Huhta
Greatest Leader
Haistan sarkasmia vahvasti, mutta vastaan silti.... Kaikki eivät välttämättä tulkitse vanhojen palstapartojen murinoita pelkästä silmäkulman asennosta.Se on 100 varma että liittouma sotii toisin kuin Ukraina, ukrainalaiset haluaisi varmasti sotia kuin liittouma mutta tasan ei mene nallekarkit tässäkään, ei heidän resursseilla ja osaamisella voi sotia kuin liittouma jonka hallussa on 70% maailman konventionaalisesta sotilasvoimasta.
Jo pelkästään valmiuden nosto nostaa meillä sotilaslogistiikan tason ihan toiselle leveille kun tarvitsee reservin sotakoneen herättelyn lisäksi materiaalia siirtää aiotulle operaatioalueelle ja sen selustaan. En usko että sota olisi yhtä pitkä kuin Ukrainassa mutta jos otetaan esimerkiksi vaikkapa Persianlahti 1 niin sehän alkoi sillä että silloinen länsiliittouma laivasi, rahtasi, lennätti ja varmaan oli kaikki aasin vetämät kärrytkin mukana että saatiin läjään teknologinen sotakone mitä maailma ei ollut ennen nähnyt (Desert Shield) jonka jälkeen kun kaikki roippeet ja soturit oli paikalla alkoikin operaatio (Desert Storm) joka pisti Saddamin Irakin nippuun ja monttuun tavalla joka oli lievästi sanottuna murskaava.
Vaikka ajat on muuttuneet niin vastaavan kaltainen läjäänajo on pidettävä että sotakonetta voidaan ruokkia riittämiin ja se on pakko ajaa niin laajoilla resursseilla jos homma venyykin että ei käy kuin zenäjälle 2022 kun polttoaine loppui vaunuista sodan pitkityttyä ja ryssittiin koko 3 päivän operaatio kuin Raatteentiellä konsanaan menemällä paraatiin jossa satoikin kukkien sijaan terästä.
No, aktiivisten sotatoimien vaihe oli kuitenkin melko lyhyt niin Persianlahdella 90-luvulla kuin Irakissa 2003. Jälkimmäinen on huomattavaa, kun valloitettavaa lääniäkin oli "vähän" enemmän kuin Kuwaitissa.
Joukkojensiirrot on kylläkin hyvä pointti. Jos aloite on vihollisella, niin se varmasti pidentää myös sotatoimien kestoa, kun puolustaja odottelee täydennyksiä päästäkseen niskanpäälle.
Mutta onhan monet asiat nykyään toisin. Hävittäjälaivueiden ja panssariprikaatien määrät ovat olleet laskusuunnassa jo kauan. Tyhmästä raudasta on siirrytty enenevässä määrin täsmäaseiden käyttöön, mikä näkyy logistiikkavirtoja supistavasti. Samaan aikaan kuljetuskapasiteetissa ei ymmärtääkseni ole tapahtunut vastaavaa häviötä, pikemminkin se on ehkä jopa parantunut (ainakin Euroopan maissa, kun focus on siirtynyt puna-armeijan pysäyttämisestä kv-operaatioihin). Näin ollen voisi olettaa, että taisteluun lähetettävä poppoo olisi nopeammin perillä kuin menneinä vuosikymmeninä. Toki sitä on sitten myös vähemmän, mutta ehkä kuitenkin riittävästi ratkaisun saamiseen järkevässä ajassa, kun huomioidaan itänaapurimme jämähtäneisyys menneisyyden teknologiaan.
Liekö se valmius ihan niin huono kuitenkaan on kuin joskus maalaillaan? Eikö yleinen ongelma ole, että ajoneuvoista puolet odottaa huoltoa tai ei ole varausmäärää ampumatarvikkeita tai ainoastaan 2/3 vakansseista on täytetty? Se ei kuitenkaan estäne muodostamasta paperiprikaatista esim. pataljoonan taisteluosastoa ja laittamasta sitä liikkeelle päivissä-viikoissa. Loppuprikaati tulee sitten joskus kuukausien-vuosien kuluttua, kun vaunut on huollettu, teollisuus toimittanut ampumatarvikkeet ja avoimet virat on saatu täytettyä.
, mitenhän on
