Tiltujen piipitykset. (Bäckman, Putkonen, Tankki-Leena et al.)

Mitä ajatuksia seuraavasta. Venäjän-ymmärtäjillä on merkittävästi suurempi riski ”seota” kun tekee juttuaan pidempään. Ja se sekoaminen näkyy julkisuudessa.
Johtuuko se aihepiirin aiheuttamasta henkisestä paineesta ja repivästä ristiriidasta, joka totaalisesti kuluttaa persoonan?
Vai alkaako ne puhumaan pehmoisia tietoisena strategiana, jolloin menettävät uskottavuuden ja täten minkäänlaisen arvon vaikuttajana?
Paavo Väyrysestä tää mietintä lähti että sekosiko se oikeasti vai poistiko itsensä tahallaan työkalupaletista.

Onhan tää vähän muna-kana väittely. Kuka lankeaa Venäjän propagandaan ja miksi? Pitääkö olla tyhmä että se tepsii? Ketä kiristetään ja ketä lahjotaan?

Ja onko kukaan poliitikko tai virkamies koskaan kuolinvuoteella tai postuumeissa muistelmissaan tunnustanut olleensa vaikutuksen alaisena ja miten se on toteutettu?
 
Saunajääkäri kirjoitti:
Kuka lankeaa Venäjän propagandaan ja miksi? Pitääkö olla tyhmä että se tepsii? Ketä kiristetään ja ketä lahjotaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Osa porukasta vain on aina vastarannankiiskiä, joiden nyt vain on pakko olla eri mieltä enemmistön kanssa, oli se mistä tahansa asiasta. Näin he samalla tuntevat olevansa muita fiksumpia.

Elämä tuntuu niin paljon merkityksellisemmältä. Et ole vaikkapa keskinkertainen ekonomi tai punttisaliyrittäjä, vaan sinulla on suuri tehtävä valistaa Suomen kansaa.

https://twitter.com/x/status/1801914558639911131

Voit valita aiheen kuin aiheen, niin näitä löytyy. Varmasti löytyy ihmisiä, joiden mielestä kossu ja läskisoosi aamulla on pitkän elämän salaisuuksia.

Huomaan välillä itsessä tätä samaa taipumusta erimielisyyteen erimielisyyden vuoksi, mutta yritän taistella sitä vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Saunajääkäri kirjoitti:
Mitä ajatuksia seuraavasta. Venäjän-ymmärtäjillä on merkittävästi suurempi riski ”seota” kun tekee juttuaan pidempään. Ja se sekoaminen näkyy julkisuudessa.
Johtuuko se aihepiirin aiheuttamasta henkisestä paineesta ja repivästä ristiriidasta, joka totaalisesti kuluttaa persoonan?
Vai alkaako ne puhumaan pehmoisia tietoisena strategiana, jolloin menettävät uskottavuuden ja täten minkäänlaisen arvon vaikuttajana?
Paavo Väyrysestä tää mietintä lähti että sekosiko se oikeasti vai poistiko itsensä tahallaan työkalupaletista.

Onhan tää vähän muna-kana väittely. Kuka lankeaa Venäjän propagandaan ja miksi? Pitääkö olla tyhmä että se tepsii? Ketä kiristetään ja ketä lahjotaan?

Ja onko kukaan poliitikko tai virkamies koskaan kuolinvuoteella tai postuumeissa muistelmissaan tunnustanut olleensa vaikutuksen alaisena ja miten se on toteutettu?
Klikkaa laajentaaksesi...
Nuo nykypäivän Tiltut ovat varmast ikovassa paineessa työnantajansa puolelta.
Kuvittelen, että heiltä edellytetään tiettyä määrällistä suoritusta ja varmasti on tavoitteita joiden odotetaan täyttyvän.
Toisin kun kotimaisessa työelämässä, kritiikki epäonnistumisesta ja tavoitteiden epäonnistumisesta on kouriintuntuvampaa.

Tämä aiheuttaa stressiä ja tuosta duunista ei noin vain irtisanouduta.
Lopputulema on, että stressi alkaa näkymään. Se miten se sitten ilmenee vaihtele ihmisestä toiseen.
En kuitenkaan jaksa olla murheissani, koska kotimaan pettäminen on tietoinen teko. Kiehukoon liemessä jonka ovat itse keittäneet ja olkoon tämä esimerkkinä niille jotka aikovat perivihollisen kimppaan.
 
Itse luulen korrelaation olevan toisin päin: noihin paskanpuhumishommiin ei lähdetä edes tietoisesti, saati sitten houreiden perässä jos henkilö itse ei ole lähtökohtaisesti joko epävakaa, tai jopa ihan seko jo valmiiksi.

Sitten sitä vain tulee ajan myötä virheitä, painetta, lipsahduksia. Tai totuus vain tulee muuten esille.
 
Ei näistä koskaan tiedä, parodiaruletti pyörii. Totuutta tuskin saamme koskaan tietää, nautitaan leivästä ja sirkushuveista.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top