Uutisanalyysi: Saartorengas Isisin ympärillä kiristyy, mutta aukoista karkaa uusi kaaos.
Hannu Pesonen
Ensin hyvät uutiset: terroristijärjestö Isis on nyt ydinalueillaan Lähi-idässä suuremmissa vaikeuksissa kuin koskaan sen jälkeen, kun se perusti omatekoisen islamilaisen kalifaattinsa Syyriasta ja Irakista nopeasti valtaamilleen seuduille kesällä 2014.
Pakolla pidetty kansa karkaa käsistä, ulkovaltojen pommitukset murentavat säpäleiksi tuloja tuottavia rakenteita ja taisteluita on viime aikoina hävitty enemmän kuin voitettu.
Kalifaatti on menettänyt viime vuonna ja tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 22 prosenttia maa-alastaan. Talvi Lähi-idässä on ohi ja Irakin ja Syyrian
armeijat valmistautuvatulkoisten tukijoidensa sekä paikallisten liittolaisten turvin valtaamaan Isisiltä lisää alueita.
Sitten huonot uutiset.
Juuri Isisin heikentyminen kotialueillaan merkitsee, että Brysselin lentokenttä- ja metroiskujen kaltaisten suurimittaisten ja näyttävien
veritekojen uhka ja todennäköisyys kasvavat kaikkialla Euroopassa.
Mustaa lippua on heilutettava näkyvästi, jotta järjestön vetovoima ei laske ja mielikuva vaarallisesta ja mahtavasta islamilaisesta kalifaatista pysyy yllä.
Isisin keskusjohdon sisällä vallitsee vahvoja mielipide-eroja siitä, pitäisikö järjestön keskittyä suojelemaan ja vahvistamaan kalifaattiaan Lähi-idässä vai laajentaa iskuja länsimaissa, Turkissa ja Venäjällä.
Järjestö näyttää kuitenkin toteuttavan johtajansa ja kalifinsa
Abu Bakr al-Baghdadin jo pari vuotta sitten asettamaa tavoitetta, että länsimaita, joita ei kyetä valtamaan sotilaallisesti, on horjutettava ja vallattava sisältä päin.
Tällä hetkellä voitolle on ilmeisesti päässyt kanta, joka muistuttaa ettei eurooppalaisista uskonsotureista ole ollut suurta hyötyä rintamalla: useimpien sotilaskoulutus on ollut olematonta ja taistelumoraali rapissut kovan paikan edessä.
Heidän todelliset voimavaransa piilevät siellä, mistä he ovat kotoisin, varsinkin kun itsemurhapommittajaksi oppiminen ei vaadi suuria.
Isis on jo useiden kuukausien ajan neuvonut uusia länsimaisia uskonsotureita taistelemaan kotimaissaan ja vanhoja taistelijoitaan soluttautumaan niihin takaisin.
Muun muassa Pariisin iskujen tutkinnan ja sen toteuttajan
Salah Abdeslaminkuulustelujen yhteydessä saadut tiedot viittaavat siihen, että palaajia koulutetaan ja ohjeistetaan nyt järjestelmällisesti.
EU-maiden poliisiviranomaisten yhteiselintä Europolia johtava
Rob Wainwright muistutti jo marraskuussa Pariisin terrori-iskujen aikaan, että ääri-islamistijärjestöjen
soluttautuminen Eurooppaan muodostaa mantereen pahimman terroristiuhkan vuosikymmeneen.
Uhkaa korostaa se, että Isis rakentaa iskuryhmänsä nimenomaan toimintaseudullaan syntyneistä ja kasvaneista ihmisistä, jotka tuntevat maansa tavat ja heikkoudet eivätkä erotu puheensa tai muiden tapojensa osalta oleellisesti kotoutuneista maahanmuuttajista tai edes valtaväestöstä.
Terroristeja saattaa olla piilossa satoja.
Abdeslam saatettiin jopa uhrata. Vihjaamalla hänen olinpaikastaan saatiin poliisi ja turvallisuuskoneisto keskittämään voimavaransa hänen piirittämiseensä ja vangitsemiseensa, jolloin huomio ja valvonta olivat tavallista matalammalla tasolla tulevissa iskukohteissa.
Toinen eikä edellistä poissulkeva vaihtoehto on, että jo pitkälle valmisteltuja iskuja nopeutettiin niiden paljastumisen pelossa.
Heti pidätyksen jälkeen Abdeslamin asianajaja
Sven Mary kertoi asiakkaansa olevan kuulusteluissa ”yhteistyöhaluinen” ja hänen luovuttamistaan Ranskaan vaativa Pariisin syyttäjäviraston pääsyyttäjä
François Molins kertoi useita yksityiskohtia hänen paljastuksistaan – jotka tietenkin saattavat olla myös tietoista harhautusta.
Isisin kiihtyvä terroritoiminta luo toisenkin uhkakuvan.
Se enteilee al-Qaidan ja siihen kytköksessä olevien ääri-islamististen aseellisten iskuryhmien aktivoitumista uudelleen länsimaissa.
Isisin valovoiman kasvua kateellisena seuranneen al-Qaidan on pakko aktivoitua tavalla tai toisella, vaikka sen rahkeet ja halu eivät riittäisikään. Muuten sitä uhkaa ääri-islamistien keskinäisessä valtataistelussa painuminen yhä syvemmälle kakkosketjuun: Afrikan ja Aasian peräkolkkien suhteellisen vähän huomiota saavien iskujen isännäksi.
Kuka muistaa al-Qaidan
hyökkäystäBamakossa Malissa hotelliin, jossa EU:n sotilaskouluttajat asuvat? Varsinkin kun se epäonnistui. Isku toteutettiin päivää ennen Isisin Brysselin-iskuja
Tai edes ”onnistunutta” hotelli- ja panttivanki-iskua samassa kaupungissa marraskuussa 2015 viikko Isisin Pariisin-iskujen jälkeen?
Al-Qaidan johtaja
Ayman al-Zawahirion jatkuvasti korostanut pitkäjänteisyyden merkitystä taistelussa islamilaisen maailmanvallan luomiseksi. Hän on muistuttanut, että Isis on edennyt liian nopeasti ja ahneesti tavoitteissaan: kalifaatin julistaminen ennen sen aseman vakiinnuttamista oli vakava virhe.
Kalifaatin keskuksia ovat Isisin ensimmäinen tukikohta, pienehkö syyrialaiskaupunki Raqqa sekä Pohjois-Irakin miljoonakaupunki Mosul, jonka järjestö valtasi Irakin päätä pahkaa paenneelta armeijalta kesäkuussa 2014.
Niiden ja niitä ympäröivien alueiden puolustaminen, laajentamisesta puhumattakaan, kuluttaa jatkuvasti enemmän Isisin voimavaroja.
Venäjän ja Yhdysvaltain johtaman liittouman pommitukset Raqqaa ja Mosulia kohtaan ovat viime kuukausina olleet raskaampia, useampia ja aiempaa tarkempia.
Ilma-iskujen kohteiden valintaa auttaa entistä enemmän molempien kaupunkien sisältä saatava tiedustelutieto Isisin aroista paikoista.
Paikallinen vastarinta on kasvanut ja muuttunut järjestäytyneemmäksi, sillä suurin osa Isisin valtaamilla alueilla elävistä vanhoillisistakin sunnimuslimeista
alkaa olla lopen uupuneita hallintoon, joka kieltää lähes kaikki aiemmat arkitavat ja rankaisee raa’asti kaikkia kieltojensa rikkojia.
Hyökkäys Mosuliin tuskin alkaa ennen kesää, ja Yhdysvaltain sotilastiedustelupalvelun DIA:n johto jopa
arvioi viimeksi helmikuun lopulla, ettei Irakin armeija kykene kaupunkia valtaamaan tänä vuonna.
Silti keskeinen tavoite katkaista Isisin huolto- ja kulkuyhteys Raqqan ja Mosulin välillä
näyttää onnistuneen sen jälkeen, kun Irakin kurdien peshmerga-taistelijat valtasivat viime marraskuussa Mosulin länsipuolella Sinjarin.
Syyrian kurdien YPG-puolustusjoukot taas ovat häätäneet Isisin alueiltaan Turkin rajaseuduilta. Se hankaloittaa oleellisesti Isisin huolto- ja asekuljetuksia sekä taistelijoiden liikkumista.
Syyriasta ja Irakista Eurooppaan paisunut pakolaisvirta saattaa auttaa Isisiä soluttamaan ääri-islamisteja kohteisiinsa. Sen loppusaldo on kuitenkin järjestölle kielteinen.
Koska suuri osa pakenevista on karannut Isisin hallintoa, järjestölle jää aiempaa vähemmän ryöstettävää, verotettavaa ja komennettavaa orjatyövoimaa. Palkanmaksu hallintoa ja sotakoneistoa pyörittäville viranomaisille nikottelee.
Siksi monet Isisiin al-Qaidan riveistä liittyneet islamistit haistelevatkin paraikaa tarkkaan tuulta. Jos Mosul tai Raqqa romahtavat, he ovat valmiita palaamaan vanhan isäntänsä riveihin.
Taistelussa näistä ja uusista sieluista sekä Isis että al-Qaida tarvitsevat uusia iskuja – siellä missä ne herättävät mahdollisimman suurta huomiota. Euroopassa, muissa länsimaissa, Venäjällä ja Turkissa.
Sitä mukaa kuin saartorengas Isisin ympärillä kiristyy, aukoista karkaa maailmalle uusi kaaos.
Isis on jo hyvissä ajoin
siirtänyt suuren osan tärkeimmästä toiminnallisesta johdostaan ja osaamisestaan pois pahiten vaaravyöhykkeissä olevilta alueilta.
Keskeisin uusi lymypaikka näyttää olevan Libya, joka on ollut käytännössä sortunut valtio sen jälkeen, kun länsimaiden ilmaiskujen tukemat kapinalliset kaatoivat diktaattori
Muammar Gaddafin hallinnon vuonna 2011.
Siellä on kaksi kilpailevaa hallitusta sekä joukko puoli-itsenäisiä, paikallisten asekaartien valvomia alueita.
Sieltä ja naapurimaista Tunisiasta ja Algeriasta johtaa myös jo kauan käytössä ollut etappitie Välimeren yli Eurooppaan: Ranskaan, Espanjaan ja Italiaan.
Useat Libyan ääri-islamilaiset asekaartit vannoivat marraskuussa 2014 uskollisuutta Isisille. Monet niiden jäsenistä lähtivät Gaddafin kukistumisen jälkeen sotimaan Syyriaan kaataakseen siellä samalla tavalla
Bašar al-Assadinhallinnon ja loivat silloin siteet Isisiin.
Jo kuukautta myöhemmin Isisin värvärit Turkissa pyysivät uusia liittolaisiaan Libyassa lopettamaan taistelijoiden lähettämisen Syyriaan ja keskittymään sen sijaan aluevaltaustensa vankistamiseen Libyassa.
Gaddafin syntymäkaupunki Sirte on sen jälkeen noussut Isisin ääri-islamilaisen hallinnon keskukseksi, jonne on sijoitettu noin 1500 soturia. Sen lisäksi järjestöllä ja sen tukijoilla on taistelijoiden koulutusleirejä ja valtauksia eri puolilla maata. Yhteensä Isis-taistelijoita
on nytLibyassa noin 6500
Isis värvää Libyassa riveihinsä samoja taistelijoita kuin Gaddafi aikanaan: palkkasotureita köyhistä Tšadista, Malista ja Sudanista, tuaregisissejä Saharan aavikoilta.
Naton merivoimien komentaja vara-amiraali
Clive Johnstone varoittihiljattain, että Isis rakentaa paraikaa Libyassa itselleen myös merivoimia.
Niiden tavoite on hyökätä Välimerellä liikkuvia matkustaja- ja rahtialuksia vastaan. Italian rannikkoa tai Kreikan saaristoa sahaa ristiin rastiin ja tiheästi jatkuvasti täysiä vuoroaluksia.
Sitä mukaa kuin lentokenttien tulo- ja lähtöaulojen valvonta Brysselin veritekojen jälkeen kohenee, laivaiskut ovat entistä todennäköisempi uhka ja päänvaiva kaikille Euroopan turvallisuusviranomaisille kaikkialla muuallakin, myös Itämerellä.
Laivamatkustajien matkatavaroita ei läpivalaista, metallinpaljastimia ei ole eikä valtavia joukkoja turvatarkastajiakaan.
Sen jälkeen kun palestiinalaisterroristit kaappasivat italialaisen risteilyaluksen Achille Lauron Egyptin rannikkovesillä vuonna 1985, matkustajalaivat ovat saaneet suurelta osin olla rauhassa terroristeilta.
”Perinteisten” terroristien toiminnan pontimena oli käyttää kaapatun aluksen miehistöä ja matkustajia lunnaina poliittisille vaatimuksilleen kuten aatetoveriensa vapauttamiselle.
Koska muutaman kaappaajan ryhmän on hankala hallita logistiikaltaan ja rakenteiltaan monimutkaisia laivoja pitkien lunnasneuvottelujen ajan, ne on jätetty sen jälkeen pitkälti rauhaan.
Tämän päivän Isis-terroristit näkevät ne eri tavoin. Pakoonpääsy tai sen puuttuminen eivät kiinnosta itsemurhapommittajaa tai joukkomurhaajaa.
Sen sijaan keskellä merta on hyvin aikaa toteuttaa tappoteot ennen kuin helikopterit, syöksyveneet ja partioalukset ehtivät paikalle.
Useimmat ja ehkä tuhoisimmatkin iskut saatetaan lähiaikoina kuitenkin kokea Turkin suurissa kaupunki- ja lomakeskuksissa: Istanbulissa, Ankarassa, Izmirissä ja Antalyassa.
Viimeistään nyt on selvää, että Turkin presidentti
Recep Tayyip Erdoğan on luonut toimillaan oman, kantaturkkilaisen Isisin aktiivijoukkonsa.
Halutessaan estää Turkin kurdien itsehallintoa ajavan Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n ja sen syyrialaisen aateveljen YPG:n yhteistyön vahvistumisen, Erdoğan on ollut halukas käyttämään Isisiä ja muita Syyrian sisällissodan ääri-islamilaisia asejoukkoja pelinappuloinaan kurdeja vastaan.
Samaan tapaan kuin Pakistanin turvallisuuspalvelu aikanaan loi, ruokki ja suojeli Afganistanin ääri-islamilaisia talebaneja, Turkin turvallisuuspalvelu ja sen tietyt osat ovat suojanneet ja sallineet Isisin toimia.
On turha kuvitella, etteikö toiminnan aikana olisi syntynyt vahvojakin henkilökohtaisia siteitä, keskinäistä yhteisymmärrystä, yhteistyötä ja operatiivisia kuvioita. Kuten Pakistanissakin on nähty, yksi presidentin mahtikäsky suunnanmuutoksesta ei pysty niitä muuttamaan.
Isisin värvärit sekä huolto- ja asekuljetusten järjestelijät
ovat toimineetesimerkiksi Gaziantepin kaupungissa lähellä Syyrian rajaa vapaasti usean vuoden ajan.
Frankensteinin hirviö karkasi taas kehittelijänsä käsistä. Sen jälkeen kun Turkin hallitus länsiliittolaistensa ankaran painostuksen tuloksena lopultakin on ryhtynyt joihinkin toimiin sulkeakseen rajansa Isisin tavara- ja henkilöliikenteeltä, se on noussut kantaturkkilaisten Isis-terroristien maalitauluksi.
Istanbulin keskustassa 19. maaliskuuta israelilaisturistien keskellä
pomminsa räjäyttänyt itsemurhaiskijä
Mehmet Ozturk oli kotoisin Gaziantepista.
Turkin hallitus yritti vierittää syyn neljä uhria vaatineesta iskusta tavalliseen tapaan kurdien niskaan, mutta asiantuntijat tyrmäsivät väitteen heti tylysti: koska kurdijärjestöt tekevät tiivistä yhteistyötä Israelin kanssa, ne eivät missään tapauksessa olisi hyökänneet israelilaista turistiryhmää vastaan.
Tähän asti pommi-iskut ovat keskittyneet Turkin itä- ja kaakkoisosien kurdialueille, jossa armeija ja PKK ovat taistelleet vuosikymmenien ajan. PKK on myös rajannut iskunsa pääosin sotilas- ja viranomaiskohteisiin.
Kansa reagoi ensi kerran näkyvästi, kun Istanbulin iskun seurauksena viranomaiset
peruuttivat Istanbulin ja koko Turkin kahden huippujoukkueen Galatasarayn ja Fenerbahcen jalkapallo-ottelun seuraaavana päivänä.
Yleisö buuasi rajusti – ja nyt Erdoğanille.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulk...oihin-ja-toreille/?shared=905208-9d13a930-500
