Kaukovittuilija
Kapteeni
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/01/01/turha-turhempi-suomen-intti/200833192/145
''Hallituksen mukaan Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu mitään sotilaallista uhkaa, eikä missään nimessä ainakaan Venäjältä. Silti armeijan koulutusta ei tarvitse uudistaa. Mahdollisimman moni asevelvollinen pitää yhä kouluttaa torjumaan puna-armeijan tankkihyökkäystä tai maahanlaskua.
Syrjäseuduilta voidaan rauhan aikana karsia puhelinlinjat, palvelut ja elämisen edellytykset, mutta hallitus vakuuttaa että kriisin tullessa jokaista pientä kirkonkylääkin tullaan puolustamaan verisesti.
Siksi meillä pitää olla rivissä 350 000 reserviläistä, jotta itärajalle ("josta meitä ei kukaan uhkaa") saadaan tarvittaessa seisomaan maastopukuinen ukko neljän metrin välein.
Tällaiseen aluepuolustukseen asevelvollisuusarmeija on halpa ratkaisu. Mutta onko moinen ajattelu enää tarpeen, kun hallitus on jo tietoisesti hylännyt osan valtakunnasta ja keskittynyt kasvukeskuksien tukemiseen, kirja kysyy.
Jos haluat halvan ja hyvän armeijan,
joudut hankkimaan kaksi
Kirja väittää, että halvan resupekka-armeijan sijaan moni uudistushenkinen kenraalikin kaipaisi Suomeen pientä mutta tehokasta hybridiarmeijaa, joka vastaisi paremmin moderneihin kriiseihin.
Se koostuisi valikoiduista, motivoituneista asevelvollisista ja palkatuista ammattisotilaista: vähän kuin nykyiset ilma- ja merivoimamme.
Tällaista, monesta EU-maasta tuttua järjestelmää ei vain saa poliitikkojen mielestä edes kokeilla.
Suomi pakottaa yhä kaikki nuoret miehet valitsemaan armeijan tai siviilipalveluksen. Kokonaisten ikäluokkien opiskeluun ja työelämään siirtyminen pitkittyvät valtion määräämän välivuoden takia.
Koko puolustusmylly pyörii vajaateholla vastentahtoisten varusmiesten voimin, vaikka armeijakin myöntää, että sillä ei ole käyttöä saati ajanmukaisia varusteita kaikille prosessista tuleville reserviläisille.
Kymmeniä tuhansia suomalaisia siis pakkokoulutetaan täysin turhaan, kun vaihtoehtoisia järjestelmiä ei ole uskallettu tai haluttu edes kokeilla.
Kriisit muuttuvat, mutta
kansanedustajat eivät tajua
Heikki Saaren tulkinnan mukaan osasyy lukkiutuneeseen tilanteeseen löytyy eduskunnasta.
Valtaosa kansanedustajista on täysin pihalla nykyaikaisista konflikteista. Kriisit ymmärretään joko talvisodan tapaisiksi poterotaisteluiksi, tai sitten ydinasein käytäviksi ohjussodiksi, joissa Suomen armeijalla ei ole mitään virkaa.
Suurista puolueista kokoomus himoitsee Nato-jäsenyyttä ideologisista syistä: pääsisimme vihdoinkin "oikeaan" länsiseuraan pois itänaapurin varjosta.
Nato-haukat eivät vain ole uskaltaneet myöntää, että seurauksena sotilasliiton tiukkojen laatuvaatimusten takia Suomen maavoimatkin pienenisivät, teknistyisivät ja ammattimaistuisivat, ja nykyjärjestelmä purkautuisi.
Keskustan ja demarien kansanedustajille maanpuolustus merkitsee lähinnä kotiseudun varuskuntia, joista pidetään viimeiseen asti kiinni: sotilaallisesta tarkoituksenmukaisuudesta, tehokkuudesta tai tulosvastuusta ei ole väliä.''
_________________________________
Nämä on jotenkin aina mielenkiintoista luettavaa, kun joku toimittaja/kriitikko tökkää kepin muurahaispesään ja arvostelee puolustusvoimien tarpeellisuutta. Ihan mielenkiintoista luettavaa oli jo pelkkä kirja-arvostelukin ja vähän itsekin olen samoilla linjoilla, eli täällä ylläpidetään jotain sellaista, jollaista mallia ei löydy muualta kuin Iranista ja Pohjois-Koreasta. Kalustohankintoja ei voida tehdä, koska huonosti motivoitunutta resupekka-armeijaa pidetään tärkeämpänä, vaikka sekin on vain lopulta suomalaisten poliitikkojen konsti turvata itselleen äänestäjiä varuskunnista. Oikeastaan puolustusvoimien puutteista voi syyttää ainoastaan suomalaisia poliitikkoja, joiden ainoa todellinen ongelma on uudelleen valinta, ei niinkään puolustusvoimien uskottavuus.
''Hallituksen mukaan Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu mitään sotilaallista uhkaa, eikä missään nimessä ainakaan Venäjältä. Silti armeijan koulutusta ei tarvitse uudistaa. Mahdollisimman moni asevelvollinen pitää yhä kouluttaa torjumaan puna-armeijan tankkihyökkäystä tai maahanlaskua.
Syrjäseuduilta voidaan rauhan aikana karsia puhelinlinjat, palvelut ja elämisen edellytykset, mutta hallitus vakuuttaa että kriisin tullessa jokaista pientä kirkonkylääkin tullaan puolustamaan verisesti.
Siksi meillä pitää olla rivissä 350 000 reserviläistä, jotta itärajalle ("josta meitä ei kukaan uhkaa") saadaan tarvittaessa seisomaan maastopukuinen ukko neljän metrin välein.
Tällaiseen aluepuolustukseen asevelvollisuusarmeija on halpa ratkaisu. Mutta onko moinen ajattelu enää tarpeen, kun hallitus on jo tietoisesti hylännyt osan valtakunnasta ja keskittynyt kasvukeskuksien tukemiseen, kirja kysyy.
Jos haluat halvan ja hyvän armeijan,
joudut hankkimaan kaksi
Kirja väittää, että halvan resupekka-armeijan sijaan moni uudistushenkinen kenraalikin kaipaisi Suomeen pientä mutta tehokasta hybridiarmeijaa, joka vastaisi paremmin moderneihin kriiseihin.
Se koostuisi valikoiduista, motivoituneista asevelvollisista ja palkatuista ammattisotilaista: vähän kuin nykyiset ilma- ja merivoimamme.
Tällaista, monesta EU-maasta tuttua järjestelmää ei vain saa poliitikkojen mielestä edes kokeilla.
Suomi pakottaa yhä kaikki nuoret miehet valitsemaan armeijan tai siviilipalveluksen. Kokonaisten ikäluokkien opiskeluun ja työelämään siirtyminen pitkittyvät valtion määräämän välivuoden takia.
Koko puolustusmylly pyörii vajaateholla vastentahtoisten varusmiesten voimin, vaikka armeijakin myöntää, että sillä ei ole käyttöä saati ajanmukaisia varusteita kaikille prosessista tuleville reserviläisille.
Kymmeniä tuhansia suomalaisia siis pakkokoulutetaan täysin turhaan, kun vaihtoehtoisia järjestelmiä ei ole uskallettu tai haluttu edes kokeilla.
Kriisit muuttuvat, mutta
kansanedustajat eivät tajua
Heikki Saaren tulkinnan mukaan osasyy lukkiutuneeseen tilanteeseen löytyy eduskunnasta.
Valtaosa kansanedustajista on täysin pihalla nykyaikaisista konflikteista. Kriisit ymmärretään joko talvisodan tapaisiksi poterotaisteluiksi, tai sitten ydinasein käytäviksi ohjussodiksi, joissa Suomen armeijalla ei ole mitään virkaa.
Suurista puolueista kokoomus himoitsee Nato-jäsenyyttä ideologisista syistä: pääsisimme vihdoinkin "oikeaan" länsiseuraan pois itänaapurin varjosta.
Nato-haukat eivät vain ole uskaltaneet myöntää, että seurauksena sotilasliiton tiukkojen laatuvaatimusten takia Suomen maavoimatkin pienenisivät, teknistyisivät ja ammattimaistuisivat, ja nykyjärjestelmä purkautuisi.
Keskustan ja demarien kansanedustajille maanpuolustus merkitsee lähinnä kotiseudun varuskuntia, joista pidetään viimeiseen asti kiinni: sotilaallisesta tarkoituksenmukaisuudesta, tehokkuudesta tai tulosvastuusta ei ole väliä.''
_________________________________
Nämä on jotenkin aina mielenkiintoista luettavaa, kun joku toimittaja/kriitikko tökkää kepin muurahaispesään ja arvostelee puolustusvoimien tarpeellisuutta. Ihan mielenkiintoista luettavaa oli jo pelkkä kirja-arvostelukin ja vähän itsekin olen samoilla linjoilla, eli täällä ylläpidetään jotain sellaista, jollaista mallia ei löydy muualta kuin Iranista ja Pohjois-Koreasta. Kalustohankintoja ei voida tehdä, koska huonosti motivoitunutta resupekka-armeijaa pidetään tärkeämpänä, vaikka sekin on vain lopulta suomalaisten poliitikkojen konsti turvata itselleen äänestäjiä varuskunnista. Oikeastaan puolustusvoimien puutteista voi syyttää ainoastaan suomalaisia poliitikkoja, joiden ainoa todellinen ongelma on uudelleen valinta, ei niinkään puolustusvoimien uskottavuus.