Ulkopolitiikan sanasto vanhentunutta?

#1
Mielestäni professorilla on ihan perustelu mielipide vaikkakin hän vetää lopussa vähän kotiin päin. Kyllähän sen nyt tälläkin foorumilla näkee miten suurin piirtein jokaista ulkopolitiikan kysymystä argumentoidaan puolesta ja vastaan ottamalla tarkasteluun Suomen vaiheet toisessa maailmansodassa. Nootit vain lentävät ilmassa eikä diplomaattinen talvisota ole ilmeisesti vieläkään loppunut.

Ymmärrämmekö me oikeasti edes mistä tekijöistä Suomen turvallisuus globaalissa maailmassa rakentuu? Joo, joo, hyvin koulutettua kevyttä jalkaväkeä varmaan tarvitaan aina mutta noin laajemmassa mitassa. Ideanahan on että käytettävä sanasto vaikuttaa kuinka hahmotamme maailmaa. Jos puhetavat eivät muutu jää ilmiöiden hahmottaminenkin puutteelliseksi.

Ulkopolitiikan sanasto on vanhentunutta
VIERASKYNÄ

Vilho Harle
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori.

Suomen on sanottu pyrkivän rauhanvälityksen suurvallaksi. Tavoite istuu ulkopoliittiseen traditioomme varsin hyvin. Idea jää kuitenkin ohueksi, ellei se saa tuekseen sanastollista uudistusta.

Kitulias ulkopoliittinen keskustelukulttuurimme on pitäytynyt kylmän sodan sanastossa. Ulkopolitiikan tutkimuskaan ei tuota sanastoa, joka avaisi uusia perspektiivejä.

Suomessa ulkopolitiikan tutkimus on sidoksissa ajankohtaiseen käytäntöön. Aiemmin tuotettiin virallista ulkopoliittista linjaa selittävää ja oikeuttavaa sanastoa. Nyt tehdään konsultoivaa selvitystyötä.

Suomesta puuttuu ulkopolitiikan tutkimus politiikasta riippumattomana monitieteisenä tieteenalana. Maailmalla tällaista tieteellisesti vankkaa tutkimusta tehdään.

Eräitä ulkopolitiikan tutkimuksen aloja ei Suomessa voi harjoittaa. Esimerkiksi päätöksenteon tutkimus kaatuu Suomessa tietojen salailuun.

Suurin syy laadukkaan tutkimuksen puuttumiseen on kuitenkin se, että niin ulkopolitiikan ajattelutottumukset kuin alan tutkijoiden sanastotkin ovat jämähtäneet menneeseen, valtiokeskeiseen aikaan. Ulkopolitiikka nähdään edelleen vain valtion toimintana ja valtioidenvälisenä kamppailuna.

Muussa kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa valtiokeskeisyys asetettiin kyseenalaiseksi jo ennen kylmän sodan päättymistä. Kansainvälisyys on jo kauan sisältänyt paljon muutakin kuin valtioidenvälisiä suhteita, ja alan tutkimuksessa on seurattu ja tutkittu monipuolisesti muitakin toimijoita kuin valtioita.

Ulkopolitiikkaa tekee ja siihen osallistuu moni toimija sekä valtioiden yläpuolella että niiden sisällä. Tästä huolimatta suomalainen ulkopoliittinen keskustelu ja pääosa ulkopolitiikan tutkimuksesta korostavat edelleen valtioidenvälisiä, sotilaallisesti painottuvia suhteita.

Suomessa ulkopolitiikan tutkimus pyrkii palvelemaan vain päätöksentekijöiden - usein kuviteltuja - tarpeita. Tässä palvelutehtävässään tutkimus hahmottaa kansainvälisen politiikan valtioidenvälisenä valtakamppailuna, jossa Suomen mahdollisuus on pienen toimijan oveluudessa. Oveluuden perustana on näkymättömyys ja kyky olla ärsyttämättä isompia.

Valtioidenväliset poliittiset suhteet ovat edelleen tärkeitä, eikä poliittisesta viisaudesta ole vahinkoa. Maailma on kuitenkin muuttunut ja ulkopolitiikka saanut uutta toimintatilaa Paasikiven ja Kekkosen aikoihin verrattuna. Valtioiden ja valtakamppailun rinnalle ovat nousseet sekä kansainvälinen yhteisö että maailmanyhteisö.

Kansainvälinen yhteisö tarkoittaa yhteisöllisiä perusinstituutioita, kuten kansainvälistä oikeutta, kansainvälisen kaupan ja globalisaation hallinnan säännöstöjä, ympäristönormeja, sodan säännöstöjä sekä ihmisoikeusnormeja. Myös kansainväliset organisaatiot, kuten YK ja EU, ovat osa yhteisöä.

Kansainvälisen yhteisön instituutiot ja organisaatiot eivät ole koskaan valmiita. Ne elävät ja kehittyvät historiallisesti. Suomi ei voi suhtautua tähän muutokseen passiivisesti, vaan myös sillä on oikeus ja velvollisuus osallistua kansainvälisen yhteisön kehittämiseen.

Kansainvälisen yhteisön ja sen instituutioiden lisäksi ulkopolitiikan kohteina ovat myös ihmiset, ihmiskunta ja globaali kansalaisyhteiskunta. Ihmisoikeuskysymykset ja inhimillisen hädän vähentäminen edustavat ulkopolitiikkaa, jolla on vaikutusta monien ihmisten ja ihmisryhmien elämään.

Kuitenkin esimerkiksi presidentti Tarja Halosen vuonna 2004 YK:ssa pitämää puhetta, jossa hän epäsuorasti arvosteli Yhdysvaltoja, on luettu yleensä vain vanhasta, valtioidenvälisestä perspektiivistä. Yhdysvaltojen arvostelua on pidetty epäviisaana. Halosen puheen pääsisältö oli kuitenkin kansainvälisen oikeuden normistossa, YK:n roolissa ja erityisesti naisten ja lasten turvallisuudessa.

Tässä tapauksessa kokonaisuuden unohtaminen kertoo siitä, että sanasto ja näkökulmat ovat liian kapeita. Keskustelusta jäävät pois tärkeät asiat.

Rauhanvälitystoiminnan esilläpito leimataan vanhalla valtiokeskeisellä sanastolla ovelaksi keinoksi päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi, suurvaltojen pöytään. Välitystoimintaa ei osata kytkeä ulkopolitiikan kohteiden laajentumiseen valtioista kansainväliseen yhteisöön ja maailmanyhteisöön, ihmiskuntaan.

Valtioidenvälisestä kovasta ulkopolitiikasta on tullut vanhanaikaista, kun jopa sota pyrkii muuttumaan kansallisen edun välineestä yhteisöllisen turvallisuuden välineeksi. Valtakamppailun tilalle ovat tulleet yhteistyö ja yhdessä tekeminen.

Rauhanvälitys on toimintaa kansainvälisen ja maailmanyhteisön tasolla niiden molempien hyväksi. Suomen valtio ei selviä tehtävästä yksin vaan tarvitsee tukea kansalaisilta ja ryhmiltä. Tutkimus voi antaa tukensa uudistamalla ulkopolitiikan sanastoa.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
#2
Museo kirjoitti:
Mielestäni professorilla on ihan perustelu mielipide vaikkakin hän vetää lopussa vähän kotiin päin. Kyllähän sen nyt tälläkin foorumilla näkee miten suurin piirtein jokaista ulkopolitiikan kysymystä argumentoidaan puolesta ja vastaan ottamalla tarkasteluun Suomen vaiheet toisessa maailmansodassa. Nootit vain lentävät ilmassa eikä diplomaattinen talvisota ole ilmeisesti vieläkään loppunut.

Ymmärrämmekö me oikeasti edes mistä tekijöistä Suomen turvallisuus globaalissa maailmassa rakentuu? Joo, joo, hyvin koulutettua kevyttä jalkaväkeä varmaan tarvitaan aina mutta noin laajemmassa mitassa. Ideanahan on että käytettävä sanasto vaikuttaa kuinka hahmotamme maailmaa. Jos puhetavat eivät muutu jää ilmiöiden hahmottaminenkin puutteelliseksi.

Ulkopolitiikan sanasto on vanhentunutta
VIERASKYNÄ

Vilho Harle
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori.

Kitulias ulkopoliittinen keskustelukulttuurimme on pitäytynyt kylmän sodan sanastossa. Ulkopolitiikan tutkimuskaan ei tuota sanastoa, joka avaisi uusia perspektiivejä.

Suomessa ulkopolitiikan tutkimus on sidoksissa ajankohtaiseen käytäntöön. Aiemmin tuotettiin virallista ulkopoliittista linjaa selittävää ja oikeuttavaa sanastoa. Nyt tehdään konsultoivaa selvitystyötä.

Tässä jutussa kuuluu vahva menneisyyden kaiku, joka sietäisi jo vaieta. En tosiaankaan kaipaa sanoilla ja termistöllä kikkailua. En kaipaa kremlologiaa. Enkä myöskään kaipaa sitä todellisuudesta irrallaan ollutta paskanjauhamista, joka pitkään vaivasi Suomen ulkopolitiikkaan liittyvää keskustelua. Vaikka en Stubbista muutoin pidäkkään, niin ulkopoliittisen keskustelun osalta hän on ollut raikas tuulahdus verrattuna kaikkiin edeltäjiinsä. Keskustelukulttuurissa ei pidä palata menneeseen, vaikka ulkopolitiikan linja muuttuisi.
 
#3
JOKO kirjoitti:
Tässä jutussa kuuluu vahva menneisyyden kaiku, joka sietäisi jo vaieta. En tosiaankaan kaipaa sanoilla ja termistöllä kikkailua. En kaipaa kremlologiaa. Enkä myöskään kaipaa sitä todellisuudesta irrallaan ollutta paskanjauhamista, joka pitkään vaivasi Suomen ulkopolitiikkaan liittyvää keskustelua. Vaikka en Stubbista muutoin pidäkkään, niin ulkopoliittisen keskustelun osalta hän on ollut raikas tuulahdus verrattuna kaikkiin edeltäjiinsä. Keskustelukulttuurissa ei pidä palata menneeseen, vaikka ulkopolitiikan linja muuttuisi.
Joo menneisyyden kaiku kuuluu niin että raikaa enkä todellakaan kaipaa lisää sanoilla kikkailua Suomen ulkopolitiikkaan. Otetaanpa kuitenkin tuore esimerkki kansalaisten harjoittamasta ulkopoliittisesta kommentoinnista tähän väliin:

juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
Juuri niin, mitäpä sitä oman puolustuksen eteen tekemään, antaa vaan Naton hoitaa homma ja laitellaan panttipataljoonia minne milloinkin isommat käskevät.
Täällä pohjanperillä ei ole ennenkään pärjätty ilman liittolaisia, emmekä pärjäisi tulevaisuuden sodassakaan.
Ai ollaanko me jo natossa?
Ei olla, ei.

Miksi sitten huseeraamme maailmalla jenkkien joukoissa aivan kuin olisimme NATO:ssa? Kannamme samaa taakkaa kuin NATO:n oikeat jäsenet, mutta mitä saamme vastikkeeksi?
Suomea ei varmaankaan kiristetä esimerkiksi ilmavoimien kaluston ja varaosien saatavuudella vaan olemme ulkomailla kuuhastelemassa joko ihan omaa hölmöyttämme tai sitten muuten vaan nuoleskelem... nojoo, olkoot.
Eli heti kun tuli puhe puolueiden ulkopoliittista linjoista niin keskusteluun kaivettiin esiin välittömästi Nato, panttipataljoonat ja suurvaltojen perseen nuoleminen. Nuoko ne ovat ne oleelliset ulkopoliittiset kysymykset? Jotain merkittäviä muuttujia voi oikeasti jäädä huomioimatta jos sanasto on noin kapea.
 
#4
No kertokaapas tietävämmät, miksi suomalaisiakin pullistelee siellä Agfa-maassa?
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#5
Museo taitaa kaivata ns. laajempaa näkemystä ulkopolitiikka-kyltin alle kuin vain turvallisuuspolitiikka. Turvallisuuspolitiikalla on ollut keskeinen näkyvyys ulkopolitiikassa, kaiketi aina. Kun turvallisuuspolitiikan asema on se mikä on, niin kuinkas siihen ymppää sivusta mitään, kun turvallisuuspolitiikka on valtion yksityisomaisuutta? Kuinka se voisi muutenkaan olla?

Mitä teemoja siis kansalaisten ja toimittajien, tutkijoiden ja muiden ähkijöiden pitäisi nostattaa threadille? Ai kauppapolitiikka, jota hoitavat myös ulkopolitiikan keskeiset toimijat? Suhteemme muihin kuin EU:iin ja Venäjään? Kiinaan? Vintiaan? Usaan? Kauppasuhteet näihin vai turvallisuuteen liittyvät seikat? Katso, Museo, näin ne teemat kiertyvät kohta turvallisuuspolitiikkaan ja ollaan kehäpäätelmien äärellä.

Sanastot noudattelevat mielestäni sisältöjä ja päinvastoin, ei se muuksi muutu. Elleivät sisällöt muutu niin hittoonko siihen sanoja lisää tarvitaan? Mitä sanaston uusiminen tarkoittaisi? Tulisiko sanojen myötä uusia sisältöjä? Vai pitäisikö ulko-ja turvallisuuspolitiikka jotenkin "viihteellistää", jotta siihen saataisiin myyntiarvoa markkinoille? Esim. joku helvetin huono tositv saataisiin malliin Turvallisuuspolitiikan BB. Pantaisiin Taloon Väyrynen, Soini, Kenraali Hägglund, Elisabet Rehn, Mauno Koivisto ja Jutta Zilliacus. Tätä voitaisiin täydentää nuoremmilla nousevilla kyvyillä. Tulisiko uutta sanastoa?
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#6
juhapar kirjoitti:
No kertokaapas tietävämmät, miksi suomalaisiakin pöllistelee siellä Agfa-maassa?
Georgelle oli paha sanoa njet silloin pyöreet 8 v sitten. Ja tuttu juttu: kun hyppää tiikerin selkään, sieltä on paha hypätä pois.
 
#7
baikal kirjoitti:
Mitä teemoja siis kansalaisten ja toimittajien, tutkijoiden ja muiden ähkijöiden pitäisi nostattaa threadille? Ai kauppapolitiikka, jota hoitavat myös ulkopolitiikan keskeiset toimijat? Suhteemme muihin kuin EU:iin ja Venäjään? Kiinaan? Vintiaan? Usaan? Kauppasuhteet näihin vai turvallisuuteen liittyvät seikat? Katso, Museo, näin ne teemat kiertyvät kohta turvallisuuspolitiikkaan...
No niin kietoutuvat. Mietin vaan että hahmotetaanko tuo koko turvallisuuspolitiikka edelleen liian kapea-alaisesti? Jos nyt oikein tulkitsin tuota proffessorin kritiikkiä, niin olihan siinä havaittavissa sellaista halveksuntaa nähtävissä suomalaista poliittista kulttuuria kohtaan. Periaatteessahan turvallisuuspolitiikan työkalupakki on kuitenkin aika laaja, mutta silti peruskansanedustajaehdokkaalle tulee asiasta ensimmäisenä mieleen joku Nato tai sotilasoperaatio Afganistanissa.

Tuo proffessorin käyttämä termi "turvallisuuspolitiikan sanasto" saattaa ehkä sotkea teitä; tässähän sanastolla tarkoitetaan niitä vakiintuneita puhetapoja joilla ulkopolitiikkaa tehdään ja joilla sitä tarkastellaan. Pahimmassa tapauksessa sitten uuden kriisin uhatessa sitä ollaan jumituttu vanhaan sanastoon ja tehdään vääriä ratkaisuja.

Melkein jopa sanoisin että koko keskustelu turvallisuuspolitiikasta on Suomessa pitkään ollut jotenkin virallisten toimijoiden monopolisoimaa ja sitä kautta toisia hommia on aina ylikorostettu kulloisenkin tarpeen mukaan. Ehkä me tavalliset pulliaiset olemme siinä sivussa autuaan tietämättöminä kiinnittäneet huomiomme johonkin ihan epäolennaiseen seikkaan?

No joo tämä nyt on taas tämmöistä avautumista. Jos tutkijoilta jotain toivoisi niin monitieteellisempää kansalaiskeskustelua maailmanpolitiikan ilmiöistä ja vallanpitäjien haastamista.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#8
Hankala on tutkijan haastaa yhtään mitään, jos meinaa pysyä rahoitusruletissa mukana. Taitaa olla paras laulaa sitä laulua, mikä ei ainakaan suututa ketään, ei asetu poikkiteloin virallisten ja hyväksyttyjen dogmien kanssa ja lopuksi mielellään tukee nykyisiä käytäntöjä.
 
#9
RE: Ulkopolitiikan sanasto vanhentunutta?

JOKO kirjoitti:
Tässä jutussa kuuluu vahva menneisyyden kaiku, joka sietäisi jo vaieta. En tosiaankaan kaipaa sanoilla ja termistöllä kikkailua. En kaipaa kremlologiaa.
Ovatko sitten amerikkalaiset salaliittoteoriat parempia, jotka tarvitaan salaamisen käsittämiseen?

JOKO kirjoitti:
Enkä myöskään kaipaa sitä todellisuudesta irrallaan ollutta paskanjauhamista, joka pitkään vaivasi Suomen ulkopolitiikkaan liittyvää keskustelua.
Liturgiassa on selvä koodi, kunhan sitä katsoo tarkemmin. Pitää vain osata lukea Pravdan ja Izvestijan kaltaisia lehtiä, mm. Brysselin Pravdaa ja Ilta-Demaria.

JOKO kirjoitti:
Vaikka en Stubbista muutoin pidäkkään, niin ulkopoliittisen keskustelun osalta hän on ollut raikas tuulahdus verrattuna kaikkiin edeltäjiinsä.
Stubbkin on golffaajanakin jääkiekkoperheestä ja esiintyy reippaasti kuin Sarah Palin. Hän on mies, joka Etyj:n puheenjohtajana meni häviämään Abhasian ja Etelä-Ossetian Saakashvilin kanssa - lopullisesti.

Kuin häpeänsä julistaakseen hän järjesti kirjoituskilpailun "Maailma 08.08.08 jälkeen" ja luovutti sadan suomalaisen edustuston päällikön mielipiteet Helsingin Sanomien poliittiselle toimitukselle vieraille valloille värväystä varten edelleen jaettavaksi. Moni muu ulkoasiainhallinnon harjoittelija ei kykene samaan. Lisäksi Stubbin merkittävin idänpolitiikan tavoite on jo vuosia ollut Moskovan Gay Pride yhdessä toisen ministerin, Heidi Hautalan, kanssa. Stubb on nykyaikainen poliitikko. Hänen poliittinen agendansa on Heidi Hautalan ja Kirsi Pihan laatimia.


JOKO kirjoitti:
Keskustelukulttuurissa ei pidä palata menneeseen, vaikka ulkopolitiikan linja muuttuisi.
Rähmällään olo ja nilkkiys eivät lopu koskaan.
 
Top