No kai tässä on joku optimisuhde r-aineen ja metallin määrälle määritelty. Eihän siinä hirveästi järkeä ole ampua räjähteitä minimisirpaleilla vihollisen asemiin. Edustaako käsikranaatti tai putkimiina tätä ideaalisuhdetta, kun niihin ei kohdistu muita vaatimuksia.
Tietysti tavoite on maksimoida räjähdysaineen määrä (energian määrä), jotta saadaan mahdollisimman suuri energiamäärä aiheuttamaan vahinkoa eli maksimaalinen vahinko maalissa. Sen vuoksi maavoimien tykistön kaliiperi on kasvanut alle 100 mm putkista nykyiseen 152/155 mm, jonka rajana on ampumatarvikkeiden käsiteltävyys (m ~ 50 kg taitaa olla raja ihmisen kantokyvylle). Kokonaisoptimointi on kuitenkin laajempi kysymys.
Materiaalin murtamiseen yms. särkemiseen täytyy tehdä työtä, jolla maalimateriaalin rakennetta särjetään. Paikallisesti maalissa pitää ylittää se energiatiheys, joka kyseisen maalimateriaalin rikkomiseen tarvitaan.
Räjähdyksellä pelkästään on heikkoutena se, että sen vaikutus leviää isoon tilavuuteen etäännyttäessä räjähdyspisteestä (paine laskee nopeasti etäisyyden kasvaessa), jolloin maalin murtamiseen tarvittavaa energiatiheyttä ei saavuteta etäämmälle räjähdyspisteestä pelkällä räjähdyskaasulla ja sen liikkeellä.
Sirpaloituvan kranaatin kuoren luonnolliselle sirpaleelle saadaan räjähdyksessä alkunopeus, tyypillisesti luokkaa vo~1200 m/s. Sirpale hidastuu ilmassa lennon aikana aerodynamiikan lakien mukaan, mutta jäännösliike-energia (1/2 * m * v^2) on silti sitoutunut pienen pinta-alan alueelle (sirpaleen poikkipinnan alalle), jolloin osumassa maaliin saadaan toivottavasti energiatiheys, joka riittää särkemään maalimateriaalia osuma-alalta.
Esim Suojaamatonta sotilasta vastaan tehokkaan sirpaleen iskuenergian raja-arvona pidetään tyypillisesti 80 J, joka vastaa m=0,5 g sirpaleen iskunopeutta 560 m/s, joka on etäisyydellä 13 m , ..., m=8 g sirpaleen iskunopeutta 140 m/s etäisyydellä 120 m. Etäisyys on arvioitu käyttäen sirpaleen lähtönopeutta vo ~ 1200 m/s.
Lähteenä: Yleinen ase- ja asejärjestelmäopas, 2001, ss. 321.
"Optimointi" riippuu siitä, millaista maalia vastaan taisteluvälinettä on tarkoitus käyttää, kuinka lähelle taistelulataus saadaan vietyä, miten taistelulataus saadaan kuljetettua maalialueelle, mitkä ovat keinot kuljetukseen räjähdyksen sytyttämiseksi, montako räjähdystä pitää saada aikaan jne.
Esim. Jos halutaan varma sirpaleosuma (suuri sirpaletiheys, sirpaleita/ m^2) kannattaa käyttää pieniä sirpaleita tuottavia välineitä, mutta taistelulatauksia pitää olla paljon tai pitää saada aikaan yksittäinen räjähdys lähellä maalia.
Jos halutaan pitkä vaikutusetäisyys, suuret sirpaleet ovat tavoiteltavia, mutta niitä on harvassa etäämmälle ja osuma jää epävarmaksi. Alueella täytyy räjäyttää useita taistelulatauksia, jotta sirpaletiheys on varmasti riittävä maalin vaurioittamiseksi (saadaan osuma varmasti).
Suunnatulla sirpalevaikutuksella voidaan kohdistaa riittävä sirpaletiheys rajoitetulle alalla, mutta tarvitaan jonkinmoinen äly (ansoitus tms mekaaninen härpäke tai jotain fiksumpaa räjäytyshetken ja/tai -suunnan määräämiseksi), joka ohjaa räjähdyksen sirpalevaikutuksen juuri oikeaan kohtaan tai alueeseen.
"Optimointi" on melko mutkikasta triviaalissa taistelulataussuunnittelussakin kuten se on yleensä muussakin työssä, vaikka nykyään likimain kaikkea mainostetaan optimaaliseksi ratkaisuksi.
Taistelukentän optimoija on taistelija itse, joka päättää, mitä käytössään olevaa välinettä hän (voi) käyttää vihollisen taistelukyvyn tuhoamiseksi. Hänen on tunnettava taisteluvälineidensä ominaisuudet ja käyttömahdollisuudet sekä huomioitava tulevaisuuden tarpeet (sota jatkuu, milloin saadaan täydennystä)
Esim. Painekäsikranaatin räjähdyksessä ei synny sirpaleita vaan vaikutus perustuu sokaisuun ja painevaikutukseen. Optimoija on käyttäjä: Heittääkö hän sirpaloituvan käsikranaatin vai painekäsikranaatin.
Sorry, tuli taas pitkä räpellys, jonka voinee tiivistää:
Taisteluvälineillä on tietyt tekniset ominaisuudet (Esim tuhovaikutus). Käyttäjän on ne tunnettava ja arvioitava, saadaanko sillä tai niillä riittävä maalivaikutus kohteeseen. Käyttäjä on optimoija valitessaan riittävän maalivaikutuksen aiheuttavan taisteluvälineen käyttöönsä kulloistakin vihollista vastaan.
Militaarioptimoinnissa välinekirjo riippuu käyttäjän sotilasarvosta/asemasta organisaatiossa. Mitä korkeampi arvo / asema, sitä enemmän on välineitä käytössä, mutta välineiden kyvykkyys on tunnettava, jotta niiden käyttö olisi tehokasta resurssien rajoissa ( optimoitu käyttö vallitsevissa rajoissa).
www.is.fi
