chigeen'a
Kapteeni
Mikäli on uskominen Paasikiven muisteloita Moskovan neuvottelusta ennen talvisotaa niin Molotov kuin myös Stalin vetosivat useaan otteeseen suomalasten pragmaattisuuteen Tarton rauhan neuvotteluissa 1920. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että silloin jo ymmärrettiin antaa periksi ryssille kuhan vaan ollaan neuvottelevinaan. Tämä oli erittäin suuri painolasti Moskovassa koska näihin neuvotteluihin oli valtuuskunta kutsuttu juurikin siitä lähtökohdasta ja kokemuksesta miten naiveja suomalaiset ovat.
1939 kyseessä oli, yksiselitteisiesti koko Suomen miehittäminen ja likvidointi, mutta yllättäen suomen asenne olikin muuttunut joksikin aivan muuksi kuin oli uumoiltu. Ei Suomen kohtalo ollut kiinni siitä kuuluiko Repolan ja Porajärven länsiosat Suomen valtakuntaan vaan siitä, että Tarton rauhan opetusten perusteella Stalin laittoi arvovaltansa peliin lähtemällä näihin teatteri neuvotteluihin uskoen, että hommat lutviutuu samoin kuin 1920.
Täytyy muistaa, että ryssät pelasivat täysin joustamatonta neuvottelu taktiikkaa Tartossa niin kauan sota 1920 Puolaa vastaan meni hyvin. Kun sitten aivan voiton kynnyksellä Puolan armeija kääntääkin varman tappion voitoksi tuli ryssille kiire solmia rauha Suomen kanssa. Mitkä olisivat olleet tuossa katastrofi tilanteessa lopulliset ehdot, ellei Tanner olisi paljastanut kaikkea jo etukäteen ryssille.
Jos jotain on historia opettanut niin ainakin sen, että Suomen kannalta parhaat sopimukset on saatu aikaan siinä pienessä aikaikkunassa, jolloin meistä riippumattomista syistä, ryssän kannalta on ollut muiden ulkovaltojen pelossa niihin syytä myöntyä. Esimerkkeinä tästä maamme itsenäistyminen, välirauha, ehdottomasta antautumisesta luopuminen, joitain mainitakseni.
Tällainen sama aikaikkuna oli raollaan myös 1920 kun Puola työntyi syvälle Valko-Venäjälle ja ryssät oli paniikissa. Jälleen kerran ryssät kuvitteli tämän olleen mahdollista vain länsivaltojen avustuksella josta toki oli juuri bluffiin tarvittavia viitteitä ja näin ollen suostuivat hädän hetkellä näennäisesti heikomman vaatimuksiin vahvempien ulkovaltojen pelossa. Kuten suostuivat Suomen kanssa välittömästi niihin rauhan ehtoihin jotka 1920 olivat pöydällä. Tai siis pöydällä oli virallisesti Repola ja Porajärvi mutta kiitos Tannerin ryssät tiesivät neuvottelukunnan aiemman hajaannuksen minimi ja maksimi vaatimusten suhteen. Joten aikaikkuna käytettiin hyväkseen mutta Tannerin ansiosta suomen tingityillä minimi ehdoilla.
Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhanneuvottelujen eteneminen liittyi vahvasti Puolan ja Venäjän väliseen sotaan. Puolan armeijan eteneminen Neuvosto-Venäjälle keväällä 1920 pakotti bolševikit etsimään rauhaa Suomen suunnalla. Rauhanneuvottelut käynnistyivätkin Tartossa 12. kesäkuuta 1920. Puna-armeijan sotaonnen käännyttyä bolševikeille edulliseksi Tarton neuvottelujen alkuvaiheessa väheni venäläisten halu myönnytyksiin Suomelle. Suomalaisten kannalta Puolan voitto elokuussa 1920 Varsovan edustalla ja edelleen koko Puolan takaisinvalloitus mahdollisti Suomelle paremmat asemat Neuvosto-Venäjän kanssa käydyissä Tarton rauhanneuvotteluissa. Rauhanneuvottelut päättyivät allekirjoitukseen lokakuussa 1920.
Puolan–Neuvosto-Venäjän sota – Wikipedia
Tannerille henkilökohtaisesti oli Petsamon satama ajatus ainoa "jäykkä" vaatimus ryssille. No se saatiin ja 19 vuotta myöhemmin sitäkin ryssät käytti verukkeena oman turvallisuutensa kannalta haitallisena myönnytyksenä Suomelle. Voidaanko siis ajatella että Tanner loi pohjan talvisodalle myymällä pari rajapitäjää Petsamon hinnalla. Eli olisiko talvisota voitu välttää jos Tanner olisi joustanut vielä Petsamonkin kohdalla 1920? Turhaa jossittelua mutta lienee selvä että Tannerin toiminta myyränä omien joukossa ei ole mitenkään tarkasteltuna oikeaa eikä maan etua palvelevaa neuvottelu taktiikkaa, varsinkin kun vastapuolena on Leninin ja Stalin kaltainen murhaaja-roisto bolsevikkilauma. Tanner ei edustanut tuolloin mitään kultaista keskitietä vaan äärimmäisen vaarallista suomettumisen esiastetta. Tämän hän löysi myöhemmin edestään kun suomut alkoivat karisemaan omilta silmiltään ja sai kokea mikä on yhteistyömyyrän kohtalo takinkäännössä. Pääsy nyljettävien jonoon nahkurin orsille. Tätä kohtaloa halutaan nykyään nostaa esiin Tanneria muistellessa mutta harvoin jos koskaan tuodaan esiin sitä seikkaa että kuinka hän hankki itselleen petturin maineen neuvostobolsevikkien silmissä. Mitä korkeammat ovat odotukset jonkun henkilön suhteen, sitä korkeammalta pudotaan. Tällaisiin odotuksiin joita Tanneriin kohdistui on oltava jo vahvoja näyttöjäkin.
Myöhemmällä iällä Tanner sai maistaa itsensä kaltaisten poliitikkojen selkään puukotuksen ja tämä viimein muutti miehen. Siitä eteenpäin voin minäkin sanoa että kelpo mies…..sosialistiksi.
