Työhaastattelu pv:lle

herra47

Kersantti
Ylläpito siirtäköön oikeaan paikkaan tämän.
Elikkäs huomenna olisi työhaastattelu ja kyllähän se vähän meinaa jännittää jo. Onko kenellekkään vähän tietoa minkälaisia pv:n haastattelut on? Ensimmäinen "virallinen" työhaastattelu mulla nii siitä johtuu jännitys, aikaisempiin työpaikkkoihin haastattelut oli suurinpiirtein semmosia että juotiin kupit kahvia ja puhuttiin vain niitä näitä. Todistuksia ei ole taidettu koskaan edes kysyä :D
 
Haastattelut on yleensä, että ihminen osaa käyttäytyä kalustetussahuoneessa. Haastatelijoita on yleensä 1-4kpl. Taustatiedot niillä on jo selvillä.
Ei tarvii yrittää muistaa arvomerkkejä, puhuttelu, toimistokäyttäytymissääntöjä, vaikka niistä apua voi ollakin.
Vaikka jännittääkin, niin ei ole ylirento, eikä taas kauhusta kankeanakaan.
Vastaile kysymyksiin asiallisesti, ei hirveitä lörpöttelyjä elämänhistoriasta kun ei ketään kiinnosta kummiskaan.
Se mihin tehtävään hakee vaikuttaa myös. Onko sotakoulu, au tehtävä, siviilivirka yms.
Jos hakijoita on paljon, niin haastattelu saattaa olla aika liukuhihnatyötä. Eli ei pidä antaa haastattelijoiden vireystason vaikuttaa :)
 
Hain muutamia vuosia sitten yhtä au:n virkaa. Haastattelijoina toimi kaksi erittäin pätevän oloista upseeria. Haastattelu kesti reilut kaksi ja puoli tuntia. Oli erittäin syvällinen ja jossain määrin jopa psykoliginenkin. Ehdottomasti paras haastattelu missä olen elämäni aikana käynyt!
Tämän jälkeen suoritettiin eri päivänä "pälli" testit jne.
Johtuiko tuo haastattelun laajuus ja tarkkuus sitten joukko-osastosta mihin hain, tiedä häntä...
Paikka olisi tullut, mutta jouduin henkilökohtaisista syistä hylkäämään työtarjouksen, lopulta. (Vaimo ja lapset eivät halunneet Kouvolan kylkeen)
Olin ainoa ns. firman ulkopuolinen haastateltu.
 
PV:n puolelta ei ole kokemusta. RVL:n on. Kaksi haastattelijaa joista toinen upseeri ja toinen kanta-aliupseeri. Kun kyseessä oli siviilivirka, niin paskajäykkänä ei tarvinnut olla ja haastattelijatkin olivat sangen leppoisia mutta asiallisia. Älä jaarittele turhia. Pysy asiassa (lyhyehköt mutta asialliset vastaukset) ja ole oma itsesi. Olen aikas varma että haastattelija kykenee havaitsemaan kyllä kaikenoloisen teennäisyyden ja teeskentelyn.
 
Lontoon ns. isoissa taloissa eli jenkeillä oli aina litania varsin vittumaisia kysymyksiä, joihin kannatti valmistautua... esim:

- mikä on suurin epäonnistumisesi?
- miksi se tapahtui?
- jos väität että syy ei ollut sinun, selitäpä uudelleen miksi... (saamme kyllä totuuden selville :))
- mitä teit korjataksesi tapahtumaan johtaneet syyt?
- miten reagoit, kun keskittymiskykysi herpaantuu (when you lose focus)?
- miten reagoit, kun joku alaisistasi tekee kalliin virheen?

Noita pikku neppareita tuli aina, ja niihin kannattaa vastata rehellisesti mutta etukäteen funtsiminen jeesaa, ekaan kyssäriin faijan autolla huristelu kännissä puuhun/ ojaan tuskin on vastaus jota haetaan, vaikka olis se oikea totuus :cool:.
 
Ylläpito siirtäköön oikeaan paikkaan tämän.
Elikkäs huomenna olisi työhaastattelu ja kyllähän se vähän meinaa jännittää jo. Onko kenellekkään vähän tietoa minkälaisia pv:n haastattelut on? Ensimmäinen "virallinen" työhaastattelu mulla nii siitä johtuu jännitys, aikaisempiin työpaikkkoihin haastattelut oli suurinpiirtein semmosia että juotiin kupit kahvia ja puhuttiin vain niitä näitä. Todistuksia ei ole taidettu koskaan edes kysyä :D
Miten meni?
 
Ihan samat ohjeet kuin mihin tahansa muuhunkin työpaikkaan: älä valehtele, ole oma itsesi ja puhu järkeviä. Mä otan kaikki töihin jotka täyttää nuo kriteerit.
En tiedä miten meillä valitaan mutta täällä olen kyllä tavannut kaikkein kovimmat valehtelijat mitä on elämässä vastaan tullut.
 
Ihan samat ohjeet kuin mihin tahansa muuhunkin työpaikkaan: älä valehtele, ole oma itsesi ja puhu järkeviä. Mä otan kaikki töihin jotka täyttää nuo kriteerit.

Älä valehtele, mutta vedä yläkanttiin osaamisesi ja kokemuksesi. Niin tekee työnantajakin työpaikkailmoituksessaan.

Itse rekrytointeihin osalllistuessani seuraan kokonaisuutta. Pitää välittyä aitous, olkoonkin sitten vaikka vähän hapuilevaa. Sellaista, joka luulee osaavansa ja tietävänsä kaikesta kaiken en valitse.

Työskentelen nykyään eräässä suuressa etujärjestössä ja meillä on melko tiukka linja siinä, että mitään politrukkeja ei palkata. Jos olisin ay-liikkeessä, niin en ottaisi henkilöä, joka vuolaasti kertoisi perineensä arvot jo pikkupioneerina.

Veikkaan, että sotavaltiokaan ei hae henkilöä, joka kolunnut ressukurssit a-ö. Kärkkyy vain ylennystä..
 
Viimeksi muokattu:
Ittellä oli PV:n virkaan johtaneessa haastattelussa 6 kyselemässä ja itte istuin pöydän päässä. Ei ollut paha, pitää vaan olla oma itsensä.
 
Eihän se nyt nii jännittävä tilanne ollutkaan :D portilla tuli isän tuttuja vastaan nii ensimmäiset hiki karpalot imeytyi takas kehoon. On ne aika hyvin laskeneet ajat mitä menee haastatteluissa kun melkein minuutilleen oltiin aikataulussa. Nyt täytyy vain odottaa puhelua sieltä
 
Älä valehtele, mutta vedä yläkanttiin osaamisesi ja kokemuksesi. Niin tekee työnantajakin työpaikkailmoituksessaan.

Pakko sanoa, että itselle on vaikea vetää osaamistani yläkanttiin tuossa tilanteessa, koska tietoisuus siitä, että ne tullaan testaamaan ja mikä nolo tilanne, jos teot ei vastaa puheita. Paskapuheista joutuu nimittäin jossain vaiheessa aina vastaamaan.
 
Ahaa, siis eikö haastattelussa kannatakaan kysyä, että ”Missä niitä ryssiä on, että saa ruveta tappamaan?”
 
Pakko sanoa, että itselle on vaikea vetää osaamistani yläkanttiin tuossa tilanteessa, koska tietoisuus siitä, että ne tullaan testaamaan ja mikä nolo tilanne, jos teot ei vastaa puheita. Paskapuheista joutuu nimittäin jossain vaiheessa aina vastaamaan.

Sanoin, jotta älä valehtele, mutta vedä osaaminen yläkanttiin. Ainakin minusta noissa on vissi ero.
 
Vuonna 94 pahin lama oli ohitettu ja työntekijöistä alkoi olla pulaa. Työhaastattelu olikin lähinnä tulevien työtehtävien esittelyä.
Oikein hyvin siis meni ja sain mielenkiintoisen työpaikan.
 
Minut haastatteli vääpelin arvoinen herra.
No reservin vääpeli. Työnantaja on aktiivinen reserviläinen.
 
Back
Top