Syrjäytymiskeskustelu

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Koitapa työllistää joku tässä maassa, huomaat kuinka vaikeaa siitä on tehty, byrokratia on järjetöntä, eivätkä oheiskulut ole pieniä.
Toisaalta alle 18 vuotiaan työllistäminen se vasta vaikeaa onkin, esimerkiksi kaupan kassalle ei saa mennnä, koska kaupassa myydään sellaisia kauheuksia kuin tupakka ja keskikalja. Nuoria pitää suojella, no hyvin on suojeltu, työltä nimittäin. Pääkaupunkiseudulla jossa asuu varovaisesti arvioituna noin neljännes maamme väestöstä on työvoimasta pulaa. Silti meillä on täällä näitä työttömia jotka juovat mielummin päivät rapakaljaa kuin lähtevät "paskaduuneihin".

Tämä kokoinen töissä käyvien joukko ei jaksa kantaa tällaista ei-töissä käyvien määrää.
Lainaamani viesti on vanhasta ketjusta, jota en halunnut alkaa nostamaan, kun tässä mennään muutenkin lahjakkaasti kyseisen aiheen vierestä. Päädyin uuden aiheen perustamiseen, kun haullakaan ei löytynyt mitään aihetta, jonka otsikossa olisi mainittu syrjäytyminen. Moderaattorit yhdistänevät tämän viestin johonkin sopivampaan aiheeseen, jos katsovat erillisen syrjäytymiskeskustelun tarpeettomaksi.

Minä näen nuorten (ja hieman vanhempienkin) työllistymisen kannalta pari merkittävää ongelmaa, mitä tulee yhteiskuntaan:

Yksi merkittävä ongelma on yhdistetty työnantajien ahneus ja byrokratia. Paskaduuni-valtaisilla aloilla on oikeasti tarjontaa työnvoimasta, myös pääkaupunkiseudulla, toisin kuin kimmo.j antaa ymmärtää. P-duuneja tarjoavilla työnantajilla on siis varaa valita työntekijöiden välillä ja käyttää työvoimaa häpeämättä hyväkseen. Käytännössä tämä näkyy osa-aikaisten töiden suurena tarjontana ja kokoaikaisten töiden pienenä tarjontana. Jos työvoimaa ei olisi riittävästi tarjolla, olisivat useimmat tarjottavat työt kokoaikaisia, koska selvä enemmistö työnhakijoista myös haluaa ensisijaisesti kokopäiväisen työn, ja siten osa-aikaista työtä tarjoavat työnantajat jäisivät ilman työvoimaa. Byrokratian myötävaikutus ongelmaan on, että osa-aikaisesta työntekijästä on tehty työnantajalle edullisempi kuin kokoaikaisesta. Tässä olisi muutoksen paikka, joko alentamalla kokopäiväisen työntekijän palkkauskustannuksia tai nostamalla osa-aikaisen työntekijän palkkauskustannuksia.

Toinen merkittävä ongelma on suomalainen sosiaaliturva. Yksi sen perusvirhe on, että suhteellisen vähäisetkin palkkatulot vaikuttavat sosiaaliturvaa leikkaavasti, etenkin toimeentulotuessa. Se vähentää selvästi työnteon houkuttelevuutta työntekijän kannalta. Tämä pitäisi korjata esimerkiksi muokkaamalla järjestelmää perustulon suuntaan. Toinen sosiaaliturvan ongelma on, että sosiaaliturva on varsin korkealla tasolla p-duunien, jopa kokoaikaisten, palkkoihin nähden. Jos osa-aikaisen työnteon lisäksi joutuu asioimaan sossun luukulla, niin kuinka moni haluaa tehdä töitä? Kokoaikaisenakin käteen jää verojen jälkeen usein vain muutama satanen enemmän kuin sosiaaliturvan varassa roikkumalla (ellei sitten tee ylitöitä ja/tai saa muhkeita lisiä yö- ja pyhätöistä). Tosin kokopäivätyöhön on silti varmasti halua selvästi useammalla kuin osa-aikatyöhön, koska silloin välttyy viranomaisten kanssa taistelulta ja voi tuntea elättävänsä itsensä. Sitten on myös niitä, jotka kokevat, ettei kokoaikaiseenkaan p-duuniin kannata lähteä, koska tulot ovat samaa luokkaa kuin kotona makaamalla. Heidän kohdallaan ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin sosiaaliturvan karsiminen, millä on omat negatiiviset vaikutuksensa. Ensinnäkin se heijastuisi myös niihin, jotka ovat työttömiä vastoin omaa tahtoaan (teoriassahan kaikki työttömyys on tahallista, mutta käytännössä asia on toisin). Toiseksi se voisi johtaa rikollisuuden ja muun syrjäytymistä edistävän ja muutenkin yhteiskunnalle vahingollisen toiminnan lisääntymiseen. Kolmanneksi sosiaaliturvan leikkaaminen johtaisi todennäköisesti kysynnän ja siten verotulojen laskuun. Viimeistä vastaan voidaan toki argumentoida sillä, että sosiaaliturvaa leikkaamalla verotaakka alenisi ja työssä käyville jäisi tällöin enemmän rahaa kulutukseen. Se on totta, mutta toisaalta työttömän ja diplomi-insinöörin kulutustottumukset eroavat melko lailla: jos työtön saa kuukaudessa satasen tai kaksi lisää, niin hän käyttää sen rahan ehkä ostamalla sixpackin olutta, syömällä vähän laadukkaampaa ja terveellisempää ruokaa tai käymällä kampaajalla. Kaikilla noilla ratkaisuilla on positiivisia vaikutuksia kansantalouteen. Sen sijaan, jos diplomi-insinööri saa kuukaudessa satasen tai kaksi lisää, niin hän luultavasti käyttää sen rahan matkailuun, parempaan autoon tai sijoittamiseen.

Kahdessa edellisessä kappaleessa luettelemani ongelmat ovat paitsi myrkkyä taloudelle, niin ihan oikeaa polttoainetta syrjäytymiselle. Ei hyvä!
 

jak

Eversti
Lahjoittaja
Mitenkähän saisi asunnon pääkaupunkiseudulta jos lähtisi sinne osa-aikaiseen työhön eli edullisesti olisi asuttava.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Mitenkähän saisi asunnon pääkaupunkiseudulta jos lähtisi sinne osa-aikaiseen työhön eli edullisesti olisi asuttava.
Ostat mennessäsi Hong Kongista teltan.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Mitenkähän saisi asunnon pääkaupunkiseudulta jos lähtisi sinne osa-aikaiseen työhön eli edullisesti olisi asuttava.
Kaupunkien ja erilaisten sosiaalista hyvää tuottavien järjestöjen kautta. Osa-aikatyö takaa, että olet köyhä, mutta lasten tekeminen, asunnottomuus ja sosiaalitoimen asiakkuus helpottanevat tilannetta entisestään:

http://www.vantaa.fi/asuminen_ja_rakentaminen/asuminen/vuokra-asunnot
http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/asuminen/vuokra-asunnot/
http://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Asuminen/Vuokraasunnot
http://www.kauniainen.fi/asuminen_ja_ymparisto/vuokra-asunnot_ja_asumistuki
 

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Huhta ohittaa työnantajan vaikeudet toteamalla, työnantajan olevan ahne. Mitä siihen voi sanoa. Ok, eräällä tavalla asian voi nähdä noin, olen yrittäjä koska parin muun seikan lisäksi haluan enemmän rahaa kuin työntekijänä voisin saada. Tuo "ahneus" tuo suomessa töitä monelle ihmiselle, kun nämä ahneet palkkaavat toisia ihmisiä töihin. Olisiko vaihtoehto yhteiskunnan pyörittämä teollisuus?

Hallituksen ehdotuksista osa pienentää työnantajan kuluja, ilman vaikutusta palkaan. Osa taas on merkityksellisiä vain silloin tällöin.
Esimerkiksi sairausloma, TV-uutisissa oli esimerkki Pertissä joka hävisi kuukaudessa 400€ (lähtö palkka3500€). 135€ ensimmäiseltä päivältä ja loput 2-9 päivää.
No onhan se tietysti inhottavaa, mutta miksi työntekijän sairastumisen taloudelliset vaikutukset kuuluisivat työnantajan vastuulle kokonaisuudessaan? eikö ihmisellä ole itsellään mitään omavastuuta? Toinen asia, kuinka usein ihminen on 9 päivän sairauslomalla, tai edes kolmen päivän saikulla? Ei ihan joka kuukausi, tai edes joka toinen.

Siinä olemme Huhdan kanssa saamaa mieltä, että syrjäytyminen on myrkkyä. Kuten olen jo aikaisemmin esittänyt suurimmat panokset tulisi keskittää nuoriin. 40 vuotias keskikalja juoppo ei kuntoudu työkuntoiseksi kuin poikkeustapauksessa, toivo heidän kohdallaan on jo mennyt. Harvoja heitä se kuitenkaan haittaa. Nuoret pitäisi saada työelämään etteivät he päädy noiden vanhojen juoppojen oppiin, vaan saavat normaalista elämästä kiinni. Siinä työpaikka, vaikka "paskaduuni" auttaa huomattavasti. Paras tapa vältellä "paskaduuneja" on kuitenkin opiskella alaa jossa töitä on tiedossa.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Huhta ohittaa työnantajan vaikeudet toteamalla, työnantajan olevan ahne. Mitä siihen voi sanoa. Ok, eräällä tavalla asian voi nähdä noin, olen yrittäjä koska parin muun seikan lisäksi haluan enemmän rahaa kuin työntekijänä voisin saada. Tuo "ahneus" tuo suomessa töitä monelle ihmiselle, kun nämä ahneet palkkaavat toisia ihmisiä töihin. Olisiko vaihtoehto yhteiskunnan pyörittämä teollisuus?
"Ahneuteen" käsitteenä liittyy negatiivisesti värittynyt tunnelataus, joten reaktiosi on ymmärrettävä. Halusinkin vähän provota, vaikka sitten vaikuttaisin uudelleen syntyneeltä Leniniltä. :) Olet pitkälti oikeassa siinä mielessä, että ahneus on yhteiskuntaa eteenpäin ajava voima, mistä päästäänkin seuraavaan kappaleeseen.

"Yhteiskunnan pyörittämä teollisuus" viitannee siihen, mitä tehtiin Neuvostoliitossa. Sitä on kokeiltu maailmanhistoriassa useampaan otteeseen ja se on yleisesti ottaen todettu epäonnistuneeksi. Siinä vaiheessa, kun valtionjohto sanelee, paljonko yksi A-Mersu tai yksi ranskanleipä maksaa, ja paljonko niitä tuotetaan, syntyy väistämättä ongelmia.

Näen, että ahneus on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä. Vai oletko sitä mieltä, että esimerkiksi Suomen ympäristö olisi nykyistä paremmassa kunnossa, jos taloudelliset toimijat saisivat hyödyntää ympäristöä parhaaksi katsomallaan tavalla ilman yhteiskunnan kontrollia? I don't quite think so... Olisiko talous paremmassa kunnossa? Ehkä jonkin verran, riippuen siitä, kuinka kauan lyhytnäköinen toiminta olisi ehtinyt jatkua. Kokisivatko suomalaiset elämänsä mielekkäämmäksi bruttokansantuotteen ollessa kymmenen prosenttia nykyistä suurempi maan muistuttaessa muutoin lähinnä Intiaa?

Lienee myös hyvä selventää, että "palkkakustannuksilla" viittasin työnantajalle työntekijän palkkaamisesta syntyviin kokonaiskuluihin, en pelkkään palkkaan. (Lisää aiheesta voi lukea mm. Yrityssuomen sivuilta.)

Tämä lähti nyt pahasti talouskeskustelun puolelle, mutta yritetään seuraavaksi siirtyä takaisin syrjäytymiseen:

Siinä olemme Huhdan kanssa saamaa mieltä, että syrjäytyminen on myrkkyä. Kuten olen jo aikaisemmin esittänyt suurimmat panokset tulisi keskittää nuoriin. 40 vuotias keskikalja juoppo ei kuntoudu työkuntoiseksi kuin poikkeustapauksessa, toivo heidän kohdallaan on jo mennyt. Harvoja heitä se kuitenkaan haittaa. Nuoret pitäisi saada työelämään etteivät he päädy noiden vanhojen juoppojen oppiin, vaan saavat normaalista elämästä kiinni. Siinä työpaikka, vaikka "paskaduuni" auttaa huomattavasti. Paras tapa vältellä "paskaduuneja" on kuitenkin opiskella alaa jossa töitä on tiedossa.
Tästä olen aika lailla samaa mieltä. Lainauksen kahdesta viimeisestä virkkeestä päästäänkin ydinkysymyksiin:

1. Miten saadaan luotua p-duuneista sosiaaliturvan varassa roikkumista houkuttelevampaa? Jos ratkaisu on sosiaaliturvan karsiminen, miten torjutaan siitä seuraavia negatiivisiä ilmiöitä, kuten rikollisuuden lisääntyminen?

2. Miten saadaan ylipäätään luotua riittävä määrä p-duuneja? Teknologian kehittyminen ja automatisaatio ei varmasti ainakaan lisää p-duunien määrää. Lähikaupassani on toistaiseksi enemmän ihmis- kuin automaattikassoja, mutta missä vaiheessa tilanne on toisin päin? Missä vaiheessa robotti siivoaa toimistoni, kun jo nyt robotti leikkaa nurmikkoni?

Esittämäni kysymys on varmasti esitetty aiemminkin maailmanhistoriassa, kun yhteiskuntarakenne on kokenut suuren mullistuksen ("Mihin maanviljelijät nyt työllistyvät?"), ja siihen on löytynyt silloin vastaus. Mutta entä nyt? Voidaan esittää, että ihmiset työllistyvät suorittavan tason sijaan entistä enemmän kaikenlaisiin suunnittelu- ja tutkimustehtäviin. Valitettavasti on paljon sellaisia ihmisiä, joiden älylliset lahjat eivät yksinkertaisesti riitä siihen, että heistä tulisi biokemistejä, insinöörejä tai kansainvälisen politiikan tutkijoita. Mitä heille tehdään?

3. Miten varmistetaan, että p-duuni on ainoastaan siirtymävaihe, eikä ihminen jämähdä siihen loppuelämäkseen?
Sitä paitsi, jos p-duuneja on vain hyvin pieni määrä, ja niihin työllistyvät ne ihmiset, jotka eivät parempaan pysty, p-duunien ulkopuolelle jää merkittävä määrä ihmisiä, mistä päästään takaisin kysymykseen kaksi.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ehdottomasti voin allekirjoittaa vahvennetun. Rahantuloa ei yksinkertaisesti pysty estämään enää!
Juu. Olen jokaiselle lapsilisien kadehtijoille sanonut, että eikun vaan tekovehkeet laulamaan, siitä se autuus sitten koittaa. Ei kannata jäädä seuraamaan sivusta lapsirikkaan perheen armotonta rikastumista yhteiskunnan tuella, eikun mukaan leikkiin vaan.
 

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
"Ahneuteen" käsitteenä liittyy negatiivisesti värittynyt tunnelataus, joten reaktiosi on ymmärrettävä. Halusinkin vähän provota, vaikka sitten vaikuttaisin uudelleen syntyneeltä Leniniltä. :) Olet pitkälti oikeassa siinä mielessä, että ahneus on yhteiskuntaa eteenpäin ajava voima, mistä päästäänkin seuraavaan kappaleeseen.

"Yhteiskunnan pyörittämä teollisuus" viitannee siihen, mitä tehtiin Neuvostoliitossa. Sitä on kokeiltu maailmanhistoriassa useampaan otteeseen ja se on yleisesti ottaen todettu epäonnistuneeksi. Siinä vaiheessa, kun valtionjohto sanelee, paljonko yksi A-Mersu tai yksi ranskanleipä maksaa, ja paljonko niitä tuotetaan, syntyy väistämättä ongelmia.

Näen, että ahneus on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä. Vai oletko sitä mieltä, että esimerkiksi Suomen ympäristö olisi nykyistä paremmassa kunnossa, jos taloudelliset toimijat saisivat hyödyntää ympäristöä parhaaksi katsomallaan tavalla ilman yhteiskunnan kontrollia? I don't quite think so... Olisiko talous paremmassa kunnossa? Ehkä jonkin verran, riippuen siitä, kuinka kauan lyhytnäköinen toiminta olisi ehtinyt jatkua. Kokisivatko suomalaiset elämänsä mielekkäämmäksi bruttokansantuotteen ollessa kymmenen prosenttia nykyistä suurempi maan muistuttaessa muutoin lähinnä Intiaa?

Lienee myös hyvä selventää, että "palkkakustannuksilla" viittasin työnantajalle työntekijän palkkaamisesta syntyviin kokonaiskuluihin, en pelkkään palkkaan. (Lisää aiheesta voi lukea mm. Yrityssuomen sivuilta.)

Tämä lähti nyt pahasti talouskeskustelun puolelle, mutta yritetään seuraavaksi siirtyä takaisin syrjäytymiseen:



Tästä olen aika lailla samaa mieltä. Lainauksen kahdesta viimeisestä virkkeestä päästäänkin ydinkysymyksiin:

1. Miten saadaan luotua p-duuneista sosiaaliturvan varassa roikkumista houkuttelevampaa? Jos ratkaisu on sosiaaliturvan karsiminen, miten torjutaan siitä seuraavia negatiivisiä ilmiöitä, kuten rikollisuuden lisääntyminen?

2. Miten saadaan ylipäätään luotua riittävä määrä p-duuneja? Teknologian kehittyminen ja automatisaatio ei varmasti ainakaan lisää p-duunien määrää. Lähikaupassani on toistaiseksi enemmän ihmis- kuin automaattikassoja, mutta missä vaiheessa tilanne on toisin päin? Missä vaiheessa robotti siivoaa toimistoni, kun jo nyt robotti leikkaa nurmikkoni?

Esittämäni kysymys on varmasti esitetty aiemminkin maailmanhistoriassa, kun yhteiskuntarakenne on kokenut suuren mullistuksen ("Mihin maanviljelijät nyt työllistyvät?"), ja siihen on löytynyt silloin vastaus. Mutta entä nyt? Voidaan esittää, että ihmiset työllistyvät suorittavan tason sijaan entistä enemmän kaikenlaisiin suunnittelu- ja tutkimustehtäviin. Valitettavasti on paljon sellaisia ihmisiä, joiden älylliset lahjat eivät yksinkertaisesti riitä siihen, että heistä tulisi biokemistejä, insinöörejä tai kansainvälisen politiikan tutkijoita. Mitä heille tehdään?

3. Miten varmistetaan, että p-duuni on ainoastaan siirtymävaihe, eikä ihminen jämähdä siihen loppuelämäkseen?
Sitä paitsi, jos p-duuneja on vain hyvin pieni määrä, ja niihin työllistyvät ne ihmiset, jotka eivät parempaan pysty, p-duunien ulkopuolelle jää merkittävä määrä ihmisiä, mistä päästään takaisin kysymykseen kaksi.
Kaikki toiminta tarvitsee sääntöjä, ilman niitä seuraukset ovat useinmissa tapauksissa huonoja. Silti säätelyn tarve ei puolusta huonoa, tai liiallista säätelyä. Ahneudelle tule olla toki rajansa.
Lisäksi olisi hyvä erottaa isojen monikansallisten yritysten ja kotimaisten pienenten ja keskisuurien yritysten tekeminen. Voin olla väärässä, muttaepäilen, ettei omistajansa itse pyörittämä yritys tuhoa omaa elinympäristöään tarkoituksella. Siis omaa takapihaansa. Poikkeuksia toki on, mutta alle 50v ihmiset lienevät maassamme kohtuullisen ympäristötietoisia.

Teknologia on tokia ainainen peikko kun puhutaan työpaikoista, ammattikuntia on hävinnyt, tai muuttunut tunnistamattomiksi aikojen saatossa. Mitä tälle sitten voisi tehdä, en tiedä muuta vaihtoehtoa kuin koulutus jonka avulla ihminen kykenee kehittymään maailman mukana. Keinotekoisesti asiaa vastaan ei voi juuri taistella. Lapsille pitäisi opettaa, että vaikka nyt valitset ammatin X, saatat hyvinkin joutua opiskelemaan uuden ammatin 50 vuotiaana. Monihan on tehnyt näin ja ovat tyytyväisiä. Syrjäytyneistä iso osa ei ole ollut halukas muutokseen.

"Paskaduuneista" puhuttaessa ongelma on määrittely, mikä on paskaduuni. Työ joka on minun mielestä täyttä tuubaa, voi olla toiselle se unelma ammatti. Onhan omakin ala monen hoitajan mielestä täyttä p....a.
Oleellista lienee palkkaus, matalapalkka aloilla on silti ihmisiä jotka viihtyvät omassa työssään, enkä helposti haluaisi moittia heitä valinnastaan. Miksi niiden pitäisi olla siirtymävaihe? Jos ihmisellä ei ole koulutusta, tai halua kehittyä eteenpäin, mihin sitten siirtyisi. Työelämässä on paljon ristiriitaa omasta hyvyydestä. Työntekijän ja työnantajan käsitys ihmisen hyvyydestä työntekijänä on täysin vastakkainen, siinä työntekijä ei tajua miksi ura ei kehity kun hän on niin hyvä duunari. Toisaalta moni valitsee arvojen välillä, halutaan olla kotona lasten kanssa enemmän ja tehdään siksi vähemmän töitä, tai toinen panostaa elämässä muihin kuin työ asioihin, jolloin työtä tehdään mahdollisimman vähän jotta aikaa jäisi niihin mielenkiintoisimpiin asioihin. Maanviljelijöiden työllistyminen on hyvä vertaus, mutta aivan kuten silloin, nytkään muutos ei tule olemaan kivuton, varsinkaan heille jotka eivät itse keksi itselleen uutta työtä.
Heitän tähän vertauksen, Mcdonaldssin kassalta pääsee etenemään pala kerrallaan jos on halua ja kykyä. Mihin/miten ihmisen pitäisi kehittyä jos ei ole halua ja kykyä? Kenen vastuulla ihmisen kehittymien, tai työllistyminen oikein on? Minun mielestäni yksilö on se jonka vastuulla jokaisen elämä on.

Ihmisten työllistämiseen on vaikea nähdä muuta keinoa kuin tukea yrittämistä ja tuotteiden kehittämistä. Vain näin voidaan luoda työpaikkoja ihmisille. On mahdollista, että syntyy vain töitä vain korkeasti koulutetuille, mutta myös matalasti koulutetuille on mahdollista luoda töitä. Paras ratkaisu voisi olla Eestin mallinen yritysverotus, jossa vasta ulosnostettava voitto on verotettavaa tuloa. Takaisin yritykseen sijoitettava voitto olisi verotonta. Näin sijoittaminen tuotekehitykseen olisi kannattavaa.

Tulipahan taas sekava kirjoitus.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Paskaduunia ei ole duunina edes olemassa. Paskaduuni on mikä tahansa duuni, jossa prolea kohdellaan huonosti ja sovituista asioista ei pidetä kiinni. Prolen pitää huolehtia myös omasta työstään, vastuu ei ole vain työnantajalla. Metsä usein vastaan niinkuin huudetaan, tosin senkään varaan ei kannata elämäänsä ripustaa. Elämä ei ole oikeudenmukainen ja työelämä on sitä vielä harvemmin.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Ehdottomasti voin allekirjoittaa vahvennetun. Rahantuloa ei yksinkertaisesti pysty estämään enää!
Niin! Mikäs se Honchon tilanne nyt olikaan, emäntä kotona ja teikäläinen "talouspäällikkönä"? 5 alle 10v muksuakin olette ehtineet jo pyöräyttää... Lisäksi asutte jossakin Lemi-nimisessä kuusessa?!

Tuolla reseptillä yhteiskunnalta irtoaisi tukea 2184,78€ + kohtuulliset asumismenot, eli arvatenkin jonkinlainen omakotitalo teidän lapsiluvulla. Riippuen siitä, kuinka paljon asuminen maksaa, ja paljonko työnantaja maksaa talouspäällikölle, syrjäytyminen ei välttämättä olisi erityisen pöljä diili.

http://www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/laskurit/toimeentulotukilaskuri
 

Honcho

SMLNKO M/83
Lahjoittaja
Niin! Mikäs se Honchon tilanne nyt olikaan, emäntä kotona ja teikäläinen "talouspäällikkönä"? 5 alle 10v muksuakin olette ehtineet jo pyöräyttää... Lisäksi asutte jossakin Lemi-nimisessä kuusessa?!

Tuolla reseptillä yhteiskunnalta irtoaisi tukea 2184,78€ + kohtuulliset asumismenot, eli arvatenkin jonkinlainen omakotitalo teidän lapsiluvulla. Riippuen siitä, kuinka paljon asuminen maksaa, ja paljonko työnantaja maksaa talouspäällikölle, syrjäytyminen ei välttämättä olisi erityisen pöljä diili.

http://www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/laskurit/toimeentulotukilaskuri
Perhana! Täytyy pistää harkintaan, kiitos vinkistä :D Ajattelin asiaa liian kapeasti, lapsilisien ja hoitorahojen kautta.

Tosin...meillä menee n. 1200-1300€ ruokaan ja päivittäiskamaan per kk, joten hieman vyönkiristystä ehkä vaatisi saada vielä asuminen tuohon. Mutta onnistuu kyllä.

Edit: 1200-1300 sisälsi työmatkojen bensakulut joten se erä poistuisi heti.

Edit: Muutettiin sitäpaitsi tänne monokulttuuriseen kuuseen ihan vapaaehtoisesti, tämä on jopa Suomen 15. onnellisin paikka :D Sen verran pitää kylvää uuskarjalaista kotiseuturakkautta... :D http://www.hs.fi/kotimaa/a1440903013450
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Tosin...meillä menee n. 1200-1300€ ruokaan ja päivittäiskamaan per kk, joten hieman vyönkiristystä ehkä vaatisi saada vielä asuminen tuohon. Mutta onnistuu kyllä.
Eikun... tuo 2184,78€ olisi juuri tuo "käyttöraha" päivittäiseen elämiseen. Sen päälle, lisäksi, tulisi asunto (vuokra, sähkö-/vesilasku, kotivakuutus) yhteiskunnan kustantamana.

Muokkaus: Tarkennetaan vielä, että tuohon "käyttörahaan" sisältyy jo muut mahdolliset tulonsiirrot, eli lapsilisät, kotihoidontuki ym., mitä nyt luultavasti saattekaan, eli ne eivät kasvata enää pottia.
 

Honcho

SMLNKO M/83
Lahjoittaja
Eikun... tuo 2184,78€ olisi juuri tuo "käyttöraha" päivittäiseen elämiseen. Sen päälle, lisäksi, tulisi asunto (vuokra, sähkö-/vesilasku, kotivakuutus) yhteiskunnan kustantamana.

Muokkaus: Tarkennetaan vielä, että tuohon "käyttörahaan" sisältyy jo muut mahdolliset tulonsiirrot, eli lapsilisät, kotihoidontuki ym., mitä nyt luultavasti saattekaan, eli ne eivät kasvata enää pottia.
Jumaliste, aika vähänpä se töidenteko lopulta merkitsee...no tietääpähän ettei se syrjäytyminenkään ole huono tulevaisuudenkuva!

Aika kovan kulutuksen mukaan laskevat jos NOIN paljon saa ns. käyttörahaa.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Jumaliste, aika vähänpä se töidenteko lopulta merkitsee...no tietääpähän ettei se syrjäytyminenkään ole huono tulevaisuudenkuva!

Aika kovan kulutuksen mukaan laskevat jos NOIN paljon saa ns. käyttörahaa.
Odotapa vielä muutama vuosi, niin jälkikasvu aloittaa lätkänpeluun ja alkaa vaatia pukinkonttiin sen seitsemää älypuhelinta ja RC-lennokkia. Isäntä itsekin kun innostuu MAAKkiin, niin kalustohankinnat lohkaisevat kuukausibudjetista vielä jokusen satasen lisää (koska PERK). Siinä ei meinaa enää kaksi elättäjää riittää, tarvitaan kolmas. :rolleyes:

:D
 

Honcho

SMLNKO M/83
Lahjoittaja
Odotapa vielä muutama vuosi, niin jälkikasvu aloittaa lätkänpeluun ja alkaa vaatia pukinkonttiin sen seitsemää älypuhelinta ja RC-lennokkia. Isäntä itsekin kun innostuu MAAKkiin, niin kalustohankinnat lohkaisevat kuukausibudjetista vielä jokusen satasen lisää (koska PERK). Siinä ei meinaa enää kaksi elättäjää riittää, tarvitaan kolmas. :rolleyes:

:D
Kuulostaa hyvältä - vaikka neljä elättäjää kelpaa, pitäisikö laittaa hakuilmoitus vaikkapa 1 nuorelle ja kauniille perijättärelle ja 1 investointipankin harjoittelijaleidille? Vaimoa pitää ehkä vähän taivutella mutta jos se on jotenkin onnistunut meikäläisen sietämään niin luulisi että on pienellä suostuttelulla ja riittävällä määrällä siideriä taipuvainen näkemään asioita uudella tavalla.

Eri asia näiden uusien elättäjien taivuttelu, mutta luulisi sen riittävän että vapautuu äitiyspaineista, valmisratkaisuna tarpeeksi lapsia kaikille ja voi keskittyä uraansa ja hauskanpitoon... :D
 

Paavo

Luutnantti
syrjäytyminen ei välttämättä olisi erityisen pöljä diili.
http://www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/laskurit/toimeentulotukilaskuri
Omilla luvuilla kun pyörittelee, tulee ensivaikutelmaksi että yllättävän antelias on systeemi. Jotenkin härskiä, että omaa asuntoa ei katsota varallisuudeksi tuossa laskennassa, muutaman satasen kk-kuluilla voi asua jo melkoisessa velattomassa linnassa. Ennustaisin, että vapaaehtoisen syrjäytymisen houkuttelevuuteen kohdistetaan karsintaa. Yksi alue mihin hallituksenkin kannattaisi puuttua painokkaasti on asumisen hinta pääkaupunkiseudulla. Kaivataan samoja reippaita otteita kuin työlainsäädännössä. Kai virkamieskin tajuaa asumisen hinnan ja tukien välisen yhteyden, suoraa säästöä tyrkyllä.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Laskekaa vuokralla asuva sairaseläkeläinen tai työtön yksinhuoltaja vuokralla kaksi lasta. Voi tuntua avokätiseltä, vai? Ja huomatkaa, että oikeasti Suomessa ei olla avokätisiä. Suomi seilaa tukisysteemiensä kanssa kutakuinkin Portugalin tasolla, mutta pirusti kalliimmalla hintatasolla.

Yleinen hintataso....hmmm. Siinäpä se. Loputtomalla velkarahalla on luotu Onnenkupla, joka taas on nostanut hintatason mielettömiin.
 

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tuskin missään sairauseläkeläisen, tai työttömän yksihuoltaja elämä on ruusuilla tanssimista taloudellisesti.
Silti Suomessa moni asia on heillä kohtuullisesti. Toki moni asia voisi olla paremmin.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Kaikki toiminta tarvitsee sääntöjä, ilman niitä seuraukset ovat useinmissa tapauksissa huonoja. Silti säätelyn tarve ei puolusta huonoa, tai liiallista säätelyä.
Tästä olen samaa mieltä. En koe kärsineeni millään tavoin esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta.

Lisäksi olisi hyvä erottaa isojen monikansallisten yritysten ja kotimaisten pienenten ja keskisuurien yritysten tekeminen. Voin olla väärässä, muttaepäilen, ettei omistajansa itse pyörittämä yritys tuhoa omaa elinympäristöään tarkoituksella. Siis omaa takapihaansa. Poikkeuksia toki on, mutta alle 50v ihmiset lienevät maassamme kohtuullisen ympäristötietoisia.
Tästä olen jokseenkin samaa mieltä. Harvemmin kukaan tahallaan tuhoaa omaa elinympäristöään. PK-yrittäjilläkin on silti houkutuksensa voiton maksimoinnissa, jossa raha voi mennä tärkeämpien asioiden edelle. "Työsuojeluvälineistä voitaisiin vähän säästää, kun niitä karsinogeenejä käsitellään vain kerran pari kuukaudessa. Eihän sillä ole niin väliä, jos seurauksena on yksi syöpätapaus 200 työvuotta kohden." Tuota ajatusmallia on noudatettu kolmannessa maailmassa, mielestäni huonolla menestyksellä. Osa yrittäjistä noudattaisi yleisesti ottaen turvallisia toimintatapoja myös sääntelyn puutteessa, ja osa yrittäjistä ylittää jo nyt sääntelyn asettamat minimimääräykset, mikä on kannustettavaa. En kuitenkaan ole vakuuttunut, etteikö moni myös pyrkisi suurempaan voittoon sääntelyn purkautuessa.

On myös hyvä muistaa, että Suomi ei pyöri yksinomaan PK-yritysten ansiosta. Yritysten liikevaihto Suomessa on 393 miljardia euroa, josta PK-yritykset synnyttävät 55 prosenttia (Suomen Yrittäjät). Ne kasvottomat suuryritykset vastaavat siis 45 prosentista yritysten liikevaihdosta, ja menneiltä vuosikymmeniltä löytyy ihan riittävästi kokemusta niiden sikailuista. Vaikka paperitehdas tekisikin hyvän työn työllistämällä tuhat ihmistä pikkukaupungista, ei se oikeuta laskemaan vesistöön ihan mitä tahansa ja millaisia määriä tahansa.

Teknologia on tokia ainainen peikko kun puhutaan työpaikoista, ammattikuntia on hävinnyt, tai muuttunut tunnistamattomiksi aikojen saatossa. Mitä tälle sitten voisi tehdä, en tiedä muuta vaihtoehtoa kuin koulutus jonka avulla ihminen kykenee kehittymään maailman mukana. Keinotekoisesti asiaa vastaan ei voi juuri taistella. Lapsille pitäisi opettaa, että vaikka nyt valitset ammatin X, saatat hyvinkin joutua opiskelemaan uuden ammatin 50 vuotiaana. Monihan on tehnyt näin ja ovat tyytyväisiä. Syrjäytyneistä iso osa ei ole ollut halukas muutokseen.
Sinällään ihan viisaita sanoja, jotka voin allekirjoittaa. Viimeiseen virkkeeseen minun on kuitenkin pakko puuttua: "Syrjäytyneistä iso osa ei ole ollut halukas muutokseen." Ymmärrän kyllä, että käytät sitä tässä kapeasti kuvaamaan esimerkiksi syrjäytynyttä ex-paperimiestä, joka töiden loppuessa alkoi juomaan keskiolutta täyspäiväisesti uudelleenkouluttautumisen ja/tai muuton sijaan.

Kuitenkin yleistettäessä tuo väite koskemaan syrjäytymistä yleisellä tasolla siitä tulee vastenmielinen. En usko ihmisluonnon muuttuneen kovin perusteellisesti viimeisen 30 tai edes 50 vuoden aikana. Kuitenkin meille on samalla syntynyt huolestuttavia ilmiöitä.

Esimerkki työkyvyttömyystilastoista:

Vuonna 2013 mielenterveyden häiriöiden perusteella työkyvyttömyyseläkkeen saaneita 16–34-vuotiaita nuoria aikuisia oli 2233. Vastaava luku oli vuonna 2003 hieman alle 1750. Luvuissa eivät ole mukana ne, joille eläke on myönnetty kehitysvammaisuuden vuoksi.
http://www.uutistamo.fi/nuorten-tyokyvyttomyyselakkeen-syyna-yha-useammin-mielenterveysongelmat/ (Uutistamo on nimestään huolimatta Koneen Säätiön tukema julkaisu, joten kyseessä ei nähtävästi ole mikään "Vastavalkea".)

Se on sitten monimutkaisempi kysymys, mikä tarkalleen ottaen on mennyt pieleen tällaisessa kehityksessä, ja miten asiaa pitäisi lähteä korjaamaan. Tällaisen tilaston vastapainoksi voidaan ihmetellä vaikkapa itsemurhatilastojen pitkäaikaista laskusuuntaa, joka taas indikoi täysin päinvastoin, että pahoinvointi olisikin vähentynyt. Jäävätkö ennen itsemurhan tehneet nykyään työkyvyttömyyseläkkeelle? No, onhan siinäkin hypoteesi, mutta en lähtisi ensimmäisenä yrittämään sen todistamista.

Joitakin syitä tuolle kuitenkin täytyy olla olemassa, eikö? Niitä minä tässä yritän etsiä ja ihmetellä.

Oleellista lienee palkkaus, matalapalkka aloilla on silti ihmisiä jotka viihtyvät omassa työssään, enkä helposti haluaisi moittia heitä valinnastaan. Miksi niiden pitäisi olla siirtymävaihe? Jos ihmisellä ei ole koulutusta, tai halua kehittyä eteenpäin, mihin sitten siirtyisi.
Toki, jos työssä viihtyy, niin saahan sitä tehdä! Ajattelin asiaa enemmän idealistisesta näkökulmasta. Minun silmissäni se on inhimillinen tragedia, jos joku täyttää osa-aikatyönä K-Marketin hyllyä lukion penkiltä aina eläkeikään asti. En pistä pahakseni, jos yhteiskunta tulee tässä vastaan tavalla tai toisella, kuten se tekee nykyäänkin raskaasti subventoidun koulutuksen muodossa.

Heitän tähän vertauksen, Mcdonaldssin kassalta pääsee etenemään pala kerrallaan jos on halua ja kykyä. Mihin/miten ihmisen pitäisi kehittyä jos ei ole halua ja kykyä? Kenen vastuulla ihmisen kehittymien, tai työllistyminen oikein on? Minun mielestäni yksilö on se jonka vastuulla jokaisen elämä on.
Olen samaa mieltä siitä, että viime kädessä jokainen vastaa itse omasta itsestään. Se on luonnonlaki, johon ei voi vaikuttaa.

Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin vuosikymmeniä perustunut siihen, että yhteiskunta yrittää siloittaa yksilön tietä, kutoa turvaverkkoja kelkasta tippumisen varalta ja antaa tarvittaessa vähän vauhtia. Mielestäni me olemme tehneet jotakin oikein, kun meillä on mennyt näinkin hyvin. Viime aikoina kehitys onkin sitten näyttänyt pysähtymisen tai jopa takapakin merkkejä. Joko teemme jotakin väärin, tai sitten me teemme parhaat mahdolliset päätökset tilanteessa, jossa meillä on vain rajallinen vaikutusvalta asioihin. En tiedä. Mutta haluan tietää.

Et ehkä pysty samaistumaan ajatuksiini, mutta samaa, yhteisöllisyyteen perustuvaa mallia sovelletaan myös maanpuolustuksessa. Donald Trump pystyy ehkä puolustautumaan yksin; sen kuin palkkaa PMC-ukkoja koko omaisuudellaan. Ylivoimainen enemmistö ihmisistä ei kuitenkaan tuohon pysty, ja siksi maanpuolustus on järjestetty valtioksikin kutsutun kansalaisten yhteenliittymän toimesta. Joku pienituloinen ja varusmiespalvelusta suorittamaton (/sijoittamaton) Jehovan todistaja saa tuosta järjestelystä ansiotonta hyötyä, mutta so what? En näe lopulta sen pahempana juttuna, että Maisteri saa Duunarin maksaman "ilmaisen" filosofian maisterin koulutuksen ja muuttaa heti valmistuttuaan johonkin ulkomaille töihin. Aina tuollaista tapahtuu. Ei sille voi mitään. Sekä sosialisoidun maanpuolustuksen että sosialisoidun koulutusjärjestelmän tarkoituksena on vain saada mahdollisimman paljon kokonaishyvää aikaan käytettävissä olevilla resursseilla.

Ihmisten työllistämiseen on vaikea nähdä muuta keinoa kuin tukea yrittämistä ja tuotteiden kehittämistä. Vain näin voidaan luoda työpaikkoja ihmisille. On mahdollista, että syntyy vain töitä vain korkeasti koulutetuille, mutta myös matalasti koulutetuille on mahdollista luoda töitä. Paras ratkaisu voisi olla Eestin mallinen yritysverotus, jossa vasta ulosnostettava voitto on verotettavaa tuloa. Takaisin yritykseen sijoitettava voitto olisi verotonta. Näin sijoittaminen tuotekehitykseen olisi kannattavaa.
Virolaisten malli olisi ihan kannatettava. Henkisessä pääomassa (osaaminen, innovaatiot jne.) on rajattoman kasvun mahdollisuus, muissa tuotannontekijöissä ei niinkään.
 
Top