Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Tässä ukrainalaisen sodankäynnin asiantuntija Serhi Kuzanin ajatuksia miten Venäjää vastaan taistellaan.

Kriittinen infrastruktuuri maan alle

Miten Suomen pitäisi suojautua, jos Venäjän sotilaallinen uhka näyttäisi toteutuvan? Kuzanin mukaan ensisijaisen tärkeää on valita maastosta luonnollisesti vahvat puolustuslinjat, joita vahvistaa entisestään. Vihollisen ajoneuvojen ja jalkaväen tielle pitää saada mahdollisimman paljon miinoja ja muunlaista torjuntatekniikkaa.

Lisäksi Suomen olisi suojeltava mahdollisimman hyvin maan kriittistä infrastruktuuria. Mieluiten se pitäisi sijoittaa maan alle, jos vain suinkin mahdollista.

– Venäjän suunnitelmissa on rakentaa tänä vuonna kuukaudessa 6 000–8 000 pitkän matkan droonia, joihin kuuluvat shahedit ja muut mallit. Mikään ilmatorjunta ei riitä niitä vastaan, ne voivat tuhota kaiken silkalla määrällä, Kuzan sanoo.

Näiden droonien lisäksi Venäjällä on käytössään myös ballistiset ohjukset, risteilyohjukset ja liitopommit. Ilmasta tulevaa uhkaa ei saa aliarvioida. Juuri ilma- ja ohjustorjuntaa pidetään Suomen ja monien muiden Nato-maiden yhtenä heikkoutena. Sitä paikkaamaan Suomi on hankkinut Israelista Daavidin linko -asejärjestelmää.

Kuzanin mukaan erityisesti Ukrainaan taistelemaan tulleiden ulkomaisten vierastaistelijoiden on ollut vaikea käsittää sitä, kuinka perustavanlaatuisella tavalla räjähtävät lentävät droonit ovat muuttaneet sodankäyntiä. Vaara ei vaani enää vain ammuksesta tai tykistöiskusta, vaan se vaanii aivan kaikkialla.
 
Tässä ukrainalaisen sodankäynnin asiantuntija Serhi Kuzanin ajatuksia miten Venäjää vastaan taistellaan.

Hän näyttää peukkua meidän miinasopimuksesta irtoamiselle ja minä näytän peukkua hänen analyysilleen ja kommenteilleen - erityisesti sille artikkelin viimeiselle "kiistanalaiselle".

Olen soittanut poskea samasta aiheesta useammankin kerran tämän Ukrainan sodan aikana, esimerkiksi näin (9.7.2023): LINKKI

Muotoilisin asian ehkä näin: Venäjän rajanaapurien intressinä on toistensa vahva tukeminen, mikä tarkoittaa luonnollisesti varustautumista ja yhteisten puolustussuunnitelmien tekoa.

Venäjän suorat rajanaapurit Euroopan puolella ovat Ukraina, Puola, Viro, Latvia, Liettua ja Suomi (Norjalla myös pieni kaistale yhteistä rajaa). Lasken Valko-Venäjän sen nykytilassa käytännössä Venäjän siirtomaaksi ja täten Puolalla on "yhteistä rajaa Venäjän kanssa". Jos halutaan laskea merirajat mukaan, silloin Mustanmeren rannikko pitäisi huomioida sekä Itämeri, jolloin mm. Ruotsikin nousee mukaan.

Näillä mailla on kovin paine pitää ryssä kurissa koska se voi tulla kenen tahansa näistä rajan yli. Kaikki muut Euroopan maat sijaitsevat tämän "puskurivyöhykkeen" länsipuolella ja siten niiden tuntema paine on selvästi pienempi. Kun paine on pienempi, ei uhkaa oteta samalla tavalla tosissaan eikä siihen varauduta vastaavalla innolla ja vakavuudella. Saksa ja Ranska sijaitsevat melkoisen lännessä, jos katsotaan Venäjän nykyiseltä rajalta (toki Kaliningrad teoriassa tuo painetta Saksan suuntaan, joskin pientä).

JOS nämä Venäjän rajanaapurit katsovat asiaa tällaisen yhteisen edun kannalta, silloin ne tulevat varautumaan uhkaan kollektiivisesti ja tämä voimaryhmä tulee väistämättä saamaan vaikutusvaltaa päättävissä pöydissä. Se on väistämätöntä.


-

Sekä näin (10.2.2025): LINKKI

Minä olen ollut aikaisemmin ja tulen olemaan jatkossakin sitä mieltä että ryssän imperialismin torppaaminen on tärkein strateginen haaste niille maille joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Muita maita voi olla mukana erinäisten rakennelmien ja sopimusten kautta (NATO, EU, erilaiset yhteistyö- ja kumppanuussopimukset jne jne) mutta en menisi luottamaan näiden maiden apuun. Ne eivät tunne painetta, koska heidän ja ryssän välissä on muita maita puskurina. Silloin on helpompi todeta että "ei meidän sota, ei meidän murhe".

Ne maat joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa, niillä ei ole varaa moiseen haihatteluun. Koska Venäjän väkimäärä on niin paljon suurempi kuin yhdenkään sen eurooppalaisen rajanaapurin, näiden maiden on järkevintä liittoutua keskenään eli ryssän hyökkäys yhteen maahan on hyökkäys jokaiseen. Tämän sodan osalta on liian myöhäistä, mutta tässä pohditaankin tulevaisuutta ja ryssän seuraavia sotia.

Toinen maailmansota muistuttaa, miten käy jos meinaa että "yksin ollaan vahvempia": ryssä valtasi ensin puolet Puolasta, sen jälkeen Baltian maat ja sitten oli Suomen vuoro. Yksi kerrallaan, joten miksi jäädä odottamaan omaa vuoroa? JOS ryssä haluaa aloittaa sodan naapureitaan vastaan niin olkoon sitten SUURSOTA.

Tässä vaiheessa joku voisi muistuttaa että valtaosa näistä eurooppalaisista Venäjän rajanaapureista on NATO-maita joten turha viritellä ylimääräisiä himmeleitä sen päälle. Sinänsä totta, mutta mielellään näkisin että Ukraina olisi osana tätä puolustusta ja sen suunnittelua. Ukrainaa ei todennäköisesti oteta NATO:on, ainakin tällä hetkellä se näyttää epätodennäköiseltä, mutta en haluaisi jättää heitä "puolustussuunnittelun" ulkopuolelle. Jo pelkästään maan väkimäärä ja vahvassa kasvussa oleva sotateollisuus tekevät siitä hyvin houkuttelevan kumppanin.

NATO:n sisällä JEF-ryhmä tuntui aluksi siltä joka ottaisi vastuun touhusta mutta ns. NB8-ryhmä (Nordic-Baltic Eight eli Pohjoismaat + Baltian maat) on ollut aktiivisempi ainakin Itämeren osalta. Tämä ryhmä tuntuisi loogiselta, vaikka siinä onkin maita joilla ei ole yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Tuon NB8 ryhmän ulkopuolelle jäävät Puola ja Ukraina mutta en näe syytä, miksei tätä ryhmää voisi laajentaa kattamaan nämä maat. Jos ei suoraan virallisessa muodossa niin jonkinlaisina "hang around" jäseninä. Kenties ryhmän toimintaa voisi laajentaan pikku hiljaa sen alkuperäisen toimenkuvan ulkopuolelle?

Minun puolesta ei ole sinänsä väliä, minkä ryhmän tai rakennelman puitteissa tätä yhteistyötä tehdään, kunhan siitä saadaan maksimaalisesti tehoja irti.

Yhteistyö itsessään ei tietysti auta mitään jos ei ole sitovaa yhteistä puolustussopimusta, sellaista jota kaikki seuraavat sitten kun ryssä hyökkää seuraavan kerran. Sellainen olisi paras viilata mahdollisimman nopeasti ja hyväksyä sen seuraamukset eli elää sen mukaisesti.

Minä näen asian niin että tällainen yhteistyö oli tärkeää jo aikaisemmin, mutta se on erityisen tärkeää nyt kun nähdään ensimmäisiä merkkejä siitä että Yhdysvallat vähentää läsnäoloaan ja voimiaan Euroopassa. Tämä voiman väheneminen pitää korvata jollain eikä siinä ole muita vaihtoehtoja kuin Euroopan maat itse. Enkä luottaisi siihen että läntisen tai edes Keski-Euroopan maat tuntevat suurta painetta muuttaa aikaisempia asenteitaan. Rahaa tultaneen käyttämään, mutta armeijoiden koot pysynevät entisellään. Ei tulla näkemään rajattua tai yleistä asevelvollisuutta vaan pieniä ammattiarmeijoita. Budjettien kohottaminen auttanee vähän mutta arvaan että rahaa tullaan silti haaskaamaan kaikenlaiseen puuhasteluun jolloin realistinen puolustuskyky ei kasva kuin rajallisesti. Eikä ole alkuunkaan selvää että nämä maat olisivat valmiita käymään sotaa Venäjää vastaan, tosin kuin ne maat joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa.

Tästäkin syystä suurin vastuu ja painoarvo kallistuu niille maille joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa: niihin se hyökkäys kohdistuu, sitten kun ryssä päättää kokeilla seuraavan kerran. Mitä suuremmin Yhdysvallat leikkaa läsnäoloaan Euroopassa, sitä todennäköisemmin ryssä kokeilee Artikla 5 toimivuutta (sitten jossain vaiheessa: heillä menee vuosia Ukrainan sodan tappioiden korvaamiseen eikä kaikkia tappioita kyetä korvaamaan missään ajassa, tarkoitan tällä Neuvostoliiton perintönä saatuja asevarastoja).

Minusta suuntaviivat ovat selvät joten parasta aloittaa työ aikaisemmin kuin myöhemmin. Tämän sodan osalta ollaan liian myöhässä, mutta seuraavan osalta ei. Jos oletetaan että maailma ei muutu radikaalisti ja Venäjä hajoa palasiksi, niin silloin Suomeen kohdistuva uhka pysyy entisellään myös tulevina vuosikymmeninä. Sama uhka kohdistuu muihin ryssän rajanaapureihin, joten kaikilla on yhteinen, sama etu saavutettavanaan JOS tehdään yhteistyötä puolustuksen osalta. Yhteinen puolustus ei ole helppoa eikä halpaa mutta tässäkin yhteinen kustannusten jakaminen tuonee synergiaetuja, JOS asioista kyetään sopimaan. Vaikkei se tarkoittaisikaan välttämättä yhteisiä asehankintoja, joukkojen määristä ja vastuista kyettäneen sopimaan. Samoin yhteisestä sotasuunnitelmasta sekä aidosta, realistisesta jaetusta vastuusta (tarkoitan yleistä tai valikoivaa asevelvollisuutta sekä riittävän suurta reserviä jokaisessa maassa).

NB8-maiden yhteenlaskettu asukasmäärä on 33,6 miljoonaa (LÄHDE), Puola hieman yli 38 miljoonaa (LÄHDE) ja Ukraina 33,4 miljoonaa (LÄHDE) - otin nämä numerot wikipediasta joten niissä voi olla hieman liikkumavaraa, varsinkin Ukrainan osalta realistinen "väkiluku" voi olla tällä hetkellä elävä kun muistetaan sotaa pakoon lähteneet jne jne.

Joka tapauksessa nämä maat yhteenlaskettuna voidaan helposti sanoa että "reilut 100 miljoonaa" asukasta, kenties useita miljoonia yli tuon. Venäjän asukasmäärän sanotaan olevan "reilut 140 miljoonaa" tosin tämäkin on vaikea todentaa koska virallisessa väestölaskelmassa on epämääräisyyksiä. Samoin Venäjällä on mihin tahansa aikaan useita miljoonia epävirallisia siirtotyöläisiä, usein Aasian maista, joten 140-150 miljoonaa ihmistä rajojen sisällä lienee realistinen vaihteluväli.

Kun huomioidaan, millaisissa vaikeuksissa Venäjä on 33,4 miljoonan ukrainalaisen kanssa, lähtisivätkö he kevytmielisesti "kokeilemaan" reilua 100 miljoonaa vastaan? Varsinkin jos tällä "koalitiolla" olisi sitova yhteinen puolustussopimus ja aidot suorituskyvyn omaavat asevoimat (reilusti kalustoa sekä sotilaita, joita on myös reservissä).

Tilanne on vaikeampi jos huomioidaan vain ne maat joilla on suora maaraja Venäjän kanssa: Norja, Suomi, Baltian maat ja Ukraina (en laske Kaliningradia mukaan tähän, mistä syystä Puolalla ei ole suoraa maarajaa Venäjän kanssa). Täten vahvin, tuntuvin uhka koskee näitä maita. Islanti, Tanska, Ruotsi ja Puola ovat sijaintinsa puolesta enemmän "turvassa" ja siten näiden maiden kansalaisille lienee helpompaa uskotella että sodan ulkopuolella pysyminen on "ihan ok". Toki jos ryssä nielaisee Valko-Venäjän, silloin tilanne muuttuu Puolan osalta. Ja toki realistisesti, Islannin ja Tanskan osallistuminen olisi parhaimmillaankin pienimuotoista, kenties enemmän materiaalia-apua ja rahallista tukea. Ruotsi on ikuinen aidalla keikkuja, voi kallistua kumpaan suuntaan tahansa. Olen varovaisen toiveikas että he seuraisivat Suomen esimerkkiä eli JOS Suomi lähtisi täyspainoisesti mukaan tällaiseen yhteiseen puolustukseen, silloin Ruotsi lähtisi myös - mutta tästä ei voida tietysti olla 100% varmoja.

Joku voi toki muistuttaa että erilaiset sitovat puolustussopimukset eivät estäneet ensimmäistä maailmansotaa ja itseasiassa ne varmistivat että sota laajeni nopeasti koko Euroopan kattavaksi suursodaksi. Totta tuokin, mutta onko parempi vaihtoehto että tällaisia sopimuksia ei ole ja jokainen ryssän rajanaapuri vastaa itse omasta puolustuksestaan ilman että olisi sovittu mitään naapurien kanssa? Kuten sanottua, tämän "toisen järjestelyn" toimivuus todettiin toisen maailmansodan aikana kun ryssä hyökkäsi rajanaapureitaan vastaan yksi toisensa jälkeen. ELI kumpi näistä on parempi vaihtoehto, varsinkin kun asiaa tarkastellaan Suomen, ryssän rajanaapurin näkökulmasta?

Suomenlinnan kuninkaanportin yhdessä marmoritaulussa on linnoituksen perustajan Augustin Ehrensvärd terveiset Suomen kansalle:

”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”

Tuota mieltä olivat 1750-luvulla. Sanoisin että tuo on hyvä kivijalka omalle toiminnalle mutta sen lisäksi on todettava, että luottaisin ennemmin sellaisten maiden apuun, jolla on yhteinen maaraja Venäjän kanssa kuin sellaisten, joilla sitä ei ole.

Asia on Suomelle strategisesti tärkeä, kirjaimellisesti puhutaan valtion ja kansan tulevaisuudesta. Enkä tarkoita vain lähivuosia vaan tulevia vuosikymmeniä ja vuosisatoja.


-

Lisäisin näihin vain sen verran että Serhi Kuzanin ehdotus ryssän rajanaapurien sitovasta sopimuksesta hyökätä Venäjälle, JOS Venäjä hyökkää yhteen näistä rajanaapureista sopii minun ajatteluun kuin nenä päähän.

Venäjällä ollaan hitaita, joten asia pitää vääntää heille rautalangasta - mikä tarkoittaa sitovaa ja ratifioitua sopimusta JA aitoa, todellista hyökkäyspotentiaalia sen rajanaapureissa. Samoin tämän yhteistyön säännöllistä harjoittelua (ilman tietysti sitä viimeistä rajat ylittävää hyökkäystä).

Heille pitää olla täysin selvää, mitä seuraa jos päättävät lähteä kokeilemaan yhtä naapuria vastaan. Silloin ne muut tulevat rajan yli koko voimalla ja välittömästi. Strategia sopii hyvin myös sodan lopettamisen näkökulmasta: ryssä onnistunee valtaamaan palasia hyökkäyksen kohteeltaan mutta menettää samalla alueita muille naapureilleen. Täten näiden palasten käyttö vaihtokaupassa rauhanneuvottelujen aikana on loogista. Toki joku voisi sanoa että Ukrainan uhkapelasi Kurskin alueen kanssa samalla logiikalla ja lopulta ryssä onnistui valtaamaan sen takaisin. Sanoisin että tuo piti paikkansa, koska ryssä pystyy keskittämää kaiken voimansa Ukrainaa vastaan. Tilanne olisi selvästi vaikeampi jos rintamalinja olisi pidempi eikä voimia voisi keskittää yhtä maata vastaan.

Ryssän ydinaseista tullaan tietysti kotkottamaan, kuten on tehty koko sodan ajan (tällä hetkellä yli 1200 päivää hyökkäyksen alkamisesta) - eli älä vaan hyökkää ryssän rajan yli tai muuten atomipommit paukkuvat! Ne pitää tietysti ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa, mutta ei niitä saa pelätä. Muuten se pelko lamaannuttaa eikä kyetä tekemään mitään aktiivisia, oman edun mukaisia päätöksiä. Silloin jäädään vain seuraamaan vierestä ja odottamaan omaa vuoroa eli milloin ryssä hyökkää meidän rajan yli ja keskittää kaiken voimansa meitä vastaan. Siinä vaiheessa onkin ikävä kaikenlaisia ennakoivia puolustussuunnitelmia sekä naapurimaiden apua.

"Suomi on NATO:ssa joten siinä on tarpeeksi suojaa meille, ei tarvita mitään lisää". Ehkä tuo riittää, ehkä ei - olen ahne ja kaipaan sen rinnalle lisää. Serhi Kuzanin ehdotus on hyvä ja puhuu juuri sillä kielellä mitä Venäjä kuuntelee ja ymmärtää. Ehdotus kaipaa vain lihaa luidensa ympärille.
 
Viimeksi muokattu:
Selasin ketjua taaksepäin mutta en nähnyt että tätä olisi jaettu täällä, joten laitetaan jakoon vaikka onkin vanhempi viesti:

Ukraine has published a manual of standardized, detailed instructions for building anti-FPV road net tunnels.

Two main designs are covered, one for up to 20km from the front where the risk of FPV attacks on the construction unit is acute, and another for greater than 20km.


1750933563506.webp

-

The first type uses no mechanized equipment heavier than a hand-held auger for drilling wooden post holes.

This allows the rapid evacuation of the crew into a shelter when Russian FPVs attack.


1750933599271.webp

-

The second type more distant from FPVs allows the use of pile-drivers and other large equipment to rapidly set steel posts, and install a tunnel with a higher net roof.

1750933626745.webp

-

A unit of 4 soldiers protects the construction soldiers with shotguns, drone detectors, and an EW jammer.

A curtain preventing the entry of FPVs into the tunnel covers each opening.

Otherwise, covered openings in the tunnel walls allow personnel to escape the tunnel.


1750933656920.webp

-

Sources

https://t.me/VictoryDrones/40916

https://t.me/exilenova_plus/6479

https://iz.ru/1855340/dmitrii-astrakhan/seichas-samoe-effektivnoe-sredstvo-protiv-dronov-eto-seti

Ukrainian manual PDF

https://drive.google.com/file/d/1CYIAsjeHvARG2F5oXZlrAZwU6IzsVCSQ/view?usp=drivesdk

CRBN manual too, also from the Support Forces Command:

https://sprotyvg7.com.ua/wp-content/uploads/2023/06/хім-ядер.pdf

 
Tässä mielenkiintoinen tarkastelu FPV-droneilta suojautumisesta, perustuu hänen tekemään videotutkimukseen. Toki pitää muistaa että julkisuuteen jaetuissa videoissa on yleensä jonkinlainen "onnistuminen" eli jos ei selvää tappoa niin mahdollinen haavoittuminen.

En sano etteikö tämä vääristäisi hänen dataansa, en ole nähnyt kaikkia niitä videoita mitä hän on nähnyt.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen näkemys ja numeroita:

https://threadreaderapp.com/thread/1930956957042565552.html


Louis.Saillans Profile picture

Louis.Saillans

Subscribe
@LSaillans
Jun 6 • 15 tweets • 2 min read • Read on X
Bookmark Save as PDF


I spent over 100 hours compiling and analyzing over 5,000 videos of soldiers trying to escape UAV drones — pulling material from Telegram, Reddit, and other sources. Here is what i found out.

Image

There are more videos available. But I had to stop at that stage because of the psychological toll.

I wanted to understand what factors affect survival when soldiers are targeted by drones. Here’s what the data revealed:

A/ 67% survival rate in obstructed environments (buildings, dense forests).

Why? Drones are designed for speed and detonation, not collision avoidance. Many simply smash into walls, doors, windows, or get tangled in branches and detonate before hitting their target.

B/ 92% death rate in open fields.

No matter the escape method — running on foot, driving, riding a motorbike, or sitting on top of an armored vehicle — the drones outpace and outmaneuver almost every attempt to flee in open terrain.

C/ Armed vehicles provide some protection, but it’s limited.

If a vehicle withstands the initial attack and the crew dismounts, the soldiers’ survival rates revert to the numbers above (depending on the environment).

But here’s the biggest discovery I made:

=> Smoke increases survival rates by 32%.

Whether it’s using the smoke from a burning vehicle or deploying a smoke grenade to obscure a forest entrance, smoke acts as a critical cover. It confuses visual tracking systems and gives soldiers a vital edge when escaping drone pursuit.

This analysis isn’t just academic — it’s a reminder of the terrifying efficiency of modern drone warfare and the importance of environmental and tactical adaptation on the battlefield.

We’re building systems to detect and track drones before they strike — even in environments where visual detection or radar struggles.

Our goal: to empower defense forces, critical infrastructure, and public spaces with early warning and real-time situational awareness against drone threats.

We’re currently piloting projects in Europe and actively engaging with partners and investors who want to help scale Europe’s counter-drone capabilities.

If you want to connect or collaborate, DMs are open!


Research sources:

@dronewar
@strikedronescompany
@VictoryDrones2023
@dronesukraina
 
Back
Top