeijasta on Pohjois-Saksan liittoutuman armeija Preussi-Ranskan sodassa jossa pienempi Saksalainen liittoutuma kykeni "nostamaan" (eli englannin kielen sanasta "raise", ei hyvin käänny suomeksi mutta muuta en keksinyt) Ranskaa isomman ja myös paremman armeijan. Sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa kaikki osaa ottaneet maat käyttivät asevelvollisuusjärjestelmää jne.

En mene allekirjoittamaan numeroiden tarkkuutta, mutta 30 vuotisen sodan aikana armeijaa jossa oli 7 000 miestä pidettiin isona, kun taas antiikin Roomalaiset kykenivät (parhaillaan) kutsumaan aseisiin 80 000 miestä yhtä taistelua taistelemaan. Kun vallankumouksellinen Ranska otti käyttöön asevelvollisuusjärjestelmän Napoleon hallitsikin pian koko Eurooppaa, vaikka taisteli lukusia eri liittoutumia vastaan saman aikaisesti.

 

[BlackFox]

Joo, ei tuo armeijoiden yksityistäminen ole mikään paras suunta. Vieläkun yhtiöt alkavat olemaan jo niin isoja että voivat hoitaa valtioiden sotia riittävästä raha summasta.

 

[magitsu]

Yksityisistä armeijoistahan on yllättävän paljon historiallisia kokemuksia.
Esimerkiksi lähes jokaisella kolonialistimaalla oli omat maanosa-yhtiönsä.
Ruotsillakin oli viisi kauppakomppaniaa, jotka vastasivat omasta turvallisuusjärjestelyistään.
Brittien ja Hollantilaisten Intian ja Itä-Aasian kauppakomppanioiden yksityisarmeijoilla oli suurin vaikutus kohteessa ja kotona. Kaipa ne vetivät isäntämaitaankin sotiin.

Perinteitä on tällä saralla ja varoittavia esimerkkejä.

 

[BlackFox]

WASHINGTON| BY WARREN STROBEL AND PHIL STEWART



The U.S. government is preparing to boost the number of private contractors in Iraq as part of President Barack Obama's growing effort to beat back Islamic State militants threatening the Baghdad government, a senior U.S. official said.

How many contractors will deploy to Iraq - beyond the roughly 1,800 now working there for the U.S. State Department - will depend in part, the official said, on how widely dispersed U.S. troops advising Iraqi security forces are, and how far they are from U.S. diplomatic facilities.

Still, the preparations to increase the number of contractors - who can be responsible for everything from security to vehicle repair and food service - underscores Obama's growing commitment in Iraq. When U.S. troops and diplomats venture into war zones, contractors tend to follow, doing jobs once handled by the military itself.


"It is certain that there will have to be some number of contractors brought in for additional support," said the senior U.S. official, speaking on condition of anonymity.

After Islamic State seized large swaths of Iraqi territory and the major city of Mosul in June, Obama ordered U.S. troops back to Iraq. Last month, he authorized roughly doubling the number of troops, who will be in non-combat roles, to 3,100, but is keen not to let the troop commitment grow too much.

There are now about 1,750 U.S. troops in Iraq, and U.S. Defense Secretary Chuck Hagel last week ordered deployment of an additional 1,300.

The U.S. military’s reliance on civilians was on display during Hagel's trip to Baghdad this month, when he and his delegation were flown over the Iraqi capital in helicopters operated by State Department contractors.

The problem, the senior U.S. official said, is that as U.S. troops continue flowing into Iraq, the State Department's contractor ranks will no longer be able to support the needs of both diplomats and troops.

After declining since late 2011, State Department contractor numbers in Iraq have risen slightly, by less than 5 percent, since June, a State Department spokesman said.

CONTROVERSIAL PRESENCE

For example, in July, the State Department boosted from 39 to 57 the number of personnel protecting the U.S. consulate in Erbil that came under threat from Islamic State forces during its June offensive.

That team is provided by Triple Canopy, part of the Constellis Group conglomerate, which is the State Department's largest security contractor. Constellis did not respond to a phone call seeking comment.

The presence of contractors in Iraq, particularly private security firms, has been controversial since a series of violent incidents during the U.S. occupation, culminating in the September 2007 killing of 14 unarmed Iraqis by guards from Blackwater security firm.

Three former guards were convicted in October of voluntary manslaughter charges and a fourth of murder in the case, which prompted reforms in U.S. government oversight of contractors.

U.S. troops in Iraq are not using private contractors to provide them additional security, a second U.S. official said.

Virtually all the U.S. government contractors now in Iraq work for the State Department. The withdrawal of U.S. combat troops from Iraq in 2011 left it little choice but to hire a small army of contractors to help protect diplomatic facilities, and provide other services like food and logistics.

The number of Pentagon contractors, which in late 2008 reached over 163,000 - rivaling the number of U.S. troops on the ground at the time - has fallen sharply with reduced U.S. military presence.

Pentagon spokesman Mark Wright said there is only a handful left now and they report to the State Department. In late 2013, the Pentagon still had 6,000 contractors in Iraq, mostly supporting U.S. weapon sales to the Baghdad government, Wright said.

But there are signs that trend will be reversed. The Pentagon in August issued a public notice that it was seeking help from private firms to advise Iraq's Ministry of Defense and its Counter Terrorism Service.

The notice appeared intended as preparation, in case military commanders need to surge contractors into Iraq. The announcement did not specify the size or cost of the proposed effort.

The Pentagon also said in a quarterly census in October that it would resume reporting on contractors supporting it operations in Iraq in its next update due in January

 

[VanhaPate]

Gulf Monarchies Love Mercenaries
Guns-for-hire, many of them Colombian, bolster the region's small armies

November 23, 2015 Thomas Baron

In an attempt to bolster its ground operations in Yemen, the Saudi-led coalition has contracted 800 former Colombian soldiers as part of the fight for Aden against militant factions linked to Al Qaeda in the Arabian Peninsula and the Islamic State.

It is unclear which state contracted the fighters, but reports suggest they are fighting under UAE command while wearing Saudi uniforms on the ground.

The first 100 soldiers arrived in Yemen in early October, drawn to the desert war by the promise of better salaries — each fighter will be paid $1,000 a week more than at home. The promise of instant citizenship to the UAE if they survive their three-month contract is an obvious draw.

“We are called mercenaries, traitors, cowards and opportunists,” one retired officer told Colombian newspaper El Tiempo. “We are nothing like that. We are men who made a decision in response to a lack of [financial] guarantees [at home].”

The Gulf states’ ruling families have a long history of relying on experienced foreign fighters to bolster their security forces — often at the expense of their own populations — and to help ensure stability.

Even after the former British dependencies in the Gulf region became independent, they continued to rely on British security officers and ex-soldiers to run operations. These men included Timothy Creasey, the commander and then deputy commander-in-chief of Oman’s armed forces in the 1970s and ’80s, and Ian Henderson — known as the Butcher of Bahrain — who headed that country’s General Directorate for State Security Investigations from 1966 to 1998.

The recruitment of trained, experienced British personnel allowed the Gulf states to quickly build professional security forces, while having foregone the experience of fighting modern wars. During the pre-independence era, the United Kingdom guaranteed the security of these states from outside aggressors, while actual conflicts were characterized by local raiding parties and nomadic expeditions.


In moments of crisis, the use of mercenaries have allowed Gulf armies to bolster their forces when necessary, a cheaper option than maintaining large national armies. As a result, the Gulf states have some of the smallest standing armies in the world, with only Saudi Arabia’s military being of substance.

During the crisis in Oman in the 1960s and ’70s, for example, the Sultan hired mercenaries from Australia with experience fighting in Vietnam to help tackle the Marxist Dhofar Rebellion on the ground.

In recent years, Western mercenaries have given way to a cheaper mix of South American — mostly Colombian — fighters with experience battling insurgents, and Muslims from the surrounding Arab countries, Pakistan, Malaysia, Indonesia and Somalia.

In 2010, Sheikh Mohamed bin Zayad Al Nahyah of Abu Dhabi secretly contracted Erik Prince — founder of the controversial private security firm Blackwater — to build a special operations unit tasked with anti-terrorism operations, defending pipelines and skyscrapers and suppressing international revolts.

A White House spokesperson claimed the sheikh’s reasoning derived from the UAE military’s lack of experience and “to show that they are not to be messed with.” These recruits came mainly from Colombia but also South Africa, sparing the sheikh the need to recruit locals.

Hiring mercenaries also lets the Gulf states conduct sensitive security operations without embroiling the military in the socio-political and sectarian conflicts of the state. This is important for a region with a historical legacy of military coups that overthrow unpopular monarchies. These same regimes also cannot guarantee that their populations would remain loyal in the event of a crisis.

The monarchical states of the Gulf are not immune to these problems. U.S. Pres. Barack Obama warned as recently as April that these regimes were at risk from “populations that, in some cases, are alienated, youth that are underemployed, an ideology that is destructive and nihilistic, and in some cases, just a belief that there are no legitimate political outlets for grievances.”

By keeping small armies mostly staffed by outsiders, the monarchies can more greatly assure their own survival in the long term, the soldiers themselves having no loyalty except to their paychecks. They have few qualms about suppressing political uprisings or opponents of the ruling power, sometimes in violation of international norms of human rights.

In March 2011, a month after the Bahraini uprising began, advertisements appeared in Pakistani media calling for “manpower for Bahrain National Guard” with “previous experience” in the army or police. Bahrain reportedly recruited as many as 2,500 Pakistani servicemen to help suppress the rebellion, although official numbers are hard to come by.

Other mercenaries recruited from Malaysia and Sudan often had little to no knowledge of Arabic or local customs.

State officials refute these reports, claiming that Bahraini citizens comprise the security forces. This is technically true, but misleading, as it’s common practice for Bahrain to grant these recruits citizenship. Critics claim that this is an attempt by Bahrain’s rulers to reduce the majority Shia population — a criticism further confirmed by the de-nationalisation of Shia dissidents in recent years — and shape the voter base in favor of the ruling Sunni monarchy.

The Islamic Human Rights Commission have called these tactics part of an “ongoing project of demographic sectarian change to marginalize the Shia Muslim citizens in Bahrain.”

The recruitment of mercenaries by the Gulf monarchies is only possible due to the immense oil wealth these countries enjoy. The money they can promise these fighters acts as a clear draw, and their indifference to the political reality on the ground makes them less resistant to suppressing opponents of the ruling families.

http://warisboring.com/articles/gulf-monarchies-love-mercenaries/

 

[VanhaPate]

PMC firmat on vielä tällä hetkellä laittomia Venäjllä mutta artikkeli käsittelee sitä, kuinka Venäjä käyttää sellaisia koeluontoisesti mm. Syyriassa. PMC firmat tulee mahdollisesti tänä vuonna laillisiksi Venäjällä.

MOSCOW’S MERCENARIES IN SYRIA
MARK GALEOTTI
APRIL 5, 2016

As Syrian forces push their advantage against the Islamic State, it is increasingly clear that there are Russians on the ground with them. Some are Spetsnaz special forces, there for recon and forward air control, but others are mercenaries, working for a shadowy outfit in St. Petersburg. Increasingly, the Kremlin is waking up to the potential advantages of outsourcing combat missions to private contractors — but doing so in a very Russian way, in which “private” is still a euphemism for “deniable,” and where official intelligence agencies are still in control.

Much of the confusion about the scale and nature of Russia’s direct commitment on the ground probably reflects the presence of both state and private forces, with each having their own deniable components. Russian contractors appear to be operating T-90 tanks in combat and similar heavy equipment, and were at the fore of the recent drive to take Palmyra.

The force in question was disclosed last week in an investigative report in the independent Russian Fontanka news site. It is known as “Wagner,” after the call-sign of its commander, 46-year-old reserve Lt. Col. Dmitri Utkin. Until 2013 he was an officer in the 2nd Spetsnaz Brigade, based in Pskov, and on mustering out, joined the Moran Security Group, a registered private security company that specializes in maritime protection — especially providing guard contingents for ships sailing through pirate-infested seas.

Utkin, whose call-sign reflects his apparent “commitment to the aesthetics and ideology of the Third Reich,” according to Fontanka, was involved in Russia’s first, ill-fated foray into the world of pseudo-private military operations as part of the “Slavonic Corps,” briefly deployed into Syria in 2013. This was technically a Hong Kong-based company, generally regarded as an offshoot of Moran, because whereas private security companies (PSCs) — providing armed security for premises, people, and transports — are allowed under Russian laws, private militarycompanies (PMCs) — actually involving themselves in mercenary combat operations — are not.

Two Slavonic Corps companies of Russian mercenaries were deployed to Syria, but it soon became clear that their paymasters, and the Syrian government, were unable to provide them with the equipment and support they had been promised. After a couple of inconclusive and mismanaged skirmishes against the Islamic State, they returned to Russia — where most were detained by Federal Security Service (FSB) officers for breaching Article 348 of the Russian Criminal Code, which bans mercenary service. This is despite the fact that Moran is run by FSB veterans, and FSB officers were involved in recruiting for the corps.

Hardly an impressive debut, but nonetheless there had for some time been some consideration of the possible value of PMCs as a further instrument of Russian statecraft.

Five years ago, Putin suggested that “such companies are a way of implementing national interests without the direct involvement of the state,” and in 2013 Deputy Prime Minister Dmitri Rogozin floated the idea that it was worth considering setting up such PMCs with state backing. At the time, though, there was considerable resistance within the defense ministry. Nonetheless, the passage that year of a bill that allows state energy corporations Gazprom and Transneft to maintain extensive security forces — which since 2007 had anyway legally been allowed to issue heavier and more lethal weapons than generally available to security officers — represented a first step towards creating the legal and practical basis for PMCs.

Since then, though, Moscow’s perspective has been transformed by its own experiences in Ukraine, and also its growing adventurism abroad.

In the Donbas, independent “militias” — which as often as not emerge from organized crime groups and similar structures — have often proved to be of limited real combat effectiveness. They offer a degree of deniability and allow Moscow to keep the war simmering, but at a serious cost in battlefield capacity, and have periodically had to be bailed out by regular Russian troops in combat with Ukrainian regulars. A perhaps even more important problem with them is control. The mysterious (well, not that mysterious) recent assassination of several maverick commanders, such as Alexander Bednov (known as “Batman”) and Alexei Mozgovoy, probably reflect Moscow’s efforts to reassert a degree of authority over the military forces of the rebellious regions.

Instead, the Donbas has been a testing ground for new state-controlled but notionally private initiatives, ranging from the Vostok Battalion, deployed in 2014, to a variety of other groups drawn from Cossacks, veterans, and adventurers, largely mustered by the FSB — or more usually, military intelligence, the GRU.

Utkin apparently commanded one such outfit in Luhansk, beginning in 2014. Indeed, he was blamed for being behind the killing of “Batman” on Moscow’s order. His unit was reportedly trained at the 10th Spetsnaz Brigade’s base at Molkino, in the south of Russia, and was far more carefully prepared and well paid than the typical adventurers in the Donbas.

So both the FSB and the GRU have now had experience raising and deploying deniable-but-controllable pseudo-private military contingents, and consider them to offer a reasonable balance between effectiveness and control.

Hence the “Wagner” group, which may comprise 400 effectives at present (from a reported peak of almost 900), is likely to be something of a testbed. It is not registered under Russian law, not least because PMCs are still not legal, and it has no official status.

Nonetheless, it is clearly in Syria with the blessing, and probably funding, of the Kremlin — likely through the GRU this time — and playing a significant role in the current ground fighting in and around Palmyra. Before then, having arrived in Syria in late 2015, they had primarily been deployed to protect key government installations and assist in the security of Russian bases. Now that the Syrian forces seem again better able to guard their own facilities, and the war has taken a more offensive turn, they are being used to stiffen and support Damascus’s forces. As a result they have also suffered “dozens” of combat losses according to Fontanka — compared with the mere seven official casualties Moscow has acknowledged from its own forces.

This year is likely to see the passage of a law finally legalizing PMCs in Russia. As a result, we can expect to see groups like “Wagner” — what we could call “hybrid businesses,” technically private, but essentially acting as the arms of the Russian state — cropping up in other war zones before too long.



Mark Galeotti is Professor of Global Affairs at New York University’s Center for Global Affairs and director of its Initiative for the Study of Emerging Threats. His most recent book is Spetsnaz: Russia’s Special Forces (Osprey, 2015).

http://warontherocks.com/2016/04/moscows-mercenaries-in-syria/

Artikkelissa mainittu Moran Security Group
http://moran-group.org

 

[Laamanator]

Tätä ketjua kun lukee, niin herää nopeasti kysymys, että voi jukra sentään, eikö suomalaisten makkaranpaistokerhon kurssit tai kadettikoulu ja varusmiehille huutaminen riitäkään avaamaan ovia maailman taistelukentille ja yltäkylläisten yksityisen sektorin rahahanojen äärelle?

Aina pitäisi olla tittelissä joku jonninjoutava SEAL tai USMC-lyhenne ja vielä tulikivenkovaa taistelukokemustakin joltain katu-uskottavalta teatterilta.

 

[VanhaPate]

Suomalaiset alan bisneksessä mukana. Juttu on jo pari vuotta vanha ja on tehty MOT:n ohjelmasta.

Suomalainen sotilasbisnes: käsikirjoitus
JULKAISTU 31.03.2014 - 18:10. PÄIVITETTY 18.06.2014 - 17:28
JAA:3

KAI BYMANHELSINKI


Valtioiden armeijat ulkoistavat toimintojaan yksityisille sotilas- ja turvayrityksille. Niistä tunnetuin on synkkämaineinen BLACKWATER WORLDWIDE – nykyiseltä nimeltään ACADEMI. Se perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1997.

Blackwaterin turvamiehet ampuivat 17 irakilaissiviiliä bagdadilaisella torilla 16. syyskuuta vuonna 2007. Veriteko sai aikaan valtaisan vastalauseiden myrskyn maailmalla, ja yhtiö heitettiin ulos Irakista. Tapaus nostatti yksityiset sotilas- ja turvafirmat suuren yleisön tietoisuuteen.

Mirva Salminen, tutkija-tohtorikoulutettava, Lapin yliopisto:
”Vaikka oli ajatus siitä, että kylmän sodan päättymisen jälkeen maailmasta tulisi paljon rauhallisempi, ajauduttiin tilanteeseen, jolloin syntyi pienempiä, alueellisempia konflikteja, jolloin puhutaan uusista sodista tai uusista uhkista. Ja näihin piti pystyä jotenkin vastaamaan. Ja koska sitä omaa organisaatiota oli pienennetty, niin silloin todettiin, että ’quick fix’ – nopea ratkasu kuhunkin ajankohtaseen ongelmaan, niin on tämän kyvyn ostaminen ulkopuolelta.”

Charly Salonius-Pasternak, tutkija, Ulkopoliittinen instituutti:
”Tarjonta lisääntyi kylmän sodan jälkeen. Yhtäkkiä oli niin Varsovan liiton maista kuin myös lännestä tarjolla monta sotilasta, joilla oli hyvä koulutus, mutta sanotaan, että koulutusta vastaavaa työtä ei ollut kauheesti.”

Asevoimien tehtävien ulkoistaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio ostaa palvelua kattaakseen tehtäviä, joiden suorittamisesta se on aiemmin ollut itse vastuussa. Ulkoistamista perustellaan toiminnan tehostamisella, taloudellisilla säästöillä ja palvelujen paremmalla laadulla.

Charly Salonius-Pasternak:
”Ketkä käyttää väkivaltaa, niin se on laajentunut se spektri. Ja joitakin yrityksiä voidaan käyttää ehkä pitkään ja toisia ehkä käytetään vain hetken tekemään jotain vähän vähemmän miellyttävää.”

Ensimmäisinä kansainvälisille taistelutantereille marssivat brittiläiset, eteläafrikkalaiset ja yhdysvaltalaiset firmat. Nyt markkinoita valtaa aasialainen halpatyövoima. Tällä hetkellä maailman eri kriisipesäkkeissä huoltaa, vartioi ja turvaa useita kymmeniä tuhansia, mahdollisesti jopa satoja tuhansia turvapalveluyritysten työntekijöitä.

Entä sitten Suomi?

Mirva Salminen:
”Suomessa on perinteisesti ajateltu varmasti, että tää muutos ei koske meitä. Mutta kyllä Suomi seuraa hyvin, tosin edelleen niin kun pienilukuisesti, tässä kansainvälisessä kehityksessä perässä.”

Sotilas- ja turva-alan yritykset eivät pidä meteliä itsestään. Vaikka firmat välttelevät julkisuutta, MOT löysi niitä kuusi.

Tamperelainen luokanopettaja Juha Valta on toteuttanut lukuisia kehitysyhteistyöhankkeita mm. Afrikassa ja Aasiassa. Aluksi hän teki työtään kansalaisjärjestöjen palveluksessa, kunnes perusti oman konsulttifirman. Samalla omasta turvallisuudesta huolehtiminen lankesi omalle kontolle.

Juha Valta, erityisasiantuntija, yrittäjä:
”Totta kai viime kädessä pahimmillaan on henki uhattuna.”

Kun Juha Valta suuntasi länsiafrikkalaiseen Liberiaan, hän päätti palkata suojakseen yksityisen suomalaisen turva-alan yrityksen.

Juha Valta:
”Ennen muuta tärkeä asia on sen koko matkan ajan sen verkoston vahvistaminen paikan päällä, että kehenkä siellä voi ottaa yhteyttä, kehenkä voi luottaa ja mistä saa lähimmästä mahdollisesta paikasta esim. teknisen tai sitten jopa… miten mä nyt sanoisin… aseellisenkin tuen tarvittaessa.”

Vallan turvallisuudesta huolehti FINSOG-niminen sotilas- ja turva-alan yritys, jonka kotipaikka on Kouvolassa. Yritys on muutaman vuoden ikäinen.

Lukija:
”Ylin toiminta-ajatuksemme on tarjota suomalaisille kansainvälisillä markkinoilla toimiville yrityksille suomalainen luotettava vaihtoehto liiketoimintansa turvallisuuden takaamiseen. Henkilöstömme koostuu erikoisjoukkokoulutuksen saaneista suomalaisista ammattisotilaista sekä viranomaistehtävissä ja turvallisuusalalla pitkään työskennelleistä henkilöistä. Kenttähenkilöstömme omaa operatiivista kokemusta sekä kotimaasta että ulkomailta.” (Finsogin oma esittely)

MOT sopi haastattelusta Finsogin edustajan kanssa. Yritys perui tapaamisen viime tingassa.

Juha Valta on tyytyväinen turvayritykseltä saamaansa palveluun:

Juha Valta:
”Ainakin se kokemus, mikä mulla on ollut, on osoittanut, että ammattitaito on kohdallaan.”

Juha Valta:
”Että valtioiden koneistot on yleensä huomattavasti hitaampia reagoimaan niin kuin turvallisuuden kannalta.”

MOT:
”Kansalliset armeijat ei ainakaan tunnu ollenkaan taipuvan tämänkaltaisiin suojaustehtäviin?”

Juha Valta:
”Ei. Että kyllä se yleensä ainakin vastaus sieltä, jos pyytää tukea, niin on kyl hyvin rajallinen. Hyvin niin kuin enemmänkin semmonen, että vaan niissä tietyissä tilanteissa, jos se sitten jotenkin uhkaa kansallista turvallisuutta. Mutta hyvin harvoin kehitysyhteistyön tekijän työ tarjoaa semmoisen työkentän, että jos se jäis tekemättä, niin se uhkais kansallista turvallisuutta.”

Juuri edellä kuvatun kaltaiseen markkinarakoon Suomessa operoivat sotilas- ja turva-alan yritykset haluavat iskeä. Valtaosa niiden toimeksiannoista näyttää olevan yksityishenkilöiden suojaamista hauraissa ja konfliktiherkissä valtioissa. Tarkkaa kuvaa firmojen liiketoimista on työlästä saada, koska ne eivät mielellään kerro tekemisistään.

Mirva Salminen:
”Puhutaan kuitenkin tehtävistä, jotka on pitkään katottu nimenomaan valtion yksinoikeudeksi. Mikä äärimmillään tarkoittaa väkivallan käyttöä. Ja väkivallan näkeminen taas bisnesasiana on monelle moraalisesti hyvin vaikee kysymys. Ja sit tähän liittyy tietysti myös se, että nää yritykset yleensä nousee esiin erilaisten kansainvälisten skandaalien yhteydessä, jolloin koko ilmiöllä on hyvin huono maine. Ja sit yks tärkee tekijä on myös sit se, että aina kun asiakasneuvotteluja on meneillään, niin ne on aika sensitiivisiä.”

Mirva Salminen tekee väitöskirjaa kansainvälisestä turvabisneksestä. Vastaavantyyppistä tutkimusta ei Suomessa ole aiemmin tehty.

Mirva Salminen:
”Kyllä näistä asioista pitää pystyä keskustelemaan. Varsinkin Suomessa pitäisi ehkä ajatella sitä, että tää koskee myös meitä.”

Charly Salonius-Pasternak:
”Se, joka olisi kiinnostavaa nähdä vähän enemmän Suomen valtion näkökulmasta ajateltuna, että miten tähän suhtaudutaan. Toisin sanoen avoimuutta siinä mielessä, että jos joku suomalainen yritys, jossa olisi suomalaisia työntekijöitä, tekisi jotain taas Afrikassa tai Afganistanissa, niin olisiko tää ok. Vai tullaanko yhtäkkiä kauhistelemaan, että miten nyt näin saattoi käydä.”

Virallinen Suomi ottaa etäisyyttä yksityisiin sotilas- ja turva-alan yrityksiin:

Timo Junttila, suunnitteluyksikön johtaja, lippueamiraali, puolustusministeriö:
”Suomen näkökulmasta ja Suomen puolustusministeriön näkökulmasta niin lähtökohta on se, että meillä ei ole tekemistä kovin paljon näiden yritysten kanssa. Eli Suomessa me hoidamme itse kaiken aseellisen toiminnan ja emme tarvitse näitä palveluja. Ja sitten ulkomaan tehtävissä niin meillä ei ole toimivaltaa eikä ole ollut tarvetta näiden käyttöön.”

Suomessa sotilas- ja turvaliiketoimintaa pyörittävät lähinnä entiset erikoisjoukkojen ammattisotilaat. He ovat joko Utin varuskunnassa koulutettuja laskuvarjojääkäreitä tai Upinniemestä valmistuneita taistelusukeltajia. Joillain on myös poliisin tausta. Suomi kouluttaa vuodessa 70-100 eliittisotilasta. Heistä palkattua henkilökuntaa on vain pieni osa.

Suomessa erikoisjoukkojen sotilaat rekrytoidaan aina viideksi vuodeksi kerrallaan. Heidän työsopimuksensa uusitaan enimmillään kolme kertaa. Sopimuksen uusiminen ei ole itsestäänselvyys.

Timo Junttila:
”Sen joukon täytyy olla fyysisesti operaatiokykyinen. Sitten alkaa tulla se fyysisen toiminnan raja eteen, koska siinä… niissä tehtävissä tarvitaan ihan todella huippukuntoa.”

Monet 20-vuotiaina erikoisjoukoissa aloittaneet huomaavat 35-vuotiaina olevansa vailla työtä ja mielekästä tekemistä. Sotilas- ja turva-alan yrittäjyys tarjoaa heille väylän hyödyntää omaa osaamistaan.

MOT:
”Mitä muita työllistymismahdollisuuksia näillä entisillä ammattisotilailla on?”

Timo Junttila:
”Varmasti monia eri tyyppisiä. Varsinkin uuden koulutuksen kautta, jos he nuorempana jäävät pois. Itse olen ollu Upinniemessä joukko-osaston komentajana ja tämmöisen yksikön esimiestehtävissä. Silloin keskusteltiin ja haettiin vaihtoehtoja, jos henkilö haluaa jatkaa meillä.”

Osa vielä Suomen armeijan palveluksessa olevista eliittisotilaista työskentelee samaan aikaan yksityisten sotilas- ja turvayritysten palkkalistoilla.

MOT:
”Miten on ylipäätään mahdollista, että suomen armeijan palkkalistoilla olevia sotilaita, että heitä on samanaikaisesti näiden turvafirmojen palveluksessa?”

Timo Junttila:
”Tässä tulee tietysti tämmöinen kysymys, että… et on, on semmoista mahdollisuutta tehdä oman viran ulkopuolella asioita. Tätä kyllä säädellään ja harkitaan. Missään tapauksessa semmoisia sivutoimilupia ei voida myöntää, jotka on ristiriidassa sitten tämän meidän työn kanssa. Oon itsekin joutunut näitä harkitsemaan ja silloin täytyy katsoa se, että siinä ei synny ristiriitaa sen päätyön suorittamisen kannalta.”

Kansainvälistä turvabisnestä kuulee aika ajoin kutsuttavan villiksi länneksi, jota oikeastaan kukaan ei valvo. Jonkin verran kansainvälistä säännöstöä sentään on saatu aikaiseksi:

Mirva Salminen:
”Et 2008 tuli ensimmäinen. Se on nimeltään semmonen MONTREUX-dokumentti, joka määrittää nimenomaan valtioiden vastuut näiden yksityisten turva- ja sotilaspalvelufirmojen käyttämisessä.”

Vuonna 2010 päivänvalon näki alan yritysten kansainvälinen toimintatapaohjeistus ICoC. Mukana sopimuksessa on yli 700 turva-alan yritystä.

Mirva Salminen:
”Tää kansainvälinen säännöstö on edelleen aika vapaaehtoispohjaista ja siihen ei minkään näköistä sanktiointia perustu tai pohjaudu suoraan. Et sit se tulee valtiollisella tasolla. Tärkein sääntelyn ja ohjauksen dokumentti edelleen on se sopimus, jonka asiakas ja palvelun tuottaja tekee keskenään.”

Turvabisneksen toimintatapaohjeistuksen allekirjoittaneista yrityksistä on listaus, jonka mukaan Suomesta on mukana kaksi firmaa. Toinen yrityksistä on nimeltään Frontline Responses Finland FRF.

Lukija:
”Finland, a politically neutral country with a proven track record from Military- and Crisis Management operations around the world, is an optimal base for a reliable and efficient global security service provider. Our team has over 20 years of experience in military-, police- and private security operations from different conflict areas in the Middle-East, Central Asia, The Balkans and Africa (including Gulf of Aden). We provide both land-based and maritime security solutions.”

“Sotilas- ja siviilikriisinhallinnassa mainetta niittänyt puolueeton Suomi tarjoaa ihanteellisen tukikohdan kansainväliselle turvayritykselle. Tiimillämme on yli 20 vuoden kokemus sotilas-, poliisi- ja turvaoperaatioista eri konfliktipesäkkeissä – kuten Lähi-idässä, Keski-Aasiassa, Balkanilla ja Afrikassa. Tarjoamme niin maa- kuin meriturvallisuuteen liittyviä palveluja.”

FRF:n toimitusjohtaja on Upinniemen taistelusukeltajien entinen päällikkö Patrik Säilä. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään hän ehti olla kaksi vuosikymmentä Puolustusvoimien palveluksessa.

Säilä ei halunnut tulla kameran eteen kertomaan yrityksestään, mutta Kauppalehdelle hän antoi haastattelun helmikuun alkupuolella. Pakistanin pääkaupunkiin Islamabadiin päivätyssä artikkelissa toimitusjohtaja Säilä kertoi:

Lukija:
”Meillä on laaja kontaktiverkosto Afrikassa ja Aasiassa, ja käytämme paikallisia turvallisuustoimijoita, jotka tunnistavat vaaran ja pystyvät ennustamaan muutokset. Tarkka suunnittelu mahdollistaa kannattavan liiketoiminnan vaikeissakin paikoissa.”

Toinen kansainvälisen turvabisneksen toimintatapaohjeistuksen ICoC:n allekirjoittaneista suomalaisyrityksistä on nimeltään ”TWENTY COMMITTEE RISK MANAGEMENT”. Tai siis suomalainen ja suomalainen. Sopimuksen allekirjoituspäivänä yrityksen kotipaikaksi on merkitty Helsinki. Tällä hetkellä toimintaa pyöritetään Maltalta käsin.

Lukija:
”Twenty Committee was established as a corporate intelligence service offering key intelligence to business providers in Scandinavia. Within the last year it was apparent that we needed to adapt our Maritime Division to help facilitate the needs of our clients. This in turn led us to recruiting Special Forces marines from the Finnish Defence Force and Jagger Brigades who were between contracts.”

”Twenty Committee perustettiin tuottamaan tiedustelutietoa Skandinaviassa toimiville yrityksille. Muutaman viime vuoden aikana aloimme tarjota asiakkaidemme tarpeita vastaavia meriturvallisuuspalveluja. Tämän seurauksena ryhdyimme palkkaamaan suomalaisia erikoisjoukkojen sotilaita, joiden työsopimukset olivat katkolla.”

Twenty Committee Risk Managementin toimitusjohtaja on brittitaustainen upseeri Moose Jokielehto. Yhtiö turvaa tällä hetkellä lähinnä merikuljetuksia mm. Afrikan itäpuolisilla merialueilla. MOT tavoitti Moose Jokielehdon sähköpostitse:

Lukija:
”The Finnish side of our outfit was shut down three years ago due to no interest from Finnish clients for armed guards in the high risk area of the Gulf of Aden and Indian Ocean. We tried very, very hard to start the business and had zero interest from any Finnish vessel owner wanting or needing armed security in the region.”

“Yhtiömme Suomen toiminta lopetettiin kolme vuotta sitten, koska merikuljetusten aseelliselle turvaamiselle Adeninlahdella tai Intian valtamerellä ei ollut suomalaista kysyntää. Yritimme vakavasti saada bisneksen pyörimään, mutta suomalaiset varustamot eivät osoittaneet kiinnostusta tarjoamiamme aseellisia turvapalveluja kohtaan.”

Majuri Jokielehto tekee selväksi, ettei kaipaa työlleen julkisuutta.

Halpatyövoiman rynniminen alalle sapettaa brittiupseeria.

Lukija:
”It’s a shame that the maritime security industry is in a such bad financial situation at present due to low caliber, poorly trained and poorly experienced Indians and Estonians taking the work for peanuts, otherwise more ex soldiers from Finland could make a living in this field and still live in Finland. We do use Finnish soldiers from the special forces, because they are among the best in the world. “

”On vahinko, että meriturvabisnes on taloudellisesti huonoissa kantimissa, kun intialainen ja virolainen kokematon ja huonosti koulutettu työvoima tekee työt pilkkahintaan. Muussa tapauksessa useampi suomalainenkin ex-sotilas voisi hankkia elantonsa tällä alalla ja jäädä Suomeen asumaan. Käytämme Suomen armeijan erikoisjoukoissa palvelleita, koska he ovat alansa parhaimpien joukossa.”

Twenty Committeen palveluja ostaa mm. SUOMEN ERIKOISTURVARYHMÄ OY. Se on varsin uusi tulokas alalla. Suomalaisyritys hamuaa jalansijaa erityisesti Persianlahdelta. Suomen Erikoisturvaryhmä on hiljakkoin perustanut sivukonttorin Omanin sulttaanikuntaan Arabian niemimaalle. Yhtiön johdon mukaan liiketoimet ovat nyt herkässä vaiheessa eikä haastatteluja haluta antaa.

Mirva Salminen:
”Meillä on joitakin yksittäisiä yrityksiä, jotka toimivat kyseisissä tehtävissä. Ja meillä on ihmisiä, jotka ovat kansainvälisten yritysten palveluksessa. Eli kyllä tämä sama trendi näkyy Suomessa, mutta erittäin pienimuotoisena vielä toistaiseksi.”
”Välttämättä ei oo markkinoita, välttämättä ei oo toimijoita, jotka kokis legitiimiksi siirtyä tai pistää omaa yritystä pystyyn. Meillä on myös vahva asevelvollisuusarmeijaa tukeva ajattelu.

Suomessa on viime vuosina tietoisesti edistetty turvallisuusmarkkinoiden syntymistä – vieläpä kymmenillä miljoonilla veroeuroilla. Kyse on TEKESin vuosina 2006-2013 toteutetusta turvallisuusohjelmasta.

Suvi Sundqvist, ohjelmapäällikkö, Tekes:
”Kokonaisohjelma rakentui näin, että 7 vuoden aikana yritykset investoivat innovaatiotoimintaan noin 55 miljoonaa euroa ja tämän rinnalle TEKES tarjosi 42 miljoonaa euroa yrityksille…. Tämän lisäksi me rahoitettiin myöskin soveltavaa tutkimusta aihealueessa. Että kokonaisuudessaan tää on ollu sellanen 67 miljoonan satsaus TEKESiltä.”

Merkittävä osa Tekesin satsauksesta ohjautui siviiliyhteiskuntaa palveleviin hankkeisiin.

On vielä kolmaskin Suomea liippaava kansainvälisen turva-alan toimintatapaohjeistuksen allekirjoittanut yritys. Sen nimi on ANTE MERIDIEM SOLUTIONS eli AMS. Sen toimitusjohtaja on Luxemburgissa asuva Vesa Valasuo, joka taustaltaan on kansainvälinen turvamies. AMS:n kotipaikka on Sharjah Yhdistyneissä Arabiemiraateissa. Tytäryhtiötä ollaan perustamassa Madagaskarin saarivaltioon Afrikan itäpuolelle. MOT:n yhteydenoton jälkeen Ante Meridiem Solutionsin nettisivut yllättäen hävisivät verkosta.

MOT yritti tavoittaa sähköpostiviesteillä ja puhelinsoitoilla Vesa Valasuota – turhaan. Sen sijaan tavoitimme hänen suomalaisen yhtiökumppaninsa Mauri Ristolan. Pyysimme haastattelua joko Ristolalta tai Valasuolta. Ristola ilmoitti sähköpostitse, ettei kummallakaan ole kiinnostusta osallistua ohjelmantekoon.

Aiemmin Mauri Ristola oli globaalin brittiläislähtöisen turvakonsernin Hart Securityn palkkalistoilla. Afganistanissa hän suojasi mm. korkea-arvoista suomalaisupseeria Jukka Savolaista, kun tämä parin vuoden ajan johti Euroopan unionin Afganistanin poliisioperaatiota EUPOLia.

Jukka Savolainen, 2010-2012 prikaatikenraali, EUPOL-Afganistanin päällikkö:
”Kaikki ulkomaalaiset ovat Afganistanissa fyysisesti vaarassa. Heidät voidaan yrittää kidnapata tai sitten surmata. Erityisesti vaarassa ovat tietysti kansainväliset asiantuntijat, jotka avustavat sitä tuettavaa hallintoa. Vielä enemmän vaarassa ovat univormua kantavat, koska ovat näkyvä maali.”

Kommodori Jukka Savolainen on Rajavartiolaitoksen palveluksessa, ja hän on ensimmäinen suomalainen, joka on johtanut EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiota.

Jukka Savolainen:
”Olin aina liikkeellä kahdella panssariautolla ja siinä oli molemmat autot miehitettyinä.”
”Vastuusuhteet ovat mielestäni selkeät. Eli nyt tämä siviilikriisinhallintakomitea Brysselissä valvoo näiden missioiden toimintaa….. Sitten taas missio valvoo sitä turvayhtiötä, että se toimii mission standardien mukaisesti. Mikäli ei toimisi, niin silloinhan kysymyksessä on yksinkertaisesti sopimusrikkomus, mikä johtaa taloudellisesti määriteltäviin seuraamuksiin tai sopimuksen irtisanomiseen. Joten kyllä turvayhtiö on pakotettu toimimaan sovitulla tavalla. Tältä osin kansainvälisten yhtiöiden käyttö on kyllä mielestäni riittävän hyvin valvottua.”
”Siinä vaiheessa, kun minä siellä olin, niin EUPOL Afganistan olisi evakuoitu pois, mikäli se olisi joutunut käyttämään paikallisia asemiehiä aivan lähimpänä suojamuurina uhkaa vastaan.”

Kun ulkoministeriön turvallisuusjohtaja Ari Lahtela taannoin vieraili Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa, häntä suojaamassa oli yhteensä 8 turvamiestä.

Suomen ulkoministeriö ostaa vuosittain parilla miljoonalla eurolla yksityisten turvayritysten palveluja. Sitä, keneltä ulkoministeriö näitä palveluja ostaa, ei kerrota.

Ari Lahtela, turvallisuusjohtaja, ulkoministeriö:
”Että melkein joka puolella me jossain määrin käytetään paikallista turvapalvelua – esim. sieltä ostettuna tai sitten Suomesta lähetettynä. Painopisteet on tietysti sellasilla alueilla, missä on vaarallinen toimintaympäristö.”

MOT:
”Millaisilla kriteereillä arvioitte palvelujen tarjoajia, kun teette sopimuksia?”

Ari Lahtela:
”Meille on hirveän tärkeää se, että tällainen suomalainen matala profiili ja pohjoismaalainen matala profiili on siinä se niin kun ulospäin näkyvä piirre. Me emme halua mitään Ramboja meidän lähellemme. Ne itsessään aiheuttavat turvallisuusriskin. Tällaisia vähäeleisiä, kokeneita, rauhallisia ammattilaisia.”

Maailmalla on toiminut myös PROJECT SECURITY –niminen turva-alan suomalaisyritys. Se operoi joitakin vuosia sitten ainakin Guatemalassa Keski-Amerikassa. Yhtiön taival päättyi omistajien erimielisyyksiin voitonjaosta.

Lisäksi 2000-luvun puolivälin tietämissä JOB ZONE –niminen suomalaisyritys palkkasi sotilastaustaisia henkilöitä turvamiehiksi Irakiin. Firma teki varsin pian vararikon.

Mirva Salminen:
”Mitään tutkimuksia suomalaisista firmoista ei oo toistaiseksi tehty. Et kaikki tieto, mikä löytyy, löytyy vetämällä erilaisia narunpätkiä yhteen ja yhdistelemällä sekä soittamalla ihmisille. Ja kyselemällä kiertokautta, kuka tietää mahdollisesti ketäkin mistäkin.”

Suomalaisen turvabisneksen toimijoita yhdistää sotilastaustan lisäksi mieltymys kamppailulajeihin. Miltei jokaisella alalla toimivalla on jokin linkki suomalaisen henkilösuojauksen pioneeriin Auvo Niiniketoon. Niinikedon siipien suojissa miehet ovat tutustuneet, verkostoituneet ja lähteneet toteuttamaan bisnesideoitaan.

Auvo Niiniketo toi aikoinaan ju-jutsun Suomeen. Hän on myös täkäläisen potkunyrkkeilyn pioneeri. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Niiniketo oli ensimmäinen länsimainen turva-alan yrittäjä Baltian maissa ja Venäjällä.

Auvo Niiniketo, kamppailulajien opettaja, turvallisuuskouluttaja:
”Se oli hieno tämmönen historiallinen hetki saada olla mukana siinä.”

Tässä kuussa 60-vuotta täyttäneellä Niinikedolla on yhä osakkuuksia turvallisuusalan yrityksissä Venäjällä. Nyt hän on perustamassa länsimaista turvafirmaa pappisvallan Iraniin.

Auvo Niiniketo:
”Iran on avautumassa ja se on muuttumassa. Ja, ja sinne ihan varmasti – tai siellä ihan varmasti tulee olemaan kysyntää tällaselle.”

Auvo Niiniketo on käynyt opettamassa kamppailulajeja Iranin kansalliskaartille. Samalla hän on rakentanut hyvät suhteet Iranin korkeimpaan poliittiseen ja sotilaalliseen johtoon.

Auvo Niiniketo:
”Meillä on kaikki valmiina. Et sinä päivänä kun Iran avautuu, ni meil on mahdollisuus siellä aloittaa.”

Tämä turvabisneksen todellinen konkari vahvistaa tiedot, joiden mukaan maailmalla työskentelee suomalaisia alan ammattilaisia.

Auvo Niiniketo:
”Mä tiedän, että suomalaisia on tällä hetkellä esim. laivojen mukana tossa Somalian rannikolla muutama kaveri. Yks kävi mua tapaamassa pari viikkoa sitten. Ja, ja Irakissa on joitakin, mutta mutta… siellä ei oo kovin montaa.”

Kansainvälisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suomalaisasiantuntija lataa, että ilman yksityisiä sotilas- ja turvayrityksiä yksikään länsimainen armeija ei pystyisi toteuttamaan sille nykyisin annettuja tehtäviä, eikä yksikään laajempi rauhanturva- tai kriisinhallintaoperaatio onnistuisi.

MOT:
”Ollaanko voimankäytön demokraattista vastuuta, ollaanko sitä häivyttämässä nykykehityksen myötä?”

Charly Salonius-Pasternak:
”Yleisesti globaalisti tämä on pakko ottaa varteenotettavana uhkana, että näin voisi käydä. Uskonko, että näin käy koko maailmassa – en missään nimessä. Uskonko, että jotkut valtiot voivat häivyttää tätä yritysten kanssa – ehdottomasti. Näin sanoisin on jo käynytkin.”

Tutkija Charly Salonius-Pasternak uumoilee, että kynnys sotilaallisen voiman käytölle laskee nykykehityksen myötä. Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että turvallisuusyrityksiä on ollut olemassa jo maailman sivu. Kansallisvaltioiden vahvistumisen takia ehti kuitenkin vierähtää nelisensataa vuotta, ennen kuin yksityiset yhtiöt saivat jälleen jalansijaa yhteiskuntien turvallisuussektorilla.

Charly Salonius-Pasternak:
”Onko niin, että nyt ruvetaan sotimaan muissa maissa varta vasten palkatuilla ammattisotilasarmeijoilla? Vaikea nähdä, mutta en missään nimessä voisi poissulkea sitä. Tulisiko siitä globaali asia? Onko niin, että kaksi suurvaltaa taistelisi näin? Sitä epäilen. Voiko suurvalta käyttää tällaisia joukkoja jossakin pienessä maassa? Se on täysin mahdollista.”
”Heti, jos puhutaan voiman tai väkivallan käytöstä, niin minun mielestäni pitää olla erittäin hyvät syyt, että edes harkitaan sen siirtämistä yksityiselle. Ehdottomasti se ei saa tapahtua jonkun yksityistämisideologian perusteella. Sotilaallinen voimankäyttö on aivan eri asia kuin edes junien tai vesihuollon tai jonkun muun yksityistäminen.”

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/03/31/suomalainen-sotilasbisnes-kasikirjoitus

http://www.frf.fi
http://www.ameridiem.com/en/
http://www.twentycommitteerisk.com
http://www.finsog.com

 

[Teräsmies]

Kiinalla samat kuviot tosin eivät ole kovinkaan paljoa huomiota herättäneet.

As some Chinese companies operating overseas become the target of kidnappings and violent attacks, many are turning to private security companies staffed by former People's Liberation Army personnel. The FT's Ben Marino reports on the growth in China's private security contractors

 

[BlackFox]

Hiljattain luin juttua että joku yksityisen puolen firma aikoo tehdä itselleen omat ilmavoimat.
valitettavasti linkkiä uutiseen ei ole mutta kuvaa kuitenkin kuinka isoista rahoista kyseisellä alalla pelataan

 

[VanhaPate]

Kyseessä on todennäkösesti ollut Erik Prince, Blackwaterin perustaja ja entinen omistaja. Kaveri suunnittelee halpaa "close air support" konetta köyhille maille, lähinnä Afrikkaan. Pohjana on pieni ja yksinkertainen ruiskutuskone, joka aseistetaan.

https://warisboring.com/erik-prince...ctually-pretty-clever-e3ab0abdf765#.yt9eu7z4o
Erik Prince’s Fighting Crop Duster Is Actually Pretty Clever
The Thrush is a low cost, low maintenance close air support

http://www.thrushaircraft.com/en/aircraft/510g.html

 

[Fremen]

Kiinalla samat kuviot tosin eivät ole kovinkaan paljoa huomiota herättäneet.

Eipa tastakaan vissiin paljoa Suomessa kirjoitettu... asuin tuolloin Kiinassa, siella tulkinta oli "self defence against local savages". Kirjaimellisesti.

http://www.telegraph.co.uk/news/wor.../Zambian-miners-shot-by-Chinese-managers.html

ja niinpa painettiin villaisella myos Zambiassa vuotta moyhemmin, ihme juttu:

http://www.nytimes.com/2011/04/05/world/africa/05zambia.html?_r=0

Taalla ei ymmarreta miten suurta roolia Kiina on ottamassa Afrikassa, eika siita luovu. Eivat anna sinne mitaan apua eivatka todellakaan ota pakolaisia, painvastoin. Tehdaan bisnesta Kiinan ehdoilla, jossei hyvalla niin sitten voimalla... ja on muuten viimeinen maanosa johon Yhdysvallat tulee oman mustan vaestonsa johdosta sekaantumaan laajemmin, Obamalla oli 8 vuotta aikaa eika hankaan uskaltanut mihinkaan edes Keniassa, joka meni sina aikana paljon huonompaan suuntaan.
Typeraa Venajalta etteivat nahneet tata, ei olis tarvinnut kuin kayda Shanghaissa 8-10 vuotta sitten ja laskea paljon menee lentoja Ita-Afrikkaan joka paiva ja ihmetella niita kaikkia kolmea mustaa jotka olet nahnyt kuukauden aikana Kiinassa...

 

[Bushmaster]

Eipa tastakaan vissiin paljoa Suomessa kirjoitettu... asuin tuolloin Kiinassa, siella tulkinta oli "self defence against local savages". Kirjaimellisesti.

http://www.telegraph.co.uk/news/wor.../Zambian-miners-shot-by-Chinese-managers.html

ja niinpa painettiin villaisella myos Zambiassa vuotta moyhemmin, ihme juttu:

http://www.nytimes.com/2011/04/05/world/africa/05zambia.html?_r=0

Taalla ei ymmarreta miten suurta roolia Kiina on ottamassa Afrikassa, eika siita luovu. Eivat anna sinne mitaan apua eivatka todellakaan ota pakolaisia, painvastoin. Tehdaan bisnesta Kiinan ehdoilla, jossei hyvalla niin sitten voimalla... ja on muuten viimeinen maanosa johon Yhdysvallat tulee oman mustan vaestonsa johdosta sekaantumaan laajemmin, Obamalla oli 8 vuotta aikaa eika hankaan uskaltanut mihinkaan edes Keniassa, joka meni sina aikana paljon huonompaan suuntaan.
Typeraa Venajalta etteivat nahneet tata, ei olis tarvinnut kuin kayda Shanghaissa 8-10 vuotta sitten ja laskea paljon menee lentoja Ita-Afrikkaan joka paiva ja ihmetella niita kaikkia kolmea mustaa jotka olet nahnyt kuukauden aikana Kiinassa...

Kiina on jo ottanut suuren rroolin Afrikassa ja muuallakin maailmassa...

 

[VanhaPate]

Amerikkalainen PMC firma on toimittanut UAE:lle entisiä erikoisjoukkojen ukkeleita suorittamaan Yemenissä olevien vihollisten eliminointeja. Kyseisen firman sotilaat on UAE:n asevoimien kirjoilla, jotta heitä ei luokiteltaisi palkkasotilaiksi mutta siitä huolimatta hommassa liikutaan lain harmaalla alueella. PMC hommien tulevaisuutta?

UAE Contracted An American Hit Squad to Kill Political Figures And More in Yemen

The revelations expose a worrying new dimension to the conflict in Yemen and could have consequences outside that country.
By Joseph Trevithick

The founder of a U.S.-based private military company, as well as a former employee of the firm, say the United Arab Emirates hired the group to supply what amounted to a death squad to assassinate members of a Yemeni Islamist political party. The details point to a worrisome gray area in an already convoluted conflict in Yemen, which calls into question whether all the members of the Saudi Arabia-led coalition in the country are working toward the same goals. It also highlights the steady privatization of military and para-military activities that could have far-reaching ramification beyond this particular theater of operations.

BuzzFeed News revealed the existence of Delaware-based Spear Operations Group, LLC’s operations in Yemen in an exposé it published on Oct. 16, 2018. Between at least 2015 and 2016, the small company, which employed former U.S. special operators and ex-members of foreign militaries, killed multiple members of the political party Al Islah in Yemen under the direction of Emirati authorities.

A mercenary-run assassination program

“There was a targeted assassination program in Yemen,” Abraham Golan, the head of Spear Operations Group, told BuzzFeed on the record. “I was running it. We did it. It was sanctioned by the UAE within the coalition.”

Golan, a Hungarian-Israeli who now lives outside Pittsburgh, Pennsylvania, is an enigmatic figure who appears well known in military and intelligence circles, but whose actual credentials are unclear. He did take part in the operations in Yemen himself and clearly has some level of military training, according to BuzzFeed’s sources.

“[He’s] prone to exaggeration,” an unnamed former Central Intelligence Agency (CIA) officer, told BuzzFeed. “[But] for crazy shit he’s the kind of guy you hire.”

It’s equally unclear how he came to be at a lunch meeting at a military base in the UAE’s second most populous city, Abu Dhabi, in 2015. It was there that he, along with former U.S. Navy SEAL Isaac Gilmore, laid out terms to meet the Emirati requirement for a highly-skilled team of operatives to hunt down and kill a number of then unspecified individuals in Yemen.

DoD

The two parties agreed that Spear Operations Group’s team as a whole would receive $1.5 million per month in salary and monetary bonuses for successfully “neutralizing” their targets. More importantly, the individuals would get ranks within the UAE military, appropriate uniforms, and even dog tags, to officially mark “the difference between a mercenary and a military man,” according to Golan.

Back in the United States, the private military company worked to recruit former special operations, including U.S. Army Green Berets and SEALs. Some of Special Operations Group’s employees were reportedly former members of the top tier Naval Special Warfare Development Group, better known as SEAL Team Six, and the Central Intelligence Agency’s Special Activities Division.

“It was very specific that we were targeting [people],” Gilmore explained to BuzzFeed. “It was still gray enough that a lot of guys were like, ‘Ah, I’m good.’”

US Army
US Army Special Forces soldiers prepare to clear a room during a training exercise.

Into Yemen

Facing difficulties in finding individuals willing to join his mission, Golan initially hired a number of former French Foreign Legionnaires. Before the end of 2015, the assembled team finally flew on a chartered jet to the UAE, after which an Emirati military aircraft took them to the country’s secretive military base in Assab, Eritrea. That site acts as a staging area for UAE forces operating in Yemen on the other side of the Red Sea.

On their way to Eritrea, a uniformed Eritrean officer reportedly handed them their hit list, consisting of 23 index cards with the names, photographs, and very basic details about the individuals in question. It remains unclear who all of these individuals were, though they appeared to be a mix of members of Al Islah, terrorists linked to groups such as Al Qaeda in the Arabian Peninsula (AQAP), and others with no obvious reason for receiving a death warrant.

Boeing
A UAE C-17 Globemaster III transport aircraft. One of these is seen in the background in a picture of Golan and his team in Yemen that BuzzFeed obtained.

Saudi Arabia and the UAE both describe Al Islah as a terrorist group because of its connection to the Muslim Brotherhood, an Islamist political movement with affiliates in certain countries that do have ties to militant organizations. The Yemeni group operates a legitimate member of Yemen’s political system, though, and one of its members, Tawakel Karman, won the Nobel Peace Prize in 2011.

Spear Operations Group’s first strike came on Dec. 29, 2015, when they attempted and failed to kill Anssaf Ali Mayo, Al Islah’s top official in the port city of Aden. Golan still considers that operation a success since it drove Mayo underground for months afterward.

After that, there were a string of between 25 and 30 more assassinations of Al Islah’s members, but it is unclear how many Spear Operations Group were responsible for. Though Golan and Gilmore never reference any other groups, whether the UAE might have been employing other teams to perform similar operations never comes up in their published interviews.

via BuzzFeed
This capture from a video that BuzzFeed obtained shows smoke rising from Anssaf Ali Mayo's office in Aden after a bomb that U.S. mercenaries placed there to try and kill him exploded on Dec. 29, 2015. A UAE drone apparently monitored the entire operation.

A legal gray area

The most immediate issues here, of course, are accountability and legality. Golan and Gilmore both said they believed that the individuals they hunted down were legitimate targets, but admitted they had no way of knowing whether they actually were or if they were just people who had done something to upset authorities in the Emirates. Spear Operations Group also turned down some marks that it felt were not legitimate.

“There were guys that were basically doing what you said,” another former CIA official told BuzzFeed after initially treating the information the outlet had obtained with skepticism and going to confirm it with their own sources. “What vetting procedures are there to make sure the guy you just smoked is really a bad guy?”

The possibility that Spear Operations Group was simply assassinating the UAE’s political opponents in Yemen is reinforced by the fact that Saudi Arabia had itself reconciled with Al Islah as of February 2016. Riyadh saw them as a useful ally in fighting their primary opponents, the Iranian-backed Houthi rebels.

Hani Al-Ansi/Picture-Alliance/DPA/AP Images
Houthi militiamen in Yemen in 2017.

But even if it was ostensibly murder-for-hire, it’s not clear whether or not Spear Operations Group would necessarily be in violation of any U.S. laws. The U.S. State Department told BuzzFeed News that it had not approved the group to send personnel overseas to conduct armed operations of any kind, but if Golan and his team were acting as representatives of the UAE military, this might not have been necessary. The United States has relatively loose restrictions on citizens and permanent residents serving in foreign militaries, as well.

The UAE, which has just around a million actual citizens itself, relies heavily on foreign personnel to fill the ranks of its military in both leadership and rank-and-file positions. The man who met with Golan and Gilmore in 2015, Mohammed Dahlan, is actually a Palestinian who now serves as a top adviser to Abu Dhabi’s Crown Prince Sheikh Mohammed bin Zayed Al Nahyan.

This is hardly the first time the Emiratis have stood accused of leveraging that system to deploy what are by any layman’s definition mercenaries to fight on its behalf, or that of its proxies, elsewhere in the world, either. In 2017, there were reports that U.S. nationals linked to infamous American businessman Erik Prince were flying UAE-supplied armed crop duster aircraft in Libya in support of strongman Khalifa Haftar and his forces.

Unclear objectives

Spear Operations Group’s activities also call into question whether the Saudis and the Emiratis are even on the same page about how to prosecute the conflict in Yemen. The UAE has worked hard to conduct to, ostensibly separate campaigns in the country, one against the Houthis as part of the Saudi-led coalition and another, against AQAP, in cooperation with the United States. Targeting a group that had allied itself with the coalition would appear to reflect a third line of effort focused entirely on the UAE’s own interests.

In December 2017, two senior Al Islah officials traveled to Riyadh to meet with Saudi Arabia’s ascendent Crown Prince Mohammad Bin Salman, largely seen as the man actually running the country, and Mohammed bin Zayed. This may have been part of an effort on the part of the Saudis to end the UAE’s campaign against the Yemeni political group.

Saudi Press Agency
Abu Dhabi's Crown Prince Sheik Mohammed bin Zayed Al Nahyan, second from the left, and Saudi Arabia's Crown Prince Mohammad Bin Salman, to his right, meet with members of Yemen's Al Islah in December 2017.

The Saudi Arabian-led fight against the Houthis has already been a controversial debacle that has caused an unprecedented humanitarian disaster to emerge in Yemen. That the two principal actors in the coalition might not even agree on the overall objectives of the operation, which has led to thousands of civilian deaths, forced even more to flee their homes, and has the small nation struggling with famine and disease, is, to put it mildly, a troubling possibility.

The potential ramifications of Spear Operations Group’s activities extend well beyond Yemen, too. If the UAE has employed such groups in Yemen, what’s to say they haven’t done so elsewhere? The use of nebulous private military and other pseudo-para-military organizations is already expanding around the world, giving less-than-democratic governments a novel means to carve out proxy wars within proxy wars and better avoid being drawn into an open conflict with their opponents.

It also seems difficult to imagine that the U.S. Intelligence Community was completely unaware of what Spear Operations Group was doing in Yemen, given the responses from BuzzFeed’s sources and how deeply and controversially the United States is involved in Yemen itself. This gives the assassinations at least a hint of tacit U.S. government approval.

USAF
A US Air Force KC-135 tanker refuels a UAE F-16E Desert Falcon multi-role combat jet during operations against ISIS in Iraq in 2016. The United States also provides aerial refueling, as well as other support, to the Saudi-led coalition operating in Yemen.

“If I could do it over again we would have been less risk-averse,” Gilmore told BuzzFeed News. “We could have done some amazing things – although we also could have done some amazing things and all ended up in jail.”

It’s unclear whether these revelations will lead to new regulations in the United States or internationally over what private military companies can and cannot do. At the moment, though, the U.S. government denying any responsibility for Spear Operations Group’s actions and official silence from the UAE on the matter, suggest that the mechanism might be working as intended and providing sufficient cover for everyone involved, even tangentially.

This would only seem to incentivize future groups to take more risks and take on missions of debatable legality, which might point to a significant change in how nation-states, and maybe even non-state actors, conduct armed conflicts, or other campaigns of violence, in the immediate future.

Contact the author: [email protected]

http://www.thedrive.com/the-war-zon...d-to-kill-political-figures-and-more-in-yemen

 

[hillhead]

Yksityiset "armeijat" turvallisuuspalvelut sota-maissa.
Mahdollistaa esim kaatuneiden kertomatta jättämisen ja valtion rahojen saamisen ns omalle firmalle eli ns poliittista ja taloudellista kikkailua.

Suomestakin löytyy yrityksiä minkä kautta mahdollisuus päästä niihin hommiin sekä yk joukoissa on myös mahdollisuus törmätä firmojen rekryyn.
Netflixissä oli mielenkiintoinen dokkari niistä yhdessä välissä minkä nimeä en tähän hätään muista. Brittiläinen firma rekrysi somalian sotien entisiä lapsisotilaita jotka olivat jo kasvaneet aikuiseksi. Palkka oli muutaman satasen vuodessa tai jotain sitä luokkaa.

Muistelisin että 2000 luvun alkupuolen kontrolli lehdessä oli juttu poliisista mikä oli ollut alalla töissä.

Kyselin kerran sähköpostilla yhdeltä firmalta ja olin yhdessä rekrytilaisuudessa uteliaisuuttani.Vaatimuksena on kokemusta konflikti maissa toimimisesta kenttä hommissa esim rauhanturvaajana taikka muukalaislegioonassa sekä poliisi taikka sotilas tausta.

 

[VanhaPate]

Ulkopolitist:in podcasti sodankäynnin kaupallisista toimijoista.

https://soundcloud.com/ulkopolitist%2Fblackwaterista-wagneriin-kaupallisen-sotilaspalvelualan-kasvu

Podcast: Blackwaterista Wagneriin – kaupallisen sotilaspalvelualan kasvu
Tuomas Lähteenmäki1.12.2018

The Ulkopolitist selvittää, minkälaisia palveluja sotilaspalvelualan yritykset tosiasiallisesti tarjoavat ja pohtii, hyödynnetäänkö näitä palveluita valtioiden ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Kaupallinen sotilaspalveluala on viime vuosina kadonnut julkisuudesta, mutta toimii edelleen oikeastaan kaikkien länsimaisten asevoimien kriittisenä tukena sekä kotimaissa että ulkomaanoperaatioissa.

Jaksossa tarkastellaan kaupallisen sotilaspalvelualan taustaa, pohditaan sen tulevaisuuden näkymiä ja keskitytään erityisesti länsimaisten alan yritysten toimintaan. Jakson lopussa arvioidaan myös itänaapurimme ehkä tunnetuimman sotilaspalvelualan yrityksen – Wagnerin – toimintaa osana Venäjän ulkopoliittista vaikuttamista. Miten Wagnerin toiminta eroaa länsimaalaisista verrokeistaan?

Vieraana:

Mikko Räkköläinen on kansainvälisen politiikan yliopisto-opettaja ja väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Hän on valmistunut maisteriksi Lapin yliopistossa ja työskennellyt myös Ulkoministeriössä Asevalvonnan yksikössä. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat kaupalliset ja ei-valtiolliset toimijat aseellisissa konflikteissa, hallintoon liittyvä vallankäyttö, emergentit teknologiat sekä sodankäynnin muutos.

–

Äänitys: 26.11.2018

Juontaja: Tuomas Lähteenmäki

Edit: Petri Vanhanen, Jussi Heinonkoski

Jingle: Anni Mattila

The Ulkopolitistin kaikki podcastit löytyvät myös Spotifyista!

https://www.ulkopolitist.fi/2018/12...gneriin-kaupallisen-sotilaspalvelualan-kasvu/

 

[Falangi]

Klassikkodokkari.

 

[Whiskey]

Yksityiset "armeijat" turvallisuuspalvelut sota-maissa.
Mahdollistaa esim kaatuneiden kertomatta jättämisen ja valtion rahojen saamisen ns omalle firmalle eli ns poliittista ja taloudellista kikkailua.

Suomestakin löytyy yrityksiä minkä kautta mahdollisuus päästä niihin hommiin sekä yk joukoissa on myös mahdollisuus törmätä firmojen rekryyn.
Netflixissä oli mielenkiintoinen dokkari niistä yhdessä välissä minkä nimeä en tähän hätään muista. Brittiläinen firma rekrysi somalian sotien entisiä lapsisotilaita jotka olivat jo kasvaneet aikuiseksi. Palkka oli muutaman satasen vuodessa tai jotain sitä luokkaa.

Muistelisin että 2000 luvun alkupuolen kontrolli lehdessä oli juttu poliisista mikä oli ollut alalla töissä.

Kyselin kerran sähköpostilla yhdeltä firmalta ja olin yhdessä rekrytilaisuudessa uteliaisuuttani.Vaatimuksena on kokemusta konflikti maissa toimimisesta kenttä hommissa esim rauhanturvaajana taikka muukalaislegioonassa sekä poliisi taikka sotilas tausta.

Ihan mielenkiinnosta, onko foorumilaisia ollut pmc-hommissa tai tunnetteko jonkun joka alan hommissa on ollut? Suomesta löytyy ainakin Frontline responses finland -firma.

 

[Merten sheriffi]

Ihan mielenkiinnosta, onko foorumilaisia ollut pmc-hommissa tai tunnetteko jonkun joka alan hommissa on ollut? Suomesta löytyy ainakin Frontline responses finland -firma.

Saudakar vai miten kirjoitettiin muistaakseni on ollut.