Suursuomalaiset olivat syyllisiä niin talvi- kuin jatkosotaankin
- Viestiketjun aloittaja kaislajääkäri
- Aloitus PVM
Itsekin olen joskus miettinyt, että olisiko muutaman saaren luovtuttamisella tai vuokraamisella voinut välttää sodat. Vaikeaa sanoa.
Mutta se on varmaa, että lisä-aikaa varustautumista varten oltaisiin saatu, kuten vastaavassa asemassa ollut Bessarabia sai 7 kuukautta.
Pitää muistaa että Mannerheim oli myös niin vakavasti samaa mieltä, että jätti eropyyntönsä.
Mutta se on varmaa, että lisä-aikaa varustautumista varten oltaisiin saatu, kuten vastaavassa asemassa ollut Bessarabia sai 7 kuukautta.
Pitää muistaa että Mannerheim oli myös niin vakavasti samaa mieltä, että jätti eropyyntönsä.
NL toimi aina niinkuin toimi. Lenin viitoitti mainiota neuvottelutaktiikkaa: "vaatikaa, vaatikaa, ja kun saatte haluamanne, niin vaatikaa lisää". Ja kyllä NL toimi juuri näin. Ja näin toimi mainio diktaattori aatukin: rääkyä, rääkyä....kunnes toinen oli pehmeä.
Sotaa edeltävä politiikka oli joltain osin ontuvaa, mutta NL oli "haastava" neuvottelukumppani joka hetki. Ja kun Stalin vahvisti asemansa NL:ssa, tahti muuttui entistä kovemmaksi.
Suomea on helppo syyttää Saksan myötäsotijaksi. Siinä vaiheessa, kun Saku valtasi Norjan ja Tanskan, Suomi oli eristetty, vaihtoehtoina oli ripustautua joko sakun tai josefin jengiin, valinta oli helppo, kun katsoi NL:n temppuja mm. baltiassa.
Talvisodan valmisteluaika varustelumielessä on tiettyä toiveilua. Pitää muistaa, että tuolloin aatu ja josef olivat samiksia ja saku ei antanut varustaa Suomea ja avustustavaran kulku oli muutenkin haasteellista. Varustelu olisi pitänyt aloittaa suunnilleen - 36 ja siltikin olisi jääty vajaaksi.
Vonka
Supreme Leader
Ajan voittaminen varustautumiseen olisi sotilaan näkökulmasta oikea ajatus, mutta eivät sotilaat päätä varustautumisesta. Hallitushan kitsasteli puolustusmäärärahoja sotaan asti. Tanner ei uskonut sotaan silloinkaan, kun näki työhuonensa ikkunasta pommien putoavan Helsinkiin. Mannerheimin turhautuneelle eronpyynnölle oli useita syitä.
Baltian maat lähtivät juuri tällaisesta "järkevästä" tukikohta-ajattelusta, joka vei ne Neuvostoliiton kitaan. Jätti sai niskaotteen.
Koko pohdinta on muutenkin tavallaan samaa kuin raiskattu ja pahoinpidelty miettisi, olisiko pitempi hame auttanut estämään tapahtuman.
Talvisota olisi silti minunkin mielestäni voitu välttää. Stalin olisi voinut välttää sen jättämällä meidät rauhaan.
Just näin. Kannattaa panna merkille se, että mitkään myönnytykset eivät olisi riittäneet, toinen osapuoli olisi vaatinut vain lisää, hamaan tavoitetilaan saakka. PA:n ja Josefin ylimielinen asenne kostautui sitten: suomiarmy taistelikin ihan hitokseen, eikä romahtanut.
Onkin mielenkiintoinen opus se, jossa on kuvattu NL:n johdon ja sotilaiden kerman Talvisodan jälkipyykkiä. Melkoista selittelyä. Siitä opuksesta kuitenkin selviää, että NL:n sotakabinetti olikin jo varpaillaan suomalaisten kanssa, mitään riemumarssia ei ollut luvassa jatkossakaan. Varustelu oli mahdotonta enää -39 syksyllä, kyllä siinä oli harmaa aika jo pahasti ummessa. Oppia siitä voisi toki vähän ottaa.
Avustustavaraa tuli kuitenkin vaikka mistä, etelä-Amerikasta, Afrikasta yms. Ruotsi ei blokannut kaikkea rahtia; ei ole iso homma kiinnittää esim tykkiä takaisin lentokoneeseen, olen tehnyt sen itsekin.
Mutta ennenkaikkea oman tuotannon käynnistäminen, varsinkin panssarintorjunta jota ei ollut lainkaan, ellei nyt laske jotain kaivanto- ja kiviesteitä.
Ja kyllä, pitempi hame tai varsinkin eri reitin valinta, tai matkan ajankohdan vaihtaminen, tai kaverin pyytäminen mukaan olisi estänyt raiskauksen, ei saisi tapahtua uudestaan 2010-luvulla.
Vonka
Supreme Leader
Tuolla talvisotaketjussa olemme jonkin verran miettineet 1930-luvun hankintoja. Jälkikäteen mietittynä panssarilaivojen hinnalla olisi pitänyt hankkia konepistooleita ja pst-tykkejä. Mutta rauhan aikana varaudutaan erilaisiin teoreettisiin uhkiin (kesäsota, Ahvenanmaan kaappausyritys jne.) ja eri aselajit kulkevat omien intressiensä vuoksi hiukan eri suuntiin. Ostetaanko siis panssarilaivat vai helikopterit vai mitä... Ja se alaston raaka makkara onkin sitten (yllättäen) vaikkapa sitä, että tarvitaan panssarintorjuntaa ja paljon jalkaväkeä ja jalkaväen tulivoimaa. Mene nyt sanomaan naapurille, että väärin sodittu.
Syyllisyyden kanssa en leiki Itä-Suomen hovioikeutta tai iranilaista patriarkkatuomioistuinta. Neuvostoliitto oli syypää talvisotaan.
Meille vuosikausia esitettiin asia aivan päinvastaisena. Suomi oli kuin juopon vaimo, joka selitteli naapureille - ja itselleenkin - mustia silmiään ja kaikkien pahoinpitelyjensä jälkiä. Oli tullut oltua hapan väärällä hetkellä. Turpaanhan siinä tuli. Meinasin mennä kylään länsinaapuriin. Ja taas turpaan. Oma syy.
Koko maa sairastui tällaisesta mutta pahimmat taudinkuvat taitavat silti näkyä näissä johanbäckmaneissa.
NL oli syypää, tai itse asiassa heidän merivoimansa. Stalinia ei paljon Suomen valloitus kiinnostanut, mutta merivoimat kirjoitti lehdessään että pitää vuokrata tai valloittaa Pietarille suojaa.
Semmoista diktaattoria ei ole vielä syntynyt, joka uhmaisi oman maansa merivoimia.
Kyse ei ollutkaan sodan syyllisyydestä vaan että olisko aikaa voinut voittaa. Muutama kuukausi edes, niin talvisotaa ei kai olisi tullut koska Ranska ja Englanti tuki Suomea.
Ja kesällä 1940 Saksa oli jo suunnittelemassa Barbarossaa, ainakin alustavasti. Bessarabia eli Moldova sai sen 7kk ajan.
Semmoista diktaattoria ei ole vielä syntynyt, joka uhmaisi oman maansa merivoimia.
Kyse ei ollutkaan sodan syyllisyydestä vaan että olisko aikaa voinut voittaa. Muutama kuukausi edes, niin talvisotaa ei kai olisi tullut koska Ranska ja Englanti tuki Suomea.
Ja kesällä 1940 Saksa oli jo suunnittelemassa Barbarossaa, ainakin alustavasti. Bessarabia eli Moldova sai sen 7kk ajan.
sherlokki
Kapteeni
Oppilas kysyy koulussa, että kumpi aloitti sodan Suomi vai ryssät?
Opettaja vastaa tähän, että jos Suomelle tarjotaan mahdollisuutta luopua määrätyistä alueista ja he eivät tähän suostu, niin kumpi aloitti sodan?
Oppilas kysyy tätä uudelleen ja yhä uudelleen, ja tätä samaa toistetaan niin pitkään että menee perille.
Opettaja vastaa tähän, että jos Suomelle tarjotaan mahdollisuutta luopua määrätyistä alueista ja he eivät tähän suostu, niin kumpi aloitti sodan?
Oppilas kysyy tätä uudelleen ja yhä uudelleen, ja tätä samaa toistetaan niin pitkään että menee perille.
Tvälups
Ylipäällikkö
Jossittelua kaikki tyynni, mutta konditionoidaan nyt sitten hiukkasen:
Olen Mannerheimin ja Paasikiven linjalla siinä, että rajaa Kannaksella olisi pitänyt siirtää sekä vuokrata esim Jussarö Neuvostoliitolle. En usko, että Suomen kansa olisi siitä romahtanut vaikka senkin jälkeen sota olisi syttynyt. "Kiitos" Erkon, kyseinen kortti jätettiin katsomatta. Ei osannut suomalaiset vielä tuolloin diplomatian temppuilua, ja valitettavasti se taitaakin olla kansallinen ominaispiirteemme. Nimittäin mikäli rajasopimus olisi saatu tehtyä (puolustuslaitteiden purkuun ei kylläkään olisi pitänyt suostua) niin asiassa olisi saavutettu aiemmin mainittua aikavoittoa sekä voitu vielä räikeämmin osoittaa maailmalle ettei Josif Stalin kunnioita tekemiään sopimuksia, aivan kuten ei Adolf Hitlerkään.
Tämänlaisen propagandavoitonhan länsimaat saivat Saksasta.
Viro suostui kaikkiin Neuvostoliiton vaatimuksiin ja myönnytyspolitiikka maksoi maan itsenäisyyden ja eestiläisten vapauden. Suurelle määrää eestiläisiä myös hengen.
Samalla se romutti Latvian puolustuksen, ja siellä seurasi sama dominoefekti kuin Virossakin.
Itseasiassa voidaan väittää jas sanoa, että nimenomaan Konstantin Päts, aisaparinaan Johan Laidoner, aiheutti Talvisodan myöntymällä Stalinin ja Molotovin vaatimuksiin.
Baltian puolustusliitto olisi kyennyt parempaan vastarintaan puna-armeijaa vastaan kuin mitä Suomi sittemmin yksinään Talvisodassa. Vaan oma etu, paras etu, ja näin Pätskin varmaan ajatteli. Saattoi siinä ukolla mieli muuttua kun heräsi sittemminkasakan, korjaan, komissaarin nauruun saatuaan menolipun hullujenhuoneelle...
Pieni sivuhuomio muuten; Puola ja Baltian maat olivat käytännössä diktatuureja, aivan kuten pääosa euroopan valtioista.
Jälkiviisastelu Iso-Britannian ja Ranskan avusta on silkkaa satuilua: katsokaas paljonko kyseinen liittouma auttoi puolalaisia? Ripustellaan pyykit Siegfried-linjalle luriteltiin lauluissa, mutta mitään sen sotaisampaa ei puolalaisten avuksi tehtykään. Kiirunan kaivoksia se Churchill himoitsi, ei Suomen pelastamista, minkä osoitti myöhemmin suoritettu sodanjulistus Suomelle kun korttipakan pelikortit oli jaettu uudemman kerran. Eikä WC nakannut pashaakaan kun Stalin vaati Puolaa omaksi reviiripiirikseen sodan jälkikartoista päätettäessä. Ei, ei anglofilia ollut Suomen etu, apu saati pelastus tuolloinkaan.
Ulkomailta saatiin ostettua kovalla rahalla taisteluvälineitä, mutta vasta sodan jo alettua, joten paljonko sekä mistä maamme olisi lisää varustusta saanut ostetuksi on hyvin vaikea sanoa. Ehkä em. rajasopimus olisi avannut Saksan kauttakulkuliikenteen sekä parhaimmassa tapauksessa myös asemyynninkin? Ehkä, ehkä ei.
Oma tuotanto sekä ennen kaikkea joukkojen koulutus olisi kuitenkin saanut tarpeellista lisäaikaa. Hyvänä esimerkkinä länsinaapurimme Ruotsi; maa oli noudattanut Pohjoismaista aseistariisuntaa ja rauhanpolitiikkaa koko 1920-30 -lukujen ajan. Syksy vuonna 1939 soitti hälytyskelloja heilläkin ja maa varustautui, linnotti sekä koulutti sotilaitaan kuin viimeistä päivää sen koommin. Siksi Ruotsista voidaan katsoa esimerkkiä siihen, mitä meillä olisi voitu tehdä.
Vaan totuus on, että taistelemalla Suomi saavutti itäisen diktaattorin kunnioituksen, ja se pelasti maamme itsenäisyyden niin 1940 kuin 1944.
Olen Mannerheimin ja Paasikiven linjalla siinä, että rajaa Kannaksella olisi pitänyt siirtää sekä vuokrata esim Jussarö Neuvostoliitolle. En usko, että Suomen kansa olisi siitä romahtanut vaikka senkin jälkeen sota olisi syttynyt. "Kiitos" Erkon, kyseinen kortti jätettiin katsomatta. Ei osannut suomalaiset vielä tuolloin diplomatian temppuilua, ja valitettavasti se taitaakin olla kansallinen ominaispiirteemme. Nimittäin mikäli rajasopimus olisi saatu tehtyä (puolustuslaitteiden purkuun ei kylläkään olisi pitänyt suostua) niin asiassa olisi saavutettu aiemmin mainittua aikavoittoa sekä voitu vielä räikeämmin osoittaa maailmalle ettei Josif Stalin kunnioita tekemiään sopimuksia, aivan kuten ei Adolf Hitlerkään.
Tämänlaisen propagandavoitonhan länsimaat saivat Saksasta.
Viro suostui kaikkiin Neuvostoliiton vaatimuksiin ja myönnytyspolitiikka maksoi maan itsenäisyyden ja eestiläisten vapauden. Suurelle määrää eestiläisiä myös hengen.
Samalla se romutti Latvian puolustuksen, ja siellä seurasi sama dominoefekti kuin Virossakin.
Itseasiassa voidaan väittää jas sanoa, että nimenomaan Konstantin Päts, aisaparinaan Johan Laidoner, aiheutti Talvisodan myöntymällä Stalinin ja Molotovin vaatimuksiin.
Baltian puolustusliitto olisi kyennyt parempaan vastarintaan puna-armeijaa vastaan kuin mitä Suomi sittemmin yksinään Talvisodassa. Vaan oma etu, paras etu, ja näin Pätskin varmaan ajatteli. Saattoi siinä ukolla mieli muuttua kun heräsi sittemmin
Pieni sivuhuomio muuten; Puola ja Baltian maat olivat käytännössä diktatuureja, aivan kuten pääosa euroopan valtioista.
Jälkiviisastelu Iso-Britannian ja Ranskan avusta on silkkaa satuilua: katsokaas paljonko kyseinen liittouma auttoi puolalaisia? Ripustellaan pyykit Siegfried-linjalle luriteltiin lauluissa, mutta mitään sen sotaisampaa ei puolalaisten avuksi tehtykään. Kiirunan kaivoksia se Churchill himoitsi, ei Suomen pelastamista, minkä osoitti myöhemmin suoritettu sodanjulistus Suomelle kun korttipakan pelikortit oli jaettu uudemman kerran. Eikä WC nakannut pashaakaan kun Stalin vaati Puolaa omaksi reviiripiirikseen sodan jälkikartoista päätettäessä. Ei, ei anglofilia ollut Suomen etu, apu saati pelastus tuolloinkaan.
Ulkomailta saatiin ostettua kovalla rahalla taisteluvälineitä, mutta vasta sodan jo alettua, joten paljonko sekä mistä maamme olisi lisää varustusta saanut ostetuksi on hyvin vaikea sanoa. Ehkä em. rajasopimus olisi avannut Saksan kauttakulkuliikenteen sekä parhaimmassa tapauksessa myös asemyynninkin? Ehkä, ehkä ei.
Oma tuotanto sekä ennen kaikkea joukkojen koulutus olisi kuitenkin saanut tarpeellista lisäaikaa. Hyvänä esimerkkinä länsinaapurimme Ruotsi; maa oli noudattanut Pohjoismaista aseistariisuntaa ja rauhanpolitiikkaa koko 1920-30 -lukujen ajan. Syksy vuonna 1939 soitti hälytyskelloja heilläkin ja maa varustautui, linnotti sekä koulutti sotilaitaan kuin viimeistä päivää sen koommin. Siksi Ruotsista voidaan katsoa esimerkkiä siihen, mitä meillä olisi voitu tehdä.
Vaan totuus on, että taistelemalla Suomi saavutti itäisen diktaattorin kunnioituksen, ja se pelasti maamme itsenäisyyden niin 1940 kuin 1944.
Viimeksi muokattu:
crane
Ylipäällikkö
Kyllähän niitä kavereita kyseltiinkin ja epämääräisiä lupauksia saatiin,mutta hätiin ei kavereita tullu.