Teoreettinen: Siviilien pikakoulutus

Haistan sarkasmia vahvasti, mutta vastaan silti.... Kaikki eivät välttämättä tulkitse vanhojen palstapartojen murinoita pelkästä silmäkulman asennosta. :) Se on 100 varma että liittouma sotii toisin kuin Ukraina, ukrainalaiset haluaisi varmasti sotia kuin liittouma mutta tasan ei mene nallekarkit tässäkään, ei heidän resursseilla ja osaamisella voi sotia kuin liittouma jonka hallussa on 70% maailman konventionaalisesta sotilasvoimasta.

Jo pelkästään valmiuden nosto nostaa meillä sotilaslogistiikan tason ihan toiselle leveille kun tarvitsee reservin sotakoneen herättelyn lisäksi materiaalia siirtää aiotulle operaatioalueelle ja sen selustaan. En usko että sota olisi yhtä pitkä kuin Ukrainassa mutta jos otetaan esimerkiksi vaikkapa Persianlahti 1 niin sehän alkoi sillä että silloinen länsiliittouma laivasi, rahtasi, lennätti ja varmaan oli kaikki aasin vetämät kärrytkin mukana että saatiin läjään teknologinen sotakone mitä maailma ei ollut ennen nähnyt (Desert Shield) jonka jälkeen kun kaikki roippeet ja soturit oli paikalla alkoikin operaatio (Desert Storm) joka pisti Saddamin Irakin nippuun ja monttuun tavalla joka oli lievästi sanottuna murskaava.

Vaikka ajat on muuttuneet niin vastaavan kaltainen läjäänajo on pidettävä että sotakonetta voidaan ruokkia riittämiin ja se on pakko ajaa niin laajoilla resursseilla jos homma venyykin että ei käy kuin zenäjälle 2022 kun polttoaine loppui vaunuista sodan pitkityttyä ja ryssittiin koko 3 päivän operaatio kuin Raatteentiellä konsanaan menemällä paraatiin jossa satoikin kukkien sijaan terästä.

No, aktiivisten sotatoimien vaihe oli kuitenkin melko lyhyt niin Persianlahdella 90-luvulla kuin Irakissa 2003. Jälkimmäinen on huomattavaa, kun valloitettavaa lääniäkin oli "vähän" enemmän kuin Kuwaitissa.

Joukkojensiirrot on kylläkin hyvä pointti. Jos aloite on vihollisella, niin se varmasti pidentää myös sotatoimien kestoa, kun puolustaja odottelee täydennyksiä päästäkseen niskanpäälle.

Mutta onhan monet asiat nykyään toisin. Hävittäjälaivueiden ja panssariprikaatien määrät ovat olleet laskusuunnassa jo kauan. Tyhmästä raudasta on siirrytty enenevässä määrin täsmäaseiden käyttöön, mikä näkyy logistiikkavirtoja supistavasti. Samaan aikaan kuljetuskapasiteetissa ei ymmärtääkseni ole tapahtunut vastaavaa häviötä, pikemminkin se on ehkä jopa parantunut (ainakin Euroopan maissa, kun focus on siirtynyt puna-armeijan pysäyttämisestä kv-operaatioihin). Näin ollen voisi olettaa, että taisteluun lähetettävä poppoo olisi nopeammin perillä kuin menneinä vuosikymmeninä. Toki sitä on sitten myös vähemmän, mutta ehkä kuitenkin riittävästi ratkaisun saamiseen järkevässä ajassa, kun huomioidaan itänaapurimme jämähtäneisyys menneisyyden teknologiaan.

Ammattiarmeijoiden tolkuttoman huono valmius on kyllä häpeällistä. Saksan reservidivisioonat jalkautuivat junista rintamalle 10 päivää liikekannallepanon alusta vuonna 1914. Harva ammattiarmeijan yksikkö Euroopassa pystyy tuohon.

Sodan pitkittymisestä: ydinaseen pelko estää nopean voiton. Panssarikiilat eivät voi ajaa Moskovaan syrjäyttämään Putinia, ettei saada ydinohjusta vastapalloon. Sota tulee jatkumaan, kunnes ryssät siihen kyllästyy. Ilmaherruus voi olla hyvin ratkaiseva, tai pommien puutteen vuoksi jäädä ihan yhdentekeväksi.

Liekö se valmius ihan niin huono kuitenkaan on kuin joskus maalaillaan? Eikö yleinen ongelma ole, että ajoneuvoista puolet odottaa huoltoa tai ei ole varausmäärää ampumatarvikkeita tai ainoastaan 2/3 vakansseista on täytetty? Se ei kuitenkaan estäne muodostamasta paperiprikaatista esim. pataljoonan taisteluosastoa ja laittamasta sitä liikkeelle päivissä-viikoissa. Loppuprikaati tulee sitten joskus kuukausien-vuosien kuluttua, kun vaunut on huollettu, teollisuus toimittanut ampumatarvikkeet ja avoimet virat on saatu täytettyä.
 
No, aktiivisten sotatoimien vaihe oli kuitenkin melko lyhyt niin Persianlahdella 90-luvulla kuin Irakissa 2003. Jälkimmäinen on huomattavaa, kun valloitettavaa lääniäkin oli "vähän" enemmän kuin Kuwaitissa.

Joukkojensiirrot on kylläkin hyvä pointti. Jos aloite on vihollisella, niin se varmasti pidentää myös sotatoimien kestoa, kun puolustaja odottelee täydennyksiä päästäkseen niskanpäälle.

Mutta onhan monet asiat nykyään toisin. Hävittäjälaivueiden ja panssariprikaatien määrät ovat olleet laskusuunnassa jo kauan. Tyhmästä raudasta on siirrytty enenevässä määrin täsmäaseiden käyttöön, mikä näkyy logistiikkavirtoja supistavasti. Samaan aikaan kuljetuskapasiteetissa ei ymmärtääkseni ole tapahtunut vastaavaa häviötä, pikemminkin se on ehkä jopa parantunut (ainakin Euroopan maissa, kun focus on siirtynyt puna-armeijan pysäyttämisestä kv-operaatioihin). Näin ollen voisi olettaa, että taisteluun lähetettävä poppoo olisi nopeammin perillä kuin menneinä vuosikymmeninä. Toki sitä on sitten myös vähemmän, mutta ehkä kuitenkin riittävästi ratkaisun saamiseen järkevässä ajassa, kun huomioidaan itänaapurimme jämähtäneisyys menneisyyden teknologiaan.



Liekö se valmius ihan niin huono kuitenkaan on kuin joskus maalaillaan? Eikö yleinen ongelma ole, että ajoneuvoista puolet odottaa huoltoa tai ei ole varausmäärää ampumatarvikkeita tai ainoastaan 2/3 vakansseista on täytetty? Se ei kuitenkaan estäne muodostamasta paperiprikaatista esim. pataljoonan taisteluosastoa ja laittamasta sitä liikkeelle päivissä-viikoissa. Loppuprikaati tulee sitten joskus kuukausien-vuosien kuluttua, kun vaunut on huollettu, teollisuus toimittanut ampumatarvikkeet ja avoimet virat on saatu täytettyä.
Pitää antaa iso arvo myös sille, että Suomesta löytyy yhteensopivia lavetteja, kuten MLRS ja NASAMS. Puolustustamme on mahdollista vahvistaa hyvin nopeasti ampumatarviketoimituksin. Ja ilmavoima liikahtaa päivissä. Homma tietysti vaatii sen, että eri maissa hankitaan sitä ammuttavaa varastoihin kuten näyttäisi olevan tapahtumassa.
 
Liekö se valmius ihan niin huono kuitenkaan on kuin joskus maalaillaan? Eikö yleinen ongelma ole, että ajoneuvoista puolet odottaa huoltoa tai ei ole varausmäärää ampumatarvikkeita tai ainoastaan 2/3 vakansseista on täytetty? Se ei kuitenkaan estäne muodostamasta paperiprikaatista esim. pataljoonan taisteluosastoa ja laittamasta sitä liikkeelle päivissä-viikoissa. Loppuprikaati tulee sitten joskus kuukausien-vuosien kuluttua, kun vaunut on huollettu, teollisuus toimittanut ampumatarvikkeet ja avoimet virat on saatu täytettyä.
NATO:n korkean valmiuden joukkojen vaatimustaso ennen nykyistä sotaa oli, että siihen kuuluvat prikaatit pääsevät rintamalle kuukaudessa. Tämä oli pieni osuus kaikista natomaitten prikaateista, joista loput oli ilmeisesti huomattavasti huonommassa valmiudessa. Kyllä kai niistä jotain ryssän 2022 tyylisiä ad hoc taisteluosastoja olisi saanut nopeammin kasaan. Monilla mailla oli lisäksi tietenkin omat kansalliset nopeantoiminnan joukkonsa, joita ei oltu alistettu NATO:n joukoiksi. Jenkeillä etenkin oli merkittäviä muodostelmia paremmassa valmiudessa, kuten pääosa merijalkaväestä ja yksi maavoimien kolmedivisioonainen armeijakunta.

Kykyä mobilisoida koko armeija kerralla ja nopeasti taas ei ollut edes amerikkalaisilla. Pitkät sodat hiekkalaatikolla olivat aiheuttaneet koulutus-operaatio-demobilisaatio-kierron, jonka seurauksena vain noin kolmannes joukoista oli taisteluvalmiita samanaikaisesti.
 
Silti ne loppui kesken Libyassa. NATOssa vain jenkeillä on millään muotoa riittävästi täsmäaseita. Epäilen, ettei ryssä hyökkää, ellei se ole suht varma siitä, ettei jenkit puutu asiaan tai ovat jo sidottu sotaan Kiinaa vastaan tai lähi-idässä.
Ruvetaan sitten tekemään omia sellaisia.
Vaikka liitokasettipommi inertianavigoinnilla.
 
Rajamaat tuottavat pääosan lihasta, liittolaiset tuovat tiedustelua, teknologiaa, asevaikutusta, rahaa ja huoltoa. Tämä on käsitykseni. Tämän paremmaksi nämä asiat eivät taivu. Näinkin on hyvä.

Poliittisesti on jopa etumme, etteivät liittolaiset sido henkilöstöä etulinjaan. Moni maa on valmis auttamaan ym. Asioissa, kunhan ei omat pojat ja tytöt kuole. Jos liittolaiset kärsisivät edes kohtuullisia henkilötappioita, niin olisiko auttaminen kestävällä pohjalla? Epäilen, että ei olisi.

Minä en kyllä suoraan sanoen ymmärrä tätä keskustelua. Osa pitää lähes varmana, että apu on villasukkia ja tikkukaramellia.

Liittoon kuulumaton ukraina on saanut jymysti apua, mutta suomea ei auttaisi suunnilleen kukaan? Ukraina sotii yksin, mutta ei ilman apua.

Venäjä ottaisi eksistentiaalisen riskin hyökkäämällä natomaan kimppuun. Ei se voi tietää ennalta millainen mylly siitä käynnistyy. Onko vastareaktio olematon vai helvetillinen vai jotain siltä väliltä?
 
Minä en kyllä suoraan sanoen ymmärrä tätä keskustelua. Osa pitää lähes varmana, että apu on villasukkia ja tikkukaramellia.

Liittoon kuulumaton ukraina on saanut jymysti apua, mutta suomea ei auttaisi suunnilleen kukaan? Ukraina sotii yksin, mutta ei ilman apua.
Jep. Suomi ei ole ainoastaan NATO:n täysjäsen mutta myös DCA sopparin omaava maa sekä JEF-jengin täysjäsen. Suomi siis 3/3, Ukraina 0/3 ja saa silti kohtalaisesti tukea ollessaan ns hyvien puolella. Amerikkalaisessa leffassa sanoisi juristi lakituvasssa: "I rest my case, your Honour".
 
Itse aloitusaiheesta, vaikka itse sota kestäisikin vain lyhyen hetken, ei turvallisuus tilanne parane nopeasti.
Siksi rauhanaikana vapautettuja kutsuttaisiin palvelukseen, millaisiin tehtäviin heitä koulutettaisiin, tai käytettäisiin, on toinen juttu, mutta pienet ihottumat, eivät ehkä pilaisi kenttäkelpoisuutta. Varsinkaan nuorempien ei kannata luottaa, ettei etulinjan tehtäviä osu omalle kohdalle.
 
Back
Top