Kuten kaikki tietävät, suuri ja kaikkitietävä Liikenne ja Viestintäministeri Anne "lastensairaala" Berner vapautti suomalaisen taksimaailman vapaan kilpailun autuuteen muutamia vuosia sitten. Aivan kuten Ruotsissa aikanaan, seurauksena ei ole ollut hintojen luvattu lasku ja kilpailu palveluiden monimuotoisuudesta, vaan surkeita kuskeja, tappeluita asemilla, tilaamisen vaikeutumista, rikoksia asiakkaita kohtaan ja nousseita hintoja. Tämän tiesi jokainen, joka oli asiaan edes hiukan perehtynyt. Luonnollisesti Berner ei siis tiennyt asiasta mitään ennen tai jälkeen.
Mutta unohtakaamme se. Takseissa koetaan monesti kaikenlaista, niin hyvää, huonoa kuin huvittavaakin. Olisi hauska kuulla kokemuksia taksimatkoista ympäri maailmaa.
Näitä riittäisi mutta pari omaa kokemusta:
1. Kuumottavin kokemus:
Tämä oli ihan kotisuomessa. Klassinen lähtö aseman tolpalta (teatterin puoli) noin kolmen aikaan. Ongelmat alkoivat 20 metriä lähdön jälkeen. Kännisankari päätti levittää itsensä autojen kulkuväylän puolelle seurauksella, että hän päätyi keulakoristeeksi taksin etuikkunaan siitä sitten lentäen jatkuvuuden lain mukaan katukivetykselle. Kuski pomppasi pihalle ja minä kömmin ulos myös.
Molemmat sitten ihmettelimme tajutonta sankaria ja pään alle kertyvää punasävytteistä lammikkoa hetken aikaa, jonka jälkeen kuski totesi minulle että matka jatkuu. Astuin takaisin autoon ja kuski huikkasi takana olevalle mittarille että soittaisi pipaa-auton. Sitten mentiin ja kovaa mentiinkin.
Olin hyvästi päissäni, mutta homma ei täysin tuntunut täyttävän sen enempää lain kuin moraalisen käytöksen kirjaimia. Vienosti asiaa kyselin, mutta vastaus oli selkeä "kyllä kaverit hoitaa". Ok. Kuskien kuviot ovat omansa. Kunnes...
Jossain vaiheessa Länsiväylää tajusin yhtäkkiä, että kaveri on täydessä shokissa. Hän puhui sinänsä järkeviä, mutta jutut eivät liittyneet toisiinsa mitenkään Täysin sekavaa sanavirtaa. Siinä sitten alettiin kännissä puhuttamaan kaveria tienposkeen. Muutama liittymä mentiin ohi kunnes kaveri alkoi tokenemaan ja auto saatiin puheella pysähtymään.
Hetki kesti tupakkaa poltellessa ja jutellessa ja sitten kaveri soitteli toisen auton hakemaan allekirjoittaneen.
En tiedä miten asiassa kävi. Jätin numeroni kuskille koska olisin voinut todistaa hänen puolestaan (hän ei nimittäin ollut syyllinen tapahtuneeseen) mutta eipä ilmennyt tarvetta.
2. Hauskin tapaus
Tämä tapahtui Taksien Taivaassa eli läntisen maailman kehdossa Kreikan Ateenassa (siihen aikaan julkinen liikenne Ateenassa=taksi). Luonnollisesti puhumme ajasta ennen Pahuutta eli Uuberia ja muuta alustapaskaa (Singapore
).
Olin ensimmäisellä ulkomaanreissulla silloisen tyttöystäväni (nykyinen pirttihirmu) kanssa. Hänellä oli paljon kokemusta maailmalla matkaamisesta. Lähinnä varsin eksoottisissa paikoissa idässä ja syvässä etelässä. Näillä reissuilla hänelle oli kasvanut varsin voimakas epäilys taksien luotetavuuteen.
No. Lähdimme aamulla pidemmälle retkelle maaseudulle ja palasimme sieltä sitten illalla takaisin Ateenan pääbussiasemalle. Josta sitten mittari alle ja kohti hotellia.
Ignoramuksille kerrottakoon, että tuohon aikaan (2000-luvun alkupuoli) Ateenan iltaliikenne koostui 70% takseista. Jotka olivat kaikki virallisia keltaisia valolla varustettuja takseja. Mittari oli pakollinen, mutta sen paikka autossa ei ollut rajoitettu...
Istuimme siis autoon ja matka alkoi. Ja kesti noi 15 sekunttia kun älämölö alkoi. Tuleva vaimoke ei nähnyt mittaria! Voi Allah, kyllä tuli tekstiä!
Välillä haukuttiin kuskia, välillä minua. Tarina oli hieman polveilevaa, mutta oleellinen pointti oli se, että a) meitä vähintäänkin kusetetaan ja b) minä en uskalla sanoa asiasta mitään. Meteliä tuli suomeksi, englanniksi ja eteläpohjanmaan murteella (jota nykyäänkin saa kuulla kovin usein tapahtuvilla tyytymättömyyden hetkillä).
Metelin jatkuessa kuski oli hiljaa, mutta katselin, miten kaveri vajosi pikku hiljaa penkillä alemmas ja alemmas desibelien kasvaessa. Loppujen lopuksi minua alkoi huolettamaan se, näkeekö hän yleensä tietä mihin hän on menossa (muista autoista ei Ateenassa kannata huolehtia, torven soittaminen risteyksissä hoitaa ne). Kunniakkaasti hän kuitenkin taisteli eteenpäin!
Matka oli kohtuullisen pitkä. Noin 30 minuuttia eikä ruuhka-aikaan. Ja sitten pääsimme hotellin eteen. Vaimokokelaalta kuului tässä vaiheessa lievähkösti sarkastinen kommentti "no nyt sitten alkaa..." Ja niin alkoikin.
Nimittäin mittari oli keskikonsolissa mutta vetolevyn alla. Ja koko matkan hinta (30 minuuttia ilta-aikaan) oli 7 euroa 35 senttiä.
Se tapaus on tähän päivään mennessä ainoa tilanne, jossa ainakaan minun kuulleni nykyinen vaimoni on hiljennyt saman tien ja täysin.
Voi kun nykyään saisi samanlaisen taksimatkan...
Mutta unohtakaamme se. Takseissa koetaan monesti kaikenlaista, niin hyvää, huonoa kuin huvittavaakin. Olisi hauska kuulla kokemuksia taksimatkoista ympäri maailmaa.
Näitä riittäisi mutta pari omaa kokemusta:
1. Kuumottavin kokemus:
Tämä oli ihan kotisuomessa. Klassinen lähtö aseman tolpalta (teatterin puoli) noin kolmen aikaan. Ongelmat alkoivat 20 metriä lähdön jälkeen. Kännisankari päätti levittää itsensä autojen kulkuväylän puolelle seurauksella, että hän päätyi keulakoristeeksi taksin etuikkunaan siitä sitten lentäen jatkuvuuden lain mukaan katukivetykselle. Kuski pomppasi pihalle ja minä kömmin ulos myös.
Molemmat sitten ihmettelimme tajutonta sankaria ja pään alle kertyvää punasävytteistä lammikkoa hetken aikaa, jonka jälkeen kuski totesi minulle että matka jatkuu. Astuin takaisin autoon ja kuski huikkasi takana olevalle mittarille että soittaisi pipaa-auton. Sitten mentiin ja kovaa mentiinkin.
Olin hyvästi päissäni, mutta homma ei täysin tuntunut täyttävän sen enempää lain kuin moraalisen käytöksen kirjaimia. Vienosti asiaa kyselin, mutta vastaus oli selkeä "kyllä kaverit hoitaa". Ok. Kuskien kuviot ovat omansa. Kunnes...
Jossain vaiheessa Länsiväylää tajusin yhtäkkiä, että kaveri on täydessä shokissa. Hän puhui sinänsä järkeviä, mutta jutut eivät liittyneet toisiinsa mitenkään Täysin sekavaa sanavirtaa. Siinä sitten alettiin kännissä puhuttamaan kaveria tienposkeen. Muutama liittymä mentiin ohi kunnes kaveri alkoi tokenemaan ja auto saatiin puheella pysähtymään.
Hetki kesti tupakkaa poltellessa ja jutellessa ja sitten kaveri soitteli toisen auton hakemaan allekirjoittaneen.
En tiedä miten asiassa kävi. Jätin numeroni kuskille koska olisin voinut todistaa hänen puolestaan (hän ei nimittäin ollut syyllinen tapahtuneeseen) mutta eipä ilmennyt tarvetta.
2. Hauskin tapaus
Tämä tapahtui Taksien Taivaassa eli läntisen maailman kehdossa Kreikan Ateenassa (siihen aikaan julkinen liikenne Ateenassa=taksi). Luonnollisesti puhumme ajasta ennen Pahuutta eli Uuberia ja muuta alustapaskaa (Singapore
).Olin ensimmäisellä ulkomaanreissulla silloisen tyttöystäväni (nykyinen pirttihirmu) kanssa. Hänellä oli paljon kokemusta maailmalla matkaamisesta. Lähinnä varsin eksoottisissa paikoissa idässä ja syvässä etelässä. Näillä reissuilla hänelle oli kasvanut varsin voimakas epäilys taksien luotetavuuteen.
No. Lähdimme aamulla pidemmälle retkelle maaseudulle ja palasimme sieltä sitten illalla takaisin Ateenan pääbussiasemalle. Josta sitten mittari alle ja kohti hotellia.
Ignoramuksille kerrottakoon, että tuohon aikaan (2000-luvun alkupuoli) Ateenan iltaliikenne koostui 70% takseista. Jotka olivat kaikki virallisia keltaisia valolla varustettuja takseja. Mittari oli pakollinen, mutta sen paikka autossa ei ollut rajoitettu...
Istuimme siis autoon ja matka alkoi. Ja kesti noi 15 sekunttia kun älämölö alkoi. Tuleva vaimoke ei nähnyt mittaria! Voi Allah, kyllä tuli tekstiä!
Välillä haukuttiin kuskia, välillä minua. Tarina oli hieman polveilevaa, mutta oleellinen pointti oli se, että a) meitä vähintäänkin kusetetaan ja b) minä en uskalla sanoa asiasta mitään. Meteliä tuli suomeksi, englanniksi ja eteläpohjanmaan murteella (jota nykyäänkin saa kuulla kovin usein tapahtuvilla tyytymättömyyden hetkillä).
Metelin jatkuessa kuski oli hiljaa, mutta katselin, miten kaveri vajosi pikku hiljaa penkillä alemmas ja alemmas desibelien kasvaessa. Loppujen lopuksi minua alkoi huolettamaan se, näkeekö hän yleensä tietä mihin hän on menossa (muista autoista ei Ateenassa kannata huolehtia, torven soittaminen risteyksissä hoitaa ne). Kunniakkaasti hän kuitenkin taisteli eteenpäin!
Matka oli kohtuullisen pitkä. Noin 30 minuuttia eikä ruuhka-aikaan. Ja sitten pääsimme hotellin eteen. Vaimokokelaalta kuului tässä vaiheessa lievähkösti sarkastinen kommentti "no nyt sitten alkaa..." Ja niin alkoikin.
Nimittäin mittari oli keskikonsolissa mutta vetolevyn alla. Ja koko matkan hinta (30 minuuttia ilta-aikaan) oli 7 euroa 35 senttiä.
Se tapaus on tähän päivään mennessä ainoa tilanne, jossa ainakaan minun kuulleni nykyinen vaimoni on hiljennyt saman tien ja täysin.
Voi kun nykyään saisi samanlaisen taksimatkan...
