turska
Kenraali
Gaddafin poika Saif al-Islam vapautui asejoukkojen vankeudesta ja haluaa nyt pelastaa Libyan
Länsimaiden pystyttämä hallitus ei saa Isisiä kuriin.
Länsimaiden pystyttämä hallitus ei saa Isisiä kuriin.
Hannu Pesonen
3.8.2016 18:00
”Omistaudun taistelulle Isisin terrorismia vastaan ja Libyan yhdistämiseksi.”
Jalojen sanojen takana on Libyan sisällissodassa tapetun diktaattorin Muammar Gaddafintoiseksi vanhin poika Saif al-Islam eli Islamin miekka. Lontoossa taloustieteitä opiskellutta raakaa kurinpitäjää pidettiin aikanaan yleisesti isänsä vallanperijänä.
Saif, 44, on ollut Gaddadfin vallan sortumisesta asti paikallisten asejoukkojen vankina Zintanissa Libyan luoteisosien vuoristoalueilla. Libyan pääkaupungissa Tripolissa kesällä 2014 vallan kaapannut islamistinen hallitus tuomitsi hänet vuosi sitten kuolemaan sotarikoksista.
Tuomiota ei ole voitu toteuttaa, koska asejoukot ovat kieltäytyneet luovuttamasta häntä useista vaatimuksista huolimatta. Zintanin prikaateilla oli merkittävä osa sisällissodan taisteluissa eikä Libyan toinen toistaan seuranneilla hallituksilla ole siihen mitään käskyvaltaa.
Yhtä tyhjiin ovat valuneet länsimaiden vaatimukset Saif al-Islamin luovuttamiseksi Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomittavaksi.
Nyt Saif on vapautettu ja hän on ilmoittautunut lakimiehensä välityksellä viisi vuotta kaaoksessa kieppuneen Libyan uudeksi pelastajaksi, kertoo ranskalainen France 24-televisiokanava. Vapauttaminen kertoo sekä Libyan sekasorrosta että länsimaiden kyvyttömyydestä toden teolla ohjailla poliittista ja sotilaallista kehitystä toivomaansa suuntaan.
Lukuisista asejoukoista koostuneet kapinalliset kukistivat Gaddafin vallan länsimaiden ilmapommitusten avulla syksyllä 2011. Sen jälkeen Libya sortui niiden keskinäiseen kahakointiin joka jatkuu yhä.
Viime keväästä asti vallassa on virallisesti ollut YK:n ja länsimaiden tukema hallitus, jota johtaa pääministeri Fayez al-Sarraj.
Vallan haastaa kuitenkin Tobrukin aavikkokaupungissa lähellä Egyptin rajaa päämajaansa pitävä hallitus. Se koostuu ministereistä ja kansanedustajista, jotka nykyistä hallitusta edeltäneet islamistit häätivät Tripolista kaksi vuotta sitten. Tobrukin hallitusta tukevat Venäjä, naapurimaa Egypti ja Arabian niemimaan rikkaat öljyvaltiot. Sen välit YK:n tukeman hallituksen kanssa ovat viime viikkoina kiristyneet sodan partaalle.
Öljystä riippuvaisen Libyan tärkeimpiä vientisatamia valvovat puolestaan Öljyvartiokaarti-nimiset asejoukot. YK:n Libyan-tukioperaatio Unsmil onnistui vastikään neuvottelemaan niiden kanssa sopimuksen Ras Lanufin öljysataman avaamisesta taas viennille.
Seurauksena Tobrukin hallitus ilmoitti viime viikolla iskevänsä ilmavoimillaan kaikkien Libyan rannikkoa lähestyvien öljytankkereiden kimppuun, jos niillä ei ole sen myöntämiä saapumislupia.
Suomea viisi kertaa suuremmassa Saharan aavikkovaltiossa mellastaa lisäksi kymmeniä muita paikallisia asejoukkoja, jotka tarrautuvat mustasukkaisesti kiinni omiin aluevaltauksiinsa.
Nuoremman Gaddafin lakimiehet väittävät, että hän vapautui yleisessä armahduksessa, jonka Tobrukin hallitus julisti juuri ennen kuin al-Sarrajin hallitus nousi valtaan.
Zintanin prikaatit saattavat yrittää valjastaa hänet keulakuvakseen ja ottaa isomman roolin tilanteessa, jossa valta ei ole kunnolla kenenkään käsissä. Muammar Gaddafin valtakaudella zintanilaiset olivat hänen liittolaisiaan ja useat nykyiset kaartilaiset armeijan upseereita.
Zintania, Gaddafia, al-Sarrajin ja Tobrukin hallituksia yhdistää ainoastaan halu nujertaa terroristijärjestö Isis, joka alkoi siirtää sotureitaan ja johtajiaan Libyaan viime vuonna ajauduttuaan ahtaalle Syyriassa ja Irakissa.
Isisin tukialue on Libyan rannikon keskiosissa sijaitseva Muammar Gaddafin synnyinkaupunki Sirten, jonka molemmin puolin sijaitsee joukko Libyan tärkeimpiä öljynkenttiä. Järjestöllä on Libyassa arviolta jo 2000 – 5000 taistelijaa.
Al-Sarrajin hallitus on yrittänyt vallata Sirteä jo kolmen kuukauden ajan. Isis-joukot on ajettu ahtaalle kaupungin keskustaan, mutta lopullinen läpimurto ei ole onnistunut.
Syy on selvä. Vaikka julkisuudessa puhutaan ”Libyan hallituksen joukoista”, hallituksella ei ole ainuttakaan omaa sotilasta. Kaikki sen asevoima perustuu löyhiin sopimuksiin, joita se on neuvotellut Gaddafin kaatamisessa keskeisessä osassa toimineiden Misratan seudun asekaartien eli Libyan aamunkoiton joukkojen avulla.
Misratan asejoukot ovat kärsineet valtausyrityksessä suuria tappioita. Ainakin 350 soturia on kuollut ja 1500 haavoittunut. Estääkseen valtausyrityksiä tyrehtymästä Yhdysvallat suostuimaanantaina aloittamaan ilmaiskut Isis-joukkojen asemiin Sirtessä.
Pääministeri al-Sarrajin kertomat Isisin raskaat tappiot ovat toistaiseksi tarkentuneet vasta yhden panssarivaunun ja kahden sotilasajoneuvon tuhoamiseksi.
Lännen tukea valtausyrityksille hillitsee se, että Libyaan on kohdistunut vuodesta 2011 lähtien YK:n kaikenkattava asevientikielto. Koska ”hallituksen joukot” ovat vain löyhästi isäntänsä käskyvallassa, ei ole mitään takeita ettei niille lahjoitettavaa asekalustoa myydä eteenpäin tai käytetä lopulta hallitusta vastaan.
Misratan asejoukot ovat jo vihjanneet, että ne pitävät Sirten itsellään jos ne sen valtaavat. Niitä katkeroittaa pitkittynyt valtaustaistelu, jossa ne eivät ole saaneet hallitukselta mitään todellista apua.
Eikä Isisin uhka ole ohi vaikka se häädettäisiinkin Sirtestä. Libyaa saattaa odottaa samanlainen itsemurhapommitusten aalto, joka on seurannut Isisin aluemenetyksiä Irakissa ja Syyriassa.
Isis on myös kahminut oman osansa Libyan Välimeren rannikolle ja edelleen kohti Eurooppaa ohjautuvasta ihmissalakuljetuksesta.
Libyassa odottaa arviolta kolme miljoonaa eri puolilta Afrikkaa saapunutta pakolaista. Kahden viime vuoden aikana noin 350 000 heistä on päässyt Välimeren yli. Heidän rahtaamisestaan kertyviä tuloja Isis tarvitsee yhä kipeämmin, ja tähän joukkoon se pyrkii myös soluttamaan omia sotureitaan.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulk...t-pelastaa-libyan/?shared=931011-9835ceeb-500
