Unet

1347640137.jpg






Kysyttävää?

No juu, osimoilleen noin.
 
Minäkin näin viimeyönä unia. Jostain syystä olen nähnyt samaa unta usein tässä kesänmittaan ja jokakerralla taustalla soi Aikakoneen - ''Tähtikaaren taa''. Sensijaan Kouvolaa en ole vielä koskaan unissani nähnyt.


Kesällä on outoja sivuvaikutuksia :)
 
Viimeksi muokattu:
Mistä lie tuo Kouvola tullut uniini. Ehkä jostain paskareissu tv-sarjasta tms. Viimeisimmässä unessa rynnäkköpanssarivaunun konetykki ei tehonnut sitten mitenkään jalkaväkeen (olisko voinut kokeilla konekivääriä?) joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ajaa jalkaväen päältä...
 
Tulipas nähtyä suojeluhälytys-juttuja torstain ja perjantain välisenä yönä: kävelin naapurikatua pitkin, ja löysin maasta lipaskotelossaan olleen palveluspistoolin lippaan, jonka tungin taskuuni. Hetken edettyäni huomasin maassa pienikaliiberisen pitkäpiippuisen pistoolin, jota en kuitenkaan vaivautunut keräämään talteen. Siinä samassa vastaantuleva auto pysähtyi, ja siitä nousi naisimmeinen sylissään muutama pitkä ase, ja nainen kertoi, että hältä oli pudonnut kadun varteen erinäistä aseistusta, ja jostain ihme syystä autoin häntä niiden keräämisessä, mutta en luovuttanut talteen ottamaani lipasta ja lipastaskua. Paitsi osoitin tuon pistoolin sijainnin naiselle, niin autoin häntä myös keräämään kadun toiselta laidalta ohuen valotikun mallisia lasiampulleja, joissa oli sisällä keltaista nestettä. Kun suurin osa oli saatu talteen, ja lähdin jatkamaan matkaa, niin huomasin kantavani läpinäkyvää hedelemäpussia, jossa oli tuhdimman puoleinen nippu noita lasiampulleja. Kadun toisessa reunassa makasi Glock-pistooli portin pielessä, mutta kiroten jätin sen sinne tarkoituksenani noutaa se mahdollisesti myöhemmin, kun huomasin naisen olevan yhä näköetäisyydellä. Noh, siitä jatkoin kotimatkaa, kunnes tajusin kauhistuksekseni ampullien rikkoutuneen pussiin, ja pussin olevan täynnä (ilmeisesti värjättyä) nestemäistä sariinia(!).

Siihen olikin sitten hyvä lopettaa...
 
Näin taannoin unta sellaisesta tilanteesta, jossa oltiin jo ihan täysivartisessa sodassa ja omaan ryhmään tai joukkueeseen oli tullut tappioita ja sitten jotenkin oli päädytty EHASille tai EHP:lle haavoittuneen/monikon kanssa. Siellä oli sitten myös vangiksi otettuja (kenen ottamia?) haavoittuneita ryssiä ja omat haavoittuneet joutuivat odottamaan noiden takia. Paikalla oli jotain lääkintäaliupseereita ja lääkäreitä, jotka alkoivat sössöttämään jostain fakin Geneven sopimuksesta ja siitä, että haavoittuneita sotavankeja tulee hoitaa, kuten omia ja ne muka olisivat kiireellisempiä.

Väiteltiin hetki asiasta ja sitten vedin pistoolin kotelosta ja ammuin lähintä vankia päähän, jonka jälkeen kysyin, että joko on meidän haavoittuneille aikaa vai pitääkö lyhentää jonoja lisää. Tuon jälkeen omat haavoittuneet pääsivät hoitoon, mutta en muista miten uni päättyi. Todennäköisesti seuraavassa kohtauksessa olisin ollut jossain itse vankina... :salut:

Seksiunet on kivempia ja yleensä niiden jälkeen ei ole yhtä ahdistunut olo, vaikkakaan en kyllä omasta mielestäni menetellyt varsinaisesti väärin tuossa unessa siitä huolimatta, että rikoinkin kirjainta vastaan aika räikeästi.
 
Minusta tuo on hyvin kyseenalaista, että tänne hyökännyttä vihollista tulisi hoitaa ensisijaisesti vaikka se olisikin kiireellisempi potilas.. tulisi kuitenkin huomioida se että hän on tänne hyökkäyksellään kerjännyt lyijyä/sirpaleita/nenänieluputkea kehoonsa.
 
Minusta tuo on hyvin kyseenalaista, että tänne hyökännyttä vihollista tulisi hoitaa ensisijaisesti vaikka se olisikin kiireellisempi potilas.. tulisi kuitenkin huomioida se että hän on tänne hyökkäyksellään kerjännyt lyijyä/sirpaleita/nenänieluputkea kehoonsa.

Tässä sitä ollaan... Kaksi erittäin potentiaalista sotarikollista.

Jos ei päästä Argentiinaan hatkaan vaan jäädään hävityn sodan jälkeen poseen ja päästään samaan selliin, niin voidaan keksiä joku meriselitys, joka ehkä estää niskalaukauksen moskovalaisen vankilan kellarissa.

"En tiennyt."
"Tottelin vain esimieheni käskyä."
"Se oli vahinko."
 
Tässä sitä ollaan... Kaksi erittäin potentiaalista sotarikollista.

Jos ei päästä Argentiinaan hatkaan vaan jäädään hävityn sodan jälkeen poseen ja päästään samaan selliin, niin voidaan keksiä joku meriselitys, joka ehkä estää niskalaukauksen moskovalaisen vankilan kellarissa.

"En tiennyt."
"Tottelin vain esimieheni käskyä."
"Se oli vahinko."
"Se oli vahinko" on ehkä minun kohdalla vakuuttavin perustelu, sillä yleinen toimintani varmasti antaa viitteitä siitä että vahinkoja minulle varmasti sattuu.

Epäilen kuitenkin, että tuollaisia genevan juttuja niin tarkalleen välttämättä noudatettaisiin. Ainakin minun taistelutahtoa söisi se, jos jotain tänne hyökännyttä vanjaa hoidettaisiin ennen maataan puolustaineita suomalaisia.
 
o_ONäin pitkästä aikaa unen johon liittyi sotiminen. Unessa käytin yksin ITO-05M laukaisualustaa. Ohjuksina ei kuitenkaan ollut Bolidet vaan minikokoiset R73-ohjukset, joita kutsuttiin "venäläisiksi sidewinderiksi". Kohteina oli MiG-29 koneet joihin en aluksi saanut infrapunaa lukittumaan, mutta sitten yksi lensi ylitseni ja sain sen tuhottua. Toinen MiG-29 yritti rynnäköidä minua päin, mutta tuhoutui törmätessään maahan. Tilanne ei ollut tukala ennen kuin vihollisen jalkaväkeä ilmestyi ryhmällisen verran näkyviin. Ongelmalliseksi asian teki se, ettei minulla ollut rynnäkkökivääriä tai muuta asetta jolla olisin heitä voinut ampua. Tämä uni sijoittui erääseen keski-uusimaalaiseen kaupunkiin. Onhan siinä lähistöllä Hyrylä jossa ennen oli HELITR ja nykyään IT-museo.
 
Ehkä tulee mietittyä näitä liikaa, mutta viime yönä se alkoi. Nimittäin sota.

Unessa herään yöllä vahvaan tunteeseen, että nyt ei kaikki ole hyvin. Painostava, uhkaava tunnelma ja äänimaailma ulkona on jotenkin erikoinen. Nousen ylös ja menen ikkunaan. Täyspilvinen yötaivas värittyy erilaisista valoilmiöistä. Punertavaa valonkajoa ja välähdyksiä horisontissa ja paksujen pilvien yllä. Taivaanrannassa kaksi valkoista savuvanaa kiipeää maasta pystysuoraan pilvien sekaan. Helsinkiä pommitetaan. Jokunen valojuovanauhakin nousee taivaalle ja ajattelen itsekseni, että tuosta ei nyt ole mitään hyötyä, ei meillä hyvin mene kun noin epätoivoiseen yritykseen pitää lähteä. Haravoin taivasta katseellani saadakseni edes pienen merkin siitä, että Hornetit pärjää tai ovat edes paikalla. Turhaan, näen pelkkää pilveä ja valoilmiöitä, joihin sekottuu jylinää ja matalia kumahduksia. Taas yksi valkoinen savuvana nousee taivaalle, mielen valtaa epäuskoinen olo siitä, että riittääköhän se.

Olen vanhemmillani Espoossa lasten kanssa yökylässä. Herätän vanhemmat ensin ja hetki mietitään mitähän mitä pitäisi nyt tehdä. Päätän mennä suihkuun rauhoittumaan ja mietin, että lapset pitää saada äidilleen maakuntaan turvaan, pois kaupungista. Herätän lapset ja kerron tilanteen. Kaikki ovat hiljaa.

Aamun valjetessa tulee ensimmäiset uutiset. Uutiset vahvistavat sen mitä yöllä näin. Venäjän hyökkäys on alkanut täysin eri mittakaavassa ja laajuudessa kuin missään aiemmissa viime vuosien konflikteissa. Tietoa tilanteesta rajalla on niukalti. Maailma kuohuu ja Suomeen sataa sympatiaa. Lähden viemään lapsia, ulkona vallitsee täysi kaaos. Pasit ovat ilmestyneet pääteiden varsille.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä tulee mietittyä näitä liikaa, mutta viime yönä se alkoi. Nimittäin sota.

Unessa herään yöllä vahvaan tunteeseen, että nyt ei kaikki ole hyvin. Painostava, uhkaava tunnelma ja äänimaailma ulkona on jotenkin erikoinen. Nousen ylös ja menen ikkunaan. Täyspilvinen yötaivas värittyy erilaisista valoilmiöistä. Punertavaa valonkajoa ja välähdyksiä horisontissa ja paksujen pilvien yllä. Taivaanrannassa kaksi valkoista savuvanaa kiipeää maasta pystysuoraan pilvien sekaan. Helsinkiä pommitetaan. Jokunen valojuovanauhakin nousee taivaalle ja ajattelen itsekseni, että tuosta ei nyt ole mitään hyötyä, ei meillä hyvin mene kun noin epätoivoiseen yritykseen pitää lähteä. Haravoin taivasta katseellani saadakseni edes pienen merkin siitä, että Hornetit pärjää tai ovat edes paikalla. Turhaan, näen pelkkää pilveä ja valoilmiöitä, joihin sekottuu jylinää ja matalia kumahduksia. Taas yksi valkoinen savuvana nousee taivaalle, mielen valtaa epäuskoinen olo siitä, että riittääköhän se.

Olen vanhemmillani Espoossa lasten kanssa yökylässä. Herätän vanhemmat ensin ja hetki mietitään mitähän mitä pitäisi nyt tehdä. Päätän mennä suihkuun rauhoittumaan ja mietin, että lapset pitää saada äidilleen maakuntaan turvaan, pois kaupungista. Herätän lapset ja kerron tilanteen. Kaikki ovat hiljaa.

Aamun valjetessa tulee ensimmäiset uutiset. Uutiset vahvistavat sen mitä yöllä näin. Venäjän hyökkäys on alkanut täysin eri mittakaavassa ja laajuudessa kuin missään aiemmissa viime vuosien konflikteissa. Tietoa tilanteesta rajalla on niukalti. Maailma kuohuu ja Suomeen sataa sympatiaa. Lähden viemään lapsia, ulkona vallitsee täysi kaaos. Pasit ovat ilmestyneet pääteiden varsille.
Tuliko uutiset radiosta vai televisiosta?
Aika yksityiskohtaista settiä kyllä olet nähnyt
 
Tuliko uutiset radiosta vai televisiosta?
Aika yksityiskohtaista settiä kyllä olet nähnyt

Oli kyllä ihan käsittämättömän yksityiskohtainen setti ja kaiken lisäksi mä muistan sen yllättävän yksityiskohtaisesti. Loppua kohden uni on hämärämpi ja vähemmän yksityiskohtainen... Siksi toi unen loppuosakin on kirjoitettu tosi lyhyesti. Mä mietin tuota kirjoittaessa, että mistä se uutinen tuli, mutta en nyt tarkkaa mielikuvaa siitä saa. Tuli vaan "tieto" jostain. Sähköt toimi kyllä, koska muistan jossain kohtaa laittaneeni valot päälle ja todenneeni, että nautitaan nyt näistä vielä kun voi :D
 
Aika yksityiskohtaista settiä kyllä olet nähnyt
Harjoitus tekee mestarin. Mitä enemmän muistelee uniaan, sitä paremmaksi kehittyy niiden muistamisessa myöhemmin. Useimmat ihmiset eivät kai kelaa uniaan ollenkaan, ja unilla onkin suuri taipumus unohtua näkijän mielestä pian heräämisen jälkeen. Siihen pitääkin puuttua hanakasti. Se on epäkohta johon pitää jokaisen itse puuttua, kun ei sitä kukaan muu voi tehdä toisen puolesta, eli mielellään heti heräämisen jälkeen alkaa jo muistelemaan nähtyä unta. Unet ovat elävimmillään, selvimmillään ja muistettavimmillaan kai 0-30min ennen heräämistä. Tai siten itselläni on, sikäli kun voin mitään aikamäärää heittää tähän. Kun muistat yhden kohdan unesta, muistat pian sen kautta monta muutakin kohtaa. Kuulustelet itseäsi ja kysyt "Mitä tapahtui ennen sitä kohtaa" ja "Mitä tapahtui sen jälkeen", ja rakennat tapahtumien kulun askel askeleelta. Melko varmasti esim. kaikki kuulustelu- tai haastattelukikat toimivat. Pahinta tässä ehkä on että kunkin muisti on omanlainen ja kukin täyttää tapahtumien puuttuvat kohdat tuntemattomalla luotettavuudella. Tervettä itsekritiikkiä tarvitaan. Mitäänhän et voi varmentaa jälkikäteen videotallenteelta. Ei ainakaan vielä. :D

Edit: Heräämisestä: Kyseessä tietysti luontainen herääminen. Herätyskello voi vesittää koko homman. Ilmeisesti jos haluaa muistaa unensa, on ensin nukuttava tarpeeksi.
 
Oli kyllä ihan käsittämättömän yksityiskohtainen setti ja kaiken lisäksi mä muistan sen yllättävän yksityiskohtaisesti. Loppua kohden uni on hämärämpi ja vähemmän yksityiskohtainen... Siksi toi unen loppuosakin on kirjoitettu tosi lyhyesti. Mä mietin tuota kirjoittaessa, että mistä se uutinen tuli, mutta en nyt tarkkaa mielikuvaa siitä saa. Tuli vaan "tieto" jostain. Sähköt toimi kyllä, koska muistan jossain kohtaa laittaneeni valot päälle ja todenneeni, että nautitaan nyt näistä vielä kun voi :D
Toivottavasti ei enneunia. Minäkin näen välillä unissani sellaista settiä, että huhhuh ja oksat pois.o_O
 
Mun neuvo: Älä vedä mausteista/tulista sapuskaa tai mustaa kahvia ennen nukkumaan menoa. Mulle ne ovat usein painajaisbensaa. Sulla voi olla omat ruokalajit (triggerit) jotka aiheuttavat painajaisia tai mielipuolisia unia.

Mulla tais olla ihan perinteinen liskojen yö :D
 
Back
Top