Vielä jokin aika takaperin itsekin aattelin, että monelle hiihtäjälle saattaisi olla parempi tilanne se, että ovat vaikka Karhun tai Peltosen tallissa ykköshiihtäjä tai ainakin kärkiviisikossa kuin Fischerin tallissa sijalla 378. Tilanne on valitettavasti mennyt siihen, että Karhulla ei ole kilpailukykyisiä suksia lainkaan ja Peltonen on räkäkelin spesialisti, mutta ei muuhun sovellukaan. Fischerillä on sitten niitä valikoijia edellä iso liuta. Silloin on eduksi jos ei ole ihan standardimitoissa itse kun odottaa jonossa vuoroaan. Hajakokoja tietenkin tehdäänkin vähemmän, mutta onpi valikoijiakin vähemmän edellä. Atomic näkyy myös pudonneen tyystin tuotekehityksen kelkasta joka saralla, niin murtomaalla, hyppymäessä kuin mutkamäessäkin. Liekö syynä se, että siirtyi Amerin omistukseen. Aikku on valinnut valtaväestä poiketen alleen Rossignolit ja Krista Mädshusit. Kummallakin tuntui suksi kulkevan. EI ol jonossa liikaa väkeä edessä valikoimassa suksia ja valmistajalla on halua saada oma edustajansa palkintopallille ja tietotaitoa ja kehitysrahaa löytyy kisassa mukana pysymiseen. Suksitallin valinta taitaa olla lopulta melko vaikea asia. Helpointa on mennä siihen suosituimpaan ja jäädä suosiolla tutkailemaan jäännöseristä itselleen hyviä pareja. Ennustajan lahjoja tarvitaan kun rohkenee katsella muiden valmistajien tarjontaa. Vieläpä pitää olla hereillä ja osata oikeaan aikaan hypätä kelkasta ja vaihtaa toiselle merkille.
Voitelumestarien määrä on varmasti sangen ratkaisevassa asiassa, niin on myös heidän käytössään oleva kalusto ja taloudelliset resurssit. Suomen voitelupäälliköt valittelivat että kollenin lumessa oli jotain outoa suolaa, jota ei muualla ole. Norjalaiset ovat tietenkin jo vuosia saaneet tuota lunta tutkia ja siihen parhaat voiteet ja kuviot kehitellä. Ruotsalaisten alkukisat menivät voitelujen osalta ihan penkin alle. Sitkeä huhu väittää, että sen seurauksena Oslosta lastattiin kuorma lunta, joka analysoitiin Ruotsissa laboratoriossa ja oudot suolat selvitettiin. Loppukisat kulki ruotsalaistenkin sukset.
Jo aiemmin mainitsin tuosta suomalistutkimuksesta joka ei hiihtoliittoa kiinnostanut. Tutkimuksen teki PET-keskus Turussa. Siinä magneettikuvauksen avulla selvitettiin erilaisten tasatyöntö tekniikoiden vaikutusta lihasten voimantuottoon ja maitohapon kehittymiseen ja mitä kaikkea muuta tutkittiinkaan. SHL:a ei tutkimustulokset kiinnostaneet. Vielä vähemmän kiinnosti lähettää tutkittavaksi suomalaisia hiihtäjiä, vaikka testauslaitteisto, -väki olisi ollut valmiina odottamassa. Voitte kuvitella, ettei tuollaisen tutkimuksen vaatimia resursseja pidetä seisomassa tyhjän panttina vuositolkulla ja niiden uudelleen kasaaminen ei ole päivässä tehty.
Joidenkin lähteiden mukaan ei Suomen Hiihtoliitolla välttämättä ole aivan mahdottomasti vähmmän rahaa käytettävissä kuin kilpakumppaneillaan, mutta kun organisation ja byrokratian pyörittämiseen, johtajien ja toimihenkilöiden kuluihin ja palkkoihin kun kuluu moninkertainen summa naapureihin nähden ja silti nuo paperinpyörittelijät ja lausuntokoneet eivät saa mitään aikaan, niin onko ihme, ettei urheilijoille jää rahaa leirittämisiin, varusteisiin, huoltotiimeihin jne. Menestyksen kausina tuli mäkihypyssäkin rahaa ovista ja ikkunoista. Se hukattiin äkkiä ahnaisiin taskuihin. Valmennustieto vuosi nopeasti maailmalle, niin, että ei tainnut olla ainoatakaan maata Oslosn mäessä, jossa ei olisi 1990- ja/tai 2000-kuvulla ollut jossain vaiheessa suomalaista valmentajaa. Koska kotimaasta ei valmentajille asti rahaa riitä, lähtivät paraat valmentajat ulkomaille. nyt kun rahaa ei ole senkään vertaa, ei heitä varmasti sieltä enää takaisin saa. En väitä, että nykyinen päävalmentaja mäkihypyssä ei osaisi asiaansa, mutta tyhjin käsin on hänenkään vaikea mitään tehdä. Muualla valmentajat saavat kunnon palkkaa ja heillää on riittävä rahoitus valmennuksen toteuttamiseksi. Näyttäisi siltä, että tuossakin lajissa on kohta mentävä samaan ratkaisuun kuin monessa muussakin lajissa. Otetaan valmentaja ulkomailta. Heille kun on pakko maksaa säällistä palkkaa ja annettava mahdollisuus toimia. Kateus toisia suomalaisia kohtaan kun tuntuu sangen usein estävän sen, että kotimaiselle valmentajalle annettaisiin samat eväät ja mahdollisuudet kuin ulkomaisille. Mutta mistä tuo valmentaja otetaan? Itävaltahan on antanut näyttöä, että siellä homma toimii. Vaan eipä SHL varmaan moiseen ratkaisuun ryhdy. Löytäisiköhän Astrid-täti Intian matkoiltaan tai Somaliasta sopivan?