Ukraina-vitjassa on keskustelu meneillään varautumisesta hyökkäykseen. En spämmää sitä tällä pohdinnolla.
Kaiken a ja o on taistelukentän droonien torjuminen. Omia taistelijoita ja etulinjan kalustoa on aivan ehdottomasti suojattava. Sen tulisi käydä uusien järjestelmien hankinnan yli, muuten tankit, rynnäkkköpanssarit, kuljetusajoneuvot ja muut käyvät tehottomiksi, ja tappiot kasvavat sietämättömiksi.
Elektroninen torjunta on varmasti hyvä, mutta sen kehityksessä on aina viivettä, ja kuituohjatut pysyvät aina askeleen edellä. Toimivan torjunnan tulee olla kineettistä.
Olen jo ehdottanutkin järeän monipiippuisen haulikon tapaista, jolla voisi louskuttaa harvahkoa sarjatulta. Haulit ja panos sitä myöten, että torjuntaetäisyys olisi vaikkapa parisensataa metriä. Ehkä vähän enemmänkin. Koska droonien moottorit lähettävät aina jonkinlaista säteilyä, suuntauksen pitäisi perustua sellaiseen. Jossakin näkyikin tuollainen sensori, joka tunnisti ja pystyi suuntaamaan pienehköt raketit oikeaan suuntaan. Suuntaus samalla tavalla, mutta raketit korvataan ruutiaseilla.
Paras on hyvän pahin vihollinen. Jos tuollaiseen lähitorjuntaan lähdetään rakentamaan liian raskasta ja monikäyttöistä laitetta, nousee hinta ja käytettävyys laajan käytön esteeksi. Oma ajatukseni on, että tuollainen torjunta-ase vastaa neljää ylihyvää haulikkoampujaa, joilla jokaisella on käytössään noin kolme kertaa tavallista haulikkoa tehokkaammat pumppuhaulikot. Tuollainen apparaatti olisi asennettavissa jokaiseen isompaan ajoneuvoon, sekä isoon mönkkärin perävaunuun jolloin se toimisi joukkueen tai jopa ryhmän suojana, ja majoitusalueen ympärillä niitä voisi olla muutama.