Tunnistuslennon anatomiasta ja tunnistuslentoilmavoimista

RPG83

Soome Majori
Mikä on ideana siinä, että tunnistuslennolle pyritään lähettämään aina vähintään kaksi konetta? Suomessa Hornetit ovat tunnistuslennoilla käsittääkseni kuitenkin varustettu "vain" konetykillä ja Sidewindereilla, joten kuinka paljon siitä toisesta koneesta on hyötyä, jos tunnistettava kohde (vihamielinen hävittäjä) avaa tulen esim. tutkahakuisella ohjuksella Sidewinderin kantaman ulkopuolelta? Koska sekin kuulostaisi oudolta, että hävittäjä päästäisi aivan vierelle ennen ryhtymistä ilmataisteluun.

Jos tunnistettava kohde taas on siviili-ilma-alus, siis vaikkapa kaapattu matkustajakone, niin mihin silloin tarvitaan sitä toista tunnistuskonetta? Kyllä tulos on selvä, jos konetykillä ja Sidewindereilla aseistettu hävittäjä taistelee matkustajakonetta vastaan.

Miten suuret ilmavoimat ylipäätään tarvitaan, jos maa aikoo itse hoitaa ilmatilansa valvonnan ja reagoinnnin ilmatilaloukkauksiin ympärivuorokautisesti? Missä menee raja hyödyttömien ja hyödyllisten ilmavoimien välillä?

Kuukaudessa on 720 tuntia. Jos se jaetaan 160:lla tunnilla, niin tarvitaan minimissään 5 (4,5) lentäjää, jos yksi päivystäisi koko ajan. Mutta määrän joutuu tuplaamaan, jos halutaan lähettää kaksi konetta, eli silloin tarvitaan 10 lentäjää. Jos vielä otetaan huomioon, että kaikki lentäjät eivät ehkä haluaisi tehdä jatkuvaa vuorotyötä, niin taas tarvitaan lisää lentäjiä. Miten kovasti lentäjät ovat kiinni tuossa "päivystys-roolissaan"? Voivatko he suorittaa jokapäiväistä harjoittelua samalla kun päivystävät? Oletettavasti simulaattorista hyppää aika nopeasti ulos ja juoksee hangaarille, sama (de)briefingin ja teoriaopiskelun kanssa. Kuntosalilta voi olla huonompi, jos on juuri suihkussa. Mutta onnistuuko suoraan harjoituslennolta tunnistuslennolle siirtyminen? Joku kirjoitti senkin olevan mahdollista. Mietin vain sitä, että voiko hävittäjällä (ei Hornet, vaan koneet yleensä) lentää harjoituslento aseistettuna, eli ohjus tai konetykki ei lähde vaan ainoastaan simuloidaan se tapahtuma? Jotenkin kuulostaisi riskialttiilta toiminnalta, kun eihän voimankäyttöharjoituksiakaan vedetä ladatuilla aseilla huutaen laukaus-laukaus.


Disclaimer: Älkääkä nyt kertoko, että koneissa onkin Amraamit kun tunnistuslennolle lähdetään, jos jollakulla nyt sattuu olemaan parempaa tietoa.
 
Olisiko vähän ajateltu että kaverin läsnäolo rauhoittaa? Nuo on kuitenkin aika herkullisia tilanteita varmaan noin niinkuin ulkomaan diplomatian kannalta. Lyhyesti havainnollistaen:

Alik Second: "Tunnistautukaan! Ystävä vai vihollinen?"
Tunnistamaton potkurikone: " Ruski harasoo? Njet Petrol! Hjelsinki harasoo?"
Ailk Second: "Saatana! Ryssä koittaa miehittää Suomen!!!"
Sarrrrrrrrrja.

Toki ymmärrän että lentäjäksi ei tämmöiset meikäläisen kaltaiset järjen jättiläiset edes pääse ja sikäli voitte nukkua yönne rauhassa, mutta eihän sitä tiedä jos pilotilla on vähän huonompi päivä. Kaveri tasoittaa päätöksen tekoa.

Toinen näkökohta: Entäpä jos Hornetista porsii moottori kesken lennon ja tunnistuslentoa ei kyetä sillä koneella viemään loppuun?

Muistelen jostakin Hornet hankintoja kritisoiva kirjasta* lukeneeni että noin 30 hornettia olisi riittänyt rauhanajan ilmatilan valvontaan.

*Veikko Vesterisen kirja taisi olla kyseessä.
 
Ehkä jossain määrin rauhoittaakin. Ainakin ennen vanhaan, kun ei ollut kameroita ym. Nykyään ei kyllä luulisi olevan vaikea homma asentaa nauhoittavaa lämpökameraa tms., jolla katsottaisiin, miten homma meni. Mutta jos tuolle linjalle pilotti haluaa lähteä, niin voihan se olla vaikka kirkas päivä ja aurinko heijastuu tunnistettavasta lentokoneesta ja pilotti "luulee" ohjuslaukauksen tapahtuneen.

Olisi muuten aika mielenkiintoista, ampua nyt joku alas rauhan aikana :p:eek:. Harmi kun näkö on koiran luokkaa...
 
Mistäköhän kirjailija on repinyt tuon luvun 30? Laskenut, että jokainen lennosto vastaa kolmanneksesta Suomen pinta-alasta ja saa 10 konetta?

Mietin vain, että kun Baltian ilmavalvonnassakin on usein ollut vain neljä konetta, joka on nähtävästi aivan riittävästi itse ilmavalvontaan. Toki vähän enemmän on ehkä tarpeen riittäviä lentotunteja silmällä pitäen, eli ehkä 8-12.
 
Yksi kone voi kadota tunnistuslennon aikana kuin pieru saharaan, ihan omia aikojaan mutta jos kaksi konettä ja katoaa niin on kohtalaisen varmaa että kyse on vihulaisen toiminnasta.
 
Mistäköhän kirjailija on repinyt tuon luvun 30? Laskenut, että jokainen lennosto vastaa kolmanneksesta Suomen pinta-alasta ja saa 10 konetta?

Mietin vain, että kun Baltian ilmavalvonnassakin on usein ollut vain neljä konetta, joka on nähtävästi aivan riittävästi itse ilmavalvontaan. Toki vähän enemmän on ehkä tarpeen riittäviä lentotunteja silmällä pitäen, eli ehkä 8-12.

Ei mitään oikeita hävittäjiä kannata ostaa mihinkään rauhan ajan ilmatilan valvontaan mihin riittävät harjoitushävittäjät. Jos taas hankitaan hävittäjiä ja otetaan huomioon muutaman vuosikymmenen elinkaari lentotunteineen, huolto-ohjelmat, harjoitus- ja koelentotoiminta ja varakoneiden tarve niin joku 16-20 alkaa olla minimi. Siihen toinen tukikohta päälle vaikka puolella tusinalla koneella varustettuna niin aletaan olemaankin jo parin tusinan tietämillä. Ja kun on kerran tärvätty noin paljon rahaa kiinni niihin koneisiin niin eiköhän kerralla varusteta se toinenkin tukikohta täysikokoisella laivueella eli aletaan olemaan jo minimissään jossain 34-44 koneen kieppeillä...

Lisäksi jos oikeaa ilmasotaa ajatellaan niin käsittääkseni sekä JAS 39E ja F-35 on suunniteltu operoimaan parven paketeissa tietovuota ja sensorifuusiota raskaasti hyödyntäen. Eli jos meinataan lähteä aktiivista ilmasotaa käymään niin pitäsi saada mielellään neljä konetta kerrallaan ilmaan. Siinä kun rupeaa ynnäilemään tarvittavia lentosuoritteita niin koneet loppuvat kyllä aika nopeasti kesken.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta @Museo, eikö niitä harjoitushävittäjiäkin koske samat ongelmat? Pitäähän harjoitushävittäjätkin huoltaa, ja koneita ja lentäjiä täytyy olla riittävästi, jotta ainakin kaksi konetta saadaan ilmaan milloin hyvänsä. Harjoitushävittäjiäkin tuhoutuu onnettomuuksissa.

Lisäksi voidaan miettiä, että kannattaako nykyaikaiseen harjoitushävittäjäänkään investoida, jos pääasiallinen käyttötarkoitus ei ole lentäjien harjoittelu taistelulentokonetta varten? Viittaan tällä Puolaan, joka laittoi tarjouspyynnöt kahdeksasta harjoitushävittäjästä huolto- ja tukipalveluineen neljän koneen optiolla. Mikä oli tulos?
  • Alenia Aermacchi M-346 Master: 280 miljoonaa euroa eli 35 miljoonaa euroa per kone
  • BAe Systems Hawk T2: 420 miljoonaa euroa eli 52,5 miljoonaa euroa per kone
  • Lockheed Martin T-50: 430 miljoonaa euroa eli 53,75 miljoonaa euroa per kone
Kuvittelisin uuden monitoimihävittäjän (Gripen C/D) olevan huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto ilmavalvontaan kuin edes tuon M-346:n: tutka, tutkahakuiset ohjukset, omasuojajärjestelmät, tehokkaampi moottori ja suurempi asekuorma. Ylipäätään selvästi suurempi suorituskyky.

Tosin eihän pahasti ilma-alivoimainen osapuoli pysty kauheasti tekemään monitoimihävittäjilläkään, eli sikäli ei välttämättä hyödytä monitoimihävittäjän valinta. Mutta on se kivampi, jos K/D-ratio on edes yhden tienoilla nolla piste yhden sijaan.
 
RPG, 2+2+tykki ja lisäpallit. Yksi tai kaksi konetta, riippuu paikasta.
Harjoituslentoja ei lennetä aseistettuina kovilla ohjuksilla/tykin ammuksilla, vaan sinisillä puikoilla, joissa on samat sensorit nokassa, muttei ne lennä mihinkään.
 
Mistäköhän kirjailija on repinyt tuon luvun 30?

Ehkä asiallisempi kysymys on että mistäkähän minä olen sen luvun repinyt. :p Vesterinen tuntuu itse olevan hyvin perillä noista jutuista.

Olen lukenut tuon kirjan vähän niinkuin ohimennen about 7 vuotta sitten (hyvä että kirjailijan nimen muistin). Eli oikeastaan minun viestin informaatioarvon voi raakasta pyöristää lähestulkoon nollaan, ehkä se kirjassa mainittu lukumäärä on kutakuinkin sinne päin (1-60 konetta) tai sitten ei. :p

Anteeksi että vastasin koko ketjuun.
 
Mutta @Museo, eikö niitä harjoitushävittäjiäkin koske samat ongelmat? Pitäähän harjoitushävittäjätkin huoltaa, ja koneita ja lentäjiä täytyy olla riittävästi, jotta ainakin kaksi konetta saadaan ilmaan milloin hyvänsä. Harjoitushävittäjiäkin tuhoutuu onnettomuuksissa.

Ymmärrätkö tahallaan väärin näitä? :confused: Pitäähän ne lentäjät ensin jollakin koulutusjärjestelmällä joka tapauksessa kouluttaa valmiusohjaajiksi niitä tunnistuslentoja tekemään. Yleensä siihen tarvitaan harjoitushävittäjiä. Harjoitushävittäjiä käytetään koska ne ovat kuitenkin halvempia kuin täysveriset hävittäjät. Periaatteessa ostamalla harjoitushävittäjiä jonkin verran enemmän samaa konetta voisi käyttää myös rauhan ajan tunnistuslentoihin. Tai sitten voisi antaa jonkun liittolaisen hoitaa tunnistuslennot. Joka tapauksessa pelkästään tusinan hävittäjän hankkimisessa ei oikein olisi mitää järkeä ja ne kannattaisi jättää hankkimatta jos ei olisi rahaa isompaan määrään.
 
Ymmärrätkö tahallaan väärin näitä? :confused: Pitäähän ne lentäjät ensin jollakin koulutusjärjestelmällä joka tapauksessa kouluttaa valmiusohjaajiksi niitä tunnistuslentoja tekemään. Yleensä siihen tarvitaan harjoitushävittäjiä. Harjoitushävittäjiä käytetään koska ne ovat kuitenkin halvempia kuin täysveriset hävittäjät. Periaatteessa ostamalla harjoitushävittäjiä jonkin verran enemmän samaa konetta voisi käyttää myös rauhan ajan tunnistuslentoihin. Tai sitten voisi antaa jonkun liittolaisen hoitaa tunnistuslennot. Joka tapauksessa pelkästään tusinan hävittäjän hankkimisessa ei oikein olisi mitää järkeä ja ne kannattaisi jättää hankkimatta jos ei olisi rahaa isompaan määrään.

Eikö lentokoulutus ole kuitenkin aika pieni kustannus? Tarkoitan, että jos Hornetin lentotunti on kahdeksantuhannen euron tienoilla, niin paljonko se sitten maksaa Hawkilla? Ehkä puolet. Jos lentäjää koulutetaan esim. 250 tuntia Hawkilla ja sitten 150 tuntia Hornetilla, niin maksaahan se Hornetille kouluttaminen, mutta minimaalisesti kokonaisuuteen (koneet, huolto- ja tukeutumisjärjestelmät) nähden.

Pääpointtini kuitenkin oli, että harjoitushävittäjiä ei tarvitse ostaa omaksi. Yhtä hyvin peruskoulutuksen voi ostaa ulkopuolelta, meinattiinhan esim. meillekin perustaa se kansainvälinen lentokoulutuskeskus (Hawkeilla), mutta ei sitten perustettu. Mutta olisi saatettu, jos esim. Baltian maat olisivat kukin hommanneet pienehkön määrän monitoimihävittäjiä ja olisivat todenneet halvimmaksi ostaa peruskoulutuspalvelut ulkopuoliselta.

Edit: Ja miksi ostetaan peruskoulutus ulkopuolelta? Siksi, että jos tarve on kahdelle harjoitushävittäjälle, niin niiden huolto- ja tukeutumisjärjestelmät nostavat yksittäisen harjoitushävittäjän hinnan järjettömän korkeaksi. Sen vuoksi on todennäköisesti parempi ostaa se palvelu ulkopuolelta, vaikka kouluttava taho tekisikin voittoa siinä samassa. Periaatteessa homma voi onnistua myös siten, että ystävällismielinen valtio tarjoaa koulutuksen omakustannehintaan eikä yritä kyniä palvelun tilaajaa. Kummallakin tavalla koulutus tulee selvästi edullisemmaksi kuin itse toteutettuna!
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top