Voi olla tai sitten ovat näitä uussusia
. Suden ja koiran risteymiä on varmasti tasaisesti liikkeellä. Jos ei täällä pääsekään näitä risteymiä syntymään, niin tuolla itärajan takana se ilmiö on jo vanha. Tosin eihän se uusi ilmiö ole Suomessakaan, että aitauksesta hakevat syötävää. Kasarilla oli vielä paljon näillä alueilla mehtäniittylaitumia ja ei ollut tavatonta, että sudet napsivat niiltä hiehon jos toisenkin lampaista puhumattakaan. Elokuussa pimenevät yöt ovat juuri Sitä aikaa.
Se on jännä juttu, miten nuo susien kulkureitit ja saalistuspaikat ovat jotenkin ikiaikaisia. Susisukupolvet vaihtuvat, mutta kulkupaikat jne. pysyvät. Kaiketi ne peritään vanhemmilta aina uudelle sukupolvelle.
Meillä päin sattui muutama päivä sitten tapaus, jolle odotan vahvistusta. Nimittäin maakotka ruhjoi koiran aika huonoon kuntoon, näin väitetään eläinlääkärin kertoneen. Itse tapausta ei kukaan nähnyt. Kaikkea sitä vaan sattuu noille koirillekin. Göbbels sentään on selvinnyt vielä vähällä. Joutuihan se taannoin keskitetyn ampiaishyökkäyksen kohteeksi ja melko varmasti sai yhden piikin kulkusille, koskapa nuolla lupsutti yhden illan korvat luimussa pussejaan poikkeuksellisen hartaasti. Kuono otti osumaa ja silmäkulma. Ja tuijotti minua syyttävän näköisenä, ikäänkuin nämä vammat olisivat olleet syytäni. Aina joku on syyllistämässä jostain.