Suomalainen sotilasbisnes: käsikirjoitus
JULKAISTU 31.03.2014 - 18:10. PÄIVITETTY 18.06.2014 - 17:28
JAA:
3
KAI BYMANHELSINKI
Valtioiden armeijat ulkoistavat toimintojaan yksityisille sotilas- ja turvayrityksille. Niistä tunnetuin on synkkämaineinen BLACKWATER WORLDWIDE – nykyiseltä nimeltään ACADEMI. Se perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1997.
Blackwaterin turvamiehet ampuivat 17 irakilaissiviiliä bagdadilaisella torilla 16. syyskuuta vuonna 2007. Veriteko sai aikaan valtaisan vastalauseiden myrskyn maailmalla, ja yhtiö heitettiin ulos Irakista. Tapaus nostatti yksityiset sotilas- ja turvafirmat suuren yleisön tietoisuuteen.
Mirva Salminen, tutkija-tohtorikoulutettava, Lapin yliopisto:
”Vaikka oli ajatus siitä, että kylmän sodan päättymisen jälkeen maailmasta tulisi paljon rauhallisempi, ajauduttiin tilanteeseen, jolloin syntyi pienempiä, alueellisempia konflikteja, jolloin puhutaan uusista sodista tai uusista uhkista. Ja näihin piti pystyä jotenkin vastaamaan. Ja koska sitä omaa organisaatiota oli pienennetty, niin silloin todettiin, että ’quick fix’ – nopea ratkasu kuhunkin ajankohtaseen ongelmaan, niin on tämän kyvyn ostaminen ulkopuolelta.”
Charly Salonius-Pasternak, tutkija, Ulkopoliittinen instituutti:
”Tarjonta lisääntyi kylmän sodan jälkeen. Yhtäkkiä oli niin Varsovan liiton maista kuin myös lännestä tarjolla monta sotilasta, joilla oli hyvä koulutus, mutta sanotaan, että koulutusta vastaavaa työtä ei ollut kauheesti.”
Asevoimien tehtävien ulkoistaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio ostaa palvelua kattaakseen tehtäviä, joiden suorittamisesta se on aiemmin ollut itse vastuussa. Ulkoistamista perustellaan toiminnan tehostamisella, taloudellisilla säästöillä ja palvelujen paremmalla laadulla.
Charly Salonius-Pasternak:
”Ketkä käyttää väkivaltaa, niin se on laajentunut se spektri. Ja joitakin yrityksiä voidaan käyttää ehkä pitkään ja toisia ehkä käytetään vain hetken tekemään jotain vähän vähemmän miellyttävää.”
Ensimmäisinä kansainvälisille taistelutantereille marssivat brittiläiset, eteläafrikkalaiset ja yhdysvaltalaiset firmat. Nyt markkinoita valtaa aasialainen halpatyövoima. Tällä hetkellä maailman eri kriisipesäkkeissä huoltaa, vartioi ja turvaa useita kymmeniä tuhansia, mahdollisesti jopa satoja tuhansia turvapalveluyritysten työntekijöitä.
Entä sitten Suomi?
Mirva Salminen:
”Suomessa on perinteisesti ajateltu varmasti, että tää muutos ei koske meitä. Mutta kyllä Suomi seuraa hyvin, tosin edelleen niin kun pienilukuisesti, tässä kansainvälisessä kehityksessä perässä.”
Sotilas- ja turva-alan yritykset eivät pidä meteliä itsestään. Vaikka firmat välttelevät julkisuutta, MOT löysi niitä kuusi.
Tamperelainen luokanopettaja Juha Valta on toteuttanut lukuisia kehitysyhteistyöhankkeita mm. Afrikassa ja Aasiassa. Aluksi hän teki työtään kansalaisjärjestöjen palveluksessa, kunnes perusti oman konsulttifirman. Samalla omasta turvallisuudesta huolehtiminen lankesi omalle kontolle.
Juha Valta, erityisasiantuntija, yrittäjä:
”Totta kai viime kädessä pahimmillaan on henki uhattuna.”
Kun Juha Valta suuntasi länsiafrikkalaiseen Liberiaan, hän päätti palkata suojakseen yksityisen suomalaisen turva-alan yrityksen.
Juha Valta:
”Ennen muuta tärkeä asia on sen koko matkan ajan sen verkoston vahvistaminen paikan päällä, että kehenkä siellä voi ottaa yhteyttä, kehenkä voi luottaa ja mistä saa lähimmästä mahdollisesta paikasta esim. teknisen tai sitten jopa… miten mä nyt sanoisin… aseellisenkin tuen tarvittaessa.”
Vallan turvallisuudesta huolehti FINSOG-niminen sotilas- ja turva-alan yritys, jonka kotipaikka on Kouvolassa. Yritys on muutaman vuoden ikäinen.
Lukija:
”Ylin toiminta-ajatuksemme on tarjota suomalaisille kansainvälisillä markkinoilla toimiville yrityksille suomalainen luotettava vaihtoehto liiketoimintansa turvallisuuden takaamiseen. Henkilöstömme koostuu erikoisjoukkokoulutuksen saaneista suomalaisista ammattisotilaista sekä viranomaistehtävissä ja turvallisuusalalla pitkään työskennelleistä henkilöistä. Kenttähenkilöstömme omaa operatiivista kokemusta sekä kotimaasta että ulkomailta.” (Finsogin oma esittely)
MOT sopi haastattelusta Finsogin edustajan kanssa. Yritys perui tapaamisen viime tingassa.
Juha Valta on tyytyväinen turvayritykseltä saamaansa palveluun:
Juha Valta:
”Ainakin se kokemus, mikä mulla on ollut, on osoittanut, että ammattitaito on kohdallaan.”
Juha Valta:
”Että valtioiden koneistot on yleensä huomattavasti hitaampia reagoimaan niin kuin turvallisuuden kannalta.”
MOT:
”Kansalliset armeijat ei ainakaan tunnu ollenkaan taipuvan tämänkaltaisiin suojaustehtäviin?”
Juha Valta:
”Ei. Että kyllä se yleensä ainakin vastaus sieltä, jos pyytää tukea, niin on kyl hyvin rajallinen. Hyvin niin kuin enemmänkin semmonen, että vaan niissä tietyissä tilanteissa, jos se sitten jotenkin uhkaa kansallista turvallisuutta. Mutta hyvin harvoin kehitysyhteistyön tekijän työ tarjoaa semmoisen työkentän, että jos se jäis tekemättä, niin se uhkais kansallista turvallisuutta.”
Juuri edellä kuvatun kaltaiseen markkinarakoon Suomessa operoivat sotilas- ja turva-alan yritykset haluavat iskeä. Valtaosa niiden toimeksiannoista näyttää olevan yksityishenkilöiden suojaamista hauraissa ja konfliktiherkissä valtioissa. Tarkkaa kuvaa firmojen liiketoimista on työlästä saada, koska ne eivät mielellään kerro tekemisistään.
Mirva Salminen:
”Puhutaan kuitenkin tehtävistä, jotka on pitkään katottu nimenomaan valtion yksinoikeudeksi. Mikä äärimmillään tarkoittaa väkivallan käyttöä. Ja väkivallan näkeminen taas bisnesasiana on monelle moraalisesti hyvin vaikee kysymys. Ja sit tähän liittyy tietysti myös se, että nää yritykset yleensä nousee esiin erilaisten kansainvälisten skandaalien yhteydessä, jolloin koko ilmiöllä on hyvin huono maine. Ja sit yks tärkee tekijä on myös sit se, että aina kun asiakasneuvotteluja on meneillään, niin ne on aika sensitiivisiä.”
Mirva Salminen tekee väitöskirjaa kansainvälisestä turvabisneksestä. Vastaavantyyppistä tutkimusta ei Suomessa ole aiemmin tehty.
Mirva Salminen:
”Kyllä näistä asioista pitää pystyä keskustelemaan. Varsinkin Suomessa pitäisi ehkä ajatella sitä, että tää koskee myös meitä.”
Charly Salonius-Pasternak:
”Se, joka olisi kiinnostavaa nähdä vähän enemmän Suomen valtion näkökulmasta ajateltuna, että miten tähän suhtaudutaan. Toisin sanoen avoimuutta siinä mielessä, että jos joku suomalainen yritys, jossa olisi suomalaisia työntekijöitä, tekisi jotain taas Afrikassa tai Afganistanissa, niin olisiko tää ok. Vai tullaanko yhtäkkiä kauhistelemaan, että miten nyt näin saattoi käydä.”
Virallinen Suomi ottaa etäisyyttä yksityisiin sotilas- ja turva-alan yrityksiin:
Timo Junttila, suunnitteluyksikön johtaja, lippueamiraali, puolustusministeriö:
”Suomen näkökulmasta ja Suomen puolustusministeriön näkökulmasta niin lähtökohta on se, että meillä ei ole tekemistä kovin paljon näiden yritysten kanssa. Eli Suomessa me hoidamme itse kaiken aseellisen toiminnan ja emme tarvitse näitä palveluja. Ja sitten ulkomaan tehtävissä niin meillä ei ole toimivaltaa eikä ole ollut tarvetta näiden käyttöön.”
Suomessa sotilas- ja turvaliiketoimintaa pyörittävät lähinnä entiset erikoisjoukkojen ammattisotilaat. He ovat joko Utin varuskunnassa koulutettuja laskuvarjojääkäreitä tai Upinniemestä valmistuneita taistelusukeltajia. Joillain on myös poliisin tausta. Suomi kouluttaa vuodessa 70-100 eliittisotilasta. Heistä palkattua henkilökuntaa on vain pieni osa.
Suomessa erikoisjoukkojen sotilaat rekrytoidaan aina viideksi vuodeksi kerrallaan. Heidän työsopimuksensa uusitaan enimmillään kolme kertaa. Sopimuksen uusiminen ei ole itsestäänselvyys.
Timo Junttila:
”Sen joukon täytyy olla fyysisesti operaatiokykyinen. Sitten alkaa tulla se fyysisen toiminnan raja eteen, koska siinä… niissä tehtävissä tarvitaan ihan todella huippukuntoa.”
Monet 20-vuotiaina erikoisjoukoissa aloittaneet huomaavat 35-vuotiaina olevansa vailla työtä ja mielekästä tekemistä. Sotilas- ja turva-alan yrittäjyys tarjoaa heille väylän hyödyntää omaa osaamistaan.
MOT:
”Mitä muita työllistymismahdollisuuksia näillä entisillä ammattisotilailla on?”
Timo Junttila:
”Varmasti monia eri tyyppisiä. Varsinkin uuden koulutuksen kautta, jos he nuorempana jäävät pois. Itse olen ollu Upinniemessä joukko-osaston komentajana ja tämmöisen yksikön esimiestehtävissä. Silloin keskusteltiin ja haettiin vaihtoehtoja, jos henkilö haluaa jatkaa meillä.”
Osa vielä Suomen armeijan palveluksessa olevista eliittisotilaista työskentelee samaan aikaan yksityisten sotilas- ja turvayritysten palkkalistoilla.
MOT:
”Miten on ylipäätään mahdollista, että suomen armeijan palkkalistoilla olevia sotilaita, että heitä on samanaikaisesti näiden turvafirmojen palveluksessa?”
Timo Junttila:
”Tässä tulee tietysti tämmöinen kysymys, että… et on, on semmoista mahdollisuutta tehdä oman viran ulkopuolella asioita. Tätä kyllä säädellään ja harkitaan. Missään tapauksessa semmoisia sivutoimilupia ei voida myöntää, jotka on ristiriidassa sitten tämän meidän työn kanssa. Oon itsekin joutunut näitä harkitsemaan ja silloin täytyy katsoa se, että siinä ei synny ristiriitaa sen päätyön suorittamisen kannalta.”
Kansainvälistä turvabisnestä kuulee aika ajoin kutsuttavan villiksi länneksi, jota oikeastaan kukaan ei valvo. Jonkin verran kansainvälistä säännöstöä sentään on saatu aikaiseksi:
Mirva Salminen:
”Et 2008 tuli ensimmäinen. Se on nimeltään semmonen MONTREUX-dokumentti, joka määrittää nimenomaan valtioiden vastuut näiden yksityisten turva- ja sotilaspalvelufirmojen käyttämisessä.”
Vuonna 2010 päivänvalon näki alan yritysten kansainvälinen toimintatapaohjeistus ICoC. Mukana sopimuksessa on yli 700 turva-alan yritystä.
Mirva Salminen:
”Tää kansainvälinen säännöstö on edelleen aika vapaaehtoispohjaista ja siihen ei minkään näköistä sanktiointia perustu tai pohjaudu suoraan. Et sit se tulee valtiollisella tasolla. Tärkein sääntelyn ja ohjauksen dokumentti edelleen on se sopimus, jonka asiakas ja palvelun tuottaja tekee keskenään.”
Turvabisneksen toimintatapaohjeistuksen allekirjoittaneista yrityksistä on listaus, jonka mukaan Suomesta on mukana kaksi firmaa. Toinen yrityksistä on nimeltään Frontline Responses Finland FRF.
Lukija:
”Finland, a politically neutral country with a proven track record from Military- and Crisis Management operations around the world, is an optimal base for a reliable and efficient global security service provider. Our team has over 20 years of experience in military-, police- and private security operations from different conflict areas in the Middle-East, Central Asia, The Balkans and Africa (including Gulf of Aden). We provide both land-based and maritime security solutions.”
“Sotilas- ja siviilikriisinhallinnassa mainetta niittänyt puolueeton Suomi tarjoaa ihanteellisen tukikohdan kansainväliselle turvayritykselle. Tiimillämme on yli 20 vuoden kokemus sotilas-, poliisi- ja turvaoperaatioista eri konfliktipesäkkeissä – kuten Lähi-idässä, Keski-Aasiassa, Balkanilla ja Afrikassa. Tarjoamme niin maa- kuin meriturvallisuuteen liittyviä palveluja.”
FRF:n toimitusjohtaja on Upinniemen taistelusukeltajien entinen päällikkö Patrik Säilä. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään hän ehti olla kaksi vuosikymmentä Puolustusvoimien palveluksessa.
Säilä ei halunnut tulla kameran eteen kertomaan yrityksestään, mutta Kauppalehdelle hän antoi haastattelun helmikuun alkupuolella. Pakistanin pääkaupunkiin Islamabadiin päivätyssä artikkelissa toimitusjohtaja Säilä kertoi:
Lukija:
”Meillä on laaja kontaktiverkosto Afrikassa ja Aasiassa, ja käytämme paikallisia turvallisuustoimijoita, jotka tunnistavat vaaran ja pystyvät ennustamaan muutokset. Tarkka suunnittelu mahdollistaa kannattavan liiketoiminnan vaikeissakin paikoissa.”
Toinen kansainvälisen turvabisneksen toimintatapaohjeistuksen ICoC:n allekirjoittaneista suomalaisyrityksistä on nimeltään ”TWENTY COMMITTEE RISK MANAGEMENT”. Tai siis suomalainen ja suomalainen. Sopimuksen allekirjoituspäivänä yrityksen kotipaikaksi on merkitty Helsinki. Tällä hetkellä toimintaa pyöritetään Maltalta käsin.
Lukija:
”Twenty Committee was established as a corporate intelligence service offering key intelligence to business providers in Scandinavia. Within the last year it was apparent that we needed to adapt our Maritime Division to help facilitate the needs of our clients. This in turn led us to recruiting Special Forces marines from the Finnish Defence Force and Jagger Brigades who were between contracts.”
”Twenty Committee perustettiin tuottamaan tiedustelutietoa Skandinaviassa toimiville yrityksille. Muutaman viime vuoden aikana aloimme tarjota asiakkaidemme tarpeita vastaavia meriturvallisuuspalveluja. Tämän seurauksena ryhdyimme palkkaamaan suomalaisia erikoisjoukkojen sotilaita, joiden työsopimukset olivat katkolla.”
Twenty Committee Risk Managementin toimitusjohtaja on brittitaustainen upseeri Moose Jokielehto. Yhtiö turvaa tällä hetkellä lähinnä merikuljetuksia mm. Afrikan itäpuolisilla merialueilla. MOT tavoitti Moose Jokielehdon sähköpostitse:
Lukija:
”The Finnish side of our outfit was shut down three years ago due to no interest from Finnish clients for armed guards in the high risk area of the Gulf of Aden and Indian Ocean. We tried very, very hard to start the business and had zero interest from any Finnish vessel owner wanting or needing armed security in the region.”
“Yhtiömme Suomen toiminta lopetettiin kolme vuotta sitten, koska merikuljetusten aseelliselle turvaamiselle Adeninlahdella tai Intian valtamerellä ei ollut suomalaista kysyntää. Yritimme vakavasti saada bisneksen pyörimään, mutta suomalaiset varustamot eivät osoittaneet kiinnostusta tarjoamiamme aseellisia turvapalveluja kohtaan.”
Majuri Jokielehto tekee selväksi, ettei kaipaa työlleen julkisuutta.
Halpatyövoiman rynniminen alalle sapettaa brittiupseeria.
Lukija:
”It’s a shame that the maritime security industry is in a such bad financial situation at present due to low caliber, poorly trained and poorly experienced Indians and Estonians taking the work for peanuts, otherwise more ex soldiers from Finland could make a living in this field and still live in Finland. We do use Finnish soldiers from the special forces, because they are among the best in the world. “
”On vahinko, että meriturvabisnes on taloudellisesti huonoissa kantimissa, kun intialainen ja virolainen kokematon ja huonosti koulutettu työvoima tekee työt pilkkahintaan. Muussa tapauksessa useampi suomalainenkin ex-sotilas voisi hankkia elantonsa tällä alalla ja jäädä Suomeen asumaan. Käytämme Suomen armeijan erikoisjoukoissa palvelleita, koska he ovat alansa parhaimpien joukossa.”
Twenty Committeen palveluja ostaa mm. SUOMEN ERIKOISTURVARYHMÄ OY. Se on varsin uusi tulokas alalla. Suomalaisyritys hamuaa jalansijaa erityisesti Persianlahdelta. Suomen Erikoisturvaryhmä on hiljakkoin perustanut sivukonttorin Omanin sulttaanikuntaan Arabian niemimaalle. Yhtiön johdon mukaan liiketoimet ovat nyt herkässä vaiheessa eikä haastatteluja haluta antaa.
Mirva Salminen:
”Meillä on joitakin yksittäisiä yrityksiä, jotka toimivat kyseisissä tehtävissä. Ja meillä on ihmisiä, jotka ovat kansainvälisten yritysten palveluksessa. Eli kyllä tämä sama trendi näkyy Suomessa, mutta erittäin pienimuotoisena vielä toistaiseksi.”
”Välttämättä ei oo markkinoita, välttämättä ei oo toimijoita, jotka kokis legitiimiksi siirtyä tai pistää omaa yritystä pystyyn. Meillä on myös vahva asevelvollisuusarmeijaa tukeva ajattelu.
Suomessa on viime vuosina tietoisesti edistetty turvallisuusmarkkinoiden syntymistä – vieläpä kymmenillä miljoonilla veroeuroilla. Kyse on TEKESin vuosina 2006-2013 toteutetusta turvallisuusohjelmasta.
Suvi Sundqvist, ohjelmapäällikkö, Tekes:
”Kokonaisohjelma rakentui näin, että 7 vuoden aikana yritykset investoivat innovaatiotoimintaan noin 55 miljoonaa euroa ja tämän rinnalle TEKES tarjosi 42 miljoonaa euroa yrityksille…. Tämän lisäksi me rahoitettiin myöskin soveltavaa tutkimusta aihealueessa. Että kokonaisuudessaan tää on ollu sellanen 67 miljoonan satsaus TEKESiltä.”
Merkittävä osa Tekesin satsauksesta ohjautui siviiliyhteiskuntaa palveleviin hankkeisiin.
On vielä kolmaskin Suomea liippaava kansainvälisen turva-alan toimintatapaohjeistuksen allekirjoittanut yritys. Sen nimi on ANTE MERIDIEM SOLUTIONS eli AMS. Sen toimitusjohtaja on Luxemburgissa asuva Vesa Valasuo, joka taustaltaan on kansainvälinen turvamies. AMS:n kotipaikka on Sharjah Yhdistyneissä Arabiemiraateissa. Tytäryhtiötä ollaan perustamassa Madagaskarin saarivaltioon Afrikan itäpuolelle. MOT:n yhteydenoton jälkeen Ante Meridiem Solutionsin nettisivut yllättäen hävisivät verkosta.
MOT yritti tavoittaa sähköpostiviesteillä ja puhelinsoitoilla Vesa Valasuota – turhaan. Sen sijaan tavoitimme hänen suomalaisen yhtiökumppaninsa Mauri Ristolan. Pyysimme haastattelua joko Ristolalta tai Valasuolta. Ristola ilmoitti sähköpostitse, ettei kummallakaan ole kiinnostusta osallistua ohjelmantekoon.
Aiemmin Mauri Ristola oli globaalin brittiläislähtöisen turvakonsernin Hart Securityn palkkalistoilla. Afganistanissa hän suojasi mm. korkea-arvoista suomalaisupseeria Jukka Savolaista, kun tämä parin vuoden ajan johti Euroopan unionin Afganistanin poliisioperaatiota EUPOLia.
Jukka Savolainen, 2010-2012 prikaatikenraali, EUPOL-Afganistanin päällikkö:
”Kaikki ulkomaalaiset ovat Afganistanissa fyysisesti vaarassa. Heidät voidaan yrittää kidnapata tai sitten surmata. Erityisesti vaarassa ovat tietysti kansainväliset asiantuntijat, jotka avustavat sitä tuettavaa hallintoa. Vielä enemmän vaarassa ovat univormua kantavat, koska ovat näkyvä maali.”
Kommodori Jukka Savolainen on Rajavartiolaitoksen palveluksessa, ja hän on ensimmäinen suomalainen, joka on johtanut EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiota.
Jukka Savolainen:
”Olin aina liikkeellä kahdella panssariautolla ja siinä oli molemmat autot miehitettyinä.”
”Vastuusuhteet ovat mielestäni selkeät. Eli nyt tämä siviilikriisinhallintakomitea Brysselissä valvoo näiden missioiden toimintaa….. Sitten taas missio valvoo sitä turvayhtiötä, että se toimii mission standardien mukaisesti. Mikäli ei toimisi, niin silloinhan kysymyksessä on yksinkertaisesti sopimusrikkomus, mikä johtaa taloudellisesti määriteltäviin seuraamuksiin tai sopimuksen irtisanomiseen. Joten kyllä turvayhtiö on pakotettu toimimaan sovitulla tavalla. Tältä osin kansainvälisten yhtiöiden käyttö on kyllä mielestäni riittävän hyvin valvottua.”
”Siinä vaiheessa, kun minä siellä olin, niin EUPOL Afganistan olisi evakuoitu pois, mikäli se olisi joutunut käyttämään paikallisia asemiehiä aivan lähimpänä suojamuurina uhkaa vastaan.”
Kun ulkoministeriön turvallisuusjohtaja Ari Lahtela taannoin vieraili Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa, häntä suojaamassa oli yhteensä 8 turvamiestä.
Suomen ulkoministeriö ostaa vuosittain parilla miljoonalla eurolla yksityisten turvayritysten palveluja. Sitä, keneltä ulkoministeriö näitä palveluja ostaa, ei kerrota.
Ari Lahtela, turvallisuusjohtaja, ulkoministeriö:
”Että melkein joka puolella me jossain määrin käytetään paikallista turvapalvelua – esim. sieltä ostettuna tai sitten Suomesta lähetettynä. Painopisteet on tietysti sellasilla alueilla, missä on vaarallinen toimintaympäristö.”
MOT:
”Millaisilla kriteereillä arvioitte palvelujen tarjoajia, kun teette sopimuksia?”
Ari Lahtela:
”Meille on hirveän tärkeää se, että tällainen suomalainen matala profiili ja pohjoismaalainen matala profiili on siinä se niin kun ulospäin näkyvä piirre. Me emme halua mitään Ramboja meidän lähellemme. Ne itsessään aiheuttavat turvallisuusriskin. Tällaisia vähäeleisiä, kokeneita, rauhallisia ammattilaisia.”
Maailmalla on toiminut myös PROJECT SECURITY –niminen turva-alan suomalaisyritys. Se operoi joitakin vuosia sitten ainakin Guatemalassa Keski-Amerikassa. Yhtiön taival päättyi omistajien erimielisyyksiin voitonjaosta.
Lisäksi 2000-luvun puolivälin tietämissä JOB ZONE –niminen suomalaisyritys palkkasi sotilastaustaisia henkilöitä turvamiehiksi Irakiin. Firma teki varsin pian vararikon.
Mirva Salminen:
”Mitään tutkimuksia suomalaisista firmoista ei oo toistaiseksi tehty. Et kaikki tieto, mikä löytyy, löytyy vetämällä erilaisia narunpätkiä yhteen ja yhdistelemällä sekä soittamalla ihmisille. Ja kyselemällä kiertokautta, kuka tietää mahdollisesti ketäkin mistäkin.”
Suomalaisen turvabisneksen toimijoita yhdistää sotilastaustan lisäksi mieltymys kamppailulajeihin. Miltei jokaisella alalla toimivalla on jokin linkki suomalaisen henkilösuojauksen pioneeriin Auvo Niiniketoon. Niinikedon siipien suojissa miehet ovat tutustuneet, verkostoituneet ja lähteneet toteuttamaan bisnesideoitaan.
Auvo Niiniketo toi aikoinaan ju-jutsun Suomeen. Hän on myös täkäläisen potkunyrkkeilyn pioneeri. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Niiniketo oli ensimmäinen länsimainen turva-alan yrittäjä Baltian maissa ja Venäjällä.
Auvo Niiniketo, kamppailulajien opettaja, turvallisuuskouluttaja:
”Se oli hieno tämmönen historiallinen hetki saada olla mukana siinä.”
Tässä kuussa 60-vuotta täyttäneellä Niinikedolla on yhä osakkuuksia turvallisuusalan yrityksissä Venäjällä. Nyt hän on perustamassa länsimaista turvafirmaa pappisvallan Iraniin.
Auvo Niiniketo:
”Iran on avautumassa ja se on muuttumassa. Ja, ja sinne ihan varmasti – tai siellä ihan varmasti tulee olemaan kysyntää tällaselle.”
Auvo Niiniketo on käynyt opettamassa kamppailulajeja Iranin kansalliskaartille. Samalla hän on rakentanut hyvät suhteet Iranin korkeimpaan poliittiseen ja sotilaalliseen johtoon.
Auvo Niiniketo:
”Meillä on kaikki valmiina. Et sinä päivänä kun Iran avautuu, ni meil on mahdollisuus siellä aloittaa.”
Tämä turvabisneksen todellinen konkari vahvistaa tiedot, joiden mukaan maailmalla työskentelee suomalaisia alan ammattilaisia.
Auvo Niiniketo:
”Mä tiedän, että suomalaisia on tällä hetkellä esim. laivojen mukana tossa Somalian rannikolla muutama kaveri. Yks kävi mua tapaamassa pari viikkoa sitten. Ja, ja Irakissa on joitakin, mutta mutta… siellä ei oo kovin montaa.”
Kansainvälisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suomalaisasiantuntija lataa, että ilman yksityisiä sotilas- ja turvayrityksiä yksikään länsimainen armeija ei pystyisi toteuttamaan sille nykyisin annettuja tehtäviä, eikä yksikään laajempi rauhanturva- tai kriisinhallintaoperaatio onnistuisi.
MOT:
”Ollaanko voimankäytön demokraattista vastuuta, ollaanko sitä häivyttämässä nykykehityksen myötä?”
Charly Salonius-Pasternak:
”Yleisesti globaalisti tämä on pakko ottaa varteenotettavana uhkana, että näin voisi käydä. Uskonko, että näin käy koko maailmassa – en missään nimessä. Uskonko, että jotkut valtiot voivat häivyttää tätä yritysten kanssa – ehdottomasti. Näin sanoisin on jo käynytkin.”
Tutkija Charly Salonius-Pasternak uumoilee, että kynnys sotilaallisen voiman käytölle laskee nykykehityksen myötä. Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että turvallisuusyrityksiä on ollut olemassa jo maailman sivu. Kansallisvaltioiden vahvistumisen takia ehti kuitenkin vierähtää nelisensataa vuotta, ennen kuin yksityiset yhtiöt saivat jälleen jalansijaa yhteiskuntien turvallisuussektorilla.
Charly Salonius-Pasternak:
”Onko niin, että nyt ruvetaan sotimaan muissa maissa varta vasten palkatuilla ammattisotilasarmeijoilla? Vaikea nähdä, mutta en missään nimessä voisi poissulkea sitä. Tulisiko siitä globaali asia? Onko niin, että kaksi suurvaltaa taistelisi näin? Sitä epäilen. Voiko suurvalta käyttää tällaisia joukkoja jossakin pienessä maassa? Se on täysin mahdollista.”
”Heti, jos puhutaan voiman tai väkivallan käytöstä, niin minun mielestäni pitää olla erittäin hyvät syyt, että edes harkitaan sen siirtämistä yksityiselle. Ehdottomasti se ei saa tapahtua jonkun yksityistämisideologian perusteella. Sotilaallinen voimankäyttö on aivan eri asia kuin edes junien tai vesihuollon tai jonkun muun yksityistäminen.”