UKK - Timo vai Simo?
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
chigeen'a
Kapteeni
Jos joku asia ei ole itselle pyhä, ei se tarkoita, että sitä saisi silti pilkata. Pahoitteluni tästä Lasse Lehtisen tai Jukka Tarkan siteeraamisesta. Lupaan olla piirtämättä kuvaa joka esittää Kekkosta. En tietoisesti halu loukata ketään.
Vain Vonkaleen heittoon jossa häikäilemätön ja ennakkoluuloton Kekkonen olisi jo vienyt tiiviimmin länteen, siis kaiketi Natoon, suhtaudun samalla "iltavapaudella" jolla se on heitetty.
Näissä heitoissa on vain se ongelma että, jotkut ihmiset saattavat oikeasti alkaa kuvittelemaan Kekkosista ym. muista modernin ajan tuuliviireistä liian yleviä, varsinkin tässä kyvyssä nähdä suoraan, mitä tulee Venäjään.
Ps. Kriisi joka aiheutti päättämättömyyttä ja laihtumista, löytyy LL:n tekstilinkistä. Lue mikäli vatsa kestää.
chigeen'a
Kapteeni
YYA:sta ei kyllä mielestäni voida puhua sivuamatta UKK:ta, mutta ehkäpä se on siksi syytä jemmata tänne iltavapaisiin, jottei kukaan likaa loukkaannu.
Mä en ole koskaan innostunut tästä 007 Timo kuviosta kun puhutaan Kekkosesta. Hän oli vain tyypillinen opportunistinen poliitikko jolla oli aikakaudelle poikkeuksellinen kyky sivuuttaa kaikki moraaliset pidäkkeet. Mitäs siinä. Nythän tällainen ominaisuus on jo joillain jopa ylpeilyn aihe.
Ongelma tulee siitä, että hän vakaasti uskoi Suomen kuuluvan Venäjän/NL:n etupiiriin ulkopolitiikassa. Ja hänen pitkäksi venähtäneellä valtakaudella sisäpolitiikka väännettiin osaksi ulkopolitiikkaa. Siis pieninkin asia oli lähtökohtaisesti alisteinen Kremlin hyväksynnälle. Tämä perintö on meillä edelleen voimakkaan olemassa, mutta ensimmäistä kertaa itsenäisyyden aikana kohtaa merkittävän vastavoiman joka toimii kansalaisten mielissä jotakuinkin samoin periaattein. Siis Eu ja sitä myöten koko länsi-integraatio. Minkäs teet.
Mä en usko mihinkään Suomen neutraliteettiin. Siihen ei uskonut Kekkonenkaan eikä minkään muunkaan valtion päämies. Pelkkää puhetta kansaa rauhoittaakseen. Puoli valitaan ja sillä tiellä edetään. Minusta Kekkonen valitsi väärin ja meidät pelasti vain NL:n romahdus. Onko se nyt sitten taas se romahdus mitä tällä kertaa valtiojohto odottelee ennen kuin uskaltaa tehdä loikan länteen.
Voin tulla eteiseen vastaan siinä että maailma, erityisesti NL kuristusote oli silloin tiukempi kuin nyt, mutta puhdistavaa olisi kertoa asia juuri näin. Eikä maalailla pinkin sävyillä tuota aikaa niin kuin yya:t ja idänkaupat olisivat olleet meille oikeastaan hyväksi kaikissa olosuhteissa. Tämä puoli historian sokeroinnista on akuutisti vaarallista tänäkin päivänä. Kukaan ei tunnu haluavan enää YYA:ta, mutta tiiviimpää kahdenkeskistä kanssakäymistä, yhteistyöhankkeita ja taloudellista kimppaa kyllä laajalti kannatetaan. Ja tämän päälle jyrkkä ehkäpä ei Natolle. No mikä näissä enää oikeastaan YYA 2.0:sta erottaa. Liputuspäivä on annettu jo Eu:lle.
Jos jollain on jokin kolmas tie tarjota, niin kehiin vaan.
Mä en ole koskaan innostunut tästä 007 Timo kuviosta kun puhutaan Kekkosesta. Hän oli vain tyypillinen opportunistinen poliitikko jolla oli aikakaudelle poikkeuksellinen kyky sivuuttaa kaikki moraaliset pidäkkeet. Mitäs siinä. Nythän tällainen ominaisuus on jo joillain jopa ylpeilyn aihe.
Ongelma tulee siitä, että hän vakaasti uskoi Suomen kuuluvan Venäjän/NL:n etupiiriin ulkopolitiikassa. Ja hänen pitkäksi venähtäneellä valtakaudella sisäpolitiikka väännettiin osaksi ulkopolitiikkaa. Siis pieninkin asia oli lähtökohtaisesti alisteinen Kremlin hyväksynnälle. Tämä perintö on meillä edelleen voimakkaan olemassa, mutta ensimmäistä kertaa itsenäisyyden aikana kohtaa merkittävän vastavoiman joka toimii kansalaisten mielissä jotakuinkin samoin periaattein. Siis Eu ja sitä myöten koko länsi-integraatio. Minkäs teet.
Mä en usko mihinkään Suomen neutraliteettiin. Siihen ei uskonut Kekkonenkaan eikä minkään muunkaan valtion päämies. Pelkkää puhetta kansaa rauhoittaakseen. Puoli valitaan ja sillä tiellä edetään. Minusta Kekkonen valitsi väärin ja meidät pelasti vain NL:n romahdus. Onko se nyt sitten taas se romahdus mitä tällä kertaa valtiojohto odottelee ennen kuin uskaltaa tehdä loikan länteen.
Voin tulla eteiseen vastaan siinä että maailma, erityisesti NL kuristusote oli silloin tiukempi kuin nyt, mutta puhdistavaa olisi kertoa asia juuri näin. Eikä maalailla pinkin sävyillä tuota aikaa niin kuin yya:t ja idänkaupat olisivat olleet meille oikeastaan hyväksi kaikissa olosuhteissa. Tämä puoli historian sokeroinnista on akuutisti vaarallista tänäkin päivänä. Kukaan ei tunnu haluavan enää YYA:ta, mutta tiiviimpää kahdenkeskistä kanssakäymistä, yhteistyöhankkeita ja taloudellista kimppaa kyllä laajalti kannatetaan. Ja tämän päälle jyrkkä ehkäpä ei Natolle. No mikä näissä enää oikeastaan YYA 2.0:sta erottaa. Liputuspäivä on annettu jo Eu:lle.
Jos jollain on jokin kolmas tie tarjota, niin kehiin vaan.
Vonka
Supreme Leader
Mitään kolmatta tietä ei ole. Suomi oli "puolueeton" ja joutui Stalinin jyrän alle. Siinä se kolmannen tien lopputulos rajamaalle oli. Baltian maat nokkivat kolmannen linjan nekin oikein huolella. Nyt ne ovat viisastuneet, me emme.
Koska kolmas tie rajamaalla ei pitemmän päälle onnistu kuin osa-itsenäisyytenä ulkopolitiikassa, en näe mitään syytä siihen, etteikö häikäilemätön ja estoton reaalipoliitikko olisi käyttänyt hyväkseen aukeavaa ikkunaa tilanteen selkeyttämiseen paljon nopeammin kuin nämä nykyiset.
Ei tämä ole pelkkä heitto. Ymmärrän, että asian tarkastelu ei enää ole mielekäs ja ymmärrän senkin, että Kekkosen toimintaa 1956-1980 ajateltaessa ei ensimmäisenä tulisi mieleen hänen tämä puolensa: käyttää estottomalla peliliikkeellä aukeava tila.
Kekkosen toimintaa 1918-1940 pintapuolisesti tunteneille taas takinkäännös ja sodanjälkeinen jatkomeininki ei olisi tullut ensimmäisenä mieleenkään. Miehen häikäilemättömän luonteen tunteneille kyllä. Hän alkoi sodan aikana jo varmistella asemiaan.
Kekkonen teki itsestään venäläisten silmissä mieleisen siinä ajatuksessa, että kaikki muut ovat ulkopoliittisia diletantteja. Hänen nuorallatanssinsa ja pelinsä alkoi hävityn sodan tilanteesta, jolloin Eurooppa oli raunioina eikä meillä ollut hirveästi mahdollisuuksia. Hän käänsi takin täydellisesti keksien omaleimaisen "puolueettomuuden", jota puolueettomuutena pidettiin lähinnä täällä kotona. Hän kaapi vallan myös sisäpolitiikassa ja kyykytti Suomen idänkortilla, sekoittamalla Moskovan myös lillukanvarsiin.
Kekkosen tullessa presidentiksi Suomella oli jo sotilassopimus, YYA. Se oli solmittu jo 1948, ja sen uusiminen tehtiin nikottelematta. Vaihtoehtoja ei juuri ollut otollista katsella. Ongelmaksi tuli se, että me menimme liian pitkälle ja tästä itsevaltainen presidentti saa kantaa kaiken historiallisen vastuun. Olkoon tämä Kekkonen vaikka Simo. Paasikiven Suomi oli vielä melko ryhdikäs niissä rajoissa kuin se kykeni olemaan. Rähmälläänolo tuli sitten Kekkosen ja perässähiihtäjien myötä. Siinä on talouselämällä oma voimakas sijansa.
Kekkonen näkyy ristiriitaisena osin tutkimusperinteen vuoksi. Tutkimusperinteessä on kaksi päälinjaa. Juhani Suomen edustama nuorallatanssipuolueettomuuden linja, jossa itsenäisyyden rippeistä taistellaan osaavan virkamieskunnan tuella ja Hannu Rautkallion edustama linja, jossa Kekkonen sortuu taipuilussaan maanpetokselliseen toimintaan tilaamalla vaikka nootin, jos se hänen osakkeitaan parantaa. Tämä Kekkonen on Timo, KGB:n asiamies.
Näiden reunamien välissä ja ehkä ympärilläkin voi olla vielä värejä enkä tiedä, miten paljon pitää vettä virrata Hevossalmessa ennen kuin joku objektiivinen tutkija, joka ei ole korottanut Kekkosta jumalaksi, kuten Juhani Suomi, tai vihaa Kekkosta kuten Hannu Rautkallio, tekee sekä synteesin että uuden analyysin kaikkien faktojen ja arkistojen pohjalta. Se voisi olla terveellinen asia. Sen tutkijan pitäisi olla joku nuori, jolla ei ole omaa tunnesuhtautumista asiaan.
Koska kolmas tie rajamaalla ei pitemmän päälle onnistu kuin osa-itsenäisyytenä ulkopolitiikassa, en näe mitään syytä siihen, etteikö häikäilemätön ja estoton reaalipoliitikko olisi käyttänyt hyväkseen aukeavaa ikkunaa tilanteen selkeyttämiseen paljon nopeammin kuin nämä nykyiset.
Ei tämä ole pelkkä heitto. Ymmärrän, että asian tarkastelu ei enää ole mielekäs ja ymmärrän senkin, että Kekkosen toimintaa 1956-1980 ajateltaessa ei ensimmäisenä tulisi mieleen hänen tämä puolensa: käyttää estottomalla peliliikkeellä aukeava tila.
Kekkosen toimintaa 1918-1940 pintapuolisesti tunteneille taas takinkäännös ja sodanjälkeinen jatkomeininki ei olisi tullut ensimmäisenä mieleenkään. Miehen häikäilemättömän luonteen tunteneille kyllä. Hän alkoi sodan aikana jo varmistella asemiaan.
Kekkonen teki itsestään venäläisten silmissä mieleisen siinä ajatuksessa, että kaikki muut ovat ulkopoliittisia diletantteja. Hänen nuorallatanssinsa ja pelinsä alkoi hävityn sodan tilanteesta, jolloin Eurooppa oli raunioina eikä meillä ollut hirveästi mahdollisuuksia. Hän käänsi takin täydellisesti keksien omaleimaisen "puolueettomuuden", jota puolueettomuutena pidettiin lähinnä täällä kotona. Hän kaapi vallan myös sisäpolitiikassa ja kyykytti Suomen idänkortilla, sekoittamalla Moskovan myös lillukanvarsiin.
Kekkosen tullessa presidentiksi Suomella oli jo sotilassopimus, YYA. Se oli solmittu jo 1948, ja sen uusiminen tehtiin nikottelematta. Vaihtoehtoja ei juuri ollut otollista katsella. Ongelmaksi tuli se, että me menimme liian pitkälle ja tästä itsevaltainen presidentti saa kantaa kaiken historiallisen vastuun. Olkoon tämä Kekkonen vaikka Simo. Paasikiven Suomi oli vielä melko ryhdikäs niissä rajoissa kuin se kykeni olemaan. Rähmälläänolo tuli sitten Kekkosen ja perässähiihtäjien myötä. Siinä on talouselämällä oma voimakas sijansa.
Kekkonen näkyy ristiriitaisena osin tutkimusperinteen vuoksi. Tutkimusperinteessä on kaksi päälinjaa. Juhani Suomen edustama nuorallatanssipuolueettomuuden linja, jossa itsenäisyyden rippeistä taistellaan osaavan virkamieskunnan tuella ja Hannu Rautkallion edustama linja, jossa Kekkonen sortuu taipuilussaan maanpetokselliseen toimintaan tilaamalla vaikka nootin, jos se hänen osakkeitaan parantaa. Tämä Kekkonen on Timo, KGB:n asiamies.
Näiden reunamien välissä ja ehkä ympärilläkin voi olla vielä värejä enkä tiedä, miten paljon pitää vettä virrata Hevossalmessa ennen kuin joku objektiivinen tutkija, joka ei ole korottanut Kekkosta jumalaksi, kuten Juhani Suomi, tai vihaa Kekkosta kuten Hannu Rautkallio, tekee sekä synteesin että uuden analyysin kaikkien faktojen ja arkistojen pohjalta. Se voisi olla terveellinen asia. Sen tutkijan pitäisi olla joku nuori, jolla ei ole omaa tunnesuhtautumista asiaan.
Viimeksi muokattu:
Honcho
SMLNKO M/83
Mitäs liittoutumisvaihtoehtoja Suomella tuolloin oli? Käytännössä ei mitään. Erona Baltiaan oli että tuolloin viisaasti haluttiin taistella eikä antautua taisteluitta. Erikoisuutena kansa oli enemmän kärryillä kuin maan johto, joka Mannerheimiä myöten olisi suostunut joihinkin "Troijan hevonen" -tyyppisiin maanvaihtoihin...
Ja kyllähän jatkosotaan liittouduttiin sen ainoan järkevän vaihtoehdon kanssa, mutta ymmärrettiin olla lähtemättä siihen "all-in". Jos Suomi olisi viisastuneena mennyt tuossa niin pitkälle kuin mahdollista, niin kuinkahan olisi käynyt?
Nykyisin viisastuisin oikein mielelläni NATO-kannattajaksi, mutta kun asiakeskustelua ei poliitikkojen taholta olla valmiita käymään.
Sarek1
Ylipäällikkö
Kekkonen oli Kekkonen. Hän keskitti vallan itselleen, kyykytti vastustajiaan, maalaili omilla väreillään, touhusi yhtä sun toista, ryyppäsi ryssien kanssa saunassa ja oli osaksi samaan aikaan vihattu, pidetty ja pelättykin johtaja. Hän kuitenkin johti orkesteria. Kukahan meitä nyt johtaa? (Ehkä vahan tuhmasti sanottu, en tieda.)
Fakta: Suomi oli kallellaan itään ja koetti saada myös pikkuvarvasta varovasti länteen muttei kuitenkaan liikaa ettei se herättäisi nukkuvaa karhua. Sodassa kärsitty tappio ja sitä seurannut sotakorvasten maksaminen jatkuvan miehitysuhan alla opetti varsin pian kaapin paikan. Tappiosta huolimatta ja suureksi osaksi raskaan maksuvelvoitteen ja siihen liittyneen voimakkaan pakkoteollistamisen ansiosta Suomi ponnisti agraariyhteiskunnasta teollisuusvaltioksi, jonka perustalle myöhempi talouden ja hyvinvoinnin kasvu on näihin päiviin saakka rakentunut. Teollisuuden mukanaan tuoma talouskasvu alkoi hiljalleen vaurastuttaa kansakuntaa mikä huipentui NL:n romahtamiseen ja teknologiateollisuuden pyrähdykseen mikä nosti taloutemme selvään nousukiitoon.
Ahneus ja ylpeyden synti astutti menestykseen tottumattoman ja sinisilmäisen kansamme lantakasaan, johon olemme uponneet jo kaulaamme myöten. Halusimme näyttää olevamme muita parempia ja kuuliaisempia direktiiveille ja hienompia kuin tosiasiassa olemme. Kaiken kukkuraksi halusimme vielä kehua itseämme ja omaa erinomaisuuttamme. Tämä sen vuoksi, että joku sanoisi arvostavansa meitä. Kohta sekin vähä hyvä, mitä viime vuosikymmeninä on saavutettu ja saatu aikaan on ulosliputettu ja taakse jäänyttä kuin Eldanka-järven jää.
Olen kasvanut aikuisikään neuvostoikeen koron alla selällään pyöriskelevässä nöyrä-Suomessa eivätkä kokemukset ja elämän realiteetit ole unohtuneet. Tänäänkin ollaan rähmällään mutta hivenen toisella tavalla ja toiseen suuntaan. Ja halutaan taas olla lipsis ja mielin kielin jonnekin. Joskus mietin, onko luonnonvalinta muokannut meistä ihanteellista orjakansaa, joka heiluttaa liekansa päässä aina uudelle isännälle häntää.
Fakta: Suomi oli kallellaan itään ja koetti saada myös pikkuvarvasta varovasti länteen muttei kuitenkaan liikaa ettei se herättäisi nukkuvaa karhua. Sodassa kärsitty tappio ja sitä seurannut sotakorvasten maksaminen jatkuvan miehitysuhan alla opetti varsin pian kaapin paikan. Tappiosta huolimatta ja suureksi osaksi raskaan maksuvelvoitteen ja siihen liittyneen voimakkaan pakkoteollistamisen ansiosta Suomi ponnisti agraariyhteiskunnasta teollisuusvaltioksi, jonka perustalle myöhempi talouden ja hyvinvoinnin kasvu on näihin päiviin saakka rakentunut. Teollisuuden mukanaan tuoma talouskasvu alkoi hiljalleen vaurastuttaa kansakuntaa mikä huipentui NL:n romahtamiseen ja teknologiateollisuuden pyrähdykseen mikä nosti taloutemme selvään nousukiitoon.
Ahneus ja ylpeyden synti astutti menestykseen tottumattoman ja sinisilmäisen kansamme lantakasaan, johon olemme uponneet jo kaulaamme myöten. Halusimme näyttää olevamme muita parempia ja kuuliaisempia direktiiveille ja hienompia kuin tosiasiassa olemme. Kaiken kukkuraksi halusimme vielä kehua itseämme ja omaa erinomaisuuttamme. Tämä sen vuoksi, että joku sanoisi arvostavansa meitä. Kohta sekin vähä hyvä, mitä viime vuosikymmeninä on saavutettu ja saatu aikaan on ulosliputettu ja taakse jäänyttä kuin Eldanka-järven jää.
Olen kasvanut aikuisikään neuvostoikeen koron alla selällään pyöriskelevässä nöyrä-Suomessa eivätkä kokemukset ja elämän realiteetit ole unohtuneet. Tänäänkin ollaan rähmällään mutta hivenen toisella tavalla ja toiseen suuntaan. Ja halutaan taas olla lipsis ja mielin kielin jonnekin. Joskus mietin, onko luonnonvalinta muokannut meistä ihanteellista orjakansaa, joka heiluttaa liekansa päässä aina uudelle isännälle häntää.
Viimeksi muokattu:
Sotakorvauksien vaikutuksista on esitty erilaisiakin näkemyksiä kuin tuo väite jossa sotakorvaukset nähdään olleen maamme taloudelle todellinen voittokuponki. Wikistäkin löytyy http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sotakorvaukset#Arvioita_sotakorvausten_vaikutuksista
FinnNSF
Ylipäällikkö
Mitäs täällä höpistään?
Herra Presidentti, hoiditte kuulema valtakunnan asioita huonosti, Lasse Lehtinenkin sanoi...
Joku pojannulikka joka leikki puupyssyillä kun minä juottelin Hrutsohveja ja kumppaneita kylmimmän sodan aikana niin känniin etteivät erottaneet itää lännessä jotta säilytimme suvereniteettimme niin hyvin kuin se siihen aikaan oli mahdollista. Lehtiset eivät tunnu erottavan isänmaan säilyttämiseen tähdännyttä reaalipolitiikkaa nykyaikanne takinkääntelystä katugalluppeja varten.
Tulihan sitä jonkun verran otettua itsekin ja saattoi niitä toisiakin naisia joskus olla. Raskas ja vastuullinen työ tarvitsi hieman hupiakin. Ja minkäs sille voi kun oli valtakunnan komein ja vaikutusvaltaisin mies, sekä niinsanotusti munaa käyttää sitä valtaa. Sellainen vetoaa naisiin.
Antaa koirien räksyttää. Hoitakaa itse homma jatkossa kuten haluatte, minun työni on tehty. Mutta laittakaapas sieltä nykyajan putkipalvelusta se hauska musiikkikappale, siitä minä pidin.
Kas tässä herra Presidentti, ja kiitos kaikesta!
Erkki
Ylipäällikkö
Mielestäni vaatii jonkinlaista henkistä akrobatiaa selittää, että olisi jotenkin siunauksellista luovuttaa melkoisen paksu viipale maamme BKT:sta täysin vastikkeetta jollekin naapurimaalle.
Sarek1
Ylipäällikkö
Kärsimys ja taakka, mutta vuosikymmeniä myöhemmin siitä selvittiin. Parempi kuin miehitys, joka olisi ollut se vastike. Isommalta ja vahvemmalta saattaa saada turpiin tai sitten kunnolla köniin. Kumpi on parempi, sitä en mene sanomaan. Näin on käynyt ja sitä on turha itkeä. Jälkiviisaus on yleensä sitä parasta viisautta. Hölmömpiä nämä nykypäivän tölmäykset ovat.
Kekkonen taisi antaa eräänlaiset "miehiset" kasvot neukkujen mielistelylle. Ei tarvitse samaistua Tampereen yliopiston rauhanohjuksista ja vallankumouksesta jauhaviin hippeihin, vaan voi samaistua Kekkoseen. Tälläisellä asialla varmasti on vaikutusta. Olisiko Väyrysestä nykyjan Kekkoseksi? 
Sarek1
Ylipäällikkö
Kekkonen taisi antaa eräänlaiset "miehiset" kasvot neukkujen mielistelylle. Ei tarvitse samaistua Tampereen yliopiston rauhanohjuksista ja vallankumouksesta jauhaviin hippeihin, vaan voi samaistua Kekkoseen. Tälläisellä asialla varmasti on vaikutusta. Olisiko Väyrysestä nykyjan Kekkoseksi?
Nykypolitiikkojen tasosta kertoo paljon jos Paavo alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta...
Tuo korostamani on Kekkosen tarkoituksella luoma näköharha. Hän käytti keksittyä Moskovan uhkaa haluamansa sisäpolitiikan ajamiseen. Todellisuudessa iivanoille oli silloin -kuten on nykyäänkin- ihan sama mitä täällä puuhaillaan, kunhan ei sotkeuduta suurvaltapolitiikkaan Venäjän vastaisessa leirissä.
Vastaavaa ulkopolitiikalla ratsastamista käytetään tosin nykyisinkin Suomen sisäpolitiikassa, mutta tällä kertaa ylivaltiaaksi on korotettu Bryssel ja "markkinat".
Tämä. Minut tekee välillä kipeäksi se ajatus, että kuinka paljon mahdetaan nykyään käyttää turvallisuuspolitiikan ja ulkopolitiikan asioita sisäpolitiikan mausteiksi? En tiedä, enkä kykene sitä hahmottamaan. Olen yksinkertainen mies ja olen jalostanut vaikeista asioista erilaisia yksinkertaisia teesejä. Eräs on: mikä on tapahtunut ennen, voi tapahtua nytkin. Ja tämä teesi silmissäni en ole monta kertaa erehtynyt.
Kekkosen "synti" ja suurin virhe saattoi olla se, että hän oli vallassa liian kauan. Kaksi kautta olisi pitänyt käsittää maksimiksi piste. Poikkeuslailla suoritettu presidentiksi leivonta oli myös temppu, joka olisi pitänyt jäädä Suomessa tekemättä. Mutta miettikääs niitä vaihtoehtoja, joita oli tarjolla? Kenestä olisi todennäköisesti tullut presidentti, jos Kekkosta ei olisi valittu poikkeuslailla?
chigeen'a
Kapteeni
Joopa joo. Minäkin muistan näköharhan jota iskostettiin. Meni jotenkin näin;
Neuvostotasavaltojenliitto ei sekaannu Suomen sisäisiin asioihin, mikäli Suomi tukeutuu Paasikiven-Kekkosen viitoittamaan puolueettomuuspolitiikkaan ja pysyy suurvaltapolitiikan ulkopuolella.
Koska Kekkosen aika jatkui niin pitkään mahtuu siihen luonnollisesti jo merkittävä kaari itsenäisen Suomen historiaa ja erilaisia ajanjaksoja. Se että joku katsoo hyväksi Kekkosen toimet Suomen kannalta sodan ja presidenttiyden välillä on sitten uskossaan niin vahva, etten kovin paljon voi vastaan tulla. Se kuitenkin on tunnustettu tosia asia, että monta asiaa tuolta ajalta Suomen sisäisissä asioissa ei olisi juurikaan kiinnostanut ryssiä ilman Kekkosen aktiivisia toimia, vai konstejako ne nyt oli. Niistä maksettiin ihmishenkiä vielä olympia vuonna. Ja olisi varmaan maksettu pitempäänkin, jos olisi ollut Kekkosesta itsestään kiinni.
Jo pelkkä kauppapolitiikka ts. koko elinkeinoelämä eli juurikin ne mainitsemasi "markkinat", ja tässä kohtaa "sitaatit" ovat enemmän kuin paikallaan, oli luovutettu Kremlin ohjattavaksi. Suojatullein ja verovaroin tuettu idänkauppa jo pelkästään hoiti Suomen lopulliseen syöveriin. Saa nähdä toivutaanko siitä koskaan. Vähään huonolta näyttää.
Eikä ole edes kovin relevanttia oliko ryssät kuinka aktiivisesti tätä ja tuota vaatimassa, kun Suuri visionääri kuitenkin viitoitti tietämme kohti väistämätöntä ja viisaat toimijat yhteiskunnassa ovat aina aikaansa edellä kilpailusta paikassa aurinkoon.
Tästä se tulee nimi laboratorio Suomi. Laitat koeputkeen bakteereja, sekoitat väkivaltaisesti, lisäät yhden solun ja jäät sivusta seuraamaan mitä tapahtuu. Mikäli tarvii, lisää lämpöä jotta prosessi käynnistyy.
Se että Suomi ei tuhoutunut samalla lailla sodassa kuin muut ryssän jyrän alle jääneet Euroopan maat, syrjäinen sijainti karhun kainalossa ja pieni yleisesti etupiiriin mielletty populaatio mahdollisti kokeilun. Aika ajoin aina joku innokas ryssän virkamies yritti kiihdyttää prosessia, mutta homma oli niin hyvin lopulta jo seniilin urkin hanskassa, että homma annettiin hänen vastuulleen. Ja prosessi eteni itseään kiihdyttävällä voimalla. Kekkosen poistuminen multiin ei enää pysäyttänyt prosessia vaikka sitä hiukan yritettiinkin. Peli oli jo menetetty. Vasta kun NL hajosi, särkyi koeputki.
Yleensä jos päästään tässä ajatuksen kulussa yhteisymmärrykseen tulee seinä vastaan tässä kohdassa. Että; mitäs sitten, miten muuten olisi muka voitu toimia ja voitko väittää että asia oli huonosti.
Mielestäni on illuusio kuvitella, että Suomi olisi kyennyt luomaan ihmiskasvoisen sosialistisen ihanne yhteiskunnan, joka tässä oli tavoitteena. Vain siinä tapauksessa, että sellainen olisi muodostunut tuohon itäiseen naapuriin olisi meilläkin ollut pieni mahdollisuus. Tuskin sittenkään. Sosialismi ja inhimillisyys kun eivät reagoi samassa koeputkessa. Se on testattu kaikissa olosuhteissa.
Ja juuri nämä sosialistiset elementit tuhoaa "markkinoiden" toimimisen EU:ssa. "Toimivat" markkinat voivat olla kyllä idänkauppaan tottuneille Suomi päättäjille ja kansalle melko karaiseva elämys.
Sarek1
Ylipäällikkö
Niinpä. Valta tuntuu valtavalta. Sitä kun saa maistaa, niin on vaikea päästää irti.
Kekkonen onnistui sitomaan poikkeuslakitapauksessa oman presidenttiytensä EEC-kysymykseen ja NL:lta ko. kauppasopimukseen saatavaan hyväksyntään. Talouselämä ja poliittiset puolueet suitsuttivat tukeaan ja NL salli Suomen varpaanojennuksen länteen tietäen, että Suomi oli entistäkin tiukemmassa hihnassa.
Mitä olisi tapahtunut, jos Kekkonen ei olisikaan ollut jatkoajalla? Olisiko Suomi päästetty läntisen talousalueen nurkkaan kiinni? Kenestä olisi tullut presidentti?
Neuvostoliiton välinpitämättömyydestä ja suurpiirteisyydestä kosteita unia näkeville on hyvä muistuttaa Unkarista 1956 ja Tsekkoslovakiasta 1968. Olin pikkupoika jälkimmäisen aikaan mutta herkkänä poikana muistan aikuisten huolestuneet ilmeet ja televisioruudulla vyöryvät tankit.
EDIT: Vanhemmat kotona olivat myös aika totisia.
Viimeksi muokattu:
Honcho
SMLNKO M/83
Tsekkoslovakia 1968 oli ilmeisesti suuri henkinen ja moraalinen järkytys myös siihen osallistuneille nuorille neuvostosotilaille. Elettyään koko elämänsä sodanjälkeisen neuvostopropagandan piirissä, näille oli järkytys nähdä itse miten kaikki tämä kiiltokuvameininki romahti kun mentiin sortamaan panssarivaunuilla tavallisia ihmisiä. Se vaan, että noissa oloissa ei kauheasti voinut mitään tehdä vaikka silmät olivatkin näiden yksilöiden osalta avautuneet...
Sarek1
Ylipäällikkö
Tuossa koeputkijutussa on hauska mielikuvituselementti: "ihmiskasvoinen sosialistinen ihanneyhteiskunta". Neva eva gonna happen. Ai miksi? Ahneus ja vallanhimo, tuo perisynti, on ihmisessä niin lujassa ettei aatteen edellyttämä yhteistä hyvää pyyteettömästi rakentava työ tule missään labrassa onnistumaan. Se ei ole sosialismin vaan ihmisen vika. Kaikki hienot teoriat, ihanteet ja aatteet murentuvat ihmisen käsittelyssä. Sosialismi on aate, joka ei toimi ihmisympäristössä. Eiköhän tuo tullut todistettua kaikissa labran liemisäiliöissä.
Hallitsemattoman markkinavoimien ohjaaman "globaalin" talouden osalta voin sanoa omana mielipiteenäni että eri termeillä kouhkataan, mutta sama meno jatkuu.