Jospa meille kaikille laitetaan jossain vaiheessa viiva- tai QR-koodi niskaan tunnistusta varten?
Kuvilla itsensä koristeleminen on tällaiselle varttuneemmalle konservatiiviselle gubbersonille vähän sellaista turhanaikaiselta ja narsissinkasvatukselta kuulostavaa touhuilua. Jollekulle voi olla tärkeää olla kävelevä kuvakirja joten vaikka sitä on henkilökohtaisesti hieman vaikea ymmärtää, en kuvittautumisen perusteella tuomitse ketään. Kauneus lepää katsojan silmässä.
Olen ehkä vanha ennakkoluuloinen lihaa syövä heteropieru, mutta kyllä ennen lehmät lentävät, kuin otan esimerkiksi töihin henkilön, jonka naama on kuin naulalaatikko ja nahka kuin pakanamaan kartta. Valitan.
Tuohon lävistysasiaan on pakko todeta, että se on seurausta EU:n viheliäisestä maatalouspolitiikasta. Kun olin lapsi, lehmiä oli maaseudulla melkein joka talossa. Hain kolmevuotiaasta alkaen joka päivä pänikällä vastalypsettyä maitoa naapuritalosta, jossa oli muutama lehmä, pari mullikkaa ja sonni joka oli nokkarenkaasta köydessä kiinni. Vuosikymmeniä myöhemmin Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja viimeisetkin pientilat hiipuivat historian hämärään.
Karjan keskittäminen suurtiloille muutti eläinten käsittelyn menetelmiä, joten paksuja nokkarenkaita ei enää tarvittu entisiä määriä. Sonnien nokkarengastehtaalla oli vasta koulutettua ammattitaitoista työvoimaa, joilla oli pitkä työura vielä edessään. Nyt heitä uhkasi työttömyys.
Laman kurimuksesta toipuvassa Suomessa etsittiin kuumeisesti keinoja löytää töitä työttömyysuhan alla oleville ja pian joku saikin varsinaisen älynväläyksen: entäpä jos laitettaisiinkin nokkarenkaat ihmisille? Materiaalia säästyisi hurjasti sillä ihminen ei tarvitse yhtä suurta rengasta kuin vihainen sonni ja myynnin volyymi olisi jo pelkästään kotimaassa aivan toista luokkaa kuin ennen, sillä ihmisiä on lukumääräisesti paljon enemmän. Koulutusasioitakaan ei tarvitsisi järjestellä uudestaan. Maailmanmarkkinoiden kasvunäkymät olisivat valtavat. Turhamaisille ihmisille voitaisiin valmistaa jalometallisia nokkarenkaita joista saataisiin parempi kappalehinta ja designilla voitaisiin rahastaa lisää.
Kerrankin voi sanoa, että työllisyyshanke onnistui hyvin ja siitä on tullut maailmanlaajuinen menestystarina. Ainoa ongelma on liittynyt asennuksessa oleviin sinänsä pieniin ongelmiin, jotka johtuvat oikeastaan siitä, että ihminen on vähemmän luottavainen olento kuin lehmä: kun asennusmiehet tulee ja nappaa kiinni samalla työntäen rei'ityspihtejä nenää kohti, saattaa ihminen ruveta pahaa aavistellen ryhtyä kääntelemään päätä. Tällöin on olemassa vaara, että reikä ja rengas tulevat vahingossa silmäkulmaan, huuleen, kieleen jne. Näitä lipsahduksia näkee päivittäin kadulla. Jotkut näyttävät jääneen kiinni useammankin kerran. Poloiset, eivät ole ilmeisesti oppineet aiemmista kerroista välttelemään asennusmiesten näköisiä tyyppejä tai ovat sitten liian huonokuntoisia pinkoakseen karkuun.