Nuorena minä altistuin näiden erilaisten 80-luvun sukkahoususankareiden musiikille, ja diggasinkin jopa. Jälkeenpäin vain naurattaa se oma silloinen musiikkimaku kun nykyään sitä katsoo ja kuuntelee. Kerran kun jammaa jollekin niin eihän sitä unohda. Et' niinku tutut biisit on tuttuja hyviä mutta sitten jos altistuu saman vanhan genren muille bändeille vuosia myöhemmin niin sitten irtoaa eriasteista naurua ja sormiosoitusta perään, ja se on kai sitten jotenkin loogista.
Lisäks menit käyttämään sanaa "tennishevi" joka jo nosti virneen suupieleen valmiiksi.
Et' niinku mä nauroin sun suosikkibändille, mikä on vähän kuin toisi söpön hiiren kaveriksi kissalle, ja sitten samana päivänä... Ei ole kissan vika.
Että niinku elämä on julmaa mutta onko se suunnitellusti julmaa?