hessukessu
Kenraali
Tuli tuota Pantsir- ja NASAMS ketjuja käytynä mieleen, että voisimmehan ideoida uudenlaisen it-järjestelmän Suomen olosuhteisiin riittävällä korkeuskatolla. Ei paha juttu, eihän?
Ensiksi, tuli puhetta noista reaktioajoista ja toisaalta surkeista tähystysetäisyyksistä meikäläisessä maastossa. Pitäisi saada siis it-systeemi, joka 1) Liikkuisi teloilla maastossa pärjätäkseen 2) omaisi erittäin nopean reagointiajan 3) käyttäisi ammu-ja-unohda-ohjuksia 4) käyttäisi vertikaalilaukaisua puiden jne. peitteiden haitan kiertämiseksi. 5) pitäisi kyetä ampumaan liikkeestä tietysti. 6) omata sellaiset sensorit, ettei niitä voida havaita ja/tai häiritä/tuhota 7) plussaa tulisi tietysti mahdollisuudesta verkottua esim. LPI-radioiden jne. (link16?) kautta ja saada ja jakaa ilmatilannekuvaa tietysti.
1) Tela-ajoneuvoja varmasti piisaa, luulisin, että TOR-kaltainen riittäisi kantavuudeltaan?
2) Erittäin nopea reagointiaika onkin sitten vaikeampi juttu. Pitäisi käyttää sellaista laskentatehoa ja sensorifuusiota, että oksat pois. Järjestelmän pitäisi olla käytännössä täysin automatisoitu (tai siis niin, että nappia painamalla se siirtyy automaattiseen taistelutilaan). Kohde olisi voitava havaita ja ampua ohjus tyylii 1-2s kuluessa sen tullessa näköpiiriin/sensoreiden vaikutuspiiriin. 4-6s on aivan liian hidas, siinä vaiheessa matalalla lentävä kone on jo kadonnut ties minne. Sensoreita pitäisi ehkä olla joka suuntaan, jotta todellinen 360 asteen katto voidaan saavuttaa.
3) Ammu-ja-unohda tarkoittaisi käytännössä ip-hakuista ohjusta, veikkaan mä? Umkhonto? Mikäänhän ei estäisi sitä, että ohjus voisi myös sisältää mahdollisuuden muuhunkin hakeutumistapaan, mutta sen pitäisi ehdottomasti KYETÄ olemaan ammu-ja-unohda, eli riippumaton lavetista laukaisun jälkeen. Periaatteessa komento-ohjattu/ohjauskorjauksia lavetilta antava ip-ohjus voisi siis ajaa asian varsin hyvin. Umkhontosta on kaiketi pidempikantaimenkin versio, jossa homma meneekin vähän näin...
4) Vertikaalilaukaisu tyyliin TOR tai Umkhonto olisi ihan ehdoton juttu. Jos sensorit havaitsevat lentokoneen sujahtavat ohitse ja katoavan puiden tai mäen taakse, miten ihmeessä siihen voisi muuten saada ohjuksen osumaan? Vertikaalilaukaisu mahdollistaa myös ohjusten ampumisen joka suuntaan samaan aikaan. ks. myös kohta 1, eli sensoreita pitäisi olla sitten ilmeisesti vähän joka suuntaan (tai sitten vain se tutka), jotta voidaan myöskin hyödyntää vertikaalilaukaisin plussia täysimääräisesti.
5) Jos ei kykene ampumaan liikkeestä niin nopeasta reagointiajasta sun muusta ei ole hyötyä, eikä kykene suojaamaan marssiosastoja tehokkaastikaan.
6) Mikäli systeemi käyttää tutkaa, sen pitäisi olla hiton hyvä LPI-tutka. Ip-sensoireita pitäisi olla joka suuntaan, jotta saadaan 360 asteen kattavuus. Näistä sitten varmaan valittava tai yhdistettävä? Mitään järkeä hommata järjestelmää, jonka sensorit voidaan paikantaa ja tuhota tai häiritä, ei ole, eikä tule.
7) Verkottuminen olisi sikäli oikein jännää, että se mahdollistaisi paitsi paremman tilannetiedon (millä ei ehkä tekisi mitään, jos systeemin omat sensorit kykenisivät tunnistamaan maalit ja tulittamaan sekunnissa), niin myöskin tiedonjaon muiden vastaavien vekottimien kanssa. Mikäpä mukavampaa kuin se, että tämä it-järjestelmä huomaa maalin ja tietää, että sen etenemisreitillä onkin kytiksessä toinen it-järjestelmä ja kykenisi samantien käyttämään sen aseita, ampuen ohjuksen ns. suoraan turpaan sokkona toiselta lavetilta. Näin voisi myös yksi lavetti mennä vaikka hyvään valvonta-asemaan seuraamaan ympäristöään ja jakaa maalit sitten lähistöllä lymyileville toisille laveteille (jos ja kun esim. omat ohjukset eivät kanna niin pitkälle).
Tämän tyyppisellä järjestelmällä pitäisi sitten kyetä torjumaan helikoptereita ja rynnäkkökoneita sekä risteilyohjuksia nollakorkeudesta tuonne vähintään 6km korkeuteen saakka, mieluiten 8km asti, jotta estetään rynnäköinti ja pakotetaan vihollisen koneet niin ylös, että ne voidaan sieltä napsia horneteilla tai NASAMSilla (okei, NASAMSin korkeuskatto on surkea, mutta ehkä uusilla ohjuksilla se voisi olla parempi). Vaakasuunnassa kantamaa pitäisi löytyä 10km, mieluiten 15km, jotta esimerkiksi pst-ohjuksia ampuvat kopterit voidaan pudottaa niiden aseiden kantaman ulkopuolelta. Järjestelmään ei tarvitsisi laittaa tykkejä lainkaan, vaikka eivät ne tietysti haitaksi olisi...
Onko tämmöinen järjestelmä mahdollinen käytännössä toteuttaa?
Luulisin, että suurin ongelma tulee nopean tulenaloituksen värkkäämisessä sekä siinä, että arvelisin härpättimestä tulevan pahuksen korkean (vertikaalilaukaisu pitkän kantaman ohjuksilla), korkeutta lisäisi varmasti myös mahdollisimman ylös sijoittevat sensorit (ehkä mahdollisuus vielä tuon lisäksi nostaa ne korkeammalle varren nokkaan tms. jos ollaan asemissa väijyssä). Korkeus ei ole hyvä juttu, jos maasto on epätasaistakin, voipi mennä nurin (vaikka telat kyllä pitäisivätkin hyvin).
Kommentteja?
Ensiksi, tuli puhetta noista reaktioajoista ja toisaalta surkeista tähystysetäisyyksistä meikäläisessä maastossa. Pitäisi saada siis it-systeemi, joka 1) Liikkuisi teloilla maastossa pärjätäkseen 2) omaisi erittäin nopean reagointiajan 3) käyttäisi ammu-ja-unohda-ohjuksia 4) käyttäisi vertikaalilaukaisua puiden jne. peitteiden haitan kiertämiseksi. 5) pitäisi kyetä ampumaan liikkeestä tietysti. 6) omata sellaiset sensorit, ettei niitä voida havaita ja/tai häiritä/tuhota 7) plussaa tulisi tietysti mahdollisuudesta verkottua esim. LPI-radioiden jne. (link16?) kautta ja saada ja jakaa ilmatilannekuvaa tietysti.
1) Tela-ajoneuvoja varmasti piisaa, luulisin, että TOR-kaltainen riittäisi kantavuudeltaan?
2) Erittäin nopea reagointiaika onkin sitten vaikeampi juttu. Pitäisi käyttää sellaista laskentatehoa ja sensorifuusiota, että oksat pois. Järjestelmän pitäisi olla käytännössä täysin automatisoitu (tai siis niin, että nappia painamalla se siirtyy automaattiseen taistelutilaan). Kohde olisi voitava havaita ja ampua ohjus tyylii 1-2s kuluessa sen tullessa näköpiiriin/sensoreiden vaikutuspiiriin. 4-6s on aivan liian hidas, siinä vaiheessa matalalla lentävä kone on jo kadonnut ties minne. Sensoreita pitäisi ehkä olla joka suuntaan, jotta todellinen 360 asteen katto voidaan saavuttaa.
3) Ammu-ja-unohda tarkoittaisi käytännössä ip-hakuista ohjusta, veikkaan mä? Umkhonto? Mikäänhän ei estäisi sitä, että ohjus voisi myös sisältää mahdollisuuden muuhunkin hakeutumistapaan, mutta sen pitäisi ehdottomasti KYETÄ olemaan ammu-ja-unohda, eli riippumaton lavetista laukaisun jälkeen. Periaatteessa komento-ohjattu/ohjauskorjauksia lavetilta antava ip-ohjus voisi siis ajaa asian varsin hyvin. Umkhontosta on kaiketi pidempikantaimenkin versio, jossa homma meneekin vähän näin...
4) Vertikaalilaukaisu tyyliin TOR tai Umkhonto olisi ihan ehdoton juttu. Jos sensorit havaitsevat lentokoneen sujahtavat ohitse ja katoavan puiden tai mäen taakse, miten ihmeessä siihen voisi muuten saada ohjuksen osumaan? Vertikaalilaukaisu mahdollistaa myös ohjusten ampumisen joka suuntaan samaan aikaan. ks. myös kohta 1, eli sensoreita pitäisi olla sitten ilmeisesti vähän joka suuntaan (tai sitten vain se tutka), jotta voidaan myöskin hyödyntää vertikaalilaukaisin plussia täysimääräisesti.
5) Jos ei kykene ampumaan liikkeestä niin nopeasta reagointiajasta sun muusta ei ole hyötyä, eikä kykene suojaamaan marssiosastoja tehokkaastikaan.
6) Mikäli systeemi käyttää tutkaa, sen pitäisi olla hiton hyvä LPI-tutka. Ip-sensoireita pitäisi olla joka suuntaan, jotta saadaan 360 asteen kattavuus. Näistä sitten varmaan valittava tai yhdistettävä? Mitään järkeä hommata järjestelmää, jonka sensorit voidaan paikantaa ja tuhota tai häiritä, ei ole, eikä tule.
7) Verkottuminen olisi sikäli oikein jännää, että se mahdollistaisi paitsi paremman tilannetiedon (millä ei ehkä tekisi mitään, jos systeemin omat sensorit kykenisivät tunnistamaan maalit ja tulittamaan sekunnissa), niin myöskin tiedonjaon muiden vastaavien vekottimien kanssa. Mikäpä mukavampaa kuin se, että tämä it-järjestelmä huomaa maalin ja tietää, että sen etenemisreitillä onkin kytiksessä toinen it-järjestelmä ja kykenisi samantien käyttämään sen aseita, ampuen ohjuksen ns. suoraan turpaan sokkona toiselta lavetilta. Näin voisi myös yksi lavetti mennä vaikka hyvään valvonta-asemaan seuraamaan ympäristöään ja jakaa maalit sitten lähistöllä lymyileville toisille laveteille (jos ja kun esim. omat ohjukset eivät kanna niin pitkälle).
Tämän tyyppisellä järjestelmällä pitäisi sitten kyetä torjumaan helikoptereita ja rynnäkkökoneita sekä risteilyohjuksia nollakorkeudesta tuonne vähintään 6km korkeuteen saakka, mieluiten 8km asti, jotta estetään rynnäköinti ja pakotetaan vihollisen koneet niin ylös, että ne voidaan sieltä napsia horneteilla tai NASAMSilla (okei, NASAMSin korkeuskatto on surkea, mutta ehkä uusilla ohjuksilla se voisi olla parempi). Vaakasuunnassa kantamaa pitäisi löytyä 10km, mieluiten 15km, jotta esimerkiksi pst-ohjuksia ampuvat kopterit voidaan pudottaa niiden aseiden kantaman ulkopuolelta. Järjestelmään ei tarvitsisi laittaa tykkejä lainkaan, vaikka eivät ne tietysti haitaksi olisi...
Onko tämmöinen järjestelmä mahdollinen käytännössä toteuttaa?
Luulisin, että suurin ongelma tulee nopean tulenaloituksen värkkäämisessä sekä siinä, että arvelisin härpättimestä tulevan pahuksen korkean (vertikaalilaukaisu pitkän kantaman ohjuksilla), korkeutta lisäisi varmasti myös mahdollisimman ylös sijoittevat sensorit (ehkä mahdollisuus vielä tuon lisäksi nostaa ne korkeammalle varren nokkaan tms. jos ollaan asemissa väijyssä). Korkeus ei ole hyvä juttu, jos maasto on epätasaistakin, voipi mennä nurin (vaikka telat kyllä pitäisivätkin hyvin).
Kommentteja?