Tällä hetkellä soi .....

Teot puhuvat enemmin kuin sanat... soz, perikunta:

Paras biisi ikinä.

 
Seiskytluvulla syntyneenkin Nocturne...


Voi kristus!!!! Vajaa 5 sekuntia kuuntelin ja heti teki mieli hakea köysi tai myrkkyä. Luojan kiitos ei ole asetta. Muuten imeskelisin piippua.

Niin melankolista surkeuden ylistystä kuin voi kuvitella. Älkää hyvät ihmiset kuunnelko mitään suomeksi laulettua musiikkia tai yleensäkään mitään kotimaiseen käyttöön tehtyä "viihdettä"!

Sinulla on @Fremen ollut hyviäkin kappaleita mitä tänne olet laittanut. Älä nyt mies hyvä ala siellä vuonojen rinteillä kuuntelemaan tuota surkeuden ylistystä eli suomipaskaa! Silvo vaikka kaloja Sekin on positiivisempaa kuin suomijoikaaminen!
 
Voi kristus!!!! Vajaa 5 sekuntia kuuntelin ja heti teki mieli hakea köysi tai myrkkyä. Luojan kiitos ei ole asetta. Muuten imeskelisin piippua.

Niin melankolista surkeuden ylistystä kuin voi kuvitella. Älkää hyvät ihmiset kuunnelko mitään suomeksi laulettua musiikkia tai yleensäkään mitään kotimaiseen käyttöön tehtyä "viihdettä"!

Sinulla on @Fremen ollut hyviäkin kappaleita mitä tänne olet laittanut. Älä nyt mies hyvä ala siellä vuonojen rinteillä kuuntelemaan tuota surkeuden ylistystä eli suomipaskaa! Silvo vaikka kaloja Sekin on positiivisempaa kuin suomijoikaaminen!
Pahoittelut samantien! Tää pahuksen Alphabetin omistama youtube arpoo mulle kaikenlaista taakkaa nykyään... noh tässä pieni nostatus (minus Robin W., sorry).
Tiesin että meitä on musapuolella harvoja just tällä hetkellä, harmi että tuli hyvä biisi ilmeisesti huonoon saumaan.

 
Ystäväni, ystäväni! Hevoskärryjen aika on mennyt. Evoluutio menee eteenpäin ja koneiden aika on tullut. Esimerkkisi on toki kaunis, mutta laulaja on miksattu kuten suurin osa musiikista nykyään. Ja se mikä ei ole, on veroilla tuettua:).

Aika sinunkin hyväksyä tuulen suunta!

Otappa tuosta vaikka aluksi. Mukana helpotukseksi kaunis kuva kauneimmasta koskaan tehdystä hävittäjästä helpottamaan luopumisen tuskaasi.


Mitä tulee teinipeppuihin. Niiden aika on minulta kauan sitten mennyt, mutta 20+ ei kvalifioi teiniksi, joten on täysin ok kuolata niitä:).

Tässä sinulle LSD-trippi vuodelta 1968. Erittäin hieno! Vähän tunnettua Morrisonia mutta erikoisen upea.

 
Järkytyksen jälkeen täytyy varmaan laulu- ja soittotaidottomien erityisasiantuntijoiden päästä pyöräretkelle syntikkapopin parissa vähän silmiä lepuuttamaan. :cool:

 
Ja kun persevideo on nähty, mennään vuoteen 1979 ja osataan jotain. :D


Tuo 60-luvun scheisse... Byörk... Jouduin heti vessaan kumartamaan pöntön eteen kun tuon näin. 60-luvussa on yksi hyvä asia. Ja se on se, että jokainen päivä se jää kauemmas historian hämärään:).

Mutta myönnän tämän viimeisen videosi ansiot. Se on hyvä. Sinulla on vielä toivoa löytää valo! Ei paljoa, mutta kuitenkin:). Hylkää pimeä 60-luku. Se on ensimmäinen askel paranemiseen!
 
Kunhan kiusaan ystävääni. 1970-1980-luvut olivat mielestäni jonkinlaista kulta-aikaa. Olihan silloinkin näitä rahastuksia, joihin haettiin jopa lehti-ilmoituksilla kiiltokuvaihmisiä lyhyeen rahastukseen, ja heille tehtiin biisi ja muokattiin lauluäänet, mutta paljon tehtiin muutakin.

Meillä on aina soitettu kitaraa, ja niitä on kämpässä vieläkin puoli tusinaa. Joskus mietin, onko olemassa täydellistä kitaraa, täydellistä laulua ja täydellistä sanoitusta. Onhan niitä varmasti useitakin eri aikoina.

Mark Knopfler teki laulun Falklandin sodan uhreille. Se ilmestyi Sultans of Swing -albumilla 1985. En osaa sanoa, onko vuoden 1958 Gibson soinut yhtä hienosti kovin monen käsissä. Sanoitus on hiukan jotain muuta kuin jee jee beibi. Knopfler ei myöskän eritellyt sotilaita hyviin ja pahoihin. Runoilija näki, että hauta vihan sovittaa.

Brothers In Arms

These mist covered mountains
Are a home now for me
But my home is the lowlands
And always will be
Someday you'll return to
Your valleys and your farms
And you'll no longer burn to be
Brothers in arms
Through these fields of destruction
Baptisms of fire I've witnessed your suffering
As the battle raged higher
And though they did hurt me so bad
In the fear and alarm
You did not desert me
My brothers in arms
There's so many different worlds
So many different suns
And we have just one world
But we live in different ones
Now the sun's gone to hell and
The moon's riding high
Let me bid you farewell
Every man has to die
But it's written in the starlight
And every line in your palm
We are fools to make war
On our brothers in arms

 
Hyvää lannoitetta musiikinnälkään.


 
Kunhan kiusaan ystävääni. 1970-1980-luvut olivat mielestäni jonkinlaista kulta-aikaa. Olihan silloinkin näitä rahastuksia, joihin haettiin jopa lehti-ilmoituksilla kiiltokuvaihmisiä lyhyeen rahastukseen, ja heille tehtiin biisi ja muokattiin lauluäänet, mutta paljon tehtiin muutakin.

Meillä on aina soitettu kitaraa, ja niitä on kämpässä vieläkin puoli tusinaa. Joskus mietin, onko olemassa täydellistä kitaraa, täydellistä laulua ja täydellistä sanoitusta. Onhan niitä varmasti useitakin eri aikoina.

Mark Knopfler teki laulun Falklandin sodan uhreille. Se ilmestyi Sultans of Swing -albumilla 1985. En osaa sanoa, onko vuoden 1958 Gibson soinut yhtä hienosti kovin monen käsissä. Sanoitus on hiukan jotain muuta kuin jee jee beibi. Knopfler ei myöskän eritellyt sotilaita hyviin ja pahoihin. Runoilija näki, että hauta vihan sovittaa.

Brothers In Arms

These mist covered mountains
Are a home now for me
But my home is the lowlands
And always will be
Someday you'll return to
Your valleys and your farms
And you'll no longer burn to be
Brothers in arms
Through these fields of destruction
Baptisms of fire I've witnessed your suffering
As the battle raged higher
And though they did hurt me so bad
In the fear and alarm
You did not desert me
My brothers in arms
There's so many different worlds
So many different suns
And we have just one world
But we live in different ones
Now the sun's gone to hell and
The moon's riding high
Let me bid you farewell
Every man has to die
But it's written in the starlight
And every line in your palm
We are fools to make war
On our brothers in arms

Jahhah?! Minulle kerrottiin aikoinaan Israelissa että tämä biisi oli nimenomaan 1982 "Rauha Galileaan" -operaation jälkimainingeissa Knopflerin säveltämä kaatuneille IDF:n sotilaille, koska Mark on itsekin juutalainen?

Irkut taas ovat avoimen anti-semitistisiä... kuten myös Pink Flydin perustajajäsenet kusipää-Waters etunenässä.

Noh, ehkä olen väärässä. Joka tapauksessa tänään on lauantai ja vettä on satanut tasan minuuttia yli keskiyöstä tähän hetkeen ja varmaan huomiseenkin asti, joten parempi pitää keskustelu käynnissä täällä virtuaali-Suomessa :)!
Skol!
Prosit!
Servus!
 
Jahhah?! Minulle kerrottiin aikoinaan Israelissa että tämä biisi oli nimenomaan 1982 "Rauha Galileaan" -operaation jälkimainingeissa Knopflerin säveltämä kaatuneille IDF:n sotilaille, koska Mark on itsekin juutalainen?

Irkut taas ovat avoimen anti-semitistisiä... kuten myös Pink Flydin perustajajäsenet kusipää-Waters etunenässä.

Noh, ehkä olen väärässä. Joka tapauksessa tänään on lauantai ja vettä on satanut tasan minuuttia yli keskiyöstä tähän hetkeen ja varmaan huomiseenkin asti, joten parempi pitää keskustelu käynnissä täällä virtuaali-Suomessa :)!
Skol!
Prosit!
Servus!

Hölökynkölökyn. Virallisessa alkuperäisvideossa on Falklandin maisemia, mutta laulu on universaali, joten kai se käy, mihin haluaa. Itse kuuntelen mieluiten ilman kuvaa, mitä Gibsonista saa irti.
 
Olen usein miettinyt tuota Fender vs. Gibson. Mitä mieltä täällä, sydän sykkii A.Järvisen Fenderille....ja Gibsonille.


 
Minusta Ile Kallio veti paremmat soolot kuin Albert.
Ile oli suoraviivaisempi rokkimies kun Albert enemmän kikkaileva bluesmies.

 
Olen usein miettinyt tuota Fender vs. Gibson. Mitä mieltä täällä, sydän sykkii A.Järvisen Fenderille....ja Gibsonille.



Tunnetuilla kitaristeilla on saattanut olla useampia. John Lennonilla oli ensin Gibson ja sitten Rickenbacker, kuten muillakin Beatlesin jäsenillä. Fender Stratocaster tulee ensimmäisenä mieleeni. Se on ollut aika monen valinta varmaankin Jimi Hendrixin jalanjäljillä eli siinä on Hendrix-lisää, ja yksi hyvin kuuluisa on Gibson Les Paul Rolling Stonesin Keith Richardsin myötä.

Nykyiset hevityypit taitavat pitää eniten Ibanezista. Fender on monipuolinen, Gibson voi lyödä sen sellaisissa sielukkaissa, paksuissa soinneissa (Eric Clapton).

Mielestäni Albert Järvinen ja Jukka Tolonen ovat kyllä uskomattoman hyviä. Ei se kulttimaine turhaan tullut.
 
Back
Top