Tällä hetkellä soi .....

Torjuntavoitto. Urheiluhistorian mieleenpainuvimpia tapahtumia.
30 minuuttia köysissä, sairaskohtaus vastustajan tähtipelaajalle, reilun tunnin epätietoisuus
jatkuuko ottelu. Voitosta olin melko varma urheilupsykologian asiantuntijana ottelun jatkuessa.
Tämä voinee riittää jatkopaikkaan. TERVEYTTÄ KAIKILLE
 
Vaalimusaa
 
Pihkakoski kirjoitti:
Koska proge on kivuutta lisäävää, kuuntelen tietenkin Wigwamia. Ollessani hieman paranoidi, kappalevalinta on "Luulosairas". Kaikki osuu yksiin!
Klikkaa laajentaaksesi...
Proge on kyllä paskimmillaankin ihan parhautta, niiden kaikkien muiden huippujen genrejen ohella tietysti.
 
Pihkakoski kirjoitti:
Tiedän olevani hieman heikkona utuisiin naisiin. Täten Dusty Springfieldin sivuuttaminen olisi pakoa. Eikä ole tapana karkuun juosta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sehän taisi olla nimenomaan Dusty, joka teki tunnetuksi kappaleen "I only wanna be with you", joka myös sovitettiin suomeksi ja tunnetaan nimellä "Jykevää on rakkaus".

Myös Dustyn hitti "Son of a preacher man" päätyi samplattavaksi erittäin tunnetun latino rap yhtye Cypress Hillin kappaleen "Hits from the bong" biitiksi.

Että ei ole mun ja tuskin monen muunkaan musiikkia kuuntelevan (ei kuluttavan) silmissä, ja ennen kaikkea korvissa mikään ihan turha tusinatyttönen, vaan juurikin tuollainen arvostettava "utuinen nainen", termi jota muuten itsekkin käytän puhuttaessa astetta paremmista nais vokalisteista.
 
Viimeksi muokattu:
Jotkut päivät on parempia kuin toiset. Esim. se päivä, kun Dolly Parton kirjoitti kappaleet
Jolene:
ja I Will Always Love You:

Voi olla tietysti liioitteluakin. Silti Dolly on mielestäni jäänyt liikaa oman ulkonäkönsä jalkoihin, eli on muusikkona paljon mainettaan parempi.
 
Sleeper_agent kirjoitti:
Sehän taisi olla nimenomaan Dusty, joka teki tunnetuksi kappaleen "I only wanna be with you", joka myös sovitettiin suomeksi ja tunnetaan nimellä "Jykevää on rakkaus".

Myös Dustyn hitti "Son of a preacher man" päätyi samplattavaksi erittäin tunnetun latino rap yhtye Cypress Hillin kappaleen "Hits from the bong" biitiksi.

Että ei ole mun ja tuskin monen muunkaan musiikkia kuuntelevan (ei kuluttavan) silmissä, ja ennen kaikkea korvissa mikään ihan turha tusinatyttönen, vaan juurikin tuollainen arvostettava "utuinen nainen", termi jota muuten itsekkin käytän puhuttaessa astetta paremmista nais vokalisteista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Laatumusiikkia. Miten tuon nyt haluaakin määritellä. Ja ainakin itselleni tietty ajattomuus, ajan kesto on yksi laadun määreistä. Toki vain yksi. Mukavaa aina kuulla, ettei näiden kanssa yksinkuuntelua harrasta.

Tälläiselle tyypille, joka aikanaan Black+Whitesta albumeja tilasi, Suomesta kun saatavuus heikkoa oli, tämä aika jossa käytännössä kaikki on saatavilla. Tuosta vain. Tuntuu edelleen hieman oudolta.

Tuntuma on se, että "varsinainen kuuntelu" on mahdollisesti vähentynyt. Kuluttajan roolissa olo lisääntynyt. Hemmetti. Hyvän albumin sisäistäminen ei yleensä ihan hetken projekti ole...
 
Pihkakoski kirjoitti:
Tuntuma on se, että "varsinainen kuuntelu" on mahdollisesti vähentynyt. Kuluttajan roolissa olo lisääntynyt. Hemmetti. Hyvän albumin sisäistäminen ei yleensä ihan hetken projekti
Klikkaa laajentaaksesi...
Nykyään ei enää oikein tehdä albumeja, joissa kappale seuraa toistaan ja tekee albumista kokonaisuuden, ikään kuin tarinan (pink floydin the wall tai kingston wallin tri-logy ovat näistä hyviä esimerkkejä). Nykyään tyyli on tiputtaa kuunneltavaksi yksittäisiä singlejä, ja sitten kun niitä on vuosien mittaan tiputeltu tarpeeksi, niin niistä koostetaan "artistin parhaat hitit kokoelma-albumi". Nykyään levy on siis tehty kulutettavaksi, ja kuuntelukokemus jää varsin pliisuksi.
 
Sleeper_agent kirjoitti:
Nykyään ei enää oikein tehdä albumeja, joissa kappale seuraa toistaan ja tekee albumista kokonaisuuden, ikään kuin tarinan (pink floydin the wall tai kingston wallin tri-logy ovat näistä hyviä esimerkkejä). Nykyään tyyli on tiputtaa kuunneltavaksi yksittäisiä singlejä, ja sitten kun niitä on vuosien mittaan tiputeltu tarpeeksi, niin niistä koostetaan "artistin parhaat hitit kokoelma-albumi". Nykyään levy on siis tehty kulutettavaksi, ja kuuntelukokemus jää varsin pliisuksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
No, samaa makuskaalaa löytyy. Erityisesti The Wall tullut jo vinyyliaikana kirjaimellisesti puhkikuunnelluksi ja uutta lp:tä sitten hankkien. Onpa meillä hyvä maku!

Muutenkin tuosta kokonaisuuksien merkityksestä - tai niiden puutteesta - olen samanmielinen.
 
Tänään radiossa soi klassikoita, raatina Ile, Erja ja joku muu:

Esa Pulliainen todettiin kaikkien mielestä hyväksi, niin minustakin:





Ps. Lisään tuon puuttuvan nimen kun tulee mieleen..

Tokela on nimi joka oli hukassa.
 
Viimeksi muokattu:
Elämä ilman hitusta sentimentaalisuutta, olisi aika kylmää ja tylsää. Tästä syystä Nuori Neil ja sydän kultaa. Muistissa on FarmAid ja vastaavat.
 
Leaderdog kirjoitti:
Knopfler arvostettiin huipuksi, jota se epäilemättä on.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jep. Tosin ainahan nämä ovat mieltymyksistä kiinni. En ole suurta painoarvoa erilaisille "Magazine top 100 guitarist" -tyyppisille arvioinneille antanut.

Onhan meillä vaikka Tolosen etc. kautta yksilöitä & yhtyeitä, jotka olisivat voineet laadun kautta hyvinkin nousseet aikanaan kartalle. Jos tuolla nyt merkitystä on.

Edelleen, näin kyynistyneenä läskinäkin, sopivaa musiikkia kuunnellessa kananlihalla on pinta. Tuossa kai tuo on pähkinänkuoressa. Parhaimmillaan itsensä ja reaalimaailman ulkopuolella leijailua, ihan ilman mitään stimulantteja. Vapautumista kaiken arjen sitovuudesta ja rajoituksista.
 
Tätä on tullut kuunneltua 80-luvulta alkaen. Olen kertonut hyville tuttaville, että saavat minua naamaan ampua tai muuten parempaan elämään siirtää, siinä vaiheessa kun en tästä fiiliksiä löydä. Peli olisi joka tapauksessa menetetty. Täysin ja ehdottomasti.

Tuli joskus Koskelassa töitä tehtyä. Nuorena. Melko karua tuo elämän liekin ylläpito voi olla. Vaan onko enää olemisen arvoista.

 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top