Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta käy ilmi poliittiset päättäjämme ovat yhä neuvottomampia maamme turvallisuuden, Venäjän ja Naton suhteen. Heillä ei ole tietoa, jonka pohjalta tehdä päätöksiä, mutta toisaalta uusi tieto tekee yhä neuvottomammaksi; mitä tehdä, ei kai sentään johtopäätöksiä ja niiden perusteela päätöksiä 
!
Auttakaamme heitä ja antakaamme heidän käyttöönäsä maanpuolustus.netin koko koottu tietämys. Kyllä sen perusteella pitäisi syntyä myös tulosta! Suomi on selvitysten luvattu maa, nyt tarvitaan päätöksiä ja niiden toteutusta!
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Turvallisuusselvitys pitää tehdä nopeasti/a1407124028779#kommentit
Uutiset Pääkirjoitus
Pääkirjoitus
Turvallisuusselvitys pitää tehdä nopeasti
5.8.2014 7:58 8
Helsingin Sanomat
Ukrainan kriisi tarjoaa tilaisuuden selvittää Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta aiempaa paljon nopeammin. Vaalikausittain laadittuja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan selontekoja on toistuvasti moitittu hitaiksi ja raskaiksi. Ne soveltuvat erityisen huonosti Suomen aseman arviointiin nykyisessä lännen ja Venäjän vastakkainasettelussa.
Selvitys kriisin merkityksestä Suomelle nousi esille viime viikolla kahden Niinistön voimin. Ensin eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps) sanoi Aamulehden haastattelussa, että ulko- ja puolustusministeriöiden pitäisi yhdessä tehdä uusi selvitys Suomen Nato-jäsenyyden plussista ja miinuksista. Presidentti Sauli Niinistö sanoi vuorostaan perjantaina Heinolassa, että selvityksen pitäisi koskea myös puolustusyhteistyötä Ruotsin, muiden pohjoismaiden ja EU:n kanssa.
Tulevissa puheenvuoroissa täsmentynee, millaisesta selvityksestä voisi olla kyse, ja mitä siinä tarkkaan ottaen selvitettäisiin. Presidentti Niinistö huomautti, että valtioneuvostossa selvitetään jo Suomen turvallisuusyhteistyötä. Siihen vetosi myös ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd), joka ei pitänyt Nato-selvitystä tarpeellisena. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) vuorostaan muistutti, että uuden selvityksen tarve kirjattiin presidentin kesäkuussa järjestämien Kultaranta-keskustelujen loppuyhteenvetoon.
Tarve arvioida Suomen puolustuspoliittista asemaa yksityiskohtaisesti Ukrainan kriisin yhteydessä on ilmeinen. Tuoreinta, vuoden 2012 selontekoa laadittaessa julkisessa keskustelussa tähdennettiin nimenomaan, että Suomeen ei kohdistunut sotilaallisia uhkia. Tuomioja korosti väestönkasvun globaalia uhkaa ja arvioi, että Suomessa "jotkut ovat jääneet voimapoliittisen ajattelun vangeiksi".
Yli puolen vuoden työn tuloksena valmistunut selonteko oli edeltäjiensä tavoin pitkä ja vaikealukuinen. Kun ensimmäinen nykymallin mukainen selonteko vuodelta 1995 oli 45-sivuinen, ovat uudemmat yli satasivuisia ja maailmaa syleileviä. Niiden laatimiseen osallistuvat ulko- ja puolustusministeriön lisäksi muutkin ministeriöt. Työtä ohjaavat presidentti ja valtioneuvosto yhdessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Eduskunnan työryhmä seuraa valmistelua. Lopuksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunta antaa selonteosta lausunnon ja koko eduskunta äänestää siitä.
Raskasta selontekoprosessia tarvitaan jossakin muodossa vastaisuudessakin turvallisuuspolitiikan peruslinjauksiin sekä puolustusvoimien voimavarojen ja kalustohankintojen suunnitteluun. Selonteot antavat turvallisuuspolitiikalle myös välttämättömän parlamentaarisen tuen. Niiden valmistuessa on kuitenkin toistuvasti todettu, että Suomelle tärkeiden muutosten arviointiin pitää luoda nopeampia välineitä. Siihen olisi nyt sekä tilaisuus että tarve.
Turvallisuuspoliittinen selonteko itse asiassa antaa nyt hyvän pohjan arvioida Nato-jäsenyyden ja muun puolustusyhteistyön merkitystä Suomelle. Vuoden 2012 selonteko sisältää runsaan tekstin joukossa myös selkeitä linjauksia.
Tunnetuimman linjauksen mukaan Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, mutta ei valmistele hakemista tällä vaalikaudella. Sen lisäksi Suomi kuitenkin katsoo, että Nato on eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keskeisin toimija, etenkin yhdessä Yhdysvaltain kanssa. Pohjoismaisessa yhteistyössä Suomi on valmis kehittämään kykyä operatiiviseen yhteistoimintaan myös omalla ja lähialueella.
Suomen asema länsimaana on jo selkiintynyt kriisin kuluessa. Nyt tarvitaan selvitys siitä, mitä eri vaihtoehdot merkitsevät Suomelle. Valtioneuvoston vuodenvaihteeksi kaavailema turvallisuusselvitys ei riitä Ukrainan kriisin repimässä Euroopassa.
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2014080418537995_pk.shtml
Pääkirjoitus 04.08.14 Suomen kohtalo ei ole helppo
Maanantai 4.8.2014 klo 04.02
Idän ja lännen välissä olevan rajakansan kohtalona on aina ollut poliittinen taiteilu ja taistelu.
Presidentti Niinistö totesi (HS.2.8.), että lännen ja Venäjän välillä vallitseva kielteisyyden kierre ei ole koskaan hyväksi kenellekään - kaikkein vähiten Suomelle.
Uudenvuoden ilta vuonna 1917. Suomen senaatin lähetystö odotti jännittyneenä palttoot päällä Pietarissa, tunnustaako Neuvosto-Venäjä Suomen itsenäisyyden. Tämä oli välttämätöntä, sillä tsaarinvallan kukistuttua länsivallat kehottivat Suomea hakemaan itsenäisyystunnutuksen ensimmäisenä itänaapurista. Lähetystössä mukana olleen K.G. Idmanin kuvauksen mukaan Lenin tuli päätöksen jälkeen hymyillen suomalaisten luo ja kysyi: "Oletteko tyytyväisiä?" Johon Svinhuvud vastasi: "Kyllä, hyvin tyytyväisiä".
Yllättävän suopeuden taustalla oli bolsevikkihallituksen usko siihen, että Suomi palaisi pian takaisin Neuvosto-Venäjän yhteyteen. Lisäksi Lenin tunsi vahvaa sympatiaa suomalaisia kohtaan, koska hän oli ollut täällä maanpaossa, ja suomalaiset olivat auttaneet Leniniä vaaroista piittaamatta rajojen yli sekä merellä että junan veturissa.
Neuvostoaikoihin haikailevan nyky-Venäjän voimapolitiikan siivittäminä monet poliitikomme ovat viime päivinä vääntäneet kättä, tarvitseeko Suomi uuden Nato-selvityksen vai riittääkö Suomen asemointiin hallituksen jo tekeillä oleva puolustuspoliittinen selvitys.
Suomi on selvitysten luvattu maa, ja tarvitsee varmasti vielä monta analyysiä, muun muassa siitä, mihin suuntaan Venäjä on menossa: Onko itänaapurimme laajentumishaluinen "alusmaidensa" ja kansalaistensa oikeuksia polkeva valtio, joka on valmis puolustamaan maanmiehiään myös muualla. Vai onko Venäjä väärinymmärretty konservatiivimaa, jota ottaa päähän Naton ja EU:n laajentuminen.
Toki Suomen pitää analysoida myös, mihin suuntaan Nato on kehittymässä: Siirtyykö Naton painopiste Venäjän voimapolitiikan myötä itään. Tuleeko Itämerestä Nato-meri. Ja miten Nato vastaa Venäjän aloittamaan hybridisodankäyntiin, johon liittyvät tunnustuksettomien joukkojen käyttö, informaatio- ja kybersodankäynti, separatistien tukeminen, ja jossa sodan alkamisajankohtaa ei välttämättä edes tiedetä.
Tämä tiedetään jo nyt.
EU-Suomi on paaluttanut itsensä länteen ja haluaa jatkossakin olla Naton läheinen kumppani. Lisäksi Ruotsin suunnasta etsitään tiivistä yhteistyötä, jopa puolustusliittoa.
Mutta vielä on kysyttävä, kuka meitä auttaisi tosipaikan tullen?
Jos sota syttyisi nyt, olisi Suomi eniten riippuvainen USA:n materiaaliavusta. Mutta taistelussa Suomi olisi yhtä yksin kuin Ukraina, koska vain Nato-jäsenyys takaisi avun. Ja tämän vuoksi Suomen on huolehdittava omasta puolustuskyvystään.
Kuten itsenäisyyden alku osoitti, Suomen selviämiselle on aina ollut keskeistä hyvä tilannetaju, viisaudella höystetty rohkeus sekä hyvät suhteet. Nämä avut kantoivat Suomea jo tuolloin - ja kantavat yhä.
!Auttakaamme heitä ja antakaamme heidän käyttöönäsä maanpuolustus.netin koko koottu tietämys. Kyllä sen perusteella pitäisi syntyä myös tulosta! Suomi on selvitysten luvattu maa, nyt tarvitaan päätöksiä ja niiden toteutusta!
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Turvallisuusselvitys pitää tehdä nopeasti/a1407124028779#kommentit
Uutiset Pääkirjoitus
Pääkirjoitus
Turvallisuusselvitys pitää tehdä nopeasti
5.8.2014 7:58 8
Helsingin Sanomat
Ukrainan kriisi tarjoaa tilaisuuden selvittää Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta aiempaa paljon nopeammin. Vaalikausittain laadittuja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan selontekoja on toistuvasti moitittu hitaiksi ja raskaiksi. Ne soveltuvat erityisen huonosti Suomen aseman arviointiin nykyisessä lännen ja Venäjän vastakkainasettelussa.
Selvitys kriisin merkityksestä Suomelle nousi esille viime viikolla kahden Niinistön voimin. Ensin eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps) sanoi Aamulehden haastattelussa, että ulko- ja puolustusministeriöiden pitäisi yhdessä tehdä uusi selvitys Suomen Nato-jäsenyyden plussista ja miinuksista. Presidentti Sauli Niinistö sanoi vuorostaan perjantaina Heinolassa, että selvityksen pitäisi koskea myös puolustusyhteistyötä Ruotsin, muiden pohjoismaiden ja EU:n kanssa.
Tulevissa puheenvuoroissa täsmentynee, millaisesta selvityksestä voisi olla kyse, ja mitä siinä tarkkaan ottaen selvitettäisiin. Presidentti Niinistö huomautti, että valtioneuvostossa selvitetään jo Suomen turvallisuusyhteistyötä. Siihen vetosi myös ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd), joka ei pitänyt Nato-selvitystä tarpeellisena. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) vuorostaan muistutti, että uuden selvityksen tarve kirjattiin presidentin kesäkuussa järjestämien Kultaranta-keskustelujen loppuyhteenvetoon.
Tarve arvioida Suomen puolustuspoliittista asemaa yksityiskohtaisesti Ukrainan kriisin yhteydessä on ilmeinen. Tuoreinta, vuoden 2012 selontekoa laadittaessa julkisessa keskustelussa tähdennettiin nimenomaan, että Suomeen ei kohdistunut sotilaallisia uhkia. Tuomioja korosti väestönkasvun globaalia uhkaa ja arvioi, että Suomessa "jotkut ovat jääneet voimapoliittisen ajattelun vangeiksi".
Yli puolen vuoden työn tuloksena valmistunut selonteko oli edeltäjiensä tavoin pitkä ja vaikealukuinen. Kun ensimmäinen nykymallin mukainen selonteko vuodelta 1995 oli 45-sivuinen, ovat uudemmat yli satasivuisia ja maailmaa syleileviä. Niiden laatimiseen osallistuvat ulko- ja puolustusministeriön lisäksi muutkin ministeriöt. Työtä ohjaavat presidentti ja valtioneuvosto yhdessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Eduskunnan työryhmä seuraa valmistelua. Lopuksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunta antaa selonteosta lausunnon ja koko eduskunta äänestää siitä.
Raskasta selontekoprosessia tarvitaan jossakin muodossa vastaisuudessakin turvallisuuspolitiikan peruslinjauksiin sekä puolustusvoimien voimavarojen ja kalustohankintojen suunnitteluun. Selonteot antavat turvallisuuspolitiikalle myös välttämättömän parlamentaarisen tuen. Niiden valmistuessa on kuitenkin toistuvasti todettu, että Suomelle tärkeiden muutosten arviointiin pitää luoda nopeampia välineitä. Siihen olisi nyt sekä tilaisuus että tarve.
Turvallisuuspoliittinen selonteko itse asiassa antaa nyt hyvän pohjan arvioida Nato-jäsenyyden ja muun puolustusyhteistyön merkitystä Suomelle. Vuoden 2012 selonteko sisältää runsaan tekstin joukossa myös selkeitä linjauksia.
Tunnetuimman linjauksen mukaan Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, mutta ei valmistele hakemista tällä vaalikaudella. Sen lisäksi Suomi kuitenkin katsoo, että Nato on eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keskeisin toimija, etenkin yhdessä Yhdysvaltain kanssa. Pohjoismaisessa yhteistyössä Suomi on valmis kehittämään kykyä operatiiviseen yhteistoimintaan myös omalla ja lähialueella.
Suomen asema länsimaana on jo selkiintynyt kriisin kuluessa. Nyt tarvitaan selvitys siitä, mitä eri vaihtoehdot merkitsevät Suomelle. Valtioneuvoston vuodenvaihteeksi kaavailema turvallisuusselvitys ei riitä Ukrainan kriisin repimässä Euroopassa.
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2014080418537995_pk.shtml
Pääkirjoitus 04.08.14 Suomen kohtalo ei ole helppo
Maanantai 4.8.2014 klo 04.02
Idän ja lännen välissä olevan rajakansan kohtalona on aina ollut poliittinen taiteilu ja taistelu.
Presidentti Niinistö totesi (HS.2.8.), että lännen ja Venäjän välillä vallitseva kielteisyyden kierre ei ole koskaan hyväksi kenellekään - kaikkein vähiten Suomelle.
Uudenvuoden ilta vuonna 1917. Suomen senaatin lähetystö odotti jännittyneenä palttoot päällä Pietarissa, tunnustaako Neuvosto-Venäjä Suomen itsenäisyyden. Tämä oli välttämätöntä, sillä tsaarinvallan kukistuttua länsivallat kehottivat Suomea hakemaan itsenäisyystunnutuksen ensimmäisenä itänaapurista. Lähetystössä mukana olleen K.G. Idmanin kuvauksen mukaan Lenin tuli päätöksen jälkeen hymyillen suomalaisten luo ja kysyi: "Oletteko tyytyväisiä?" Johon Svinhuvud vastasi: "Kyllä, hyvin tyytyväisiä".
Yllättävän suopeuden taustalla oli bolsevikkihallituksen usko siihen, että Suomi palaisi pian takaisin Neuvosto-Venäjän yhteyteen. Lisäksi Lenin tunsi vahvaa sympatiaa suomalaisia kohtaan, koska hän oli ollut täällä maanpaossa, ja suomalaiset olivat auttaneet Leniniä vaaroista piittaamatta rajojen yli sekä merellä että junan veturissa.
Neuvostoaikoihin haikailevan nyky-Venäjän voimapolitiikan siivittäminä monet poliitikomme ovat viime päivinä vääntäneet kättä, tarvitseeko Suomi uuden Nato-selvityksen vai riittääkö Suomen asemointiin hallituksen jo tekeillä oleva puolustuspoliittinen selvitys.
Suomi on selvitysten luvattu maa, ja tarvitsee varmasti vielä monta analyysiä, muun muassa siitä, mihin suuntaan Venäjä on menossa: Onko itänaapurimme laajentumishaluinen "alusmaidensa" ja kansalaistensa oikeuksia polkeva valtio, joka on valmis puolustamaan maanmiehiään myös muualla. Vai onko Venäjä väärinymmärretty konservatiivimaa, jota ottaa päähän Naton ja EU:n laajentuminen.
Toki Suomen pitää analysoida myös, mihin suuntaan Nato on kehittymässä: Siirtyykö Naton painopiste Venäjän voimapolitiikan myötä itään. Tuleeko Itämerestä Nato-meri. Ja miten Nato vastaa Venäjän aloittamaan hybridisodankäyntiin, johon liittyvät tunnustuksettomien joukkojen käyttö, informaatio- ja kybersodankäynti, separatistien tukeminen, ja jossa sodan alkamisajankohtaa ei välttämättä edes tiedetä.
Tämä tiedetään jo nyt.
EU-Suomi on paaluttanut itsensä länteen ja haluaa jatkossakin olla Naton läheinen kumppani. Lisäksi Ruotsin suunnasta etsitään tiivistä yhteistyötä, jopa puolustusliittoa.
Mutta vielä on kysyttävä, kuka meitä auttaisi tosipaikan tullen?
Jos sota syttyisi nyt, olisi Suomi eniten riippuvainen USA:n materiaaliavusta. Mutta taistelussa Suomi olisi yhtä yksin kuin Ukraina, koska vain Nato-jäsenyys takaisi avun. Ja tämän vuoksi Suomen on huolehdittava omasta puolustuskyvystään.
Kuten itsenäisyyden alku osoitti, Suomen selviämiselle on aina ollut keskeistä hyvä tilannetaju, viisaudella höystetty rohkeus sekä hyvät suhteet. Nämä avut kantoivat Suomea jo tuolloin - ja kantavat yhä.
Viimeksi muokattu:
