Tulevaisuuden sodankuva taistelijatasolla.

Raivaaja

Kersantti
Julkaisuja ja tekniika kehitystä seurailessa koittanut miettiä millaista olisi sodan kuva joskus vuonna 2035, tässä pieni tarinamuodossa oleva:


Sotapäiväkirja 21.5.2035
Taas uusi ryhmitys, tälläkertaa imatran pohjoispuolelle. Alkaa kyllästyttämään ainainen pakoilu vihollisen droneparvien tieltä, ensin jäävät ympärille pyörimään kuin korppikotkat ja sitten pian niskaan sataa rajantakaa rautaa. Onneksi vanhoissa lämpönaveissa riittää vielä suojaa autoillemme, vaikka nykyään rupeaa olemaan hankalaa löytää diesel-autoja hajonneiden tilalle. Sähköautoja en ole nähnyt kuukausiin liikenteessä. Digiradiot ovat toimineet kohtuullisesti, päivittäinen lähetysaika on riesä kun täytyy mennä monen kilometrin päähän ja sieltä ottaa datapurske ja häipyä ennenkuin paikannuksen perusteella ampuvat kiusallaan pari kranaattia lähetyspaikkaan.
Vielä emme ole päässeet käyttämään pakasta jaettuja modattuja RKoita, ainoastaan tulenjohtajat ovat osoittaneet MPLlä muutamia maaleja jotka saatiin tuhottua miinojen ja Carl Gustavien kanssa.
Ruokatilanne on kohtuullinen, siviilit jättivät kaikenlaista taloihinsa ennen pakkoevakuointeja. Uutisia kun kuuntelin niin kovasti NATO ja EU yhä tuomitsee kriisin mutta muuta apua en ole nähnyt kuin espanjalaista taistelumuonaa ja muutaman ruotsalaisen upseerin, itse pitää selvitä.
Huomenna suoritamme tunnustelun lähikylään, onneksi Määttänen toi dronen kotoaan niin tiedustellaan sillä paikat ja heitinryhmä hoitaa sitten pehmittelyt, saavat maistaa omaa lääkettään. Samalla dronella hoitaa kätevästi lähialueen partioinnin.
-Loppu-
 

Raivaaja

Kersantti
Sotapäiväkirja 7.9.2035
Kuukausien kissa ja hiiri leikkien jälkeen imatralla meidät siirrettiin raaseporiin jossa on taisteltu muutama viikko. Vihollinen on saanut jalansijaa rannikolta ja katkaissut hyvin meriliikenteen, ainoastaan vaasaan pääsee harvat laivat jotka selviävät itämereltä. Ryhmästäni on enää viisi jäljellä jotka aloittivat koko tämän sotkun alettua, muutamia täydennysmiehiä on tullut mutta pian ne ovat romahtaneet ja lähetetty muualle vähemmäksi riesaksi. Helsinki on sekasotku linnoitustöiden, siviilien jotka eivät suostu poistumaan ja etsi&tuhoa spoljoukkueden kanssa. Öiset ilmaiskut eivät enää hätkäytä.
Eilen lämpönaamioverkkoni pelasti minut, olin asettamassa hyppypanosta sivustaan ja vihollise dronevaunu kävi metsänlaidassa kurkkaamassa. Ei saanut lukitusta lämpöjälkeeni vissiin. Kokeilin kännykkää pitkästä aikaa, sain 5G yhteyden pelittämään ja parisataa propagandaviestiä välittömästi. Signalissa oli muutama hyvä tilannetiedoitus mutta suljin puhelimen ettei sijainti paljastu. GPS heittää yhä 50 kilometrillä tehden itseajavista täydennysrekoista hyödyttömiä, sentään joukkueen 3D-tulostin toimii jotta saadaan tehtyä viuhkapanoksia penon ympärille ja varaosia mönkijöihin jotka saavat jatkuvaa ajoa.
-loppu-
 
Viimeksi muokattu:

Raivaaja

Kersantti
Sotapäiväkirja 11.10.2035
Kauan kaivattu helpotus kun operatiivinen yhtymä siirtyi alueelle, niiden ELSO ja IT kupla antaa hetken rauhan lennokeilta ja jatkuvalta taajuuksien häirinnältä, pitää käyttää aika lepoon ja huoltoon. Vihdoin voi ajatella että ainakin viikko voi olla samassa kellarissa. Satellitteja ei kupla suojaa joten liikkuminen jää yhä minimiin ainakin päivänvalossa, epäsuora yhä etsii maaleja varsinkin kun tuo yhtymä pyörii kaupungin laidalla.
Muutama vaunu saatiin tuhottua kamikaze dronella, onneksi kaukolaukaisin ja kilon penot viriteltynä keskustassa katveisiin antavat mahiksen täräytellä vaunujen kattoja, kuukausi sitten käytettyjen NLAWien täydennystä ei ole kuulunut, varmaan tuhotussa rekassa haaparannassa. Tarkka-ampujat hoitivat tikoilla miehistön. Hyvä puoli ilmastokriisissä on että lokakuussa on vielä +20 kelejä ja yölläkin tarkenee ilman pakkastakkia vielä. Ihme jos lumipukua kaipaa ennen joulua. Käsky oli että kun yhtymä siirtyy alueelta jatkamme kaupungin itälaidan puhdistusta pesäkkeistä, talo kerrallaan.
-Loppu-
 
Top