Tahallisen väärinarvioinnin oikaisuttaminen?

S

Starpom

Majuri
Ikä alkaa painaa, mutta vitutus ei laimene AuK:ssa tehdystä tahallisesta väärinarvioinnista. Omalla kohdalla arvosanojen oikaisuttaminen ei liene enää ajankohtaista, mutta mielenkiinnosta kysyn jos joku tietäisi, onko intissä mahdollista oikaisuttaa väärinarviointeja?

Henkilökohtaisesti en tunne muita tahallaan väärinarvioituja, mutta kyllä heitä on. Eräässä puolustusvoimien julkaisuissa entinen AuK:n opettajani (hyvä sotilas ja reilu mies sinänsä) päällystöopistoon pyrkiessään oli joutunut samanlaisen mielivallan uhriksi saatuaan jostain henkilöarvioinnista arvosanaksi alimman mahdollisen. Tämä tahallinen väärinarviointi oli vaarantanut päällystöopiston pääsykokeeseen osallistumisen.
 
Kun ihminen syystä tai toisesta ajautuu vastakkaisille raiteille esimiesasemassa olevan henkilön kanssa, epäkohtia tapahtuu. Omalta osaltani arvioinnit puoliaukin primus ja ruk:ssa kurssinsa puolivälin yläpuolella muuttui sotilaspassissa hieman yllättäen yleisarvosteluksi ”tyydyttävä”. Palvelutodistuksessa kuitenkin kaikki ruksit olivat kohdassa ”hyvä”.

Syy: Yksi kadiksesta vastavalmistunut itsestään epävarma yliluutnantti kertoili minusta satuja parille esimiehillemme, ja nämä sitten järjestivät minulle kaikkea simputusta loppupalveluskuukausien ajan. Ne oli henkisesti helpompi kestää, kun tiesin ilman arvonappuloita olevani tasaisella meistä neljästä kovin. Tai niin minä asian itselleni silloin rationalisoin, ja laskemalla päiviä. (Sain myöhemmin armeijan jälkeen asiasta suoraan yhden asianosaisen hevosen suusta selvyyttä, en anteeksipyyntöä. Em. yliluutnatti oli nimittäin paljastunut tyhjäksi univormuksi varusmiesten kanssa ja vähän muutenkin päätyen tutkijaksi. Ja ”hevosesta” on näemmä tullut everstiluutnantti.)

Sittemmin käsketyissä kertausharjoituksissa olen kuitenkin jatkanut työn tekemistä Suomen, en esimiesteni, eteen ja pari ylennystä on tullut hyvin ja kiitettävin arvioin. Kauan minäkin kuvittelin, että varusmiesarviointi määrittelee minut loppuiäksi, enkä hakenut YK-tehtäviin, enkä ole osallistunut vapaaehtoisiin harjoituksiin.
 
Viimeksi muokattu:
ido59 kirjoitti:
Tuollaisella upseerikokelaan mielenmaisemalla saattoi huonompi yleissarvio olla osuva.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joka ikinen meistä projisoi itsensä ympäristöönsä kussakin ajassa ja paikassa. Jos kolmen noin kolmekymppisen valtion väkivaltakoneiston virassa esimiesasemassa olevan aikuisen miehen toimesta yritetään henkisesti nitistää ja nöyryyttää 20-vuotias varusmies, niin yrityksen kohde joko sisuuntuu tai murtuu. Minä sisuunnuin, mutta kuten ehkä huomasit - myös hillitsin itseni. Ja ellet huomannut, niin tarkennan vielä etten minä siis heille koskaan sanonut, että ”tuus koettaan”. Viimeisen varusmiespäivän vapaa palaute -kirjoituksessa kyllä kynäilin, että mitähän olisi tapahtunut, jos olisin parkunut everstille? Ei. Minulle toi itsevarmuutta se tieto, että systeemiin sisällytetyn hierarkian edessä minulle toki voi tehdä näin, mutta jos kaikki säännöt purkautuisivat, kävisikin toisinpäin.

Noh, ehkäpä minäkin olen kolmessakymmenessä vuodessa luonteeltani jossain määrin jalostunut noista päivistä, sillä ihmisen aivot kehittyvät noin 25 ikävuoteen saakka. Mutta ei minusta vieläkään olisi roadmanin lenkkarinuolijaksi. Olisiko sinusta?
 
Viimeksi muokattu:
Nyt kun tuli puheeksi, aukkiaikana leirillä tuli akuutti tilanne, jossa minäkin hillitsin itseni vääpelin huutaessa päin naamaa ja syyttäen virheestä, jota en mielestäni ollut tehnyt. Kyse oli siitä olinko leirillä ammuntaharjoituksissa seis-huudon kuultuani epähuomiossa osoittanut aseella jotenkin vaarallisesti johonkin ilmansuuntaan. Ohikiitävän hetken ajan kävin mielessäni Jaakobin painia väkivaltaskenarion ja tekemättä jättämisen suhteen. Jätin tekemättä ja perustelin päätöksen itselleni sillä, kun arvelin että jokaista oppilasta haastettaisiin vuorollaan ja tarkkailtaisiin paineensietokykyä tekaistulla hermostuttamisella. Päätöksentekoon vaikutti myös se että ympärilläni oli runsaasti muita ihmisiä, jotka todennäköisesti olisivat ottaneet minut hallintaotteeseen, jos olisin kopsauttanut. Sanktiot arveluttivat myös. Aukki olisi saattanut loppua siihen paikkaan.
 
ido59 kirjoitti:
Tuollaisella upseerikokelaan mielenmaisemalla saattoi huonompi yleissarvio olla osuva.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ottamatta nyt mielenmaisemiin kantaa, henkilöitä tuntematta. Niin ei tämäntapainen ajatuksissa, vaikkakin nyt kirjoitettuun muotoon saatettuna. Itselläni erityistä huomiota mihinkään tuomioon herätä. Kokolailla normimeininkiä?

Saattaa myös toisinpäin hierarkiarakenteessa kohdalle käydä. Minulla edellisen kotiutumiserän kouluttaja kävi tuvassa pyytämässä. Ettei pahalla muisteltaisi, kun Hämeenlinnassa kohdattaisiin. Ollut koko heppua noteerannut. Oudoksuin lipevää nöyristelyä. Mitä lie kehitellyt mielessään vaikutuksestaan nuoreen sieluun. En tiedä.

Epäasiallisuus, epäammattimainen toiminta. Tuottaa heikompaa tulosta koulutukseen. Tässä varmaankin eteenpäin menty 80-luvusta.

Kehityksestä huolimatta, kaikki hierarkiset systeemit pitävät sisällään myös mahdollisuuden rakenteen turmelevaan väärinkäyttöön. Sisäänrakennettu ominaisuus, ikäänkuin.
 
Tuo kriha-arvioinnit tuntuvat olevan hieman hmmm... epämääräisiä. Kampitus tuntuu olevan yllättävän yleistä. Tiedän kolme tapausta. Yksi tapauksista onkin ollut julkisuudessa. Pari muuta ei.
 
AKE-ukki kirjoitti:
Tuo kriha-arvioinnit tuntuvat olevan hieman hmmm... epämääräisiä. Kampitus tuntuu olevan yllättävän yleistä. Tiedän kolme tapausta. Yksi tapauksista onkin ollut julkisuudessa. Pari muuta ei.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juu, se yksi kävikin aikamoisen ruljanssin julkisuutta myöten, ja siihenhän ottivat korkeat oikeusoppineetkin kantaa (tosin yksityishenkilöinä, koska sehän ei ikinä rikosoikeudellisessa prosessissa edennyt syytteeseen arvostelun väärentämisen (!) osalta). Harmi kyseisen erittäin pätevän upseerin kannalta, koska ruljanssi aivan varmasti teki hänelle periaatteessa täysin perusteetta vihamiehiä, vaikka hän vain halusi saada oikeutta.
 
skärdis kirjoitti:
Anteeksianto tai edes asian kanssa eläminen on tärkeää.

Omaa mieltään ei kannata myrkyttää liiaksi menneillä. Ei varsinkaan jos ei asialle oikein mitään ole voinut silloin eikä nytkään.

Mitäpä paskasta, kun ei ole peltoakaan!
Klikkaa laajentaaksesi...
Se on juuri näin. Mikäli oletat maailman olevan tasa-arvoinen, reilu ja looginen, petyt elämässäsi ennemmin tai myöhemmin. Jonkin verran paskaa tippuu kärrystä meistä jokaisen tielle elämän varrella, on oma valinta jääkö sen läjän ympärille asiaa märehtimään ja pitämään henkistä sadetanssia vai jatkaako eteenpäin.
 
Mitäköhän näissä tahallisissa väärinarvioinneissa voisi ajatella olevan vaikuttimena?
Ymmärrän että ihmisillä voi mennä napit vastakkain, tulee sanomista puolin ja toisin ja se antaa runtua joka voi. Toisaalta tahallisia väärinarviointeja on tehty ilman että "uhri" on ollut konfliktissa arvioijansa kanssa. Voisi ajatella että arvioija näkee vikaa uhrin pärstäkertoimessa, mutta jos niin on, arvioija on missannut pointin, joka on puolivapaahtoinen osallistuminen maanpuolustukseen. Yleisesti ottaen talkooväen motivaatiota ei kannata tappaa. Kyse voi olla myös eleiden ja ilmeiden väärästä tulkinnasta ja väärän tulkinnan perusteella vedetyistä johtopäätöksisistä.
Niin tai näin, dissaamisella lienee puolustusvoimissa pitkät perinteet. Ehkä on muodostunut machoperinne, jossa halutaan erotella heikoimmat ja jotenkin "kasvattaa" karaisemalla. Näin ajatellen osa heikoiksi määritellyistä hajoaa ja osa sisuuntuu, kuten TomiDude mainitsi. Voi olla myös että provosoimalla yritetään saada kohde tekemään virhe, joka järjestelmän sääntöjen nojalla on selvästi sanktioitu.
Kummallista sekin että joukko-osastossa dissaaminen voi olla yhden kapiaisen intentio, muiden kohdellessa uhria tasavertaisesti. Tahallinen väärinarviointi ei perustu mihinkään hetken mielijohteeseen, vaan on toiminnan luonteena pitkäkestoista ja päättäväistä ja päättyy musteeksi paperille, viralliseksi totuudeksi jota ei voi muuttaa.
 
Kulttuurikysymys PV:ssä. Tottakai varusmiehille perseillään ja kantahenkilökunta perseilee toisilleen koska se hiljaisesti hyväksytään. Tänä päivänä some, hyi saatana, onneksi antaa varusmiehille mahdollisuuden tasata tilejä ja jopa hetkittäin saada oikeutta kun asiat ilmestyvät julkisuuteen ja sitä kautta tutkittaviksi. Kantahenkilökunnan osalta asia ei ole ihan niin yksinkertainen vaikka kanavat puuttua perseilyyn ovat olemassa. Teet ilmoituksen epäasiallisesta kohtelusta tai työpaikkakiusaamisesta niin leima otsastasi ei lähde ihan heti ja huomaat urasi olevan vastatuulessa. Näissä työpaikkakulttuuriin liittyvissä asioissa on se ikävä piirre että kulttuuri tai ilmapiiri lähtee pitkälti ylhäältä alaspäin pyramidimaisesti. En tarkoita että PVKOM vaikuttaa koko puulaakin ilmapiiriin ja kulttuuriin "säteilemällä" posia ja lämpöä jakkaraltaan, vaan enemmänkin sitä että perusyksikön, joukkoyksikön ja -osaston komentajat luovat mikroilmaston yksikköönsä mikä sitten luo kulttuurin jonka pohjalta asioita hoidellaan. Päälliköt, komentajat ja johtajat ovat yksilöitä jotka ovat käyneet pitkälti samat koulut samoilla teeseillä ja kokkapuheilla, mikä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että he ovat yksilöitä omine haasteineen, vahvuuksineen ja luonteenpiirteineen. Nämä haasteet, vahvuudet ja luonteenpiirteet sitten puolestaan luovat sen ilmapiirin mikä ao. henkilön luotsaamassa yksikössä vallitsee. Kyseisellä päälliköllä, komentajalla tai johtajalla on myös esimies joka johtaa omien haasteittensa, vahvuuksiensa ja luonteenpiirteittensä pohjalta. Mikäli yhteentörmäyksiä tai konflikteja syntyy niin PV:n hierarkia sanelee miten asia ratkaistaan. Ongelmiin ja haasteisiin puututaan tänä päivänä aikaisempaa helpommin johtuen mahdollisista mainehaitoista julkitulon osalta.
Tietäen sen perseilyn määrän mitä PV:ssä tapahtuu valtarakenteissa niin hämmästelen kuinka vähän se näkyy aktiiviselle reserviläiselle. Pelastus lienee se että olen/olemme riittävän etäällä "where the magic happens" alueesta, hyvä näin. Mulkkuja on aina ollut ja tulee aina olemaan, onneksi niitä näkyy todella harvassa kertausharjoituksiin liittyen.
 
Shit happens ja k*rpiä kuoriutuu ihmisistä aina, etenkin kun esimiesasemaan on päässyt. Oletteko lukeneet Irtoviiksimiehen? Samaa juttua on siinäkin avattuna kirjan alkuosassa.
 
Viimeksi muokattu:
Umkhonto kirjoitti:
Shit happens ja k*rpiä kuoriutuu ihmisistä aina, etenkin kun esimiesasemaan on päässyt. Oletteko lukeneet Irtoviiksimiehen? Samaa juttua on siinäkin avattuna kirjan alkuosassa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Irtoviiksimiehelle vahva lukusuositus. Intissä osalla skappareista laukeaa oma pää, perhe-elämä tai alkon kanta-asiakkuus. Näitä traumoja sitten puretaan varusmiehiin muiden kohteiden puutteessa.

Ei kannata mulkkujen vanhoja tekemisiä muistella. Vain kidutettu sielu rääkkää muita.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top