TUTKIMUSTA

KorpiSISSI

Kenraali
Tervehdys!

Teen parhaillaan tutkimusta ryhmäkoheesion synnystä, kiinteyteen vaikuttavista tekijöistä (vahventavat/heikentävät). Työni kohdentuu lähinnä siviilipuolelle ja monialaisten henkilöiden muodostamien yhteisöjen/yritysten kiinteytymiseen yhteisen päämäärän/mission taakse, motivoituneeseen toimintaan, sen synnyttämiseen, kehittymiseen ja ylläpitoon.

Sotilastutkimuksesta näyttää löytyvän paljon taustamateriaalia ja sitä pystyy hyvin soveltamaan myös sivilipuolelle.


Tässä yksi esimerkki "Unit Cohesion" teemaan liittyen: LINKKI

Unit Cohesion tutkimus:

Improving Unit Cohesion:
The First Step in Improving
Marine Corps Infantry Battalion Capabilities

LINKKI



Tämä suomalainen väikkäri sivuaa teemaa: LINKKI

RYHMÄKIINTEYDEN KEHITTÄMINEN SOTILASKOULUTUKSEN KEINOIN

Pro gradu - tutkielma: LINKKI
Yliluutnantti
Mikko Kujala
Huhtikuu 2015

Sotilasjohtamisessa käsittääkseni myös "syväjohtaminen" tähtää tähän; voimakkaaseen ryhmäkoheesioon?
Ns. itseorganisoituvasta ja usein voimakkaan koheesivisesta ryhmästä hyvä esimerkki on sissiryhmä (/joukkue..), etenkin pitkäaikaisessa hajautetussa toiminnassa
1f609.png
Suomennettuna tässä on kyse ME-hengestä.

COHESION:

Soldiers have to eat soup together for a long time before they are ready to fight.”

- Napoleon​


Wikipediassa ryhmäkoheesiota kuvataan näin: LINKKI



Jos jollain ryhmän jäsenellä on tähän liittyvää tietoutta, vinkkejä ja/tai tämän parissa työskenteleviä tuttavia, olisin mielläni yhteydessä (YV?)
 
Viimeksi muokattu:
SOTILAIDEN EPÄVIRALLISET RYHMÄNORMIT KOLMESSA JALKAVÄKIKOMPPANIAA KOSKENEESSA EMPIIRISESSÄ TUTKIMUKSESSA
(KNUT PIPPING, ROGER LITTLE, JOHN HOCKEY)

Kiintoisa väitöstyö: http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/77482/Harinen_vaitoskirja_netti.pdf?
Sinistin koheesiota sivuavat kohdat.



1. TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS

Vaikka sotilasyksikköä, esimerkiksi jalkaväkikomppaniaa, usein ajatellaan vain organisaatiokaavion mukaisen virallisen organisaation ilmentymänä, jossa piirteinä ovat hierarkkinen johtamisrakenne, viralliset johtajat, ohjesäännöt, käskyt, sotilaskuri, rangaistukset ja tottelemiseen ehdollistava sotilaskoulutus, niin niissä esiintyy myös organisaation epävirallinen puoli, joka myös vaikuttaa sotilasyksikön toimintaan. Tämän epävirallisen puolen eräs osa ovat epäviralliset normit, jotka ovat tämän työn kohteena. Tässä tutkimuksessa on tavoitteena selvittää, millaisia sotilaiden epävirallisia ryhmänormeja tutkijat ovat havainneet eräissä sotilasyksiköissä jotka ovat toimineet sodassa tai sodan olosuhteita osittain vastanneissa tilanteissa. Halutaan siis saada tietoa siitä, millaisia sotilaiden ryhmänormit ovat sodassa ja sotaa muistuttavissa olosuhteissa. Keskeisinä lähteinä käytetään kolmea sotilasyksikköön kohdistunutta aikaisemmin julkaistua empiiristä tutkimusta. Työssä analysoidaan niissä olevia tuloksia sotilaiden epävirallisista normeista.

Kohteena olevat tutkimukset ovat seuraavat:

– Knut Pipping: "Kompaniet som samhälle Iakttagelser i ett finskt frontförband 1941–1944" (1947), suomenkielinen laitos ”Komppania pienoisyhteiskuntana” (1978), englanninkielinen laitos ”Infantry Company as a Society” (2008)

– Roger W. Little: “Buddy Relations and Combat Performance” (1964) ja sen perustana ollut Littlen väitöskirja “A Study of the relationship between collective solidarity and combat role performance” (1955)

– John Hockey: "Squaddies Portrait of a Subculture" (1986).

Edellä mainituista tutkimuksista Pippingin tutkimus sijoittuu ajallisesti Suomen jatkosotaan 1940-luvulle, Littlen tutkimus Korean sotaan 1950-luvun alkuun ja Hockeyn työ 1980-luvun alkuun, Pohjois-Irlannin levottomuuksien aikaan. Kaikki kolme tutkimusta ovat lähtökohdiltaan sosiologian väitöskirjoja, joissa on kohteena jalkaväkikomppania, Pippingin kohdalla konekiväärikomppania, Littlellä kiväärikomppania (josta yksi joukkue valittiin erityisen tarkan tutkimuksen kohteeksi) ja Hockeylla myös kiväärikomppania. Littlen tutkimusartikkeli “Buddy Relations and Combat Performance” (1964), jota tutkimuskirjallisuudessa yleensä siteerataan, pohjautuu hänen väitöskirjaansa vuodelta 1955.

Miksi sodan ajan sotilaiden epäviralliset normit ovat kiinnostava tutkimuskohde?

Seuraavassa esitetään muutamia tähän liittyviä näkökohtia.

(1) Sotilasjohtajiksi koulutettavien suomalaisten kadettien tulisi opinnoissaan saada tutkimusperusteista tietoa siitä, miten alaisena olevat joukot käyttäytyisivät sodassa ja taistelussa. Sotilasjoukon käyttäytymiseen sodassa vaikuttavat monet tekijät, mutta erään tärkeän käyttäytymiseen vaikuttavan tekijän muodostavat sotilasryhmiin muodostuneet epäviralliset normit. Aihetta on tähän mennessä tutkittu ulkomaisessa tutkimuskirjallisuudessa (kotimaisesta puhumattakaan) systemaattisesti varsin vähän ja puute kadettien oppimateriaaliksi sopivista kokoavista tutkimuksista lienee olemassa.

(2) Sotilaskuria pidetään usein sotilasorganisaation keskeisenä piirteenä. Organisaatio on hierarkkinen ja toimintaa ohjataan kirjallisilla ja suullisilla käskyillä. Viralliset normit, kuten asevoimia koskevat lait, ohjesäännöt ja upseereiden kirjalliset ja suulliset käskyt näyttelevätkin tärkeää osaa sotilasorganisaatioissa. Sotahistoria osoittaa kuitenkin, että sotilaat ja sotilasryhmät ovat usein toimineet käskyjen vastaisesti ja rikkoneet sotilaskuria. Sotilaat ovat esimerkiksi kieltäytyneet hyökkäämästä tai paenneet taistelusta. Taisteluja, jopa sotia on joskus hävitty, kun sotilasjoukko on ratkaisevalla hetkellä toiminut käskyjen vastaisesti.

– Miten virallisten normien vastaista käyttäytymistä jopa lukemattomissa sotahistorian tuntemissa, yksityiskohdiltaan aivan erilaisissa tapahtumissa voitaisiin käyttäytymistieteiden näkökulmasta pyrkiä selittämään?

– Epäviralliset normit ovat sotilasjoukon omia, joukon itse kehittämiä käyttäytymissääntöjä, joiden mukainen käyttäytyminen voi olla ristiriidassa johtajan antaman käskyn kanssa. Epävirallisten normien tutkiminen on siis eräiltä osin sotilaskurin ja siitä poikkeamisen tutkimista.

(3) Ryhmäkiinteyden (group cohesion, cohesiveness) käsite on ollut tärkeä sotilassosiologiassa. (Ks. esim. Moskos 1970, Ingraham & Manning 1981, Allardt 1989, Griffith 2007 ja 2011, Salo 2011, Siebold 2007 ja 2011, Harinen 1989, 1991, 1992, 2000, 2001, 2007, 2008.) Sotilaiden käyttäytymisen tutkijat ovat tähän käsitteeseen liittyen kysyneet, ovatko kiinteät sotilasryhmät tehokkaampia taistelutilanteissa tai muussa toiminnassa kuin vähemmän kiinteät. Aiheesta on tehty empiirisiä tutkimuksia vaihtelevin tuloksin. (Ks. näihin tutkimuksiin kohdistuneista metatutkimuksista esim. Oliver ym. 1999, MacCoun et al. 2006, Griffith 2007, 143.) Robin M. Williams, yksi klassisen sotilassosiologisen teoksen ”The American Soldier” kirjoittajista toteaa, että on todellakin olemassa yhteys pienryhmäkiinteyden ja sotilaallisen käyttäytymisen välillä. Mutta ryhmänormit voivat Williamsin (1984, 190-191) mukaan aiheuttaa, että sotilaiden käyttäytyminen on joko virallisen organisaation tavoitteiden mukaista tai niiden vastaista. (Ks. myös esim. Etzioni 1966, 177-182, Salo 2011, 87, 133, 134, Harinen 2008, 23 ja yleensä kiinteyden ja toiminnan/suorituksen suhteesta esim. Griffith 2007, MacCoun et al. 2006, Kolditz, 2006, Oliver ym. 1999.)

Janowitz ja Little (1966, 78) ovat kirjoittaneet tästä seuraavasti:

Primary groups can be highly cohesive and yet impede the goals of military organization. Cohesive primary groups contribute to military effectiveness only when the standards of behavior they enforce are articulated with the requirements of formal authority.

Edellä oleva tuntuisi antavan joitakin viitteitä ryhmänormien merkityksestä tutkittaessa sotilaiden ja sotilasryhmien ryhmäkiinteyttä ja kiinteyden suhdetta toiminnan tehokkuuteen. Mutta jos ryhmänormit liittyvät jollakin tavalla kiinteys/tehokkuus-kysymykseen, kuten Janowitz ja Little sanovat,
lienee perusteltua kysyä, millaisia nämä ryhmänormit ovat erilaisissa sotilasyksiköissä ja niiden alaryhmissä? Juuri tästä nyt käsillä olevassa työssä onkin kysymys.

(4) Eräs lähtökohta tutkimukselle on myös suhteellisen epämääräinen ja todistamaton hypoteesi siitä, että sodalla ja sodassa esiintyvillä olosuhteilla voisi olla eräitä sellaisia piirteitä, että kun (esimerkiksi suunnilleen) komppanian kokoinen sotilasjoukko alaryhmineen joutuu näihin olosuhteisiin, ne “synnyttävät” tiettyjä epävirallisia normeja, jotka voivat olla ainakin osittain samantapaisia eri olosuhteissa ja jopa erityyppisissä armeijoissa. Poikien jengejä 1950-luvulla tutkinut Helanko (1953, 160) on todennut ulkomaisiin tutkimuksiin viitaten, että niinkin kaukana toisistaan olevissa paikoissa kuin Turussa ja Chicagossa poikasakkien tai -jengien normit muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Todistamattomana hypoteesina voidaan myös esittää oletus siitä, että epäviralliset normit ovat sodan olosuhteissa joiltakin osin erilaisia kuin rauhan ajan sotilaskoulutuksessa. Näitä hypoteeseja ei siis tässä tutkimuksessa pyritä todistamaan enempää oikeiksi kuin vääriksikään, mutta ne ovat kuitenkin osaltaan vaikuttaneet tutkimusaiheen valintaan






5.1. Epäviralliset normit Knut Pippingin tutkimuksessa ............................................................................... 41

5.1.1. Sotilasyksikön toimintaympäristö tutkimusajankohtana ................... 41
5.1.2. Virallinen organisaatio...................................................................... 42
5.1.3. Yksikön henkilöstö ........................................................................... 43
5.1.4. Sosiaaliset ryhmät............................................................................. 44
a) Arvoryhmät .................................................................................. 45
b) Sotilaalliset ryhmät....................................................................... 46
c) Paikalliset ryhmät ......................................................................... 47
d) Ikäryhmät .................................................................................... 48
e) Pakkiporukat ................................................................................ 48
f) Kotiseuturyhmät........................................................................... 49
g) "Riskitason mukaiset ryhmät" ...................................................... 50​
5.1.5. Epävirallisia normeja koskevia havaintoja Pippingin tutkimuksen V luvussa ”Virallisten ja epävirallisten normien noudattaminen”....... 50
a) Rohkeus ....................................................................................... 51
b) Yksityinen ja valtion omaisuus ..................................................... 55
c) Sotilaskuri ja työtehtävät .............................................................. 57
d) Valistus ja ideologiset käsitykset.................................................... 59
e) Avuliaisuus.................................................................................... 60​
5.1.6. Epävirallisiin normeihin liittyviä havaintoja Pippingin tutkimuksen IV luvussa ”Komppanian sosiaaliset ryhmät” .................................... 62
5.1.7. Yhteenveto Pippingin tutkimuksessa esiintyneistä epävirallisista normeista.......................................................................................... 67​

5.2. EPÄVIRALLISET NORMIT ROGER LITTLEN TUTKIMUKSESSA ... 69

5.2.1. Sotilasyksikön toimintaympäristö tutkimusajankohtana ................... 69
5.2.2. Virallinen organisaatio ..................................................................... 71
5.2.3. Yksikön henkilöstö .......................................................................... 72
5.2.4. Sosiaaliset ryhmät ............................................................................ 74
a) Miehistöön kuuluvien sotilaiden välisten “kaverisuhteiden” muodostama verkosto ...................................................................... 74
b) Ryhmät ja joukkueet solidaarisina ryhminä .................................. 75
c) Upseerit statusryhmänä ................................................................ 75
d) Joukkueenjohtajan solidaarisuus joukkueen jäsenten kanssa ........ 76
e) Ryhmissä ja joukkueissa olleet korealaiset pieninä primaariryhminä............................................................................... 76
f) Pataljoonan talousaliupseerit (Supply Sergeants) ........................... 76
g) Ikäryhmät..................................................................................... 77​
5.2.5. Epävirallisia normeja......................................................................... 77
a) ”Kavereiden” keskuudessa vallinneita epävirallisia normeja ........... 77
b) Epävirallisia normeja joukkueessa ................................................. 79
c) Henkilökohtainen ja valtion omaisuus.......................................... 81
d) ”Ideologisista asioista” keskusteleminen. ...................................... 82​
5.2.6. Yhteenveto Littlen tutkimuksessa esiintyneistä epävirallisista normeista.......................................................................................... 82​

5.3. EPÄVIRALLISET NORMIT JOHN HOCKEYN TUTKIMUKSESSA ... 83

5.3.1. Sotilasyksikön toimintaympäristö tutkimusajankohtana ................... 83
5.3.2. Virallinen organisaatio...................................................................... 85
5.3.3. Yksikön henkilöstö ........................................................................... 86
5.3.4. Sosiaaliset ryhmät............................................................................. 87
5.3.5. Epävirallisia normeja ........................................................................ 90
5.3.6. Yhteenveto Hockeyn tutkimuksessa esiintyneistä epävirallisista normeista.......................................................................................... 94​
 
Otin tämän "sotilassosiologian" teeman yhdeksi viitealueeksi, koska siinä tulee (niin hyvässä kuin huonossa) ryhmäkoheesio esiin ääriolosuhteissa.

Myös sivilimaailmassa ryhmäkoheesio on hyvä mutta myös huono asia.

Nykyisin puhutaan ns. vihakuplista, jossa "vihatiimit" ovat varsin sisäänpäin lämpeneviä yhden asian liikkeitä. Missio on selkeä ja kaikille osallisille yhteinen mutta ilmenemismuodot eivät ole toivottavia muun yhteiskunnan näkökulmasta.

Sen sijaan hyvin toimiva, eettiset ja moraaliset arvot omaava ryhmittymä saa paljon hyvää aikaan. Myös yritysmaailmassa esim. startup yritys saa voimansa yhteen hiileen puhaltavasta ydintiimistä. Yhteisöä koossa pitävä koheesio ruokkii itse itseään ja missio saa taakseen lisää motivoituneita toimijoita.

Nykyisin tarvitaan etenkin kehitystiimeissä erittäin monimuotoista osaamista. Tiimit muotoutuvat usein virtualisiksi ja epäsäännöllisesti kohtaaviksi
(f-to-f). Tämä tuo koheesion synnylle omat erityishaasteensa, kun osalliset usein edustavat eri arvomaailmoja ja osaamisalueet ovat kaukana toisistaan. Esim. hyvinvointitekniikka, jossa tarvitaan humaania hoitsuosaamista ja nörttejä inssin taimia, jotka EIvät taida edes puhua samaa kieltä. Kuitenkin yhteistä missiota ja kokonaisnäkemystä tarvitaan tässäkin uusien juttujen kehityksen mahdollistamiseksi. Koheesio koostuu monesta tekijästä, kuten yksittäisen henkilön motivaatiokin. Raha ei kaikkea ratkaise eikä ammatillinen osaaminen tai tehtäviin käytetty aikakaan. Jos ei ole synergiaa eikä yhteistä missiota, ei vuorovaikutusta, ei edes yhteistä kieltä ..ei koheesiota silloin synny. Oman näkemykseni mukaan voimakas koheesio ja korkea motivaatiotaso määrittää myös tulokset.

...tässä teemani lyhkäisyydessään.
 
Uskoisin että myös täällä MAANPUOLUSTUS.NET:ssä vallitsee hyvä ja toimiva ryhmäkoheesio, vaikka muodollista organisaatiota ei ole edes olemassa :cool:
Voimakkaimpana koheesio synnyttää jopa riippuvuutta ryhmästä :D ..ja aiheuttaa tunneperäisiä oireita, jos joku ulkoinen tekijä pyrkii hajottamaan yhtenäisyyttä.
MAANPUOLUSTUS itsessään on tehokas missio ja normit syntyy yhteisten arvojen ja sisäisen kurin avulla :rolleyes:

PS. Trollit käykööt esiintymässä täälläkin mutta koheesiovaikutus on heillä eri suunnalla. :p
 
UNITED WE STAND – DIVIDED WE FALL: A STANDARD MODEL OF UNIT COHESION
2011, Mikael Salo
LINKKI

The Science of Unit Cohesion..
2012, Mikael Salo & Risto Sinkko
..
LINKKI
 
Viimeksi muokattu:
UnitCohesion_components.png


Ryhmäkiinteyden ulottuvuudet

Ryhmäkiinteys on useiden eri tekijöiden summa, ja se sisältää useita eri ulottuvuuksia. Kiinteys jakaantuu hierarkkisesti tarkastellen primääriryhmäkiinteyteen ja sekundääriryhmäkiinteyteen.

Primääriryhmäkiinteys puolestaan jakaantuu vertaisten sekä johtajien ja alaisten kiinteyteen. Samalla primääriryhmäkiinteyteen vaikuttaa ryhmän sosiaalinen ja instrumentaalinen kiinteys.

Sosiaalinen kiinteys perustuu kaikkien jäsenten välisiin suhteisiin ja tunteisiin. Instrumentaalisen kiinteyden ominaisuudet liityvät tehtävien suorittamiseen, ammattitaitoon ja johtajuuteen.

Sekundääriryhmäkiinteys jakaantuu hierarkisesti myös kahdelle tasolle. Organisatorinen kiinteys tarkoittaa jäsenten sitoutumista lähimpään yläpuolella olevaan yksikköön tai osastoon.

Institutionaalinen kiinteys on huomattavasti abstraktimpi, mutta se voidaan käsittää yksilön samaistumisena ja sitoutumisena organisaation institutionaalisiin ominaisuuksiin. (Salo 2011, 51)


There are four types of cohesion (Stewart, 1991):

• Horizontal Cohesion is the trust shared between peers. Horizontal cohesion is the bonds of confidence between men within a single unit or horizontally between leaders of separate units.

• Vertical Cohesion is the bonding between subordinates and leaders. Cohesive units are strengthened when subordinates trust that their leaders are competent and caring.

• Organizational Cohesion is the relationship of the soldier to his larger military organization. Organizational cohesion binds small groups to a higher purpose.

• Societal Cohesion is the relationship between an army and the society it serves. Societal cohesion is a function of the cultural, economic, and political heritage of the nation.

Conetnt-of-Cohesion.png
Salo&Sinkko, 2012

TheStandardModel-of-UnitCohesion.png
The Standard Model of Unit Cohesion; Salo, 2011
 
Viimeksi muokattu:
Maanpuolustustahto asevelvollisen koulutuksen ja palveluksen onnistumista selittävänä tekijänä
Risto Sinkko 2015
https://www.doria.fi/handle/10024/113698

Tiivistelmä:
Lähtökohta tälle tutkimukselle oli havainto siitä, että varusmiehillä maanpuolustustahto ja taisteluluottamus korreloivat. Tämä huomio oli mahdollista tehdä aikaisemmissa varusmiesaineistoilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa olin ollut mukana. Tutkimuksen aineistoina olivat useat puolustusvoimissa kerätyt varusmiesten kyselytutkimusaineistot. Vertailuaineistoina käytin reserviläisille kertausharjoituksissa tehtyjen kyselyiden aineistoja. Olennaista oli selvittää, säilyikö havaittu riippuvuus kun muita mahdollisia tekijöitä otettiin huomioon.

Tutkimus oli aikaisemmin kerättyjen aineistojen sekundaarianalyysi ja tutkijana en ollut voinut vaikuttaa kyselyjen sisältöön tai käytettyjen muuttujien ja mittareiden valintaan. Aineistot on kerätty kuvaileviin tarkoituksiin ja tästä syystä tämä tutkimus oli tilastollisesti kuvaileva. Keskeiset käytetyt aineistot olivat varusmiesten kotiuttamiskyselyiden eli loppukyselyiden aineistot kaikista varuskunnista vuosilta 2000 – 2008 sekä vuonna 2010 Siilasmaan työryhmää varten kerätty aineisto kolmesta varuskunnasta. Vuoden 2010 varusmiestutkimus oli toteutettu siten, että kysely tehtiin sekä palveluksen alussa että lopussa. Tässä aineistossa käytettiin monipuolisesti varusmiesten psykososiaalisen toimintakyvyn erilaisia mittareita.

Maanpuolustustahto on käsitteellisesti laaja kokonaisuus, kuitenkin tässä tutkimuksessa se oli operationalisoitava käytettävissä olleiden osioiden avulla. Maanpuolustustahtoa tarkasteltiin sekä henkilökohtaisena että yleisenä maanpuolustustahtona sekä niiden yhdistelmänä, josta käytettiin myös nimitystä maanpuolustusajattelu. Käsitteellisesti suppeampi taisteluluottamus operationalisoitiin siten, että muuttujana se kuvasi varusmiehen luottamusta aseisiinsa, saamaansa koulutukseen sekä lähiryhmäänsä. Taisteluluottamuksen mittaamisen taustalla oli ajatus siitä, että tämän yksilökohtaisen mittarin keskiarvo on joukon koulutuksen onnistuneisuuden estimaatti. Taisteluluottamus oli tutkimuksessa varsinainen tulosmuuttuja.
Tulosten perusteella yksittäisten varusmiesten psykososiaalisessa toimintakyvyssä on eroja. Erityisesti erottui yksittäisenä tekijänä sosiaalisuus, joka summamuuttujana oli muodostettu varusmiestutkimus 2010:n aineistossa Maanpuolustuskorkeakoulun Käyttäytymistieteen laitoksen laatimista osioista. Sosiaalisuus ennusti voimakkaasti varusmiehen etenemistä koulutuksessa aina johtajakoulutukseen saakka. Sosiaalisuuden kontrollointi tilastollisesti ei poistanut maanpuolustusajattelun ja taisteluluottamuksen välistä riippuvuutta.

Varusmiestutkimus 2010 aineistossa oli mahdollista tarkastella maanpuolustusajattelun muutosta palvelusaikana ja muutoksen yhteyttä psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaajiin. Stressaantumistaipumus ja neuroottisuus olivat yhteydessä maanpuolustustahdon laskuun. Tunteiden hallinnan kyky tuki varusmiehen maanpuolustustahdon ja taisteluluottamuksen kehittymistä.

Tilastollinen kuvaus toteutettiin Mplus-ohjelmistolla lasketulla rakenneyhtälömallilla. Aineistoon sopiva malli oli mahdollista löytää. Mallin mukaan sosiaalinen pääoman yksilökohtaisena resurssina antaa mahdollisuuden kehittää ja säilyttää maanpuolustusajattelua, joka on yhteydessä itseluottamuksen luontoiseen taisteluluottamukseen varusmieskoulutuksen päättyessä. Koulutuksen aikana joukkoon kehittynyt kiinteys ja luottamus tukevat tätä kehitystä. Joukkotuotantomallilla saadaan aikaan joukkoja, joissa taisteluluottamus on yleensä tarvittavalla tasolla ja niitä voidaan käyttää osoitettuihin tehtäviin. Kertausharjoitukset ylläpitävät kiinteyttä, taisteluluottamusta ja sitä kautta joukon suorituskykyä.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että pysyvissä miehistön ryhmissä, joissa ryhmänjohtaja ja/tai jäseniä ei vaihtunut, koulutuksen tulokset olivat parempia kuin muuttuneissa ryhmissä. Edelleen havaittiin, että 12 kuukautta palvelleiden miehistön jäsenten joukossa palvelusmotivaatio laski enemmän kuin muissa varusmiesryhmissä.

Yhdestätoista koulutuksen ja tutkimuksen asiantuntijasta koottu ryhmä arvioi tutkimuksen tuloksia sovelletulla Q-menetelmällä Facilitate Pro -ohjelmistoa käyttäen. Menettely tuotti lisänäkökohtia tulosten arviointiin sekä niiden soveltamiseen.

LINKKI Verkkoversio.pdf

EDIT Lainausta

"Yksi terminologinen huomautus on tässä paikallaan. Sosiaalipsykologisessa kirjallisuudessa käytetään yleisesti termiä ryhmäkiinteys (group cohesion). Tässä ryhmällä ei tarkoiteta pelkästään sotilasorganisaation ryhmää (yleensä squad), vaikka usein niin saatetaankin tehdä. Suomen kielessä sekaantumisen välttämiseksi tässä käytetään ilmaisua joukon kiinteys. Sieboldin mukaan sopivin joukko ryhmäkiinteyden mittaamiseksi on joukkue (platoon), vaikka ryhmäkohtainen vaihtelu voikin olla suurempaa kuin saman yksikön joukkueiden välillä. Ryhmäkiinteyden katsotaan toimivan prosessina myös komppanian kokoisissa yksiköissä. Komppanioita suurempiin joukkokokonaisuuksiin mentäessä puhutaan myös muista ilmiöistä (joukko-osastoylpeys, moraali, esprit de corps). Kiinteys- ja luottamustutkimuksessa on viitattu myös luontaisten ihmisyhteisöjen kokoon. Amerikkalainen kädellisten tutkija ja psykologi Robert Dunbar esittää, että noin 150 jäsentä on luontainen alkukantaisen ihmisyhteisön jäsenmäärä. Tämä perustuu siihen, että tämän kokoisessa yhteisössä kaikilla on mahdollisuus tuntea kaikki toiset, ja suusta korvaan viestintä on usein aivan riittävä tapa välittää tietoa. Useissa asevoimissa peruskomppania on juuri tätä kokoluokkaa.

Tästä ei pidä kuitenkaan vetää sellaista johtopäätöstä, että kiinteyttä olisi tutkittu pelkästään tyypillisissä jalkaväkiyksiköissä. Kiinteyttä voidaan tutkia ja onkin tutkittu maailmalla myös muiden aselajien yksiköissä, muun muassa panssarijoukoissa, laivastossa ja ilmavoimissa. Suomessa varusmiesten koulutuksessa on vähintäänkin vuosikymmenen ajan pyritty tietoisesti ottamaan kantaa joukon kiinteyteen koulutuksessa. Uutta joukkotuotantojärjestelmää silmällä pitäen on vuoden 1997 puolustuspoliittisessa selonteossa todettu joukkojen kiinteydestä seuraavasti: Uusi palvelusaikajärjestelmä lisää sodan ajan joukkojen sisäistä kiinteyttä, kun koulutettava yksikkö pysyy koossa kuuden kuukauden koulutusjakson ja siirtyy samassa kokoonpanossa reserviin. Tästä yleisluontoisesta toteamuksesta voi kylläkin huomauttaa, että ei koulutettavan perusyksikön (komppania/vast) miehistö (jääkärit/tykkimiehet/vast) ole sellaisenaan koossa koulutuksessa tuota koko kuuden kuukauden aikaa, koska kuuteen kuukauteen sisältyy myös kahdeksan viikon peruskoulutuskausi, jonka aikana mukana ovat myöhemmin johtajakoulutukseen ja erikoiskoulutukseen komennettavat varusmiehet. Varusmiesjohtajat tulevat mukaan yksikön alemmiksi esimiehiksi edellisestä saapumiserästä."

....

3.2 Joukon kiinteyden käänteisistä puolista

"Sosiaalipsykologisessa peruskirjallisuudessa käsitellään joukon kiinteyden negatiivisena puolena groupthink -ilmiötä, joka voitaisiin kääntää vaikkapa ”ryhmämieleksi”. Termin on töissään tehnyt laajemmin tunnetuksi sosiaalipsykologi Irving Janis. Alkuperäisessä muodossaan se kuvaa tilannetta, jossa joukon jäsen tekee tekoja, joita ei yksin yksilönä tekisi, mutta joiden ajattelee olevan joukon muiden jäsenten toiveiden ja joukon tavoitteiden mukaisia. Tähän liittyy ryhmäprosesseja, joissa ryhmän ”päätöksiin” kriittisesti suhtautuvat katsotaan epälojaaleiksi, ja usein he taipuvat hiljaisiksi, ja hiljaisuus tulkitaan myöntymisen merkiksi.

Sotilasorganisaatiossa tällä tarkoitetaan sitä, että joukon sisäinen koheesio, itsetunto ja arvostus kasvavat niin suureksi, että joukko alkaa erottautua muusta omasta organisaatiostaan. Jäsenet alkavat hyljeksiä joukon ulkopuolisia, katsovat itsensä muita paremmiksi. Äärimmäisyytenä tällainen joukko jopa kieltäytyy ottamasta vastaan käskyjä varsinaiselta esimieheltään, tai tulkitsee saadun käskyn ja tehtävän omien sisäisten normiensa ja näkemystensä mukaan. Tällainen käyttäytyminen voi johtaa vääriin päätöksiin taistelussa (esimerkiksi Tarnak Farm friendly fire -tapaus kun amerikkalainen hävittäjälentäjä tulitti liittolaisia) tai suoranaisiin väärinkäytöksiin taistelutilanteessa.

Tienvarsiräjähteen kohteeksi joutunut ryhmä alkaa tulittaa ja tappaa paikalla olevia syyttömiä siviileitä tai kostaa siviileille ja heidän perheenjäsenilleen epäillyn yhteistoiminnan ”vihollisten” kanssa. Tällaiseen käyttäytymiseen liittyy myös virallisen säännöstön mukaisen kurin höltymistä, alkoholinkäyttöä ja niin edelleen. Joukon ylempi johto saattaa myös katsoa tällaista käyttäytymistä läpi sormiensa, koska näin käyttäytyvää joukkoa saatetaan pitää tehokkaana tai sen tuloksia hyvinä. Johto joutuu puuttumaan tilanteeseen vasta, kun ärsyke siihen tuleekin oman organisaation ulkopuolelta.
"

EDIT (04.11.16 /21:00)
Tästä Risto Sinkkosen väitöksestä löytyy paljon myös sivilimaailmaan sopivaa

Esim LUOTTAMUS on keskeisin tekijä koheesion syntyyn (s106)

"Tuotantoelämän kannalta luottamusta tarkasteltaessa erityisesti tuotantotalouden psykologian näkökulmasta se on jaettu kolmeen alatyyppiin, laskelmoivaan luottamukseen (calculus-based trust), kognitiiviseen luottamukseen (cognition-based trust) ja tunneperäiseen luottamukseen (affection-based trust).

Sosiologian näkökulmasta luottamus vähentää tehokkaasti erilaisten ihmisten yhteistyöstä aiheutuvaa kitkaa organisaatioissa, instituutioissa ja yhteiskunnan päätöksenteossa ja toimii kitkaa vähentävän öljyn tavoin lisäten näkemystä yhteistyön hyödyistä.

Organisaatiotutkimuksissa luottamuksen on todettu olevan keskeinen menestystekijä esimiestyössä, perinteisesti toimivissa tuotekehitystiimeissä samoin kuin viestintä- tekniikan välityksellä kommunikoivissa virtuaalitiimeissä ja -organisaatioissa. Virtuaalisen luottamuksen ja esimerkiksi virtuaalisen projektityön tutkimuksessa on noussut esiin käsite, swift trust (*linkki wikipediaan*), ”pikaluottamus”. Kysymys on siitä, että organisaatiolla ei enää ole mahdollisuutta rakentaa perinteisillä tavoilla luottamusta, vaan luottamuksen on nopeasti synnyttävä esimerkiksi osallistujien ammattitaidostaan antaman kuvan sekä sosiaalisten ja kommunikaatiotaitojen perusteella. Luottamusta vaatii keskeisesti yhteisesti omaksuttu tavoite projektin tehtävän täyttämisestä. Sen jälkeen virtuaaliryhmä hajoaa, ja usein jäsenet liittyvät toisiin ryhmiin tai projekteihin.

Sotilasorganisaatioiden kannalta asiaa tarkastellen taistelukentän muuttunut kuva, toiminnan kasvaneet nopeusvaatimukset tai yhtälailla rauhanturvatehtävien monimutkaistunut kokonaisuus ovat tutkimusten mukaan johtaneet myös tilanteisiin, joissa swift trust -tyyppinen ilmiö syntyy tai sitä tarvitaan. Tietyn tehtävän suorittamiseksi kootaan nopeasti yksikkö osista, joihin kuuluvat miehet eivät välttämättä tunne toisiaan etukäteen, tai jos tuntevatkin, ovat roolit uudet ja erilaiset. Aikaa ennen tehtävää synnytettävään keskinäiseen luottamukseen ei ole. Organisaation osallisten on luotettava siihen, että tehtävän aikana eri osat yksiköt tekevät oman osansa ammattitaitoisesti. Tehtävän toteuduttua yksikkö hajoaa ja sen osat palaavat alkuperäisiin yksiköihinsä.

Luottamus on tekijä, joka mahdollistaa uuden tiedon luomisen, oppimisen sekä tekniikan ja myös palveluiden kehittämisen verkostoyhteistyössä. On olemassa jo tutkimustuloksia, jotka tukevat odotusta luottamuksen ja innovatiivisuuden – tai oma-aloitteellisuuden – välisestä yhteydestä. Luottamus mahdollistaa uusiin ideoihin ja kehittämishankkeisiin väistämättä liittyvän riskin ottamisen ja eri osapuolten välisen yhteistyön."

---- s.117 on kiintoisaa tekstiä sodan kuvan muutoksesta ja sen vaikutuksesta johtajuuteen ---

"Muuttuneen sodan kuvan taistelijan on löydettävä luottamus myös omassa joukossaan. Haaste tälle vaatimukselle on se, että sodan hektinen luonne ja taistelutehtävien vaihtuvat vaatimukset edellyttävät joukon rakenteelta joustavuutta.

Taisteleva joukko kootaan uudestaan aina jokaista tehtävää varten. Perinteiseen joukon sisäisen luottamuksen rakentamiseen ei jää aikaa, joukon on rakennettava sisäinen luottamuksensa (switf trust) nopeasti.

Ben-Shalom ym. ovat tutkineet israelilaisia taisteluyksiköitä Al-Aqsa Intifadan aikana. Heidän lähtökohtansa on se, että taistelevien joukkojen toimintaa ei enää voi rakentaa perinteisen kiinteyskäsitteen varaan.

He kirjoittavat:

”Instead of socially cohesive structures (based upon mutual, continuous, and common experiences), the action of these combat units during operations is based upon temporary frameworks based on short-term, ad hoc, and diverse components.”

Taistelevan joukon muodostamisessa korostuu siis väliaikaisuus ja tehtävänmukaisuus. Tehtävän tultua suoritetuksi joukon osat palaavat omiin yksiköihinsä. Tämän tyyppinen toiminta ei toki ole eikä ole ollut tuntematonta Suomenkaan puolustusvoimissa, joukkoja on kyllä osattu alistaa toisen komentajan alaisuuteen tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Ben-Shalom ym. kirjoittavat kuitenkin, että heidät yllätti se monimutkaisuus joukkojen käytössä tässä konfliktissa, joka oli nopea, intensiivinen ja väkivaltainen. Todettu tulos joukkojen toiminnan tehokkuudesta oli kuitenkin se, että tehokkuudessa ei hävitty verrattuna perinteiseen tapaan koottuihin joukkoihin. Keskeistä tutkijoiden mukaan on käytettävissä olevan lyhyen ajan pakote. Joukkoa koottaessa syntyy dynamiikka, joka perustuu esimerkiksi komppanian päälliköiden ja heidän komentajiensa intensiiviseen esittäytymiseen, jossa selvitetään kunkin kokemus aseista ja taistelusta. Koska muuta vaihtoehtoa ei ole, osapuolten on luotettava siihen, että toinen osaa tehtävänsä.

Kirjoittajat toteavat myös kuvatunlaisen joukon muodostamisen vaikuttavan johtamiseen. Jonkin yksikön johtajaksi tulee ”asiantuntija” riippumatta hänen virallisesta sotilasarvostaan. Nopeasti muodostetut joukot nähdään tällaisen asiantuntemuksen varastona, esimerkkinä vaikkapa vaunukomppanian päällikkö, joka neuvoo jalkaväkipataljoonan komentajaa vaunujen sijoittamisessa."
 
Viimeksi muokattu:
wau. Eipä ole ihan äsken saitille tällaista järkälettä postattu. Pirun mielenkiintoinen paketti, joka vaatii paneutumista. Kiitos tällistä.
 
wau. Eipä ole ihan äsken saitille tällaista järkälettä postattu. Pirun mielenkiintoinen paketti, joka vaatii paneutumista. Kiitos tällistä.
Olenhan kohta itsekkin kuin Asijan Tuntija :D
4 väikkäriä tjutkimuksen alla :cool:

EDIT ...tutkimuksen kohteina :rolleyes:
 
Viimeksi muokattu:
Facebook on sosiaalipsykologian kultakaivos, nettimaailman TALVIVAARA :D KAIKKEA LÖYTYY.
Prismastudiossa tästä ajankohtaisesti: LINKKI


Blogi "Voiko FB:ssa vaikuttaa vaalien lopputulokseen?"

TV1 keskiviikkona 9.11.2016 klo 20.00 - 20.30, uusinta sunnuntaina 13.11. klo 12.38
Katsottavissa Yle Areenassa

Sosiaalinen media sulkee algoritmeillaan käyttäjänsä samanmielisten kuplaan. Ilmiö näkyy räikeästi varsinkin Yhdysvalloissa, jossa Donald Trumpin ja Hillary Clintonin kannattajien uutisvirrat kertovat heidän elävän aivan eri todellisuuksissa. Voisivatko sosiaalisen median algoritmit ratkaista jopa vaalien lopputuloksen?

Facebook on merkittävin uutislähde yhä useammalle maailmassa. Äärilaitoja edustavien poliittisten verkkojulkaisujen uutisista merkittävä osa osoittautui presidentinvaalien alla tehdyssä tutkimuksessa valheellisiksi. Silti ne levisivät kulovalkean lailla.

“Kyllähän tämä kertoo siitä, että tosi monet ihmiset saattavat tehdä valintoja vaaleissa valheellisen tiedon perusteella,” toteaa toimittaja-tietokirjailija Johanna Vehkoo.

Siitä ei ole näyttöä, että sosiaalisen median algoritmeilla olisi pyritty vaikuttamaan poliittisesti. Facebook on kuitenkin myöntänyt, että se testasi neljä vuotta sitten, pystyykö se vaikuttamaan äänestysvilkkauteen. Ja pystyihän se! Facebook lanseerasi vuonna 2010 Yhdysvaltain kongressivaaleissa ”olen äänestänyt” -napin, jota ihmiset saattoivat klikata. Äänestäneiksi rekisteröityneitä käyttäjiä näytettiin heidän Facebook-ystävilleen ja tämä toi uurnille jopa 340 000 uutta äänestäjää.

EDIT: IHMISKOE FB:ssa
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top