Urheilun arkea ja juhlaa

[Vonka]

Katselin Kalevan kisoja. Oliver Helander keskeytti finaalin, kun oli "tuntemuksia".

Ehkä se on viisasta. Silti en näe Helanderia ns. suurena keihäänheittäjänä, joka vielä tuo olympia- tai MM-kultaa. Hänestä puuttuu se jokin, se raaka himo ja voitontahto.

Sama tunteeni koski näitä rallikuskeja.Lappi ja Latvala. Ihan ok mutta... mutta kun katsoi Kallen otteita jo hänen ollessa nuori poika, tuli heti sellainen näky, että tuosta se tulee.

Sama fiilis koski Häkkistä ja Kimi Räikköstä, jo hyvin varhain. Bottas on ihan ok, mutta jotain puristusta puuttui.

Joku juttu siinä on. En tiedä mikä se on, mutta sen vain tietää, kun on sellainen tyyppi.

Niin kuin Matti oli. Minua eivät kiinnosta hänen muut elämänvaiheensa. Miettikää sitä treenin määrää. Neljä olympiakultaa ja yksi hopea. Viisi MM-kultaa, yksi hopea ja kolme pronssia. Lisäksi lentomäessä kultaa ja 22 mitalia suomenmestaruuskisoista, nuorten MM-kultaa jne.

Treenaamisesta ei hänen kohdallaan puhu kukaan. Hänellä oli hurjia harjoitusmääriä.

Lasse Viren juoksi sellaisen uran harjuun Myrskylässä, ettei se ole vieläkään kamartunut. Hänen 5000 metrin SE-tuloksensa vuoden 1972 olympialaisista odottaa rikkomistaan. Mustafe Muuse vähän lupaili mutta ei mennyt.

Olkoon tämä ketju kaikenlaiselle penkkiurheilulle. Sohvalta on hyvä moittia... ja kannustaa.

 

[EK]

Katselin Kalevan kisoja. Oliver Helander keskeytti finaalin, kun oli "tuntemuksia".

Ehkä se on viisasta. Silti en näe Helanderia ns. suurena keihäänheittäjänä, joka vielä tuo olympia- tai MM-kultaa. Hänestä puuttuu se jokin, se raaka himo ja voitontahto.

Sama tunteeni koski näitä rallikuskeja.Lappi ja Latvala. Ihan ok mutta... mutta kun katsoi Kallen otteita jo hänen ollessa nuori poika, tuli heti sellainen näky, että tuosta se tulee.

Sama fiilis koski Häkkistä ja Kimi Räikköstä, jo hyvin varhain. Bottas on ihan ok, mutta jotain puristusta puuttui.

Joku juttu siinä on. En tiedä mikä se on, mutta sen vain tietää, kun on sellainen tyyppi.

Niin kuin Matti oli. Minua eivät kiinnosta hänen muut elämänvaiheensa. Miettikää sitä treenin määrää. Neljä olympiakultaa ja yksi hopea. Viisi MM-kultaa, yksi hopea ja kolme pronssia. Lisäksi lentomäessä kultaa ja 22 mitalia suomenmestaruuskisoista, nuorten MM-kultaa jne.

Treenaamisesta ei hänen kohdallaan puhu kukaan. Hänellä oli hurjia harjoitusmääriä.

Lasse Viren juoksi sellaisen uran harjuun Myrskylässä, ettei se ole vieläkään kamartunut. Hänen 5000 metrin SE-tuloksensa vuoden 1972 olympialaisista odottaa rikkomistaan. Mustafe Muuse vähän lupaili mutta ei mennyt.

Olkoon tämä ketju kaikenlaiselle penkkiurheilulle. Sohvalta on hyvä moittia... ja kannustaa.

Tuttavan jälkeläinen oli maajoukkuetason yleisurheilija. Ulkomaanleirillä jalka kipeytyi ja joutui huilaamaan. Istui aurinkovarjon alla kylmä juoma kädessä ja katsoi muiden urheilua. Mieleen nousi ajatus "Onko tuossa mitään järkeä?"

Tajusi saman tien, että urheilu-ura oli siinä. Ja ei siis sen loukkaantumisen takia, vaan koska kun se "tappajanvaisto" häviää, antaa aina tasoitusta kilpailijoille ja silloin ei voi pärjätä. Sekä harjoitukset että kisat pitää aina vetää sata lasissa ja jos vähänkään antaa itselleen luvan löysäillä, on homma siinä.

Toinen tuttava pelasi lätkää. Taisi joku irtopeli liigaakin tulla. Sanoi, että teki kaikki aina "oikein", mutta tuolla tasolla kilpailu on niin kovaa, että se ei vaan riitä. Pitää tehdä vielä paremmin ja kovemmin ja tarkemmin kuin "riittävän hyvin", etenkin jos ei ole ihan ylivertainen koossa tai jossain taidoissa. Yksittäinen pikkujuttu voi joskus jäädä tekemättä, mutta nuo äkkiä kertautuu ja sitten ollaankin perässä kilpailijoita.

 

[Korppi7]

Kyllä kai nykyään huipulla pärjätäkseen täytyy olla pakkomielteinen, asberker tms ja vielä hyvä tuuri että ettei loukkaa itseään ennen aikojaan. Harjoitus määrät ja tekemisen tarkkuus on jotain älytöntä. Ajatellaan vaikkapa pyöräilyn huippuja, heidän tekemiset on jotakin aivan älytöntä, miten ihmisestä voidaan ottaa semmoisia tehoja niin pitkissä kisoissa?