D
Deleted member 266
Guest
Yhdessä ketjussa tämäkin mainittiin, joten tässä vähän taustadataa:
TAMPELLA 300 KRH - "KÖYHÄN KANSAN STUKA"
Idea 300 mm:sestä tosijäreästä kranaatinheittimestä syntyi Tampellan Aseosaston johtajan Aarne Tuomolan, DI Hans Otto Donnerin ja insinööri Leo Jyväkorven välisissä neuvotteluissa Tampellan menestyksekkään 120 Krh/40:n pohjalta.
Idea esiteltiin 1940 itse tykistökenraali V.P. Nenoselle, joka esitti eräitä omia näkökohtiaan. Tavoitteena oli luoda halpa linnoitettujen puolustusasemien murskaamiseen sopiva kaarituliase, josta Nenonen käytti nimitystä "köyhän kansan Stuka".
Tampella aloitti suunnittelutyön talvisodan jälkeen ja esittelyyn tarvittavat piirustukset valmistuivat syyskuussa 1940. Puolustusministeriö tilasikin 09.06.1941 yhden 300 mm:n kranaatinheittimen peräkappaleineen ja laukaisulaitteineen sekä aseelle vastalevyn, mutta ei tukea tai ammuksia!
Tampella tilasi 14.06.1941 putkiaihion Boforsilta Ruotsista, mutta Boforsin vesipainekoelaitteitten särkyminen lykkäsi toimituksen huhtikuun loppuun -42. Putken valmistuttua sillä aloitettiin koeammunnat Niinisalossa Tykistön Koeasemalla alkukesästä 1942. Koska varsinaista etutukea ei vielä ollut käytettävissä, oli vastalevyä varten kaivettu maahan iso kuoppa ja putki oli ripustettu etupäästään taljojen varaan hirsistä kuopan päälle rakennettuun A-pukkiin; lopputulos oli enemmän kuin lievästi epämääräisen näköinen.
01.07.1942 järjestettiin Niinisalossa putken esittelyammunta, johon osallistuivat mm. Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheim sekä kenraalit Nenonen ja Walden. Käytetyt kranaatit olivat hiekkatäytteisiä, joten vieraat, syystäkin, hieman ihmettelivät ihmeaseen vaatimatonta maalivaikutusta. Koeammunnapöytäkirjassa aseesta käytetään nimitystä "300 Krh/42", ensimmäisen ja ainoan kerran.
Alkuvuodesta 1943 Hans Otto Donner sai kenraali Nenoselta tiedon, että Valtion Tykkitehdas oli Taisteluvälineosaston tilauksesta alkanut suunnitella lavettia 300 Krh:lle, mikä tietenkin herätti suurta närkästystä Tampellassa, joka piti asetta omana keksintönään. Tampellan konepajan johtaja af Hällström reklamoikin asian ja esitti lavetin tilaamista Tampellalta. Näin myös tapahtui PE:n tilatessa Tampellalta 6 kpl täydellisiä heittimiä 16.03.1943.
VTT:n valmistama, ns. Salorannan mallia oleva lavetti kuitenkin tehtiin valmiiksi ja keväällä -43 päästiin koeampumaan täydellistä asetta tältä lavetilta. Kaikenkaikkiaan VTT:n ratkaisu oli toimiva, mutta ei erityisemmin kenttäkelpoinen: tuen jalat kulkivat aseen edessä olevilla poikittaisilla kiskoilla ja koro saatiin vetämällä vaunuja yhteen, lataus tapahtui aseen putken alla olevalla latausvarrella, jonka etupäähän ammus laitettiin ja sitten varsin vedettiin vintturilla ylös ammuksen valuessa lopulta putkeen. Aseen sivusuuntausmahdollisuus oli kiskotuksen takia erittäin pieni.
Tampella suunnittelikin uuden, huomattavasti kenttäkelpoisemman lavetin, joka oli ns. pyöriltä ampuvaa mallia eli ampuma-asennossa ajopyörät olivat lukittuina asentoon, jossa voitiin pyörittää vastalevynsä suhteen täydet 360 astetta. Tässä muodossaan ase valmistui ampumakuntoon talvella 1943-44.
Jostain väärinkäsityksestä johtuen Tampella kuitenkin lopetti sekä kuuden aseen sarjan (tilaus 96/Tväl/43) että koeaseen valmistuksen ja kehittämisen joskus keväällä 1944.
Sodan loppuminen Suomen Ja NL:n välillä syksyllä 1944 johti siihen, että kaikki asetyöt pyrittiin perumaan, niin myös 300 Krh:n tilaus. 31.10.1944 Tampellassa pidetyssä neuvottelussa ev.ltn. Torpo yksioikoisesti kirjasi pöytäkirjaan, että koska prototyyppikään ei ole valmis ja hankinta on myöhästynyt tilaus perutaan ja asetta tarjotaan Ruotsiin. Tampella julkitoi eriävän mielipiteensä asiasta ja ilmoitti katsovansa, ettei tilausta voida perua. Riita oli siis valmis.
Sodanaikaisia tilausepäselvyyksiä selvitelleessä neuvottelussa alkuvuodesta 1946 Tampella esitti 300 Krh:n osalta 5,1 Mmk:n korvausvaatimuksen, josta kuitenkin ilmoitettiin luovuttavan, mikäli 105 H/37:ien aiheuttamat tappiot korvattaisiin yhtiölle. Mikä nahistelun lopputulos oli, ei ole tiedossa.
Sotien jälkeen 300 Krh jäi enemmän tai vähemmän unohduksiin, lojuen muutamia esittelyjä lukuunottamatta Niinisalon koeaseman yhdessä varastossa, kunnes -50-luvun alussa H.O. Donner jälleen otatti järeän krh:n työn alle alle. Insinööri Heikki Collanus sai tehtäväkseen suunnitella 300 Krh:n pohjalta uuden 160 mm:n kranaatinheittimen. Collanuksen keskittyessä kenttätykin kehitystyöhön heittimen jatkokehittely jäi lähinnä teknikko Niilo Asikaisen harteille. Työn tuloksena syntyi vieläkin suomalaisen krh-suunnittelun yhtä huippua edustava Tampella 160Krh/58C.
"Ruotsalaisesta yhteydestä" todettakoon, että asetta oli esitelty jo syksyllä -43 Boforsin edustajille12. Myöhemmin Bofors oli Yhdysvaltain puolustusministeriön kanssa kaupoilla "12 tuuman heittimestä tyyppiä Tampella" (12" = 304,8mm), mutta tämäkin kauppa näyttää kaatuneen.
300 Krh:lle on suuremmin hakematta löydettävissä yhtymäkohtia Tampellan toiseen sodaikaiseen projektiin, 75 K/44-tykkiin: sodan kannalta 300 Krh oli pelkkää voimavarojen tuhlausta, mutta sodanjälkeisen asesuunnittelun kannalta sekin oli erittäin tarpeellinen ja teknisenä saavutuksena hatunnoston arvoinen."
TAMPELLA 300 KRH - "KÖYHÄN KANSAN STUKA"
Idea 300 mm:sestä tosijäreästä kranaatinheittimestä syntyi Tampellan Aseosaston johtajan Aarne Tuomolan, DI Hans Otto Donnerin ja insinööri Leo Jyväkorven välisissä neuvotteluissa Tampellan menestyksekkään 120 Krh/40:n pohjalta.
Idea esiteltiin 1940 itse tykistökenraali V.P. Nenoselle, joka esitti eräitä omia näkökohtiaan. Tavoitteena oli luoda halpa linnoitettujen puolustusasemien murskaamiseen sopiva kaarituliase, josta Nenonen käytti nimitystä "köyhän kansan Stuka".
Tampella aloitti suunnittelutyön talvisodan jälkeen ja esittelyyn tarvittavat piirustukset valmistuivat syyskuussa 1940. Puolustusministeriö tilasikin 09.06.1941 yhden 300 mm:n kranaatinheittimen peräkappaleineen ja laukaisulaitteineen sekä aseelle vastalevyn, mutta ei tukea tai ammuksia!
Tampella tilasi 14.06.1941 putkiaihion Boforsilta Ruotsista, mutta Boforsin vesipainekoelaitteitten särkyminen lykkäsi toimituksen huhtikuun loppuun -42. Putken valmistuttua sillä aloitettiin koeammunnat Niinisalossa Tykistön Koeasemalla alkukesästä 1942. Koska varsinaista etutukea ei vielä ollut käytettävissä, oli vastalevyä varten kaivettu maahan iso kuoppa ja putki oli ripustettu etupäästään taljojen varaan hirsistä kuopan päälle rakennettuun A-pukkiin; lopputulos oli enemmän kuin lievästi epämääräisen näköinen.
01.07.1942 järjestettiin Niinisalossa putken esittelyammunta, johon osallistuivat mm. Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheim sekä kenraalit Nenonen ja Walden. Käytetyt kranaatit olivat hiekkatäytteisiä, joten vieraat, syystäkin, hieman ihmettelivät ihmeaseen vaatimatonta maalivaikutusta. Koeammunnapöytäkirjassa aseesta käytetään nimitystä "300 Krh/42", ensimmäisen ja ainoan kerran.
Alkuvuodesta 1943 Hans Otto Donner sai kenraali Nenoselta tiedon, että Valtion Tykkitehdas oli Taisteluvälineosaston tilauksesta alkanut suunnitella lavettia 300 Krh:lle, mikä tietenkin herätti suurta närkästystä Tampellassa, joka piti asetta omana keksintönään. Tampellan konepajan johtaja af Hällström reklamoikin asian ja esitti lavetin tilaamista Tampellalta. Näin myös tapahtui PE:n tilatessa Tampellalta 6 kpl täydellisiä heittimiä 16.03.1943.
VTT:n valmistama, ns. Salorannan mallia oleva lavetti kuitenkin tehtiin valmiiksi ja keväällä -43 päästiin koeampumaan täydellistä asetta tältä lavetilta. Kaikenkaikkiaan VTT:n ratkaisu oli toimiva, mutta ei erityisemmin kenttäkelpoinen: tuen jalat kulkivat aseen edessä olevilla poikittaisilla kiskoilla ja koro saatiin vetämällä vaunuja yhteen, lataus tapahtui aseen putken alla olevalla latausvarrella, jonka etupäähän ammus laitettiin ja sitten varsin vedettiin vintturilla ylös ammuksen valuessa lopulta putkeen. Aseen sivusuuntausmahdollisuus oli kiskotuksen takia erittäin pieni.
Tampella suunnittelikin uuden, huomattavasti kenttäkelpoisemman lavetin, joka oli ns. pyöriltä ampuvaa mallia eli ampuma-asennossa ajopyörät olivat lukittuina asentoon, jossa voitiin pyörittää vastalevynsä suhteen täydet 360 astetta. Tässä muodossaan ase valmistui ampumakuntoon talvella 1943-44.
Jostain väärinkäsityksestä johtuen Tampella kuitenkin lopetti sekä kuuden aseen sarjan (tilaus 96/Tväl/43) että koeaseen valmistuksen ja kehittämisen joskus keväällä 1944.
Sodan loppuminen Suomen Ja NL:n välillä syksyllä 1944 johti siihen, että kaikki asetyöt pyrittiin perumaan, niin myös 300 Krh:n tilaus. 31.10.1944 Tampellassa pidetyssä neuvottelussa ev.ltn. Torpo yksioikoisesti kirjasi pöytäkirjaan, että koska prototyyppikään ei ole valmis ja hankinta on myöhästynyt tilaus perutaan ja asetta tarjotaan Ruotsiin. Tampella julkitoi eriävän mielipiteensä asiasta ja ilmoitti katsovansa, ettei tilausta voida perua. Riita oli siis valmis.
Sodanaikaisia tilausepäselvyyksiä selvitelleessä neuvottelussa alkuvuodesta 1946 Tampella esitti 300 Krh:n osalta 5,1 Mmk:n korvausvaatimuksen, josta kuitenkin ilmoitettiin luovuttavan, mikäli 105 H/37:ien aiheuttamat tappiot korvattaisiin yhtiölle. Mikä nahistelun lopputulos oli, ei ole tiedossa.
Sotien jälkeen 300 Krh jäi enemmän tai vähemmän unohduksiin, lojuen muutamia esittelyjä lukuunottamatta Niinisalon koeaseman yhdessä varastossa, kunnes -50-luvun alussa H.O. Donner jälleen otatti järeän krh:n työn alle alle. Insinööri Heikki Collanus sai tehtäväkseen suunnitella 300 Krh:n pohjalta uuden 160 mm:n kranaatinheittimen. Collanuksen keskittyessä kenttätykin kehitystyöhön heittimen jatkokehittely jäi lähinnä teknikko Niilo Asikaisen harteille. Työn tuloksena syntyi vieläkin suomalaisen krh-suunnittelun yhtä huippua edustava Tampella 160Krh/58C.
"Ruotsalaisesta yhteydestä" todettakoon, että asetta oli esitelty jo syksyllä -43 Boforsin edustajille12. Myöhemmin Bofors oli Yhdysvaltain puolustusministeriön kanssa kaupoilla "12 tuuman heittimestä tyyppiä Tampella" (12" = 304,8mm), mutta tämäkin kauppa näyttää kaatuneen.
300 Krh:lle on suuremmin hakematta löydettävissä yhtymäkohtia Tampellan toiseen sodaikaiseen projektiin, 75 K/44-tykkiin: sodan kannalta 300 Krh oli pelkkää voimavarojen tuhlausta, mutta sodanjälkeisen asesuunnittelun kannalta sekin oli erittäin tarpeellinen ja teknisenä saavutuksena hatunnoston arvoinen."
Last edited by a moderator:
