Tiltujen piipitykset. (Bäckman, Putkonen, Tankki-Leena et al.)

[J0h1F]

https://twitter.com/x/status/1979992438849655267

Ylen-antokin on antanut palstatilaa ko. spedelle:

Timo R. Stewartin kolumni: Suomi osti ”Daavidin lingon” ja työnsi päänsä luukkuun, josta on vaikea päästä irti

Jos voisi harkita uudelleen, Suomi tuskin enää hankkisi elintärkeää asejärjestelmää Israelista. Nyt on aika pohtia, miten virheen kanssa eletään, Stewart kirjoittaa.

yle.fi

Hyysärikään ei petä vaan komppaa täysillä:

Asehankinnat | Timo R. Stewart kutsuu Daavidin linkoa virheeksi, näin vastaa puolustusvaliokunnan Autto

Puolustusvaliokunnan puheenjohtajasta Daavidin linko on toiminut ”vaikuttavasti”. Hän muistuttaa, että Israelissakin voi valta vaihtua.

www.hs.fi

Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä on puhtaasti puolustuksellinen asejärjestelmä eikä yhdellekään hamakselle ole tullut pipi kun sitä on testattu. Israelilla ja Suomella on täysi oikeus puolustaa itseään Daavidin lingolla.

On verraten kummallinen ajatus, että mies, joka ei osaa arabiaa eikä hepreaa eikä ole tehnyt mitään muuta kuin tangentiaalisesti sivuavaa akateemista tutkimusta Lähi-idästä ennen tätä sotaa, on nostettu suurin piirtein johtavan kommentoijan asemaan Suomen mediassa, mutta siihen on täysin looginen, vaikkakin monipolvinen ja tangentiaalinen kehityskulku. Miehen väitöskirja v. 2015 koskee kristillistä siionismia Suomessa, jolla muodollisella meriitillä hänet nostettiin UPIin. Taannoin SS-vapaaehtoisista revisionistisen kirjan kirjoittanut André Swanström kritisoikin Stewartia akateemisen osaamisen ohuudesta Kanava-lehdessä julkaistussa artikkelissa, Stewartiltahan ei ollut siis ollut mitään suoraa tutkimusta Lähi-idästä ennen UPI-pestiään.

Stewartilla oli (UPIn sivuilla olevan CV:n perusteella) ollut aiempi tehtävä tutkijana 2011-2013 EAPPI-ohjelmassa (vapaaehtoisia ihmisoikeustarkkailijoita lähettävä kristillinen organisaatio) Jerusalemissa, josta hän lienee asenteensa omaksunut. Sitä ennen hän oli työskennellyt Tel Avivissa jossain avustajantehtävässä Suomen suurlähetystössä. Tätä taustaa vasten hänet varmaankin rekrytoitiin, ja koska hän ei ollut paljastanut näkökantaansa.

Stewartin asenteellisen näkökannan takia olikin aika ilmeistä, ettei hänen tehtäväänsä UPIssa jatkettu, koska hänen näkökantansa on Suomen virallisen linjan vastainen, ja siten kaivaa maata valtionhallinnon ja Suomen strategisten ratkaisujen ja Lähi-idänpolitiikan jalkojen alta, täysin päin vastoin kuin UPIn tehtävä on. Stewart meni hyppimään tasajalkaa poliittisten päättäjien ja strategien varpaille, ja sitten ihmetteli, kun siitä oli seuraamuksia. No joka tapauksessa, vahinko on valitettavasti aiheutunut jo ja jatkuu vielä pitkään.

Oma näppituntumani tähän on (jota mm. Stewartin ja Swanströmin jo aiempi julkinen riitely mielestäni tukee), että tässä on syvimmältään kyseessä Stewartin ristiretki kirkon sisällä ja sen tukiryhmissä vahvana vaikuttavaa kristillissiionistista suuntausta vastaan (Stewart lähti tutkimaan sitä tuon EAPPI-tehtävänsä jälkeen). Swanströmhän taas edustaa täysin vastakkaista näkökantaa - ja ilmeisesti taannoin henkilökohtaisessa vakaumuksessaan vahvana tuli ymmärtämättään sohaisseeksi sellaista historiallista aineistoa, jonka olisi sopinut pysyvän arvokkaasti haudattuna siihen kurkistamisen jälkeen. Swanströmhän teki SS-syytöskirjallaan ennen kaikkea hallaa Suomen ja Israelin suhteille ja Israelin asialle Suomessa, koska hän ei ymmärtänyt, että suurimmalle osalle suomalaisista kansallinen historia on tärkeämpi kuin Israel ja juutalaiset.

Joka tapauksessa, Swanström on hyvin oikeassa siitä, että osaaminen on Suomessa monessa asiassa hyvin ohutta, käytännössä käsienheiluttelua ideologiset lasit silmillä. Jälkiviisaana voidaan miettiä, että MPKK:n pitäisi pyrkiä haalimaan vaikutuspiiriinsä ja riveihinsä potentiaalisia tutkijoita ja asiantuntijoita, jotta tällainen strategia ja ulkopolitiikka aseenaan henkilökohtaisen ristiretken käyminen ei saisi näin suurta huomiota valtakunnallisesti. Toki PV:lla on rajalliset resurssit jne., ja PV ei voi syöttää asiantuntijoita kaikkialle, mutta tällaisten sotilaspoliittisten suhteiden ja intressien suojelemiseksi se olisi suotavaa.

 

[Pihkakoski]

On verraten kummallinen ajatus, että mies, joka ei osaa arabiaa eikä hepreaa eikä ole tehnyt mitään muuta kuin tangentiaalisesti sivuavaa akateemista tutkimusta Lähi-idästä ennen tätä sotaa, on nostettu suurin piirtein johtavan kommentoijan asemaan Suomen mediassa, mutta siihen on täysin looginen, vaikkakin monipolvinen ja tangentiaalinen kehityskulku. Miehen väitöskirja v. 2015 koskee kristillistä siionismia Suomessa, jolla muodollisella meriitillä hänet nostettiin UPIin. Taannoin SS-vapaaehtoisista revisionistisen kirjan kirjoittanut André Swanström kritisoikin Stewartia akateemisen osaamisen ohuudesta Kanava-lehdessä julkaistussa artikkelissa, Stewartiltahan ei ollut siis ollut mitään suoraa tutkimusta Lähi-idästä ennen UPI-pestiään.

Stewartilla oli (UPIn sivuilla olevan CV:n perusteella) ollut aiempi tehtävä tutkijana 2011-2013 EAPPI-ohjelmassa (vapaaehtoisia ihmisoikeustarkkailijoita lähettävä kristillinen organisaatio) Jerusalemissa, josta hän lienee asenteensa omaksunut. Sitä ennen hän oli työskennellyt Tel Avivissa jossain avustajantehtävässä Suomen suurlähetystössä. Tätä taustaa vasten hänet varmaankin rekrytoitiin, ja koska hän ei ollut paljastanut näkökantaansa.

Stewartin asenteellisen näkökannan takia olikin aika ilmeistä, ettei hänen tehtäväänsä UPIssa jatkettu, koska hänen näkökantansa on Suomen virallisen linjan vastainen, ja siten kaivaa maata valtionhallinnon ja Suomen strategisten ratkaisujen ja Lähi-idänpolitiikan jalkojen alta, täysin päin vastoin kuin UPIn tehtävä on. Stewart meni hyppimään tasajalkaa poliittisten päättäjien ja strategien varpaille, ja sitten ihmetteli, kun siitä oli seuraamuksia. No joka tapauksessa, vahinko on valitettavasti aiheutunut jo ja jatkuu vielä pitkään.

Oma näppituntumani tähän on (jota mm. Stewartin ja Swanströmin jo aiempi julkinen riitely mielestäni tukee), että tässä on syvimmältään kyseessä Stewartin ristiretki kirkon sisällä ja sen tukiryhmissä vahvana vaikuttavaa kristillissiionistista suuntausta vastaan (Stewart lähti tutkimaan sitä tuon EAPPI-tehtävänsä jälkeen). Swanströmhän taas edustaa täysin vastakkaista näkökantaa - ja ilmeisesti taannoin henkilökohtaisessa vakaumuksessaan vahvana tuli ymmärtämättään sohaisseeksi sellaista historiallista aineistoa, jonka olisi sopinut pysyvän arvokkaasti haudattuna siihen kurkistamisen jälkeen. Swanströmhän teki SS-syytöskirjallaan ennen kaikkea hallaa Suomen ja Israelin suhteille ja Israelin asialle Suomessa, koska hän ei ymmärtänyt, että suurimmalle osalle suomalaisista kansallinen historia on tärkeämpi kuin Israel ja juutalaiset.

Joka tapauksessa, Swanström on hyvin oikeassa siitä, että osaaminen on Suomessa monessa asiassa hyvin ohutta, käytännössä käsienheiluttelua ideologiset lasit silmillä. Jälkiviisaana voidaan miettiä, että MPKK:n pitäisi pyrkiä haalimaan vaikutuspiiriinsä ja riveihinsä potentiaalisia tutkijoita ja asiantuntijoita, jotta tällainen strategia ja ulkopolitiikka aseenaan henkilökohtaisen ristiretken käyminen ei saisi näin suurta huomiota valtakunnallisesti. Toki PV:lla on rajalliset resurssit jne., ja PV ei voi syöttää asiantuntijoita kaikkialle, mutta tällaisten sotilaspoliittisten suhteiden ja intressien suojelemiseksi se olisi suotavaa.

Tuota kritiikkiäsi olisi varmaankin aiheellista laajemmin itse-arvioinnissa käydä läpi suomalaisen mediakentän sisällä - joka valinnoissaan asiantuntijalausuntoihin - tarkoituksella tai ihan muuten vain. Aivan väistämättä yleistä mielipide-ilmastoa jossakin määrin ohjailee. Tietenkin muussakin, kuin Israeliin liittyvässä.

Ylipäätään, juuttuminen harvojen ja valittujen asiantuntijoiden käyttöön monimutkaisissa ja usein yhteismitallisesti hyvin vaikeasti artikuloitavissa poliittisissa- ja muissa aiheissa on lähtöjään, laadullisuudesta epäilyksiä herättävää journalismia.

Siis aiheissa, jotka jo periluonteeltaan tulkintojen ja joskus myös henkilöön liittyvien vakaumuksellisten- yms. tekijöiden kautta (usein yleisölle näkymättöminä ajureina), saattavat ohjata lausumia kauas ulos neutraaliuteen pyrkivästä. Jättäen kuitenkin riittävällä volyymilla toisteltuina, "suurelle yleisölle" vahvan mielikuvan tutkimuksellisesta tai muusta vastaavasta asiantuntijakonsensuksesta.

Mielestäni YLE on Israel-uutisoinnoissaan, julkisena verovaroin toimivana yrityksenä. Onnistunut epäonnistumaan mainittavalla tasolla, kun uloskerrottuna YLE:llä kuitenkin yhtenä vastuullisuuden teemana on: ymmärryksen lisääminen maailmasta ja suomalaisen yhteiskunnan vahvistaminen, ulkoisista toimijoista riippumattomalla tavalla.

Mitään uutta tai muutoksessa laadullisempaan siirtyvää tässä ei tietenkään ole vaan aivan päinvastoin, mitä informaation välittämiseen ja käsittelyyn- tai käsittelykykyyn tulee.

Viimeistään sosiaalisen median rynnäkön tullessa osaksi luonnollista arkea tunnetason vyörytyksessään. Lyhytjännitteisyyttä ja kaoottista pintatiedollisuutta ruokkivassa kulttuurisessa muutoksessa, algoritmien ja syötteiden omistajuuden toimiessa varjojen takana. Siirrymme yhä kiihdytetyllä liikevoimalla kohti sujuvasanaisten voittavien tarinankertojien totuuksia.

Tai sitten kaikki päättyy kivasti ja voimme anteeksiantavasti, tuomiopäivän profetoinneille naurahtaa.