Tempperamentti tyypit ja SA johtajat

[BlackFox]

Sotilasorganisaatio tuottaa sekä suosii rauhan aikana johtajia, jotka eivät ota riskejä ja joilla ei ole 'visioita'. Luovien johtajien asemasta sotilasorganisaatio hellii 'byrokraatteja', jotka pitävät kiinni kaavoista, ohjeista ja määräyksistä. He ovat tehokkaita rauhan aikana, mutta menettävät kriisissä tai taistelussa tilanteen hallinnan sen ennakoimattomuuden takia.

Esimerkiksi keirseylaisen näkemyksen mukaan SJ-tyypin vahvuudet ovat ensisijaisesti hallinnolisia ja toissijaisesti taktisia, samalla kuin heidän diblomaattiset ja varsinkin strategiset valmiudet ovat heikot. Toisin sanoen aallon tutkimuksen valossa näyttää siltä, että suurin osa suomalaisupseereista ei ole kovinkaan hyviä strategisissa tehtävissä. Akateemis-strategisesti kaikkein lahjakkaimpaan NT (intuitiivinen ja ajatteleva) -ryhmään heistä kuuluu maanpuolustuskorkeakoulun käyttäytymistieteiden laitoksen mukaan vain 2%. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että lahjakkaiksi luokitelluista yhdysvaltalais oppilaiskouluista kyseiseen ryhmään NT kuuluu 37% opiskelijoista ja peräti 16% ei-lahjakkaista.
........


Aallon näkemys saa tukea atlantin takaa: kesäkuun lopulla tulleessa amerikkalaisen Military strategyn päivityksessä korostetaan, että tulevaisuudessa upseerin tulee olla innovatiivinen, kyetä kyseenalaistamaan vallitsevia käytäntöjä ja olla valmis jatkuvaan muutokseen.
......
Myös yhdysvaltojen asevoimissa on asiaan kiinnitetty huomiota, sillä esimerkiksi Russelin mukaan asevoimiin valikoituu rauhan aikana vääränlaisia ihmisiä sodan ajan tarpeisiin nähden, ja lisäksi viellä juuri siten kuin suomen puolustusvoimissakin näyttäisi tapahtuvan. Russel toteaa, että asevoimissa syrjitään suurten tavoitteiden saavuttamiseen pyrkiviä ihmisiä (sekkailunhaluinen,mielikuvituksellinen,innovatiivinen,rohkea ja päättäväväinen) rauhan ajan rutiinitoiminnan hoitamiseen ja vaikeuksien välttämiseen keskittyvien (luotettava,tunnollinen,yksikohtaisorjentoitunut,säntillinen ja epäitsekäs) persoonallisuuksien kustannuksella

Juttu on yli 10 sivua pitkä joten se kannattaa ensin lukasta suomen sotilaasta vaikka muuten lehteä ei lukisi, pitkä tutkimus ja tekstiä paljon. Tämä on vain lyhyt pätkä koko jutusta ennen kuin joku vetää hernepurkillisen nennään.
Hyvä kuitenkin asiasta keskustella, pitäisikö pällikokeiden 'luonne' painopistettä muuttaa uuden taistelutavan ja muuttuneiden tilanteiden takia. Kuvat alhaalta ylöspäin, kännykällä lisäsin

 

[Talvela]

Mikään ei ole muuttunut, näitä sotaan sopimattomia kavereita potkittiin toimistoon Talvisodasta alkaen ja sotaan sopivia siviiliin sotien jälkeen.

 

[baikal]

Nämä teemat olivat esimerkkilähtökohtina, kun käydä jyrsälsin johtamisen ja ohjaamisen osioita muutama vuosi sitten. Aiheen vetäjänä rumpujen pärinää ja tsadaa: entinen kappari. Suoraan amerikoista käännetty suomeksi pino A4:a. Ja esimerkkejä kosolti. Näissä on pointtinsa, mutta en lähde suoralta kädeltä väittämään, että ra-kappari on roskaa sa-kapparina, ei se nyt niinkään mene. Soveltaminen, luovuus ja riskinotto ovat tietty vahvuus, kun tilanteet ovat epäselviä, mutta ei se sotilaille mikään uutinen ole. Mielenkiintoisia aiheita.

 

[BlackFox]

Kannattaa lukasta se artikkeli, käydään siinä hyviäkin puolia ym läpi sekä itse myers-briggs indikaattoria jne.

Pitäisi koko artikkeli kopioida tänne mutta siitä ei varmaan lehden kustantaja tykkää.
Juttua on paljon ihan suomalaisita lähteistä aina jenkki lähteisiin asti.

 

[magitsu]

Patton on ihan jännä esimerkki peilata tätä SA/RA-jakoa.
Hänenlainen olisi täysi katastrofi länsimaiseksi rauhanajan julkiseksi johtajaksi etenkin someaikana.
Sen sijaan oli huikean menestyksekäs sodassa ja cavalry->tank-doktriinien kehittäjänä jo valmistautuessa sotaan.

Strategista lahjakkuutta on rajoitetusti ja meillä suurin osa niistä ei ole MPKK;n kynsiin päätynyt. Arvostuskysymys, mutta varmaan osin myös opiskelijavalintakysymys.

Joka sodassa on menestyneimpien joukkoon mahtunut ihan random-ammateilla toimivia ammattiupseerien sijasta/ohella.
Opettajat varmaan yksi esimerkki.

 

[Rauhantekijä]

Sama pätee myös yksityisellä puolella. Voit laittaa kirjanoppineen tarkan kaverin talousosastolle, mutta myyntiedustajaksi etulinjaan samasta ei ole, vaan tarvitaan juurikin sellainen luovempi jyrän ja seikkailijan risteytys.
Koska suomalainen yhteiskunta perustuu kirjaviisauteen, seuraa siitä myös käsitys että vain sillä joka on oppinut on mandaatti sanoa asiasta josta hällä on paperi.
Meillä on muillakin aloilla näitä rauhanajan kirjaviisaita, jotka sitten käytännön asioissa on melkoisia tumpeloita. Niin tai näin, lukeminen kannattaa ja sillä saa parhaiten palkatut duunit, vaikka henkilön tehokkuus olisikin muuten sitä alempaa tasoa aikaansaamisen kannalta.

 

[Fortis]

Vastaavaa muutosta on ilmassa myös yksityisellä puolella.
Byrokraatit eivät tahdo pysyä vauhdissa, ääriesimerkkinä piilaakson persoonallisuusprofiilit, joissa tuo 2% vähemmistö on räikeästi yliedustettuna.

 

[baikal]

Sama pätee myös yksityisellä puolella. Voit laittaa kirjanoppineen tarkan kaverin talousosastolle, mutta myyntiedustajaksi etulinjaan samasta ei ole, vaan tarvitaan juurikin sellainen luovempi jyrän ja seikkailijan risteytys.
Koska suomalainen yhteiskunta perustuu kirjaviisauteen, seuraa siitä myös käsitys että vain sillä joka on oppinut on mandaatti sanoa asiasta josta hällä on paperi.
Meillä on muillakin aloilla näitä rauhanajan kirjaviisaita, jotka sitten käytännön asioissa on melkoisia tumpeloita. Niin tai näin, lukeminen kannattaa ja sillä saa parhaiten palkatut duunit, vaikka henkilön tehokkuus olisikin muuten sitä alempaa tasoa aikaansaamisen kannalta.

En väitä mitään suuntaan enkä toiseen. Mutta olen minä viime vuosina pohtinut usein, miten on mahdollista, että nimenomaan tämä mainio asiantuntijayhteiskunta kaikilla viisauden mausteilla ajaa näköjään sellaiseen pylvääseen, että siitä on oksat veks? Paraskaan viisaus ja lukeneisuus ei auta, näköjään, kun olosuhteet muuttuvat raivoavan berserkin lailla ympärillä. Olisi tarvittu paljon nokkelammin reagoivaa tapaa hoitaa asioita. Ihan kaikkea ei voida sälyttää poliitikkojen niskaankaan, kyllä tässä maassa muutakin on kuin poliitikot. Mutta en väitä mitään, pohdin vain.

 

[Sardaukar]

Kyllähän kapiaiskolleegat itsellekin totesivat, että meikä "pitäisi pistää lasikaappiin, jossa on tarra "sodan sattuessa riko lasi"...

 

[MF23]

RA-upseereiden pitää olla hyviä opettajia. Sitähän niitten duuni on. Opettaa varusmiehiä. Sota on sitten eri juttu. En ole kokenut sotaa, enkä ole upseeri. Toivottavasti en koe sotaa ja näe, kuka on hyvä sodan ajan upseeri.

 

[VUps]

Koska suomalainen yhteiskunta perustuu kirjaviisauteen, seuraa siitä myös käsitys että vain sillä joka on oppinut on mandaatti sanoa asiasta josta hällä on paperi.
Meillä on muillakin aloilla näitä rauhanajan kirjaviisaita, jotka sitten käytännön asioissa on melkoisia tumpeloita. Niin tai näin, lukeminen kannattaa ja sillä saa parhaiten palkatut duunit, vaikka henkilön tehokkuus olisikin muuten sitä alempaa tasoa aikaansaamisen kannalta.

Omien havantojeni mukaan uralla eteneminen tuntuu liike-elämässä olevan lähinnä satunnaista. Joku korkeakoulututkinto tosin pitää olla päästäkseen töihin asiantuntijaorganisaatioon, mutta siitä eteenpäin satunnaiset ja epärationaalisetkin prosessit ottavat vallan. Joku etenee uralla pätevyyttään, toinen pyrkyryyttään. Kolmannesta ei ole asiantuntijaksi, joten hänet ylennetään päälliköksi. Paikat avautuvat satunnaisesti ja avautuneeseen tehtävään saatetaan nimittää sopivin saatavilla olevista, ei suinkaan paras tai ideaalisin henkilö. Suhteistakin on apua.

 

[Rauhantekijä]

@baikal, @VUps

Joo, kaiken kaikkiaan eihän nämä asia ole aivan yksiselitteisiä, aiheuttavat pohdintaa ja tosiaan sattumilla ja suhteillakin mennään eteenpäin.
Yleisesti ottaen olen päätynyt sellaiseen näkemykseen, että hyvinä aikoina ja nousukaudella talouden puolella on helppoa johtaa, miksei myös armeijassa ja muuallakin virkamiespuolella.
Sitten kun tulee tiukat ajat, niin aletaankin nähdä kykyä niiltä joilla sitä oikeasti on. Parhaimmissa asemissa tietenkin organisaatiosta riippumatta ovat tutut henkilöt: kaverit tekee duunia kavereiden kassa ja sellaiset haetaan lähipiiriin ratkaisupaikoille pelaamaan.

 

[EK]

Temperamentti.
Steinerkoulussa temperamentti on äärimmäisen tärkeässä roolissa.

 

[EK]

Nämä teemat olivat esimerkkilähtökohtina, kun käydä jyrsälsin johtamisen ja ohjaamisen osioita muutama vuosi sitten. Aiheen vetäjänä rumpujen pärinää ja tsadaa: entinen kappari. Suoraan amerikoista käännetty suomeksi pino A4:a. Ja esimerkkejä kosolti. Näissä on pointtinsa, mutta en lähde suoralta kädeltä väittämään, että ra-kappari on roskaa sa-kapparina, ei se nyt niinkään mene. Soveltaminen, luovuus ja riskinotto ovat tietty vahvuus, kun tilanteet ovat epäselviä, mutta ei se sotilaille mikään uutinen ole. Mielenkiintoisia aiheita.

Eikä myöskään niin, että pelkkä soveltaminen, luovuus ja riskinotto ovat sa-johtajalle positiivisia piirteitä. Mikäli johtaja on liian soveltava, luova ja riskejäottava, ei hän ole soveltuva johtajaksi.

Joka hommassa lienee niin, että jalkapallotermein "oma pää puhtaana", eli virheitä välttäen, pärjää pitkälle, mutta joskus vain tulee tilanteita, joissa pitäisi osata soveltaa ja ottaa riskiä. Ongelma on siinä, että vasta jälkikäteen tiedetään, milloin soveltamisen paikka oli ja milloin se ei ollut.

Esimerkkinä hyvästä ra-upseerista mutta huonosta sa-upseerista olkoon vaikka everstiluutnantti Kyander, jota pidettiin hyvänä upseerina, ja joka sai komentoonsa ErP 15:n Suomussalmella YH:n aikana. Mies romahti täysin talvisodan syttyessä ja jouduttiin korvaamaan majuri Karilla, joka olikin erinomainen komentaja, esimerkkinä vaikkapa Raatteen Ryhmä Kari Raatteentien taisteluiden jälkeen ja MR2 jatkosodassa.

Vastakkaisesta upseerista on vähän vaikeampi antaa esimerkkiä, kun ne ovat yleensä sieltä joukkue-/komppaniatasolta ja se menee mielestäni enempi sinne kenttäsika -osastolle, jota ei voi verrata enää pataljoonankomentajaan (alin taktinen komentaja ainakin viime sotien aikana), ylemmistä upseereista puhumattakaan. Tai olkoon Pärmi esimerkkinä. Talvisodassa pantiin kaatuneita vahtimaan, kun pataljoonankomentajista oli ylitarjontaa, mutta jatkosodassa osoitti toimintakykynsä Mustan Nuolen komentajana.

 

[Umkhonto]

Mielenkiintoisia artikkeleja, joita lukiessa tulee vähän skitsofreninen olo. Itse olen ESTJ-tyyppiä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Myers–Briggsin_tyyppi-indikaattori), mutta toisaalta olen liiankin harkitsevaa tyyppiä ja ainakinn ammatin puolesta minun pitäisi varmaan olla jotain muuta. Silloin kun "tilanne on päällä" en koe olevani parhaimmillani mutta toisaalta näköjään suoritus on yleensä ylittänyt riman PV:n kannalta kun kerran jatkoa on seurannut.

http://suomi-mbti.blogspot.fi/2014/06/estj-valvoja.html

http://www.16personalities.com/fi/estj-persoonallisuus

 

[JR49]

Heitetääns tähän kh-kokemuksia mukaan.
Kun pöydän toisella puolella on istunut opiston käyneitä, heillä ei ole ollut mikään ongelma kuunnella ja kommentoida ilman sarvia ja hampaita reserviläisten ideoita.
Jos taas pöydän toisella puolella on ollut kadettiupseereita, niin johan on ollut joskus suoranainen ongelma, että reserviläinen on esittänyt näkemyksiä. Ja ei ole pelkästään kyse yksittäisestä ressusta (minusta), vaan joukosta samaa tehtävää tosissaan miettiviä ja ideoivia, sa-tehtäväänsä vakavasti suhtautuvia.
Kyseessä toivon mukaan poikkeustapaukset (2 kpl), mutta tähän ketjuun peilaten, niin ideat koettiin pikemmin uhaksi kuin asiaa eteenpäin vieviksi. Näin sen koki useampikin, kun jälkikäteen puhuttiin majoituksessa.
Ao. tehtäviin kun ei takuuvarmasti mitään patenttiratkaisua ollut. Eikä ao. reserviläiset olleet sellaisessa hommassa, että tosipaikan tullen heiltä olisi vaadittu luovaa ajattelua... (ironiaa).

 

[Umkhonto]

Heitetääns tähän kh-kokemuksia mukaan.
Kun pöydän toisella puolella on istunut opiston käyneitä, heillä ei ole ollut mikään ongelma kuunnella ja kommentoida ilman sarvia ja hampaita reserviläisten ideoita.
Jos taas pöydän toisella puolella on ollut kadettiupseereita, niin johan on ollut joskus suoranainen ongelma, että reserviläinen on esittänyt näkemyksiä. Ja ei ole pelkästään kyse yksittäisestä ressusta (minusta), vaan joukosta samaa tehtävää tosissaan miettiviä ja ideoivia, sa-tehtäväänsä vakavasti suhtautuvia.

Minulla ei ole ollut isompia negatiivisia kokemuksia kantahenkilökunnan suhtautumisen tasolta. Ennemminkin kommentit on olleet tyyliin "Mukava tehdä hommia aikuisten ihmisten kanssa" peilaten ilmeisesti ressujen suhtautumista kaikenlaisiin, myös vähemmän mukaviin hommiin. Joskus on harjoituksen aikana joku iso kiho käynyt avautumassa. Mutta tällöin on myös käytännön tason kantahenkilökunnan kommentit olleet arvostelijaa kohtaan ehkä vähemmän painokelpoisia. Kantahenkilökunnan puolella on myös erilaisia persoonallisuuksia kuten ressuissakin mutta kunhan ollaan "hyviä sotilaita" niin antaa niiden henkilöihin liittyvien "anomalioiden" olla pienemmällä painoarvolla. Viime harjoituksessa eräs kapiainen vaikutti alkuun "omituiselta höpöttäjältä" mutta hyväksi ja asiansa osaavaksi sotilaaksi hänkin lopulta osoittautui.

 

[JR49]

Kantahenkilökunnan puolella on myös erilaisia persoonallisuuksia kuten ressuissakin mutta kunhan ollaan "hyviä sotilaita" niin antaa niiden henkilöihin liittyvien "anomalioiden" olla pienemmällä painoarvolla.

Totta kai tällä tavalla, muuta tietähän ei ole.
Mutta ketjun aloitusviestin tummennettuun peilaten, minulla on tunne, että olen sen kaltaisiin törmännyt. Toki muunlaisiinkin, sekin on selvä.
Kh-urani on kuitenkin liittynyt lähes kokonaisuudessaan sellaisiin organisaatioihin, joihin ei taideta ns. sotakoulun opettajiksi kelpaavan tasoisia siirtää missään vaiheessa.

 

[Laamanator]

Heitetääns tähän kh-kokemuksia mukaan.
Kun pöydän toisella puolella on istunut opiston käyneitä, heillä ei ole ollut mikään ongelma kuunnella ja kommentoida ilman sarvia ja hampaita reserviläisten ideoita.
Jos taas pöydän toisella puolella on ollut kadettiupseereita, niin johan on ollut joskus suoranainen ongelma, että reserviläinen on esittänyt näkemyksiä. Ja ei ole pelkästään kyse yksittäisestä ressusta (minusta), vaan joukosta samaa tehtävää tosissaan miettiviä ja ideoivia, sa-tehtäväänsä vakavasti suhtautuvia.
Kyseessä toivon mukaan poikkeustapaukset (2 kpl), mutta tähän ketjuun peilaten, niin ideat koettiin pikemmin uhaksi kuin asiaa eteenpäin vieviksi. Näin sen koki useampikin, kun jälkikäteen puhuttiin majoituksessa.
Ao. tehtäviin kun ei takuuvarmasti mitään patenttiratkaisua ollut. Eikä ao. reserviläiset olleet sellaisessa hommassa, että tosipaikan tullen heiltä olisi vaadittu luovaa ajattelua... (ironiaa).

Kyseessä on behaviorismin menetelmin ohjelmoitu defenssireaktio. Sen tarkoitus on viestiä, että olet astumassa posliinivarpaille ja saada sinut luopumaan ottamasta enää yhtään askelta eteenpäin. Muuten posliinivarpaat murskaantuvat ja pääset kuin varkain astumaan liian lähelle nähdäksesi, ettei keisarilla olekaan vaatteita - tai ainakin keisari on kovin ohuesti puettu ja fallos alimitoitettu. Näissä vähissä vaatteissa vaatii runsaasti henkistä karaistumista laskeutua auringon läheltä alas kylmään pimeyteen eivätkä monet kykene siihen koskaan. Tämän perusteella voi jokainen tehdä omat päätelmänsä tyypillisen kadettiupseerin tasosta. Aihepiiristä voisi ehkä joku reipas poika käydä joutessaan talvipakkasilla vetämässä korvilleen toisen tai kolmannenkin tohtorinhatun.

Mainitsemastasi defenssireaktiosta voi keskimääräistä fiksumpi kuitenkin oppia pois kun hyväksyy ensin kaksi tärkeää tosiasiaa:

1) Suomalainen SA-kenttäarmeija koostuu suurimmaksi osaksi reserviläisistä

2) Tavoite kirkkaana mielessä

=> Tästä päästäänkin hyvin nopeasti siihen päätelmään, että on erinomaisen hyvä asia ja täydellisen tarkoituksenmukaista, että reserviläiset kykenevät ilman jatkuvaa kädestä taluttamista toimimaan itseohjautuvasti, pystyvät tekemään ratkaisuja ja päätöksiä, toimeenpanemaan niitä ja ottamaan niistä myös vastuun. Toisinsanoen käyttämään omaa järkeään ja elämänkokemustaan. Muuten tämä nykyinen järjestelmä on täysin tuhoon tuomittu eikä sillä ole mitään toimintaedellytyksiä, paitsi kivojen kavereiden kekkereissä esiteltävissä powerpoint-kelmuilla.

Noin 95 % sotaväen substanssiasioista, erityisesti niillä tasoilla (R-, J-, K- ja P), joilla reserviläiset tyypillisesti toimivat ei ole mitään rakettitiedettä, vaan kohtalaisen yksinkertaista, suoraviivaista ja järkeenkäypää toimintaa - koska ne on tarkoituksella sellaisiksi aikojen saatossa jalostettu. Vaikka osa asioista onkin sellaisia, että kokemus ja sen tuoma näkemys tuovat niiden tekemisessä hyötyä, ei näissä kuitenkaan ole mitään sellaista, joista normaalilla järjellä varustettu ja motivoitunut reserviläinen ei riittävällä perehtymisellä selviäisi.

Kannattaa myös huomioida, että suuri osa reserviläisistä tekee kuitenkin päivittäin arkityötään huomattavasti monimutkaisempien ja hankalampien asioiden parissa, joissa ei riitä pelkän valmiiksi pureskellun normin ulkomuistiin opetteleminen, vaan joutuu oikeasti käyttämään luovuuttaan, ehkä jopa kehittämään jotain täysin uutta. Moni reserviläinen tekee normaaleissa töissään jopa sen tasoisia tehtäviä, joihin suurin osa kantaväestä ml. kaikki henkilöstöryhmät ei tule yltämään koskaan. Tätä seikkaa suuri osa kantahenkilökunnasta ei kykene oikeasti hahmottamaan, koska ensikäden näkökulma ja kokemus ns. "oikeisiin töihin" puuttuu, minkä vuoksi hatarat mielikuvat rakentuvat parhaimmillaankin toisen tai kolmannen käden kertomuksiin. Jokainen on oman kuplansa vanki ja ajatuksien siirtäminen laatikon ulkopuolelle on haastavaa, vaikka erittäin kannattavaa.

 

[JR49]

Tästä päästäänkin hyvin nopeasti siihen päätelmään, että on erinomaisen hyvä asia ja täydellisen tarkoituksenmukaista, että reserviläiset kykenevät ilman jatkuvaa kädestä taluttamista toimimaan itseohjautuvasti, pystyvät tekemään ratkaisuja ja päätöksiä, toimeenpanemaan niitä ja ottamaan niistä myös vastuun. Toisinsanoen käyttämään omaa järkeään ja elämänkokemustaan.

Kyllä.

Niistä voidaan tietysti olla eri mieltä, miten osuvia tai yleisiä tietyt, kielteisiksi mielletyt luonnepiirremäärittelyt ovat kantahenkilökunnan keskuudessa. Vaan mietinpä, että kun laidastaan pitempään kh-kierrossa mukana olleilla tuntuu olevan vastaavanlaisia kokemuksia tuttavapiirissä, niin onhan talossa oltava tietty joukko (en väitä, että se on iso), johon hyvinkin osuisivat tuon ketjun aloituksen määrittelyt. Ja voisiko olla, että juuri näillä luonteenpiirteillä varustetut sitten suhtautuvat reserviläisiin kuonana ja välttämättömänä pahana? Suurimpina syntisinä ne, jotka ovat omaehtoisesti pitäneet yllä ja jopa opiskelleet uutta reservissä ollessaan.

En siis itkeä nillitä sitä, kun isot pojat ovat joskus katsoneet nenänvartta pitkin, mutta minusta sellainen käytös on vain täysin järjenvastaista. Kun kapteeni tai majuri on nykyisillä kh-määrillä nyt kerrankin kokenut sen harvinaisen tilanteen, että on saanut sa-johtajansa koolle, niin mitäpä hyödyttää suhtautuminen kuin ulostenäytteisiin.
Niitä toisiakin käyttäytymismalleja kun on tullut vastaan.