Uhkaähky

[Ingsoc]

Mielipide | Vieraskynä
Uhkaähky laskee voimankäytön kynnystä
Kun yhä useammat ongelmat koetaan turvallisuusuhiksi, niihin haetaan entistä herkemmin sotilaallista ratkaisua.



Julkaistu: 10.2. 2:00

Käsityksemme turvallisuudesta on etenkin läntisessä maailmassa laajentunut merkittävästi kylmän sodan päättymisen jälkeen. Samalla uhkaähky on lisääntynyt: koemme uusia uhkia jatkuvasti kaikkialla, vaikka monella mittarilla Eurooppa ja Suomi ovat vauraampia ja turvallisempia kuin koskaan.

Kylmän sodan jälkeen sotilaallisen vastakkainasettelun merkitys kansainvälisissä suhteissa väheni, kun entiset vastustajat ja viholliset pyrittiin integroimaan länsimaiseen turvallisuusarkkitehtuuriin. Uudet uhat nähtiin mahdollisuutena sitouttaa entiset viholliset yhteistyöhön turvallisuuskysymyksissä.

Myös eri puolilla maailmaa puhjenneet konfliktit ja ”uudet” sisällissodat pakottivat länsimaat arvioimaan uudelleen suhdettaan kansainväliseen turvallisuuteen ja asevoiman käyttöön. Kun turvallisuutta tarkasteltiin laajasti, syntyi painetta siihen, että niin sanottuja uusia uhkia torjuttaisiin myös sotilaallisen voiman avulla.

Nykyisin turvallisuuskäsityksemme ottaa sotilaallisten uhkien ohella huomioon muun muassa ympäristöön, hyvinvointiin, energiansaantiin ja rikollisuuteen liittyvät uhat. Jo 1990-luvulla nousi esiin huoli terrorismista, pienaseista ja aidsista. Viime aikoina on puhuttu muun muassa ilmastonmuutoksesta, kyberuhista, syrjäytymisestä, eriarvoistumisesta ja informaatiosodankäynnistä.

Länsimaissa kehittynyt sotilaallisen kriisinhallinnan ja humanitaaristen interventioiden traditio madalsi vähitellen asevoiman käytön kynnystä. Länsimaat käyttivät sotilaallista voimaa inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi, autoritaaristen johtajien kaatamiseksi ja myös demokratian levittämiseksi.

Vuonna 2001 tehtyjen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Yhdysvalloissa oli helppo päättää, että terrorismin uhkaan vastataan sotilaallista voimaa käyttämällä. Aiemmat normit, joiden mukaisesti toisen valtion alueelle tehtyihin interventioihin suhtauduttiin kielteisesti ja valtioiden suvereeniutta pyrittiin hyvin pitkälle kunnioittamaan, olivat jo menettäneet merkitystään. Pääosin sisäisen turvallisuuden, tiedustelutoiminnan ja rikostorjunnan piirissä ollut terrorismi siirtyi monessa länsimaassa – ei kuitenkaan meillä Suomessa – sodankäynnin kohteeksi.

Sekä terrorisminvastaisen sodan että humanitaaristen interventioiden seurauksena asevoiman käyttö on nykyisin helpompaa ja ”normaalimpaa” kuin kylmän sodan aikaan. Tästä huolimatta terrorismin muodostama uhka ei ole vähentynyt.

Valtaosa terrori-iskuista tehdään siellä, missä valtiorakenteet on hajotettu tai ne ovat hajonneet. Irak, Afganistan, Syyria ja Pakistan ovat terrori-iskujen kärkimaita. Euroopassa tai Yhdysvalloissa terrori-iskujen määrä on pitkän aikavälin tarkastelussa verraten pieni, samoin iskujen vaatimien uhrien luku.

Kyberuhat ovat nyt laajasti esillä länsimaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Myös niistä puhuttaessa sotilaallisen voimankäytön kynnys näyttää alentuneen.

Yhdysvallat ja Britannia ovat ilmoittaneet, että ne saattavat vastata kybervaikuttamiseen sotilaallista voimaa käyttämällä. Presidentti Donald Trumpin hallinnon ydinaseita koskevaa selvitystä (Nuclear Posture Review) valmisteltaessa pohdittiin tiettävästi jopa ydinaseiden käyttöä vastauksena Yhdysvaltoihin kohdistuvaan kyberhyökkäykseen.

Ilmastonmuutos nousi runsas vuosikymmen sitten näkyvästi esiin länsimaisessa turvallisuuskeskustelussa. Ilmastonmuutoksen arvioitiin hajottavan valtioita, sytyttävän sotia, lisäävän terrorismia ja levittävän epävakautta.

Vuoden 2008 finanssikriisi siirsi ilmastonmuutoksen ainakin toistaiseksi pois länsimaiselta turvallisuusagendalta. Nyt ilmastonmuutosta käsitellään mielekkäästi osana kansainvälistä ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa. Tämä on harvinainen esimerkki siitä, kuinka turvallisuuskäsitystä on onnistuneesti supistettu.

Suomessa on pitkät perinteet siitä, kuinka erilaisia uhkia hallitaan viranomaisten yhteistyön avulla, ja suomalainen kokonaisturvallisuuden malli toimii hyvin.

Tännekin on silti rantautunut länsimaille ominainen uhkapuhe. Se ei auta ratkaisemaan ongelmia vaan pikemminkin lisää yleistä turvattomuuden tunnetta.

Jyri Raitasalo

Kirjoittaja on yleisen sotataidon sotilasprofessori Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Merkittävä puheenvuoro arvovaltaiselta taholta!

Itseäni häiritsee vielä enemmän jatkuva löysä puhe pelotteesta. Strategiassa mikään ei perustua loputtomasti pelotteeseen vaan sen takaa täytyy löytyä todellista suorituskykyä.

 

[Kapiainen]

No jaa, vähän nyt siinä ja tässä miten tuon itse tulkitsisin. Aika helposti tuossa voisi nähdä myös tuttuja vivahteita YYA-ajalta..

 

[baikal]

Suomessa on pitkät perinteet siitä, kuinka erilaisia uhkia hallitaan viranomaisten yhteistyön avulla, ja suomalainen kokonaisturvallisuuden malli toimii hyvin.

Tännekin on silti rantautunut länsimaille ominainen uhkapuhe. Se ei auta ratkaisemaan ongelmia vaan pikemminkin lisää yleistä turvattomuuden tunnetta.

Kenelle ja missä kontekstissa Raitasalo tätä ojentaa?

Onko kansalaisten kokema rikkumaton -turvallisuudentunne- tärkeämpi asia kuin selkeiden uhkien esille nostaminen?

Harva-alueilla ihmiset puistelevat hilseisiä päitään tajutessaan mm. poliisivoiman mitoituksen ja pelastusalan resurssien reunaehdot. Jossain pohditaan islam-haaveilijoiden muodostamaa uhkaa. Jossain näkyy järjestyneen rikollisuuden muodostama hetteikkö. Nämä ovat kuitenkin ainakin tietyllä tapaa ArvoPohjan mukaisiin päätöksiin perustuvia lopputulemia. Pitääkö juuri siksi ja nimenomaan muistaa päivittäin jollain tapaa korostaa Venäjän uhkaa?

Machiavellilaisittain: alamaisten kokeman turvallisuudentunteen tietoinen rassaaminen helpottaa hallitsijan työtä. Tämä on ikivanha tieto ja taito, eikä näemmä sitä ole upotettu suonsilmään vieläkään.

 

[baikal]

Itseäni häiritsee vielä enemmän jatkuva löysä puhe pelotteesta. Strategiassa mikään ei perustua loputtomasti pelotteeseen vaan sen takaa täytyy löytyä todellista suorituskykyä.

Rautahousuja? Niimpä. Itku, volina, ähke ja ahkera twiittaaminenkaan ei auta.

 

[Kapiainen]

Suomessa on pitkät perinteet siitä, kuinka erilaisia uhkia hallitaan viranomaisten yhteistyön avulla, ja suomalainen kokonaisturvallisuuden malli toimii hyvin.

Tännekin on silti rantautunut länsimaille ominainen uhkapuhe. Se ei auta ratkaisemaan ongelmia vaan pikemminkin lisää yleistä turvattomuuden tunnetta.

Kenelle ja missä kontekstissa Raitasalo tätä ojentaa?

Onko kansalaisten kokema rikkumaton -turvallisuudentunne- tärkeämpi asia kuin selkeiden uhkien esille nostaminen?

Harva-alueilla ihmiset puistelevat hilseisiä päitään tajutessaan mm. poliisivoiman mitoituksen ja pelastusalan resurssien reunaehdot. Jossain pohditaan islam-haaveilijoiden muodostamaa uhkaa. Jossain näkyy järjestyneen rikollisuuden muodostama hetteikkö. Nämä ovat kuitenkin ainakin tietyllä tapaa ArvoPohjan mukaisiin päätöksiin perustuvia lopputulemia. Pitääkö juuri siksi ja nimenomaan muistaa päivittäin jollain tapaa korostaa Venäjän uhkaa?

Machiavellilaisittain: alamaisten kokeman turvallisuudentunteen tietoinen rassaaminen helpottaa hallitsijan työtä. Tämä on ikivanha tieto ja taito, eikä näemmä sitä ole upotettu suonsilmään vieläkään.

Jännä homma tuo arvio "Suomessa on pitkät perinteet.."
Mietitäänpä hiukan:
2014 tapahtui joitakin juttuja(Ukraina ja Krim), tai oikeastaan tapahtui jo 2008, mutta vasta 2014 sai viranomaiset reagoimaan kun oli pakko. Samaan aikaan tapahtui myös muuta (informaatiovaikuttaminen alkoi aikaisemmasta poikkeavin keinoin), koko länsimaailma oli hukassa asian kanssa ja on osin vieläkin.
2015 tapahtui taas, Euroopan maat olivat taas yllätettyinä housut kintuissa. Jotenkin kyettiin lopulta pääsemään toimenpidetasolle ja jollakin aikavälillä joskus ehkä jopa saadaan tilanne hanskaan.

No, hyvää on tottakai se että vaikka toistuvasti tullaan yllätetyiksi, on kyetty reagoimaan. Huonoa sensijaan on se, että uudet uhat toistuvasti pääsivät realisoitumaan ja jouduimme reagoimaan niihin, emme ennaltaehkäisemään niitä tai olemaan jo etupeltoon valmiina.

Se nyt vaan on monesta, osaavasta ja Raitasaloakin arvovaltaisemmasta suusta todettu että turvallisuusympäristömme ON muuttunut ja se on muuttunut nopeasti ja monialaisesti.
Olennaista on minusta tunnustaa että me emme olleet valmiita, vaan jouduimme reagoimaan. Näissä asioissa se että joutuu reagoimaan kun tilanne on päällä, on jo eräänlainen epäonnistuminen. Onnistuessamme olemme jo valmiina kun tilanne on sylissä.

Väkisin tulee mieleen että joku YYA-evp:kö tuossa kirjoittaa, ellei alla olisi toinen nimi.

 

[Ingsoc]

Rautahousuja? Niimpä. Itku, volina, ähke ja ahkera twiittaaminenkaan ei auta.

Puolustusvoimat varautuu tulevaan sotaan tavalla jota ei ole nähty sitten neuvostoliiton hajoamisen.

Suomalainen turpo keskustelu on pikkunäppärää elitistä vohinaa avainsanojen "länsimaalaisuus", "venäjän uhka", "arvoyhteisö", "yksin emme pärjää", "kyber" ja "hybridi" ympärillä. Tavalliselle kansalaiselle tuosta eliitin turpoilusta uppoaa lähinnä tuo yksin emme pärjää hokema. Ja miksi ei uppoaisi - mehän olemme itäinen orjakansa jonka pitää ymmärtää suurten herrojen viisaus.

Turpoilijat kiimailevat Natoon mutta todellisuudessa tuo "yhyy emme pärjää" hokeminen lähinnä heikentää Suomen maanpuolustuksen henkistä selkärankaa.

Itse en näe Raitasalon avauksessa mitään kryptistä YYA-viestiä vaan viestin siitä, että meidän pitää luottaa omaan puolustusjärjestelmäämme joka todellisuudessa on huomattavasti tehokkaampi kuin keskiverto Nato valtion.

Mitä taas tulee Asijantuntijuuteen, niin mitäpä se tohtori Raitasalo näistä asioista tietäisi? Strategiasta ja turvallisuuspolitiikka ovat aiheita, joista päätetään huutoäänestyksellä upseeriliiton kyselyssä. Raitasalon mielipide on ihan yhtä arvokas kuin vaikka aliupseerikurssin linjanjohtajan tai ohjusveneen ilmapuolustusupseerin.

 

[Benelli]

Ensimmäinen askel ongelman ratkaisuun on sen olemassaolon myöntäminen.

monella mittarilla Eurooppa ja Suomi ovat vauraampia ja turvallisempia kuin koskaan.

Ja olisi hyvä jos tämä tila säilytetään.

Pitääkö juuri siksi ja nimenomaan muistaa päivittäin jollain tapaa korostaa Venäjän uhkaa?

Tai Venäjän uhka on muutenkin ja varautuminen teroja tai hybridiä vastaan ei hirveästi poikkea toisistaan.

Viikon varamuona on ollut jo pitkään ohjeistuksessa, käykää kursseilla myös tylsillä viesti tai ensiapu, harjoitelkaa ja ne joille voi tulla käsky pitäkää rinkka pakattuna.